Covid 19 - RSV hyökkäsi kimppuumme

Joulukuu alkoi sairastamisella. Molemmat koululaiset jäivät viettämään aikaa kotona, kun E:n levittämä tauti ei meinannut millään hellittää. Tällä oli sellainenkin harmillinen vaikutus, että Iso-O:n pitkään odottama Latin Singalong Brown University:ssä meni häneltä ohi. Hän itseasiassa harkitsi aivan viime metreille yrittävänsä lähteä kouluun, mutta joutui luovuttamaan. Kotona molemmat joutuivat olemaan koko viikon. Koronatestit olivat toistuvasti negatiivisia. Epidemiatilanteesta, meidän rokotetilanteestamme sekä taudinkuvasta päätellen molemmilla oli ärhäkkä RSV. Itsekin aloin aivastella viikon puolivälissä, kurkkuun tuli kurja tunne, ja olo toistaitoinen. En välttynyt taudilta lopulta minäkään.

Iso-O ei syönyt juuri mitään viikkoon kipeänä ollessaan. Mikään ei maistunut. Kun hän sitten pyysi uuniperunoita, niitä tein, vaikka en yhtään olisi omasta sairastamisestani johtuen jaksanut. Ja kun en osaa uunia laittaa päälle vain yhtä ruokaa varten, tein viikon vanhan perunamuusin ja ohrapuuron jämistä rieskoja. Maistuivat. Kaikille. Ennenkuin Pikku-O maistoi rieskoja, hän kritisoi sitä, että olin lisännyt ohrapuuron. Iso-O antoi palautetta pikkuveljelle ruoan arvostelusta. Ja lopulta se oli Pikku-O joka kasasi ison pinon rieskoja lautaselleen sekä ruoan että iltapalan aikaan, kun olivat hänen mielestään niin hyviä.

Pikku-O:n muita asioita

Ennen sairastamisjaksoaan Pikku-O on useaan otteeseen tehnyt itselleen ruokaa keskellä yötä. Ne löytyvät yleensä aamulla edelleen liedeltä. Viimeisimmän aikaan kehuin - ja kehotin jatkossa laittamaan ruoan aina jääkaappiin, jotta sitä voi syödä seuraavanakin päivänä. Ruoissa on yleensä hieman jotain toivomisen varaa. Ehdotin, että ruoanlaiton voisi aloittaa esimerkiksi reseptin googlaamisella, eikä mennä pelkän fiiliksen mukaan. Hän sitten suunnitteli, että voisi ensi vuonna osallistua International Cuisine-kurssille. Yksi hänen perustelunsa oli oppia, kuinka tomaatti leikataan oikein. Oli perustelu mikä tahansa, tykkään hänen suunnitelmastaan.

Vaikka Pikku-O oli jo hieman kipeänä, haimme hänen kanssaan joulukuusen 4. joulukuuta Volante Farm:silta (jälkikäteen ajatellen aika typerä päätös minun puoleltani). Löysimme hyvän jokseenkin heti, mikä oli aika erikoista. Keli oli Pikku-O:n mielestä vääränlainen. Aiemmin on hänen mukaansa aina satanut ja ollut kylmä. Kuusi otettiin sisään heti, koristelu tapahtui muutama päivä myöhemmin. Minä tein samalla vauhdilla kynttilägranssin, jotta pääsimme valmistautumaan jouluun, aloittaen toisesta adventista. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. A:n lähettämät joulukalenterit ovat toki olleet käytössä jo jonkin aikaa. 

Pikku-O:lla on ollut hämmästyttävän vähän kouluhommia poissaolon aikaan. Samaan aikaan isosisko on kamppaillut ison työmäärän alla. Koska asia jäi mietityttämään, istuin hänen kanssaan alas käyden läpi joka aineen viikonloppuna ennen kouluunpaluuta. Hän ei suoranaisesti kiljunut innosta, kun kerroin suunnitelmastani, mutta suostui kuitenkin. Kävimme läpi, ja en kyllä itsekään nähnyt paljon sellaista, minkä hän olisi voinut tehdä ilman koulussa fyysisesti käymistä. Viikolla sitten selviää, kuinka paljon pitää kiriä.

Iso-O:n kaikenlaista muuta

Ennen oikeaa sairastumistaan Iso-O pääsi Abbyn kanssa Bruins-peliin upeille paikoille. Hän laittoi päälleen pari vuotta sitten joululahjaksi saaneensa Bruins-jerseyn, jonka selässä lukee RASK 40. Pikku-O huomautti, ettei Rask enää pelaa. Se ei Iso-O:a yhtään haitannut. Hän kommentoi jälkikäteen, kuinka upeaa oli, että hänella oli muiden tavoin jersey päällään. Bruins voitti Colorado Avalanchen 5-1 ja Iso-O oli kohtuullisen mielissään kotiin saapuessaan.

Iso-O:n Horror and Scifi-kurssi tuottaa hänelle suurta iloa. Tekstit ja elokuvapätkät ovat hauskoja. Kurssilla on hänen lisäkseen Talia ja iso määrä poikia, jotka haluavat vain saada merkinnän pakollisesta englanninkurssista ilman vaivannäköä. Opettaja jakaa oppilaat aina sattumanvaraisesti ryhmiin. Yksi pojista totesi Iso-O:lle, että on harmillista, jos tytöt ovat samassa ryhmässä, kun he puhuvat niin hiljaa, etteivät muut ryhmät voi salakuunnella vastauksia. Iso-O ja Talia kun ovat ainoat, jotka lukevat opettajan osoittamat tekstit etukäteen. Minuakin naurattaa hänen kurssivalintansa. E teki samassa vaiheessa Shakespeare-kurssin.

Kaikki kaatui Iso-O:n päälle. Entinen kaveri aiheutti tunnemyrskyä vain olemassaolollaan, flunssa ei helpottanut, viisaudenhammas alkoi uudelleen vaivata, matematiikan testistä tuli 75/100, koulutehtaviä oli liikaa, ja hakuprosessi tuntui ihan liian haastavalta. Hän istui sängyssään surkean näköisenä, silmät itkusta turvonneina, ja kokonaan lamaantuneena. Makustelin tilannetta hetken, sillä myönnän olleeni aika huolestunut hakuprosessin totaalisesta jämähtämisestä ajan hipuessa olemattomiin. Palasin 2 minuuttia myöhemmin hänen huoneeseensa seuraavan ehdotuksen kanssa: Kaverisuhteen ratkaiseminen laitetaan joulutauon jälkeiseen aikaan. Flunssa menee ohi. Viisaudenhampaaseen saadaan ratkaisu pian. Matematiikanopettajan kanssa Iso-O sopii tapaamisen ja käy läpi ymmärtämättä jääneet asiat. Koulutehtävät sinänsä ovat menneet hyvin. Ja, istumme vierekkäin sohvalla käyden jokaisen yliopiston hakuvaatimukset läpi, vastaamme niiden lyhyisiin kysymyksiin ja laitamme listaan pidemmät. Hän rauhoittui.

Seuraaavana päivänä aloitimme suunnitelman toteuttamisen. Istuimme vierekkäin olohuoneen sohvalla. Olin edeltävästi tehnyt Excel-taulukon, jossa oli mm. sarakkeet: Collegen/Yliopiston nimi, Mitä pitää tapahtua, ja Kirjoitelmien vaadittava sanamäärä. Kävimme läpi jokaisen hakulistalta löytyvän yliopiston täyttämällä helposti vastattavat kohdat ja listaamalla kysymykset, jotka vielä tarvitsevat työtä. Samalla istumisella hän sai hakemukset Dartmouth Collegeen, Northeastern Universityyn sekä Middlebury Collegeen lähtemään. Samalla hän huomasi, että loppujenkin kanssa vaadittava työmäärä on kohtuullinen. Hän oli helpottunut. Minä olin helpottuneempi.

Helpottuneisuuteni ei kestänyt kovin kauan, sillä homma ei jatkanut etenemistä. Kerroin, että hänellä on yksi päivä per hakemus, jos haluaa ne saada menemään ennen joululomaa tai kaksi päivää per hakemus, jos haluaa vetää kaiken kalkkiviivoille. Toisin sanoen, homman on edettävä aivan toisella intensiteetillä. Sanoin, että tuen kaikessa, missä voin. Omalta osaltani sitouduin valvomaan joka ainoa ilta (ja yö!) viimeisen hakemuksen lähettämiseen saakka vauhdilla yksi per päivä. Hän tietää, että tykkään mennä aikaisin nukkumaan tarkoituksenani lisätä painetta hieman. Kaksi ensimmäistä tällä taktiikalla, Brown ja Harvard, menivät melko jouhevasti. Sitten alkoivt hankaluudet. Georgetownin kanssa jouduin luovuttamaan kellon ollessa 1 aamuyöllä ja Iso-O:n itkiessä valtoimenaan. Sohvatyynyt olivat lentäneet sohvalta jo aikoja ennemmin. Nukutun yöunen jälkeen hakemuksen viimeistely meni paljon jouhevammin ja hän oli jopa oikein tyytyväinen kirjoitelmaansa. Sitä oli kiva seurata.

Olen ajatellut, että monet asiat ovat Yhdysvalloissa vanhanaikaisia. Kuten esimerkiksi shekkien käyttäminen. No, huomasin nyt Iso-O:n hakemusten äärellä, että on vieläkin vanhanaikaisempia paikkoja. Irlannin hakemuksen liitteet pitää lähettää postitse(!) heille. Tämä hämmentää, sillä esimerkiksi High School Diploma (tai tällä hetkellä valmiina oleva seniorivuoden ensimmäisen neljänneksen todistus) sekä SAT-testi lähetetään koulun ja testintekopaikan puolesta suoraan yliopistoille Yhdysvalloissa. Se ei nyt muka onnistu. Iso-O:n pitää hommata paperit ensin itselleen, jotta ne voi sitten lähettää postitse Central Application Office:lle Irlantiin. Tämä muistuttaa itseäni yli 20 vuoden takaisesta käsikirjoitusten lähettämisestä tiedelehtiin, eikä tunnu nykyajalta ollenkaan. Olen yllättynyt, jos hänet valitaan Irlantiin (Trinity College Dublin), sillä väistämättä jokin osa tulee menemään pieleen.

Meillä oli tunteikas keskustelu aiheesta, mitä jos ei pääse mihinkään. Se mahdollisuus on olemassa, kun pyrkii vain huippuyliopistoihin. Kerroin, että elämän mitassa sillä ei ole väliä. Ymmärsin kuitenkin häntä kaivertavan kurjan tunteen, jos kaikki kaverit etenevät elämässään ja itselle ovi ei aukene. Tätä tunnetta helpottaakseni sovimme, että laitamme hakemukset aiempien lisäksi myös kolmeen osavaltion yliopistoon. Nämä ovat UMASS (Massachusetts), UCONN (Connecticut), ja UVN (Vermont), kaikki oikein hyviä yliopistoja, mutta hyväksymisprosentit paljon suurempia. Nämäkin pitäisi saada muiden lisäksi lähtemään ennen deadlinea.

E:n kisat

E:n kauden ensimmäiset kisat olivat Sharon Colyear-Danville Season Opener Boston Universityn sisähallissa. Iso-O lähti mukaani. E oli hänen omaksi harmikseen laitettu hitaampaan lähtöön. Hän voitti sen helposti, mutta oli surkeana siitä, että aika ei parane, kun ei pääse juoksemaan nopeampien vanavedessä. Se on tietysti totta. Hieno oli hänen juoksunsa, voitti upealla loppukirillä toiseksi tulleen, jonka nimi oli Kalevi Karhi (hmm, kuulostaa aika suomalaiselta?!). E tuli kokonaiskisassa 6. sijalle yhteensä 11 juoksijasta ajalla 2:32 min (1000 m). Se on oikein hyvä kaudenalku toipilaana. Saman tapahtuman päämatka, 5k oli meidän jo poistuttua. Siinä juoksi mm. koko maan maastojuoksukisan voittaja Katelyn Tuohy. Näimme hänet muutaman metrin päästä. Iso-O oli aivan mielissään, otti kuvia, eikä meinannut malttaa lähteä pois ennen 5k kisaa, vaikka juuri Iso-O:n omien iltasuunnitelmien (ks. Bruins-peli yllä) johdosta meidän piti lähteä. 

E:n ilta jatkui tyttöjen ja poikien juoksujoukkueiden "Formal"-illalla. Siinä Sophomore-pojat pyysivät kavaljeereikseen Junior-tytöt, ja Freshman-pojat tekivat saman Senior-tytöille. E:lla oli lähettämässään kuvassa kainaloissaan kaksi tyttöä; tyttöjen joukkue on niin paljon suurempi. Hauskaa oli taas ollut ja myöhäiselle mennyt. Nähtyäni hänet seuraavana päivänä viedessäni hänelle hänen uudet, edellisten ja revenneiden tilalle tilaamansa farkut, hän yritti palauttaa ihan hirveän likaiseksi menneen tumman puvun takin, mutta kieltäydyin ottamasta sitä vastaan ennenkuin hän on itse sitä yrittänyt edes hieman puhdistaa.

E ei juuri soita, ellei ole asiaa. Ja asia on yleensä jokin hankaluus, jonka hän on kohdannut, ja johon hän on yleensä aina itse ollut jotenkin osallinen. Viimeisimmän puhelun aihe oli valkoisten paitojen ja lakanoiden värjääntyminen vaaleanpunaisiksi pyykin mukana. Aika herttaista, että hän soittaa äidille moisen asian johdosta. Ikäänkuin minä voisin ne fiksata.

Kotona ja muualla

Olen oikeastaan jo valmistautunut jouluun lasten päälahjoja lukuunottamatta. Amazon-tilauksen tein edellisellä viikolla, ja kävin homman viimeistelemässä New Balance-myymälässä. Yritän välttää tarpeetonta tavaraa, joten keskityin sellaiseen, joka joko kuluu pois tai on muuten vain tarpeen. Glöginkorviketta, Winter Wassail-juomaa käyn hakemassa huomenna. Joulukorttien kanssa olen myöhässä, ja jouluruoat toki ovat vielä kokonaan tekemättä.

Maksoin viikolla E:n kevätlukukauden maksun. Seuraava iso maksu sisältääkin sitten jo kaksi opiskelijaa - olettaen, etta Iso-O saa oman hakurutistuksensa päätökseen ja tulee johonkin valituksi.

Suomen 105. itsenäisyyspäivää vietimme kotona, kun itse olin vapaalla, ja koululaiset kipeänä. Juhlallisuus oli aika minimissään. Poltimme sentään kahta kynttilää ja pidimme lippua pöydällä. Mutta ruoaksi oli vain riisipuuroa ja sekin hieman liian vähäiseen kauramaitomäärään tehtynä. Iso-O arvosti, kun se ei maistunut juuri miltään.

Työpaikkani Holiday Party melkein kolmen vuoden tauon jälkeen oli perjantaina 9. joulukuuta Cafe Escadrille:ssa Burlingtonissa. Kaikkien poliklinikalla sinä päivänä töissä olleiden viimeiset potilasajat oli peruutettu, jotta aikaa olisi valmistautumiseen. Kaikki kolme teiniäni, myös E, olivat ilmoittaneet tulevansa mukaani. <3 Tämä oli todella sydäntä lämmittävää. Ehdin töissäkin hieman tällä retostella. Menin silti yksin. E:lla oli lopulta Conflict of Interests (BC-BU jääkiekkopeli sekä huonekaverin bandin konsertti) ja kaksi muuta olivat toipilaina. Pöh! 

Yhdysvalloissa käytetään rahasiirroissa App:iä nimeltään Venmo. IRS (Internal Revenue Service) alkaa vaatia mm. sen ilmoittamaan kaikkien käyttäjien rahasiirrot, jotka ylittävät $600 vuodessa. Aiempi määrä oli $20000. Tämä on nostanut aikamoisen metelin yksityisyyden rikkomisesta, sillä ilmoituksen alle joutuvat kaikki riippumatta siitä, ovatko rahasiirrot olleet siirtoja kavereille esim. yhteisestä illanvietosta tai palkkaa. Tavoitteena on tietysti saada verotuloja kaikesta työstä, mutta tämä tulee johtamaan ihan hirveään selvitystilanteeseen. Itseäni tämä ei huoleta, sillä käytän ko. App:iä vain maksaessani harvakseltaan jotain työpaikan jouluaikaisiin tai jonkun työkaverin elämäntilannemuutoksiin liittyviin lahjarahakeräyksiin - en siis ole saanut vuoden aikana yli $600. Iso-O:n tilanne on toinen, sillä harmillisesti hän on saanut käytännössä kaikki lastenhoitokorvauksensa App:in kautta. Olisi ollut kiva tietää tästä vuoden alussa, eikä lopussa, jolloin ei enää voi tehdä mitään. 

Löysin kuolleen hiiren ensin kellarista. Pikku-O tuli katsomaan, kääntyi kannoillaan ja jätti sen minun huolekseni vedoten omaan sairastamiseensa. Vein sen ulos, mutta puistatti kyllä koskea. Seuraavan lajikumppanin kohtasin ullakolta. Koska olin hakenut joulukoristeet vain muutama päivä aiemmin sen läheltä, oli sen kuolinhetki vain päivien takainen. Ja jälleen puistatti. Waltham Services on firma, jota vuokraemäntä käyttää talon suojelemiseksi muurahaisilta ym muilta tuhohyönteisiltä, ja tekee käyntejä myös hiirien ja rottien poistamiseksi. Sain sovittua heidän kanssaan kotikäynnin ensi viikolle. Olisi aika kiva elää talossa, jossa ei käy kutsumattomia vieraita näin usein.

Huomenna koululaiset lähtevät kouluun. Molemmat aikovat laittaa maskit päälle. Hienoa toiset huomioivaa teinien käyttäytymistä. Olen ylpeä.