Neurologia (PGY 4): Poliklinikalla

Vietin erikoistumiseni viimeiset neljä poliklinikkaviikkoa yltiöystävällisen Beth:in ja lopuksi vähemmän ystävällisen, syyrialaisen Firasin kanssa. Ensimmäiset kolme olivat löysääkin löysemmät potilasvarausepäselvyyksien vuoksi, mitä osasin arvostaa. Sain paljon aikaa itselleni omassa hiljaisessa huoneessani, ja pääsin oikein hyvään aikaan lähtemään päivä toisensa jälkeen. Ei siis valittamista. Viimeinen viikko oli kiireisempi, mutten silti myöhästynyt kotoa kuin kerran, ja senkin päivänä, jolloin lapsia ei tarvinnut vapaapäivän vuoksi hakea.

Poliklinikka on perinteisesti järjestetty siten, että aamupäivisin tapaamme 3 yleisneurologista potilasta kumpikin ja iltapäivällä saman määrän jotain suppeaa erikoisalaa. Maanantai-iltapäivällä ovat vuorossa dementia- tai unihäiriöpotilaat, tiistaina lihassairauspotilaat, keskiviikkona epilepsiapotilaat, torstaina MS-potilaat ja perjantaina liikehäiriöpotilaat. Tiistaiaamupäivänä toiselle on buukattu selkäydinnestenäytteidenottoa, toiselle ei mitään, ja keskiviikkona minulla oli epilepsiapotilaiden sijaan oma viikottainen klinikkani, joka tänä vuonna sisältää liikehäiriöitä, MS-tautia tai yleisneurologiaa, joten epilepsiapotilaita en tavannut. Vuotta nuorempien klinikkailtapäivä on torstai, sisältää lihassairauksia, demetiaa tai yleisneurologiaa, ja antaa meille viimeisen vuoden klinikkajaksoa tekeville vapaan iltapäivän. Junioreiden klinikkailtapäivä on tiistaisin, ja he tapaavat yleisneurologisten potilaiden lisäksi epilepsiapotilaita sekä päänsärky/unihäiriöpotilaita. Mutta, koska he eivät tee klinikkajaksoa juniorivuotenaan, ei heidän aikataulullaan ole klinikkaerikoistujien aikatauluun vaikutusta.

Kaikki potilaat pitää tavata erikoislääkärin kanssa, mistä en henkilökohtaisesti tykkää yhtään. Joidenkin erikoislääkäreiden kanssa menee hyvin, ja he käytännössä vain käväisevät tervehtimässä potilasta lyhyesti, mutta jotkut kokevat tarpeelliseksi kysellä koko anamneesin ja tehdä koko neurologisen tutkimuksen uudelleen. Näiden kanssa aikaa menee ihan hirveästi, ja pahimmillaan olen ollut 2 tuntia myöhässä aikataulustani. Ja sellaisen sietämisessä minulla on opettelemista.

Nyt minun klinikkajaksoni on ohi, ja vaikka periaatteessa poliklinikkatyöskentelystä tykkäänkin, olen erittäin valmis tämän jakson taakseni jättämään. Jokaviikkoisista keskiviikkoiltapäivistäni en toki ole pakoon pääsemässä, joten homma ja tarinat jatkuvat. Nyt siirryn opiskelemaan EEG- ja EMG-tutkimuksia neurofysiologian fellown, juuri ohjelmastamme valmistuneen Bretan kanssa.