Olin 13 viikkoa putkeen lastenneurologialla. Ensimmäiset kaksi viikkoa sain viettää kyproslaisen Evyn kanssa, sen jälkeen olin kolme viikkoa yksin. Sitten saapuivat islantilainen Anna ja Uuden Englannin Beth. Viimeiset viisi viikkoa olin Annan kanssa. Nopeasti meni tämäkin. Pahaa sanottavaa on vain vähän, mutta olin valmis jättämään jakson taakseni ennenkuin sitä ilmaantui lisää.
Erikoislääkäreitä UMASS:in lastenneurologialla on neljä. Onnekseni työskentelin kaikkein arvaamattomimman, Stannardin, kanssa vain 3 päivää. Stine oli hauska ja nauroimme paljon. Hänen kanssaan opin eniten siitä, miten laaja on normaalin käsite lastenneurologialla. 71-vuotiaan Zimmermanin kanssa oli leppoisaa ja autismi tuli tutuksi. Eniten kuitenkin opin intialaistaustaisen Adhamin kanssa, erityisesti eri epilepsiasyndroomista. Hän oli tiukin, mutta kohteli parhaiten vertaisenaan, mistä tykkäsin.
Aamupäivät olimme lastenneurologian poliklinikalla, jossa ensisijaisesti otimme vastaan uudet potilaat, joskus kiinnostavat seurantakäynnit. Erikoislääkäri huolehti muista. Niinkuin aikuispuolellakin, esittelimme ja viimeistelimme potilaskäynnin erikoislääkärin kanssa. Tyypillisenä aamuna näin 1-2 potilasta. Joskus en yhtään. Poliklinikan jälkeen ja sen aikanakin huolehdimme konsultaatioista sekä päivystyksessä että lastentautien osastolla ja -teho-osastolla. Niitä oli 0-3 päivässä. Ei siis todellakaan kiireistä, kun ottaa huomioon, että olin vain muutaman viikon ajan yksin ilman tasoistani seuraa.
Kiinnostavia potilastapauksia, joita jakson aikana näin, olivat: opsoclonus-myoclonus-ataksia, panayiotopoulos-epilepsia, rolandic-epilepsia, HBSL (hypomyelination with brain stem and spinal cord involvement and leg spasticity) leukodystrofia, aortan koarktaatio, glutaric acidemia, infantile spasms (monta), NMO (neuromyelitis optica) 10-vuotiaalla, konversiohäirio, non-epileptic seizures, breathholding spells, MECP2 duplikaatio, biotinedase deficiency, näköhäiriöt; migreeni vai epilepsia, sydenhamin korea jne.
Pitkän jakson aikana oli muutakin. Olin yhden viikonlopun töissä Navidin ja Yin kanssa, erikoislääkärinä oli rasittava intialainen Garg. Kuuden viikon ajan olin "Home Call Resident", mikä tarkoittaa viimeisen vuoden erikoistujaa, jolle soitetaan ja jonka kanssa keskustellaan muut kuin aivoinfarktikonsultaatiot. Olin siis se, jolle yövuorolainen soitti tarvitessaan apua (ja vaikkei tarvinnutkaan, sillä kaikista potilaista pitää informoida ylempiä tahoja). Paha nakki tämä ei ollut. Hyvää harjoitusta erikoislääkärinä toimimiseen ja ei todellakaan rasittavaa; minulle soitettiin 1-3 kertaa yön aikana ja puhelut olivat lyhyitä. Syynä tähän oli, että yövuorolaiset olivat kokeneita ja luotettavia; floridalainen Josh, washingtonilainen Kelly, jordanialainen Anas, irlantilainen Navid, pakistanilainen Nazish, kiinalainen Yi, ja libanonilainen Ribal.
Erilaisia esityksiäkin mahtui matkaan. Grand Rounds on viikottainen neurologian klinikan meeting, joka yrittää esittää kansainvälistä konferenssia ja jossa esittäminen arvostetaan korkealle. Kaikkien viimeisen vuoden erikoistujien pitää esittää jotain. Oma aiheeni oli:"Does leukoaraiosis affect small subcortical infarct characteristics?" Esitys meni tosi hyvin ja klinikan johtaja, Brown, tuli epäsuorasti tarjoamaan töitä sen jälkeen. Ei tapahdu kaikille. Lisäksi pidin aphasia-esityksen neuropsykiatrian meetingissä, päänsärky-esityksen pediatrialla, Marchiafava Bignami Disease-esityksen meidän omassa aamumeetingissämme sekä valmistin tulevaa vanhusten aivohalvaus-esitystä geriatreille.
Vuosittainen RITE (Residency In-service Training Examination) oli helmikuussa. Se sisälsi 425 monivalintakysymystä, joista melkein 100 oli kuvallisia. Ei se ihan parhaiten mennyt, mutta antoi pontta lukemisen lisäämiselle. Jo heti ensimmäinen kysymys oli melkoisen tyrmäävä: Efferent pathways from Amygdala.
Ilmoittauduin tentteihin, sekä Suomen tenttiin, joka tulee eteeni 29.4. että täkäläiseen, jonka ajankohta on syyskuussa. Ensin mainittu on ilmainen, jälkimmäisestä sain maksaa 2400 dollaria ja koska sen tekemiseen tarvitsee rajoittamattomattomat lääkärioikeudet (älä kysy miksi), sain pulittaa vielä ylimääräiset 600 dollaria. Eikä sekään riitä, sillä lisenssin lisäksi tarvitsen lääkkeiden määräämisoikeudet, joista pitää maksaa yli 700 dollaria. Eli toisin sanoen, parasta päästä kerralla läpi.
Täydet lääkärinoikeudet sain 8.4.2016, kortti saapui kotiin 9.4.2016. Tai täydet ja täydet. Enhän minä mitään saa kuitenkaan vielä itsekseni tehdä ennenkuin erikoistumispalveluni ovat täynnä 30.6.2016. Ja en oikeastaan sittenkään, sillä Fellow rinnastetaan monessa mielessä erikoistuvaan, joten sama meininki vielä jatkuu ensi vuonnakin.
No comments:
Post a Comment