Iso-O takaisin Georgetowniin

Iso-O on nyt viety takaisin opintojensa pariin Georgetownin kaupunginosaan Washington DC-kaupungissa. Olen sen verran toipunut ajomatkasta, että pystyn reflektoimaan matkaa kokonaisuudessaan. 

Lähdimme Iso-O:n illan ja minun uneni aikana pakkaamallaan autolla ajamaan etelään klo 1 yöllä. Iso-O halusi ajaa ensin. Minun alkuperäinen suunnitelmani oli vaihtaa kuljettajaa Connecticutissa tankkaustauon jälkeen, ennen New York:ia, mutta hän koki jaksavansa vielä, ja jatkoi. Tämä uusi kuljettaja ajoi Manhattanin läpi kuin vanha tekijä. Asiaa toki auttoi se, että muita autoilijoita oli tuohon aikaan liikkeellä huomattavasti vähemmän. New Jerseyn eteläpuolella hänen kaasujalkansa alkoi olla painavaakin painavampi, ja kun useaan otteeseen jouduin 90 mailia tunnissa (150 km/h) huristavaa matamia huomattamaan liiallisesta vauhdista, vaihdoimme kuljettajaa klo 7. Liikennettäkin alkoi olla enemmän. Koska en ollut itsekään alkumatkan aikana levähtänyt, oli loppumatka melkoista tuskaa. Perille Georgetownin porteille saavuimme klo 9 ajatuksena mennä aamupalalle ensin ja hengähtää hetki.

Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut. Sattui olemaan Freshman-muutto meneillään, ja ajauduimme siitä syystä jonon mukana Iso-O:n viime vuoden asuntolan, Harbin Hall:in eteen. Ennenkuin huomasimmekaan, oli meillä kaksi isoa muuttokärryä muuttomiesten ripeän toiminnan johdosta täynnä tavaraa. Iso-O ja Pikku-O lähtivät niitä työntämään kohti hieman kauempana sijaitsevaa Iso-O:n Sophomore-asuntolaa (Village C West). Minä ajoin auton sille osoitettuun parkkihalliin ja seurasin kaksikkoa Iso-O:n 7. kerroksessa sijaitsevaan huoneeseen. Purimme kärryt tavarasta nopeasti, palautimme ne, ja menimme meille kaikille tarpeelliselle aamupalalle.

Aamupalan jälkeen menimme hetkeksi Iso-O:n huoneeseen, jossa hän teki avustuksellamme sänkyjen, pöytien, hyllyjen ja kaappien uudelleenjärjestelyä saaden pohjaratkaisun aika kivannäköiseksi. Kun Iso-O lähti huolehtimaan Freshmanien neuvomisesta klo 12-13.30, me Pikku-O:n kanssa etsimme mukavat penkit levähtämistä varten. Iso-O:lla oli toinen samansorttinen opastaminen klo 15-16.15. Sen jälkeen kävimme päivällisellä ja jätimme Iso-O:n huoneenjärjestyshommiin.

Me ajoimme majoittumaan Georgetownin pohjoispuolella sijaitsevaan AirB@B-asuntoon. Unelle oli jo kysyntää, mutta sain kuitenkin käytyä Wholefood:issa samalla kun Pikku-O kävi pienellä lenkillä. Menimme molemmat nukkumaan ennen klo 20 ja nukuimme 13,5 tuntia putkeen.

Hitaan aamun jälkeen lähdimme takaisin Georgetown:in kampusalueelle. Pikku-O auttoi siskoaam monissa pienissä käytännönasioissa, kuten ilmastoinnin säätämisessä ja automaattilukon modifioinnissa. Olimme lopulta kampuksella aina noin klo 17.30 saakka, ja jälleen alkuperäinen suunnitelmani tehdä jotain turistijuttua kariutui laiskuuteen. Kesän alussa olin varannut meille käynnin kongressitaloon, tällä kerralla suunnittelin osallistumista kongressin kirjaston vuosittaisiin kirjamessuihin. No, aika kului oikein mukavasti näinkin.

Toinen yö oli hieman rauhattomampi. Jostain syystä johtuen häiriinnyin enemmän ilmalämpöpumpun äänestä. Aamutoimien jälkeen luovutimme majapaikan klo 11 aikoihin ja ajoimme takaisin Georgetownille, jossa söimme pienen lounaan ja sanoimme heipat Iso-O:lle. Hän tuli saattamaan meidän autolle, jolle olin molempina viikonloppupäivinä löytänyt upean paikan aivan yliopiston pääportin vierestä.

Lähdimme ajamaan klo 12.10. Alku meni aika kivasti Washingtonin kiertäen, lyhyen tankkaus-ja huoltotauon onnistuessa ennen Baltimorea. Liikennettä oli paljon sekä suositusta kesälomaviikosta että lukemattomien yliopistojen muuttopäivistä johtuen. New York:in läpiajaminen oli nyt aivan mahdoton tehtävä. Olimme melkein tunnin käytännössä paikallaan. Ymmärrän, miksi GoogleMaps niin usein ohjaa reitin Manhattanin pohjoispuolelta; George Washington-sillalle pääseminen oli hirveän takkuista. Ei ihme, että sen väitetään olevan "the busiest bridge in the world".

Sillan jälkeen oli helpompaa, ja pääsimme viimein kantapaikkaamme, Stamford Diner-ravintolaan syömään illallista klo 19. Saimme ateriamme jouhevasti ja jatkoimme matkaa ennen klo 20. Alkoi jo olla pimeää. Pariin otteeseen jäimme tietöiden jalkoihin, ja kotona olimme vasta klo 23.20. Olin aivan uupunut.

Iso-O:n opinnot alkavat huomenna keskiviikkona 28.8.2024. Sitä ennen on nuorempien opiskelijoiden kaitsentaa, kirjojen hankkimista ja mikä tärkeintä, sosiaaliturvanumeron hankkiminen palkansaamisen varmistamiseksi (hän tulee työskentelemään TA [=teaching assistant] roolissa Environmental Studies laboratoriossa saaden siitä melko kelpoista korvausta $15/h). Viimeksi mainittuun hänellä on hyvä opastaja puolellaan. Ukrainalainen, samanikäinen nuori nainen oli ko. numeron hankkinut viime vuonna ja pystyy Iso-O:aa auttamaan jopa veljeään paremmin, joka toki on avuksi hänkin oman viime vuonna tapahtuneen prosessinsa johdosta.

Tsemppiä kaikille uuden akateemisen vuoden aloittaneille!

Takaisin kotona

Aivan ensimmäiset päivät kotiinsaapumisen jälkeen sujuivat käytännönasioiden kanssa. Olin kiireellä tilannut kauppalastin jo lentokentältä, mutta aikaisin aika kauppatavaroiden saapumiselle oli klo 18. Ehdotin lounasta ravintolassa, ja sain kolme hyväksyntää O'Hara's-vaihtoehdolle. Ajoimme vanhan kodin eteen parkkiin (=lasten toive), huomasimme rikkimenneen etuikkunan ja asumattoman talon, ja kävelimme talolta ravintolalle.

IKEA:ssa kävimme jo heti seuraavana päivänä, sillä meiltä puuttui muutama olennainen huonekalu poikien huoneista. Iso-O:kin otti joitain tuotteita mukaan vietäväksi. Iso-O ajoi molempiin suuntiin seuraavan päivän ajokoe mielessään.

Netflix ilmoitti salasanajakamisen loppumisesta jo aikaa sitten, mutta me onnistuimme jatkamaan aina maaliskuun lopulle saakka (kiitos, sisko, vuosien mahdollisuudesta!). Sitten pimeni. Olin jo suunnitellut sen hankkimisen takaisin laillisin keinoin syksyn alussa, mutta vahvat pyynnöt kahdelta nuoremmalta alkoivat lisääntyä sen verran, että hoidin asian kuntoon aikalailla samantien senkin. Nyt pääsee taas katsomaan hömppää omalle aikataululle sopivasti. Ja olemme niin toki jo tehneet.

Iso-O kutsui itsensä - ja Marthan perhe lisäsi meidät muut listalle - lauantai-illalliselle. E:kin tuli mukaan. Hassua kyllä paikalla olivat lopuksi vain Marthan vanhemmat ja me. Sarah ja Etta olivat molemmat menossa, tosin Sarahia näimme sekä ennen että jälkeen syömisen. Hassusta kombinaatiosta riippumatta oli tosi mukavaa ja rentouttavaa jälleen.

Kotonakin on ollut kaikenlaista. Ihmettelin pahaa hajua etuoven lähistöllä, mutta en nähnyt syytä sille. Pikku-O otti asian vakavasti, ja tutki pensaiden alustoja paremmin. Löytyi kuollut pupu, jonka hän sitten hautasi. Kellarissa on ollut vettä, mutta ei enää pesukoneen lähistöllä. Veden ja huonon ilmanvaihdon johdosta jouduin tekemään aikamoisen urakan tavaroidemme uudelleenjärjestelyn kanssa, ja valitettavasti laittamaan useita kangaskasseja roskiin niissä olleiden hometäplien johdosta. Alan ymmärtää paremmin ja paremmin Alicen toivetta avata kellarinikkunat keväästä syksyyn. Täällä ei valitettavasti ole samanlaista mahdollisuutta - jostain ihme syystä johtuen kaikki kellarinikkunat on muurattu umpeen siten, ettei niitä edes voi avata. Harmillista!

Saimme uuden oven, mikä on kivannäköinen, mutta meiltä hävisi postilaatikko vanhan oven myötä. Postimies jätti postit kahden oven väliin, mikä ei ole kestävä ratkaisu pidempien poissaolojen aikaan. Vuokraisännällä taisi jäädä tämä pieni asia huomioimatta. Huomautin asiasta ja hän toi oven vierelle pienen postilaatikon. Se on niin pieni, että reissuongelma säilyy.

Olimme jättäneet kolme isoa huonekasvia Suomi-reissun ajaksi ulos, ja löysimme ne aivan hyvässä kunnossa, vaikka ilmeisesti täällä ei ollut jatkuvasti satanut. Olin jättänyt 5 kasvia sisään. Nekin olivat kaikki hengissä ja jopa hyväkuntoisen näköisiä, vaikka kuiviksi olivatkin menneet. Yhden kasvin purkissa kasvoi jopa kurpitsantaimen. Miten se on mahdollista, ei tule selviämään koskaan, sillä kurpitsansiemeniä en ole säästänyt vuosikausiin ja purkissa oli vain ostomultaa. Jätin sen kuitenkin kasvamaan edelleen. Hauskaahan se olisi, jos se tuottaisi kurpitsan sisätiloissa.

Ensimmäinen yhteinen siivouspäivä on takanamme myös. Töihin lähtiessäni lähetin viestin vielä nukkuneille, jotta saivat valita omat osuutensa. Kaikki osallistuivat aivan kivasti, mutta minusta itsestäni tuntui illasta, että olin pessyt 100 koneellista pyykkiä. Iso-O:n huone toki jäi vielä siivoamatta, mutta kaikki muut huoneet tulivat imuroiduiksi ja pestyiksi tavalla, josta jäi hyvä mieli.

Vakuudenpalautus vanhan kodin osalta ei ollut saapunut. Laitoin Alicelle viestin. Hän oli halunnut odottaa sähkölaskun saapumisen ensin. Miksi? No, shekki viimein saapui 17. elokuuta, sisälsi pienen koron (niinkuin tietysti pitikin), eikä hän ollut yhtään meiltä ottanut rahaa pois. Mukana tullut käsin ja perinteisesti kaunokirjoituksella kirjoitettu viestikin oli kaunis. Jätin sen itselleni muistoksi. Aina ei hänen kanssaan ollut helppoa, mutta on kiva, että pystyimme eroamaan ilman sen suurempia spektaakkeleja.

Ensimmäisenä työpäivänäni meillä oli kriisikokous. Sihteerimme irtisanottiin, täysin yllättäen meille kaikille hänen kanssaan työskenneille. Syy ei ole meille selvä, tosin tiedossa on ollut, ettei hänen lähiesimiehensä ole hänestä koskaan tykännyt. Me, joiden työhön hänen panoksensa on eniten vaikuttanut, olimme harmistuneita. Moni asia on nyt hankalampaa. Joku hänen paikalleen tietysti ajan kanssa löytyy, mutta väliaika tulee olemaan mielenkiintoista.

Maksoin opiskelijoiden syyslukukauden maksut. Auts.

E:n asioita

E jäi poliisin haaviin palaneen takavalon johdosta juuri sopivasti ennen Iso-O:n ajokoetta. Hän ei saanut sakkoa, vain varoituksen. Ajoitus oli täydellinen, sillä palanut takavalo olisi ollut syy siskon ajokokeen hylkäykseen. Varasin äkkiä korjausajan.

Sosiaalista aktiivisuutta on riittänyt. Hän pääsi yhden tuttavansa avustamana klubi-iltaan Bostoniin, jossa oli kuuluisa DJ, kävi poikaporukassa New Yorkissa musikaalissa(!), ja näki Adelea ja Taliaa meillä ennen heidän ravintolailtaansa. Iso-O kuljetti E:a useaan otteeseen edestakaisin Bostoniin, mikä on mainitsemisen arvoinen asia sekin.

E:n piti muuttaa kahdesti. Ensin muutaman päivän aikana meille ja sitten päivässä BC:n kampukselle seniorivuoden asuntolaan 6:n hengen kommuuniin. Koska hänen viisi juoksukaveriaan (Fox, Max, Fitz, Purnell, ja yllättaen myös Cruz) joutuivat tekemään saman, tulivat he lopulta kaikki meille yöksi. Vuoden nuorempi Cruz oli tekemässä muuttoa toiseen suuntaan, mutta ei vielä ollut saanut uuden asuntonsa avaimia. Hän hengaili meillä sanomatta mitään tilanteestaan. Kun kysyin, mihin hän menee yöksi, hän vastasi pääsevänsä varmaan johonkin. Sanoin siihen, että hän on tietysti tervetullut jäämään meille ja jäi. Söimme E:n tekemää pastaa yhdessä koko 9 hengen porukalla. Pojat jatkoivat vielä jäätelön äärellä sekä elokuvaa katsoen ennenkuin kaikille löytyi jonkinlainen petipaikka meidän nykyään ei-niin-isossa kodissamme. 

Iso-O:n aktiivisuutta

Iso-O sai ajokortin upeasti menneen ajokokeen päätteeksi. Jännitystä oli ilmoilla sen verran paljon, että isoveli - joka auttoi häntä ymmärtämään, että ajokorttihakemus pitää olla täytettynä kokeeseen mennessä ja joka auttoi häntä hakemuksen printtaamisessa - sai päälleen aikamoisen ryöpytyksen, kun printtaaminen ei aivan jouhevasti testiaamuna sujunutkaan. Tunnelma oli matamilla sen verran isosti päällä, että tulimme printtausepisodin jälkeen vielä kotona käymään, jossa hän sai puhallella 15 minuuttia ennenkuin lähdimme ajamaan kohti testipaikkaa, Watertownin RMV-toimistoa.

Toimistolla Iso-O jätti paperit, ja minä ajoin auton väärältä parkkipaikalta ajokokeen aloituspaikkaan, johon hän saapui kävellen. Istuimme autoon odottamaan. Aika pian vahvalla aksentilla puhuva, hieman tukeva mies tuli luoksemme, kävi läpi auton valot edessä ja takana, kysyi käsimerkit (oikealle, vasemmalle ja pysäytys), ja istui auton kyytiin. Autossa hän pyysi Iso-O:n laittamaan käsijarrun päälle ja kaasuttamaan. Tämän Iso-O joutui tekemään muutaman kerran. Ensin käsijarru ei ollut kunnolla ja auto liikkui eteenpäin. Sitten hän kaasutti aivan liikaa. Lopuksi onnistui. Tässä vaiheessa Iso-O veti ulkomaalaiskortin esiin ja sanoi olevansa pahoillaan, ettei ymmärtänyt ohjeita, kun hänellä ovat termit vain suomenkielellä mielessään siellä tapahtuneen harjoittelun johdosta. Minä ajattelin:"WHAT?!?"[*mitään harjoittelua Suomessa ei tapahtunut], mutta Latviasta kotoisin olevalle sedälle selitys kelpasi.

Ensimmäisenä Iso-O:n piti tehdä "three-point-turn". Se onnistui hyvin. Sitten lähdimme ajamaan. Iso-O noudatti liikennesääntöjä aivan pilkulleen ja onnistui kaikissa testatuissa asioissa (peruuttaminen, mäkiparkit, ja taskuparkkeeraus) oikein mallikkaasti, ja ajoi takaisin lähtöpaikalle. Siellä setä kertoi hänelle kortin saapuvan kahden viikon sisään (*saapui 10 päivässä) ja sinä aikana hänen allekirjoittamansa paperilapun toimivan väliaikaisena korttina. Ilo sedän poistumisensa jälkeen oli käsinkosketeltava. Viestejä häneltä lähti välittömästi ympäriinsä, aloittaen ystävästään Marthasta. Veljelle hän viestin lisäksi soitti myöhemmin pyytääkseen anteeksi huonoa käytöstään. 

Me ajoimme tuoreen kortinhaltijan kanssa suoraan AAA-Vakuutustoimistoon huolehtimaan, että ajaminen on jatkossakin rahallisesti turvattua. Minulle erittäin suurena yllätyksenä selvisi, että en joudukaan maksamaan monta tuhatta dollaria enemmän jo toisen kokemattoman kuljettajan johdosta. En itse asiassa joutunut maksamaan mitään - virkailija vain totesi, että syynä on se, ettei autoa voi samanaikaisesti ajaa kaksi aloittelevaa kuljettajaa. Olin kohtuullisen iloinen tästä uutisesta. Vakuutusmaksua alentaa opiskelijoiden osalta myös se, että heillä opinnot sujuvat hyvin (alennuksen saa, kun GPA on yli 3) tai jos opiskelupaikka on yli 100 mailin päässä. 

Veljeäkin enemmän sosiaalista vientiä on hänellä ollut. Newtonin alueella hän on liikkunut päivittäin. Yksi tapahtuma oli viini-ilta Soleililla, jossa epäonnisen kumartumisen johdosta ystävän samanaikaisesti nostama viinipullo viilsi vertavuotavan haavan silmien väliin. Pariisin olympialaisten maratonia hän oli keskellä yötä katsomassa Marthalla Colinin kanssa; paikassa, jossa hän on vieraillut useaan kertaan muutenkin, usein ollen talon ainoa nuorempi henkilö. Mayan bileisiin hän sai kyydin veljeltään edestakaisin, hakureissun ollessa pikkutunneilla ja tapahtumarikas. Talian luota kävellessään kotiin hän joutui lyhyeen, mutta erittäin intensiiviseen ukkossateeseen sillä seurauksella, että kengillä kesti melkein viikon kuivua.

Isoihin asioihin kaverisaralla kuului entisen ystävän Abbyn kanssa tekemä rauha. Heillä oli pieni kriisitilanne päällä seniorivuoden lopussa Iso-O:n lyhytaikaisen sosiaalisen kömpelyyden johdosta, mikä oli johtanut vuoden mittaiseen välirikkoon. Iso-O otti yhteyttä, ja muutaman tapaamisen jälkeen heillä menee jälleen hyvin. Hän oli silminnähden helpottunut, mikä oli itsellenikin iso asia.

Newtonin ulkopuolisiin minireissuihin kuuluivat päivävaellus Mount Washingtonin huipulle Mayan ja huonekaverinsa kanssa ja ostosretki New Hamspire:iin Benin kanssa. Pientä taskurahaa aktiviteetteihin tuli lyhyestä uuden perheen lastenvahtina toimimisesta. Isommasti rahaa meni joulunajan matkavarauksiin - hän on lähdössä Marthan perheen kanssa Skotlantiin.

Lääkäri- ja hammaslääkärivastaanottojen järjestely on perinteisesti jäänyt minulle, mutta hän on lisääntyvästi ottanut vetovastuuta, ja sai monia asioita eteenpäin. Nyt on viimein oikomishoitokin läpikäytynä - yli vuoden viiveen jälkeen hänellä on nyt yöksi tarvittavat hammastuet.

Pikku-O:n puuhailuja

Pikku-O on lomaillut kotona sekä ystäviään heillä, meillä, ja keskustassa tavaten. Ennen treenien alkamista hän jatkoi hassua keskellä yötä juoksemistaan piipityksestäni huolimatta ja mm. yhtenä yönä juoksi 20 mailia. Aikamoinen menijä on hänkin.

Kotona hän on ollut avuksi erilaisten huonekalujen kokoamisessa (E:n huoneen hylly, keittiösaareke, oma työpöytänsä ja säkkituolinsa), ja on säätänyt oviamme siten, että ne menevät paremmin kiinni. Häneltä on tullut muutamia hyviä ideoita huonekalujen ja tavaroiden sijoitteluun. Kaikista emme ole olleet samaa mieltä, mutta konsensus on löytynyt.

Koulun alkamisen lähestymisen johdosta hän aloitti Yhdysvaltain historian opiskelun - ensimmäiset kolme kappaletta pitää olla läpikäytynä. Kesällä luettava kirja sen sijaan odottaa vielä saapumistaan kirjastossa, sillä heräsimme molemmat siihen vasta nyt, ja kirjaston varausmäärästä päätellen emme olleet ainoita.

Lukujärjestyksen justeeraus on ollut koulussa jo pitkään käynnissä. Hän sai kaikki muut ykköstoiveensa läpi, mutta harmillisesti suurin toive, Arkkitehtuuri II ei toteutunut. Sen sijaan hän tulee opiskelemaan graafista suunnittelua. 

Maastojuoksukauden treenit alkoivat 19. elokuuta. Pikku-O ei saanut lupaa aloittaa joukkueen mukana ennen pakollisen vuosittaisen lääkärintodistuksen saapumista. Hän meni kuitenkin, sanoi:"Hi Coach!" ja kukaan ei kysynyt mitään. Kun hän sitten kertoi tarvitsevansa päivän tauon Georgetown-matkan johdosta, valmentaja vain totesi, että se on ok, sillä "you are not even supposed to be here", ja jatkoi:"Don't let Patti G [liikuntaosaston johtaja] see you".

 

Suomessa kesällä 2024

Aloitan postauksen muistokirjoituksella isotätini Jatan kuoleman johdosta. Sain kuulla hänen 91-vuotissyntymäpäivänään, ensimmäisenä kotiintuloaamunamme, että hän oli jättänyt maallisen vaelluksen taakseen vain päivää aiemmin. Olen iloinen, että sain häntä vielä kotonaan Kruununhaassa tavata oman reissuni alkupäivinä heinäkuussa. Kiitos, Jatta, perheemme tukemisesta usein eri tavoin vuosikymmenten aikana! Aikamoinen ihminen olit; mielipiteesi annoit meidän kuulla, vaikka emme ihan aina olisi niitä halunneet kuullakaan.

Lämpöisten ajatusten lähettämisen jälkeen siirryn itse matkakokemukseeni. 

Lasten loma-aikaa

Pikku-O ja Iso-O lähtivät Suomeen heti heinäkuun alussa ja saivat viettää ensin muutaman päivän aikaeroon tottuen ennenkuin maanantaina molemmilla oli ensimmäinen työpäivä. Tai, siitä loppujen lopuksi tuli vain Pikku-O:n ensimmäinen, sillä Iso-O:lla Superior Sales-kokemus jäi yhden perehdytyksen mittaiseksi; kombinaatio nopea suomenkielellä operointi ja eettiset ongelmat ei häntä vakuuttanut, ja hän päätyi jättämään työsopimuksen allekirjoittamatta. Olin hänestä ylpeä! 

Pikku-O vietti 2 viikkoa Wiklundin Herkussa, ja kertoi kokemuksen olleen hyvä siitä huolimatta, että jonkinlaista kielitaitoon liittyvää väärinymmärrystä oli tapahtunut. Hän oli oppinut paljon. Siihen se sitten jäikin. Verottaja nimittäin otti hänen minipalkastaan 35 prosentin veron, sillä vaikka kokonaispalkka jäi reippaasti alle verottoman (mikä hänelle oli verottajan toimesta lätkäisty 510 euroon), oli päiväpalkka yli sallitun 17 euroa, ja veroa meni koko palkasta. Kiehuin raivosta. Miten verottaja ja työpaikka kehtaavat ottaa 16-vuotiaan minimaalisesta palkasta tuollaisen lohkon? Oli ohjeiden mukaista tai ei, jonkinlaista harkintaa olisi kyllä voinut käyttää. 

Iso-O pääsi hieman pidemmäksi ajaksi, mutta Pikku-O:kin bussilla perässä viikonlopuksi Papan mökille hyvän kelin aikaan. He menivät E:n saavuttua muutama viikko myöhemmin uudelleen, mutta silloin oli sateista. Tärkeä osa heidän Suomi-lomaansa mökkeily aina on, kelistä riippumatta, joten kiva, että sitä oli tarjolla.

Kyläniemessäkin he pääsivät viikonlopun ajan käymään, kun Iso-O tavoilleen uskollisena kutsui itsensä kylään, Turun saaristoreissu taittui autolla, ja Ilmiö-festivaalissa oli hauskaa. Paljon olivat liikkuneet ympäriinsä.

Oman reissuni alkuvaiheita 

Minä lähdin viikko Iso-O:n ja Pikku-O:n jälkeen, ja viikko ennen E:a, joka vei minut kentälle. Ajattelin kasvaneeni ihmisenä siten, että en mene kentälle niin aikaisin, kun se ei ole kertaakaan ollut tarpeen. Jätin huomiotta sen, että Bostonin Sumner-tunneli oli juuri suljettu kuukaudeksi, ja kaikki sen kautta normaalisti menevä liikenne ohjattu tunneliin, joka johtaa Loganille. Juutuimme ihan käsittämättömään ruuhkaan, minkä johdosta olin lopulta jättämässä matkalaukkuani vain 5 minuuttia ennenkuin tiski olisi mennyt kiinni. Sen lisäksi Logan oli siirtynyt uuteen, koko Terminal E:n kattavaan turvatarkastusssysteemiin, ja epäonnekseni käsimatkatavarani joutui automaattisen arvion jälkeen pitkään käsin tehtävään tarkastukseen. Boardin oli jo alkanut. Katsoin liikkumatonta tilannetta hetken aika hermostuneena. Tietäen asenteen turvatarkastuksissa ja rajalla yleensä, en luullut liikoja, mutta kysyin silti ohi menneeltä virkailijalta, kuinka kauan aikaa vielä menee. Hän pyysi minua osoittamaan laukkuni, otti sen jonon ohi, avasi, sulki ja antoi minulle. Muut jäivät jonoon, kun minä porhalsin kohti porttia ehtien enemmän kuin hyvin lentokoneeseen.

Nukuin molemmat lennot (Boston-Reykjavik ja Reykjavik-Helsinki), torkuin junamatkalla kentältä Helsinkiin, ja koko matkan bussissa Helsingistä Kotkaan. Kotkassa minua oli vastassa ihana A, jonka kanssa sain viettää mukavan illan ja seuraavan aamun.

Matka Karhulasta Helsinkiin ei sujunut liian hyvin. Bussi oli ensin 20 minuuttia myöhässä, sillä jäähdytinneste oli alkanut vuotaa. Pääsimme vain seuraavalle levikkeelle, johon matka kokonaan tyssäsi. Levikkeeltä oli kaksi vaihtoehtoa päästä eteenpäin. Joko hypätä puoli tuntia myöhemmin Kotkasta lähteneeseen bussiin tai odottaa 40 minuuttia korvaavaa bussia. Hieman hätäisenä hyppäsin Kotka-vaihtoehtoon, mutta sen kanssa olin Helsingissä todennäköisesti myöhemmin, sillä kiersimme kyllä vaikka minkälaiset välikylät matkan varrella. 

Olin ilmoittanut Jatalle, että tulen hieman myöhässä, ja olin sanojeni mukaisesti hänen luonaan 1,5 tuntia aiottua myöhemmin. Vietimme parituntisen istuen lähekkäin, sillä hänen kuulonsa oli entisestään huonontunut, ja kuulolaitetta hän ei suostunut kotonaan käyttämään. Tapaaminen oli tärkeä minulle jo tuolloin, mutta aloitukseni mukaisesti se muodostui entistäkin tärkeämmäksi muistutukseksi siitä, että elämä on rajallinen ja mitään ei tule ottaa itsestään selvänä.

Jatalta lähtemisen jälkeen hyppäsin lääkiskavereideni O:n ja M:n autoon. Ajoimme Cafe Carusel-ravintolalle, jossa tapasimme sinne juuri saapuneen H:n nuorimman poikansa kanssa. Istuimme alas syömään ja jutustelemaan tuntien ajaksi. Kävelimme vielä ympäri Kaivopuistoja ja rantoja ennenkuin H lähti eteenpäin, ja sain ensin mainituilta kyydin Kamppiin. Ihan parasta ovat nämä hetket vanhojen, tärkeiden ystävien kanssa. Harmi, etteivät kaikki päässeet mukaan.

Lomani pääpaikassa

Jyvaskylään matkustin bussilla, jossa jälleen osasin optimoida nukkumisen. Saavuin Matkakeskukselle noin klo 1 aamuyöstä, ja huomasin SnapChatistä, että sisko oli ihan lähellä. Lähdin isoa matkalaukkuani työntäen kävelemään kohti kartalla liikkuvaa SnapChat-ukkoa, ja tapasin hyväntuuliset L:n ja J:n kävelykadulla pukeutuneena hassuihin vaatteisiin. Menossa oli SuomiPop-tapahtuma. Vaikka alkuperäinen tarkoitus olikin tavata vasta aamulla, he muuttivat suunnitelmansa jokseenkin heti, ja matkustimme kaikki samaa matkaa heille. Lomani pääpaikassa oli alkanut.

Lomaani osui kaksi juhlaa. Ensin veljentyttö M:n, sitten J:n siskontyttö I:n rippijuhlat. Ensinmainituissa sain tavata kaikki neljä ihanaa tyttöä juhlatamineissaan. Myöhemmin menimme uudelleen ja E, Iso-O ja Pikku-O saivat hekin viettää aikaa serkkujen kanssa sillä seurauksella, että Iso-O:lla on nyt WhatsApp-ryhmä kolmen vanhimman kanssa. Iso-O hauskalla tavalla aloitti kysymällä:"Miltä tuntuu kun on siskoja, kun minulla on vaan nämä?" osoittaen velipoikiaan.

Muitankin tärkeitä ihmisiä tapasin. Ykköspaikassani tietysti ihanan siskon ja perheensä lisäksi sain viettää aikaa ystäväni K:n ja vahingossa hänen tyttönsä R:n kanssa niin heidän kodeissaan kuin kivassa Cielo-ravintolassakin. Näin H:n, S:n perheineen, M-L:n ja I:n, heidän kodeissaan vieraillessani, ja näin lasten serkkupoikien tyttöystäviä niin L:lla kuin Teerenpeli-ravintolasssa, jossa lisäksi näin ensimmäistä kertaa itse livenä huippuhyvän, DJ A:n (*ylpeä täti tässä repostelee), ja armeijassa juuri aloittaneen kummipoika U:n. 

Olin osa L:n perhettä ja siten osallisena kaikenlaiseen aktiviteettiin viikkojen ajan. Kävin useaan kertaan veneilemässä kannustaen ensimmäistä kertaa vesihiihtäneitä A:a ja O:a, vierailin naapurin mökillä jo toistamiseen, kävin Juurikkasaaressa pitkällä illallisella itselleni aiemmin tuntemattomien ihmisten kanssa, syömässä maukkaasti ja epäterveellisesti Hook-ravintolassa keskustassa, ja viimeisen aamun jo melkein perinteiseksi muodostuneella aamupalalla Miriam's-kahvilassa L:n ja O:n kanssa.

Kävin Maanmittauslaitoksella hoitamassa asioita, lahjaksi saamassani kasvohoidossa Hoitohuone 32:ssa, ja lopuksi vielä kampaajalla Teos-kampaamossa. Muun ajan vietin rauhallista aikaa L:n kotona, mikä teki tosi hyvää kiireisen kevään jälkeen. Totesin lapsillekin, että äidin ongelmanratkaisutoimisto on kesälomalla - ja oli.

Lapsista puheenollen. Heidän saavuttuaan Jyväskylään omalla kesälomallaan vietimme yhdessä T:n 50-vuotisjuhlaa pitkällä illallisella perinteisessä, 60-vuotta täyttäneessä Kissanviikset-ravintolassa, ja nostimme maljan Urhon lakkiaisten kunniaksi. Serkut saivat myös mahdollisuuden omaan illanviettoonsa kaikkien 6:n (5 poikaa, yksi tytto) kesken, ja täysi-ikäiset jatkoivat edelleen Proud Mary-ravintolassa, jossa Aaro DJ:na, aina aamuun saakka.

Eeron kisat 

E ilmoittautui alle 23-vuotiaiden SM-kisoihin ja niissä 1500 m ja 5000 m-matkoihin. Koska hän on omien kausiensa välissä peruskuntokaudella pian alkavaa maastojuoksukautta varten, 800 m olisi ollut aivan väärä valinta.

Olimme kaikki Riihimäellä perjantaista sunnuntaihin, kisojen ajan, joskin Iso-O teki yön yli reissun Jyväskylään lauantaista sunnuntaihin osallistuakseen serkkunsa S:n puutarhajuhliin. Majoituimme aivan aseman ja yleisurheilukentän lähellä olleeseen, siistiin AirB@B-asuntoon keskellä tyypillistä pikkukaupungin lähiötä. 

Perjantaina oli 1500 metrin kilpailu. E tuli siinä 4. sijalle "hitaassa ja taktisessa" (*suora lainaus) kisassa ajalla 4:02:69 min. Voittajan aikakin oli vain 3:59:03 min, kaukana tämän tason nuorten miesten parhaista. E totesi, että alun jälkeen heti ensimmäisessä kaarteessa vauhti "pysähtyi", kun kukaan ei ottanut vetovastuuta. 

Lauantaina Iso-O:n lähdettyä Jyväskylään, ja Pariisin olympialaisten aamukisojen katsomisen jälkeen menimme käymään Hämeenlinnassa, jossa E:lla oli pieni kisojen välinen lenkki, ja me kävelimme linnan ympäristössä tuon ajan. Lenkin jälkeen E ja T pulahtivat Aulangolla olleeseen pieneen lampeen pienen vesisateen aikana. 

Asunto piti harmillisesti luovuttaa useita tunteja ennen 5000 m-kisaa ja keli oli hyvinkin vaihteleva. E söi lounaan kauppakeskuksen kahvilassa kassan suorassa näkökentässä omine eväineen, mutta ei joutunut ulosheitetyksi, ja meni sen jälkeen kisapaikalle valmistautumaan. Iso-O saapui sopivasti, ja rankkasateet väistyivät juuri ennen juoksua tullakseen takaisin palkintojenjaon ajaksi. 

5000 metrin juoksu oli sekin "hidas ja taktinen". E voitti hopeaa ajalla 14:56:62 min. Voittajan aika oli 14:54:67 min, jälleen kaukana ko. juoksijoiden parhaista. E todella voitti hopean upean, yli kierroksen mittaisen loppukirin johdosta jättäen taakseen aivan vanavedessä juosseen, pronssia voittaneen turkulaispojan loppujen lopuksi yli 2 sekunnilla.

Viimeiset hetket Helsingissa ja matka takaisin

Kisan jälkeen ajoimme Skyline Airport-hotellin kautta Manala-ravintolaan syömään tuhdisti ja tapaamaan Japanin T:a, North Carolinan S:a poikineen, Helsingin T:a sekä S:n ystävä S:ä. Sieltä T heitti meidät takaisin hotellille, jossa meitä odotti hyvin aikainen aamu. Yllättäen aamupala oli tarjolla jo klo 4.15 lähtien, ja emme suinkaan olleet ainoita asiakkaita tuohon aikaan. Suomen upeat hotelliaamupalat osaavat kyllä runsaudessaan yllättää vuosien mittaisten aamupalojen puuttumisen tai tai aivan hirveiden viritysten jälkeen.

Hotellin edestä lähti pikkubussi kentälle klo 5.30, ja jouhevasti menneiden lähtöselvitysten jälkeen olimme kentällä taas liian aikaisin. Lento lähti klo 7.50. Islannissa virkailija kiinnitti huomiota siihen, että minulla oli äitinä yksi alaikäinen ilman virallista suostumusta isältä, mutta päästi meidät kuitenkin jatkamaan. Lennot menivät melko kivuttomasti nukkuen ja/tai elokuvia katsoen meillä kaikilla, ja saavuimme Bostoniin täkäläistä aikaa klo 11.30.

Perinteisen pitkän jonon sijaan pääsimme heti maahantulotarkastajan arvioon. Muutaman minuutin ja iloisen hymyn jälkeen saimme häneltä toivotuksen:"Welcome back!", mikä tuntui jotenkin erityisen hyvältä väsyttävän matkan jälkeen.  

Loma oli hyvä ja tarpeen. Nyt on voimia taas jatkaa arvatenkin jälleen hyvin tapahtumarikkaaseen arkeen.

 

Tiilitalossa

Asun tiilitalossa. Se on ollut minun pitkäaikainen unelmani <3. Minulla on myös ensimmäistä kertaa 9 vuoteen makuuhuone, joka toimii vain ko. tarkoituksessa. Sekin on iso juttu.

Talossa

Swap Shopissa kävimme jo kolmatta kertaa peräkkäin. Vein kaikki taulut ja kuvat, jotka eivät löytäneet paikkaansa seiniltä mukanani. Takaisin toimme pienen pöydän pyykinpesua varten kellariin, jälleen muutaman taulun, säilytyskoreja ("äiti ja äidin korit", minulle todettiin useaan otteeseen), kirjoja, ja Iso-O löysi joitain vaatteita. 

Sohvat ovat saaneet uuden ilmeen. Istuinosat sekä käsinojat ovat ruskeat (käsin ompelin), selkätyynyt sekä sohvan muut osat vaaleat. Ne näyttävät kivoilta. Ja, niissä on edelleen oikein mukava kököttää. Keittiöön saapui pieni hyllykkö ja etuaulassa on penkki. Koti alkaa näyttää kodilta. 

Vuokraisäntä ilmoitti, että etuovi vaihdetaan. Ymmärrän myrskyoven vaihtamisen - sen mekanismi oli mennyt rikki, ja uusi näyttää toimivalta. Mutta itse iso ovikin vaihdetaan. En vastusta. 

Pieni harmistuskin jo tuli eteeni. E oli yrittänyt löytää itselleen jotain syötävää, avannut alalaatikon, jossa oli useita paketteja keksejä, ja huomannut, että yhdessä oli reikä ja paketin päällä pieniä hiirenpapanoita. Huoh! Muuttamalla emme siis päässeet kutsumattomista vieraista eroon. Siivosin laatikon, nostin keksit korkeammalle, paikkasin laatikon alla olevan lattian pienen kolon, ja ilmoitin vuokraisännän tytölle (vuokraisäntä on vaimonsa kanssa Englannissa). Toivottavasti hoitavat asian kuntoon - olisi kiva elää ilman hiirulaisia, kun emme kuitenkaan mökillä ole.

Toinen harmistus ilmaantui sopivasti lähtöpäiväni aamuna. Kävin kellarissa laittamassa vesivaraajan loma-asetukseen ja samalla huomasin, että pesukoneen vierellä ja takana on vettä. En ehtinyt tuossa vaiheessa itse asiaa selvittää, ja pyysin E:lta apua. Hän kävi pyöräyttämässä koneellisen, eikä varmuudella löytänyt ongelmaa. Päädyin itse yrittämään juuri ennen lähtöä, ja totesin, että ongelma ei ole koneessa, eikä putkistossa. Hyvä uutinen tietysti. Mutta, syy veden ilmestymisen selvittämiseen jäi reissuni jälkeiseen aikaan.

Naapuritalossamme asuu ilmeisesti perhe, johon kuuluu useampi sukupolvi. Vanha pariskunta, jotka puhuvat jotain muuta kieltä (ei vielä täysin selvä, mitä) huutaa toisilleen epäsopiviin aikoihin. Pappa on aina pihalla, mummo sisällä.

Uudesta kodista lyhyesti vanhaan. Näyttää siltä, että joku on sen jo ostanut. Onnea heille. Hommaa riittää.

E:a on näkynyt tavanomaista useammin

E on käynyt pyörähtämässä melkein päivittäin, usein minun töissäollessani, kun pyörähtäminen on nyt niin helppoa. Olohuoneen ikkunastamme näkyy Boston Collegen Gasson Hall:in tornit, vaikka on kesä ja lehdet peittävät paljon. Mukava niin. Toivottavasti pyörähtäminen jatkuu syksylläkin. 

Yhdellä käynnillä E esitteli minulle ystävänsä Ashleyn, kun tuli töistä aiottua aiemmin. Saatamme kuulla hänestä jatkossa hieman enemmän.  

Toisilla käynneillä hän oli levähtänyt minun sängyssäni (*päiväunet), tehnyt töitään, ja tehnyt pizzataikinan valmiiksi perjantaille suunnittelemaansa illanistujaista varten. "Housewarming Party", hän kertoi.

Iso-O liikkui ympäriinsä, huone jäi järjestämättä

Iso-O todella oli menossa. Neljän päivän mittainen Montreal-matka Willan, Ianin ja Ianin hiihtokaverin kanssa oli mukava. Tulliinkaan hän ei jäänyt, kun kaikki tarvittavat paperit olivat mukana. Edeltävästi hänellä oli hankaluuksia hahmottaa, että Montreal, joka on aika lähellä, on eri maassa, mikä tietysti piti ottaa valuutan ja maksamisen kanssa yleensä, ja puhelimenkäytön osalta huomioon. Hyvin oli mennyt, ja hauskaa ollut.

Colinin kanssa hän kävi Bostonissa kävelemässä Freedom Trailin, ja ilmoittautui tulevansa heille syömään Martha-äidin saavuttua omalta Minnesota-reissultaan kaksi päivää myöhemmin, ja meni, vaikka äidin saapuminen viivästyi. Maya-kaverinsa kanssa hän kävi "viimeistä kertaa" (*ennen seuraavaa kertaa) kävelemässä meidän lähiympäristössämme, ja he aloittivat pienen vaellusreissun suunnittelun Iso-O:n Suomi-loman jälkeiselle ajalle, samalle, jolle Iso-O oli jo suunnitellut reissua Jackin luokse länsi-Massachusettsiiin. Aivan hengästyttävää.

Kotona ollessaan, oman huoneen järjestämisen sijaan hän levittäytyi olohuoneeseen ja ruokasaliin tekemään lahjakollaasiaan. Muutaman päivän tilannetta seurattuani jouduin tiukentamaan äänensävyäni, jotta levähtäminen kutistuisi edes oman huoneen sisäpuolelle ennen hänen Suomeen lähtöään. Kutistui, mutta sanotaan nyt vaikka niin, että yksi kotimme huoneista on aika täynnä tavaraa ja ei oikein missään järjestyksessä. Iso-O sanoi, että laita ovi kiinni vaan.

Iso-O:lle on nyt virallisesti varattu aika ajotestiin. Hän on aivan hyvä jo. Kokemusta on tullut paljon hankalissakin paikoissa, kuten monikaistaisilla moottoriteillä ruuhka-aikaan ja Bostonissa. Kunhan tulemme Suomesta, pitää harjoitella vielä taskuparkkeeraamista, mutta muuten homman pitäisi olla aika hyvällä tolalla. Minulle se tietysti tarkoittaa ihan hirveää autovakuutuslaskua (uusi kuljettaja on kammottavan kallis ensimmäisen 6 vuoden ajan, puhumme tuhansista dollareista).

Pikku-O:n loman alkua

Pikku-O puunasi auton siistiksi monen päivän aikana. Yhtenä kimmokkeena oli varmasti se, että hän 'joutui' peruuttamaan auton ulos autokatoksesta ja ajamaan takaisin session päätteeksi. Hän oli lopputuloksesta todella ylpeä ja minä olen iloinen, kun auto on siisti pitkän vähemmän siistin kauden jälkeen. 

Pikku-O on useaan otteeseen lähtenyt täältä meidän kukkulaltamme alas kavereiden luo valittamatta lainkaan matkan rasittavuutta. Nathanilla pääsee kivasti aina uimaan Crystal Lake-lampeen, mikä hikisinä kesäpäivinä on ollut iso juttu.

Pikku-O:n loppuarvosanat saapuivat. Totesin hänelle, että Sophomore-vuosi ei mennyt aivan tavoitteiden mukaisesti, minkä hän hyväksyi. Arvosanat olivat seuraavanlaiset. Kaksi A:ta (International Cuisine ja Wellness), kolme A- (History, Chemistry ja Woodworking), kaksi B+ (Math ja English), ja yksi B (French). Ei mennyt huonosti, ja ehdottomasti vastaavat hänen panostustasoaan, mutta harmittaa, kun tiedostan, etten onnistunut hänen kanssaan löytämään yhteistä säveltä asian kanssa.  Hän on kuitenkin nyt - ehkä - löytämässä jonkinlaista omaa tapaa muuttaa tilannetta ensi vuoden osalta, mutta luulin niin viime kesänäkin.

Kesätyötä varten tarvittua Suomen verokorttia hain Pikku-O:lle käyttämällä omia tunnuksiani, kun yllättäen hänen OP-tunnuksensa eivät enää toimineetkaan. Iso-O:lle haimme hänen omillaan. Kummankaan kohdalla ei jäänyt fiilistä, että homma meni jouhevasti ja virheettömästi. Eikä se sitten kovin jouhevasti mennytkään. Huoh! Sivumennen sanoen. Miten voi kestää 3-5 viikkoa(!) tehdä virallinen osoitteenmuutos Suomessa?

Kaksikko Iso-O ja Pikku-O lähtivät Suomeen 2. heinäkuuta. Iso-O ajoi meidät kentälle. Sanoimme heipat autossa, mutta jäin odottamaan heiltä signaalia, että ovat ensin saaneet laukkunsa jätettyä ja sitten vielä turvatarkastuksesta päässeet läpi ennenkuin lähdin ajamaan takaisin kotiin. Ei tarvinnut kauan odottaa. Erikoista, mutta Loganilla on nyt jo vuosien ajan tämä prosessi sujunut todella nopeasti. Herättää siis kysymyksen, miksi lentokentällä pitää olla niin paljon aiemmin. He olivat aivan yliaikaisin.

Harmillinen asia tapahtui Pikku-O:n verokortin kanssa. Luulen, että olen siihen syyllinen. Hänet katsottiin henkilöksi, joka maksaa veronsa muualle (no ei maksa, kun ei ole tuloja), ja hänelle lyötiin 35% verot Suomeen hänen pienestä kesätyötulostaan. 

Minun juttujani

Sain edellisenä viikonloppuna nukuttua 12 tuntia putkeen. Sen jälkeenkin olen panostanut yöunen pituuteen, ja voinut paremmin. Uni on tärkeää. Uni on erityisen tärkeää siksikin, että asentohuimaukseni alkoi puolen vuoden tauon jälkeen uudelleen. Tällä kerralla aina oikealle kääntyessäni. Tunne on niin kamala, että ymmärrän, miksi ihmiset hakeutuvat päivystykseen.

Fourth of July-päivää, joka minulla oli mukavasti vapaana ennen klo 17 alkanutta päivystysviikkoa, vietin juoksemalla - tai oikeammin köpöttämällä - 7 mailin lenkin lähiympäristossämme, mikä tarkoittaa aina isoja mäkiä ensin alas ja lopuksi ylös. Ilma oli helteinen ja kostea, ja meinasin pyörtyä. Jouduin ottamaan pienen hengittelyhetken ennenkuin lähdin muutaman korttelin päässä meistä asuvan Nicols-perheen grillijuhlaan. 

Uutisissa

Bidenin tilannetta on puitu huonosti menneen, kesäkuun lopulla olleen vaaliväittelyn jälkeen päivittäin. Kaikki tuntuvat huomanneen 'yllättäen', kuinka hänen neurologinen tilanteensa on muuttunut "helmikuun jälkeen". Kävin läpi omia kirjoituksiani. Itse laitoin asiasta maininnan marraskuussa 2021. En ajatellut tuolloin tilanteen olleen uusi. Diagnoosi minulla oli virkavalatilaisuuden aikaan mielessani hänen 'hölkkäämistään' katsoessani. Outoa, ettei siitä muka ole hänen lähipiirillään ja lääkäreillään ollut mitään tietoa. Minulla kävi samalla tavalla Bruce Willisin kanssa. Luulin, että hänen diagnoosinsa oli tiedossa jo ainakin vuoden ennenkuin se uutisoitiin. 

Minä lähden nyt Suomeen. E seuraa perässä viikon päästä. Kohta nähdään!

 

Muutto

Olen ollut hieman levoton. Luulen sen johtuvan siitä, että muuttoon liittyvien konkreettisten haasteiden lisäksi olen kamppaillut henkisen puolen kanssa. Ikäänkuin olisin kääntämässä ison sivun elämässäni. Se tuntuu sekä hyvältä että - no, levottomalta. Olen aina ollut henkilö, jolle muutos on hankalaa, vaikka kyseessä olisi hyvä sellainen.

Vanhassa kodissa

Saimme autotallin tyhjäksi meidän kamoistamme. Talvirenkaat, joista olen yrittänyt päästä eroon myymällä, ovat nyt seuraavassa sijoituspaikassaan uuden kodin kellarissa. Ulkoilukamat kuten sukset, sauvat, monot, kypärät ja lumikolat sekä lapiot ovat samassa paikassa. Autotalliin aiemmin siirretyt vaatepussit, ylimääräiset koulureput, palapelit ja kirjat on viety kierrätyskeskukselle. Alice ja välittäjänsä saavat jatkaa loppujen kamojen kanssa. Niitäkin riittää. 

Autotallista löytyi myös kaksi autonrengasta, joiden historiaa en muista, mutta tiedostin niiden olevan meidän ongelmamme. Nopeasti kävi ilmi, että autonrenkaita ei oteta Newtonin kierrätys/roskakeskukseen. Niistä pitäisi päästä eroon uusia ostaessa. Mutta enhän minä ole uusia ostamassa.  Ne saa laittaa roskikseen pilkottuna. Mutta pilkkominen on hankalaa. Niinpä nostin ne autotallin seinälle ja toivoin, että Alice ei niitä huomaa tarpeeksi ajoissa. Ei huomannut.

Kun parin viikon yrittämisen jälkeen kukaan ei halunnut ulkopöytäämme tuoleineen, turvauduin luottomieheeni Pikku-O:hon, joka tykkää pyytämästäni aktiviteetista. Ne piti pilkkoa niin pieniksi, että mahtuivat roskikseen ja kierrätyslaatikkoon. Hän onnistui. 

Ennen saapumistaan Alice lähetti pitkiä viestejä monien kysymysten ja vaatimusten kanssa. Talosta luopuminen on hänelle iso asia. Hänen puheestaan ei meinannut tulla loppua, kun hän kävi läpi tapahtumia talolla heidän täällä asuessaan. Hänellä on samansorttinen tilanne kuin meillä pari vuotta sitten Oulun varastoa tyhjentäessämme. Moni tosi käyttökelpoinen tavara on muuttunut pelkäksi harmiksi. Hän aikoo käyttää välittäjän palvelua tavarasta eroon pääsemiseksi, ja tarjosi kaikkea meillekin. Tartuin tarjoukseen teepannun, sokerikko/kermakon, viinilasien, parin ison kulhon, hyväkuntoisen pannun ja kivan lampun osalta.

Yksi Alicen vaatimus oli edelleen "professional cleaning". Periaatteesta en siihen lähtenyt, olimmehan asuneet jo kaksi viikkoa käyttämättä laatikoita, kaappeja hyllyineen ja mm. uunia. Siivooja oli pessyt ikkunat, mutta useissa oli pyyhintäjälkiä. Niinpä kävin kerros kerrallaan ikkunat läpi kuivalla pyyhkeellä. Huomasin Iso-O:n kyytikeikalle lähtiessäni, etta olin unohtanut keittiön 9-lasisen oven, ja totesin:"Voi ei, vielä 18 lasia pyyhkimättä!" Pikku-O kuuli tämän valmistautuessaan iltalenkkiinsä. Kun tulin vientireissulta, Pikku-O oli vielä lenkkikamppeet päällään keittiössä ja totesi:"Pesin ikkunat". Hän oli tosiaan pessyt ne ja viimeistellyt kuivalla pyyhkeellä. Vaikea kuvailla tunnettani. Hän lähti siitä sitten myohästyneelle lenkilleen ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut.

Nurmikko ja pensaat kuuluivat vuokrasopimuksen mukaan pitää siisteinä. Leikkasin ne viimeistä kertaa 18. kesäkuuta ja totesin tämän epäsuorasti Alicellekin, jonka mukaan velvollisuuteni jatkuisi aina 30. kesäkuuta saakka, vaikka poistuimme paikalta kokonaan jo 23. päivä, ja vaikka hänen myyntijoukkonsa on jo ottanut paikan haltuun.

Vielä yksi viime hetken korjaushomma kellarissa Joselle (=maalari) oli kahden ikkunan fiksaaminen ja meille yllättäen tullut vaatimus Iso-O:n katon maalaamisesta. Tämä viimeksi mainittu tuli puskista Alicen käynnin yhteydessä. Annoin pallon suoraan Iso-O:lle, joka haki Colinilta (Marthan isä) maalausvälineet, maalin (ilmaiseksi!) ja telan National Lumberilta, ja maalasi katon 22. päivä ennen täyteen buukattua sosiaalista päiväänsä Jasonin kanssa. Väri oli aavistuksen väärä, mutta pahimmat kattovauriot peittyivät. Kommentteja ei ole kuulunut, mitä pidän hyvänä.

Uudessa kodissa

Swap Shop:ssa, joka on kierrätyskeskuksen yhteydessä, kävimme Pikku-O:n ja Iso-O:n kanssa lauantaina 15. kesäkuuta. Minulle tärkein projekti oli päästä eroon tavarasta. Hirveää määrää uutta ei onneksi tullut mukaamme, mutta erityisesti tauluja ja kuvia löytyi. Hassuin oli vuoden 1972 Münchenin olympialaisten virallinen juliste. Iso-O oli sen bongannut, mutta Pikku-O tuossa vaiheessa sanoi sitä rumaksi. Hän esitteli sen kuitenkin minulle ja totesi, että hyväkuntoisena siitä maksetaan $200-$800. Sanoin, että ota mukaaan, puhdista lasi ja reunukset ja myy. Hän innostui asiasta ja kantoi sen autoon. Matkalla Iso-O keksi tämän, ja melkein harmistui suunnitelman kuultuaan; hänen kuuluisi saada provisio. No, taulu meni ensin kellarin minitreenipaikan sisustuselementiksi, ja lopulta erilaisten vaiheiden jälkeen Iso-O:n huoneeseen. Varmaan se sinne jääkin.   

Pikku-O halusi mennä Swap Shopiin uudelleen 22. päivä, sillä hänelle oli luvattu pino Tin Tin-sarjakuvakirjoja. Niitä ei löytynyt, mutta mukaan tuli jälleen muutama taulu sekä useita koreja kellariin. Olisin ilahtunut penkistä eteiseen tai hyllykostä kellariin, mutta niin onnekas en ollut.

Pesukone ja kuivausrumpu saapuivat 19. päivä aikaikkunan 11-15 ulkopuolella. Sain soiton klo 10.35. Olin onneksi paikalla, vaikka hieman huolettikin ajaessani Hinghamista (katso alla). Kolme miestä sai koneet kapeaa talonvieruspolkua pitkin kellarin ovelle, siitä sisään, jyrkät rappuset alas, ja paikoilleen. He myös asensivat ne käyttövalmiiksi. Koska pesukoneen vesiletku oli melko lyhyt, heidän piti asettaa ne hieman erikoisesti vesipisteen eteen. Saa nähdä, tuleeko sanomista, sillä luulen vuokraisannän, joka huolehtii pihatöistä, käyttävän juuri ko. vesipistettä. No, hän saa opetella käyttämään yläkerran naapurimme vastaavaa. Nyt on hienot!

Vuokraisännästä puheenollen. Aiheutin aikamoisen hässäkän. Uunin lasi oli lasien välistä tosi likainen. Youtubesta opiskelin, miten sen saa puhtaaksi. Onnistuin. Noin tunti puhdistamisen jälkeen kuulin keittiöstä pamahduksen ja lasin sirpaloitumisen. Etulasi oli käytännössä räjähtänyt ja levinnyt ympäriinsä. Laitoin heti vuokraisännälle kuvat ja tiedon asiasta. En kuullut hänestä mitään yli vuorokauteen, mikä huoletti hieman. Sitten tuli viesti, ettei hän ymmärtänyt viestiäni ja halusi tulla katsomaan. Aika nopeasti tilanteen nähtyään hän päätyi uuden hankkimiseen sen sijaan, että olisi vaihdattanut lasin. En ollut pahoillani, sillä liesi/uunikombinaatio oli mallia Amerikka ja selvästi jo aikaa nähnyt. Nyt meille tuli rosterinen, nykyajan mukaisesti sellainen, johon on erillinen appikin tarjolla.

Tavaroita ennen isoa muuttoa laitoimme paikoilleen erilaisilla prioriteeteilla luonteisiin sopien. Koska edelliset asukkaat olivat opiskelijoita, oli loppusiivous tehty vähemmän professionaalisesti. Pääsin siis aloittamaan ikkunoiden sekä kodinkoneiden pesemisestä, mutta tein sen ihan mielelläni.

Stop and Shop:in tilasin ensimmäisen kerran uuteen kotiimme 21. kesäkuuta kuunneltuani päivien ajan erityisesti Pikku-O:n kritiikkiä siitä, ettei meillä ole ruokaa. En ottanut kritiikkiä vastaan, sillä olin tarjonnut mahdollisuutta käydä WholeFoodsista hakemassa puuttuvia tuotteita. Ruokaa meillä tietysti oli, ei vaan ehkä juuri 'oikeita' tuotteita, kun yritin optimoida määrän, joka pitää siirtää paikasta toiseen. No, Stop and Shop toi lastinsa onnistuneesti, joskin huomattavasti aikaikkunaa myöhemmin kaatosateessa uuden kodin eteiseen. Jääkaappi oli täyttynyt ja Pikku-O iloinen. Aamupalaksi oli maistunut Ben and Jerry's jäätelö.

Iso muutto oli aikataulujen yhdistämishankaluuksien johdosta sunnuntaina 23. kesäkuuta. Meinasin hieman hermostua päivä aiemmin, kun kuulin kritiikkiä muuttoauton hakuaikataulusta (klo 9). Nuorille 'koko päivän varaaminen muuttoon' oli tarkoittanut päivän alkamista tunteja myöhemmin. No, selvensin asian ja totesin, että tämä on ainoa päivä, jonka olin heiltä velvottanut, joten mielipiteet alkuajankohdasta sopii pitää itsellään. Selvennyksen jälkeen kaikki olivat aivan hyvällä mielellä, kun klo 8.30 olin Iso-O:n kanssa hakemassa E:a mukaamme muuttoauton hakumatkalle. Sain meille 20' pitkän UHaul-auton. E ajoi meidän automme edeltävästi vanhalla kodilla odottavan Pikku-O:n luokse. Minä ja Iso-O kiipesimme ison auton ohjaamoon. Koska polkimia oli kolme, luulin ensin, että kyseessä oli vaihdeauto. Kun en heti keksinyt kaikkien nappuloiden ja puikkojen käyttötarkoitusta, muutuin sen verran hermostuneeksi, että oikea jalkani tärisi jarrupolkimella. Sain Iso-O:lta määräyksen pysäyttää auton. Toinen hyvä syy tähän oli se, että etupaneeli ilmoitti käsijarrun olevan päällä. Iso-O googlasi, kuinka sen saa pois päältä, ja pääsimme uudelleen liikkeelle. Sen jälkeen ajaminen - varsinkin kun päädyin jo edeltävästi, että ajan vain eteenpäin - sujui oikein hyvin.

Kahdella edestakaisella lastilla saimme kaikki patjat, Iso-O:n isot kollaasit, isot huonekasvimme, autotallissa odottaneet isot kamat, ruokapöytämme sekä sohvamme paikasta toiseen. Kolmenistuttavan sohvan kanssa oli oikea huoli siitä, ettei se ehkä mahdu ovista sisään.  Mahtui, mutta jo edeltävästi kamalannäköinen sohva näyttää nyt vieläkin hirveämmältä. Sen päällystäminen on yksi prioriteeteistani.

Viimeisen kuorman jälkeen ajoin Pikku-O:n kanssa muuttoauton takaisin vuokraamoon - ja jätin molempien asuntojen avaimet ohjaamoon. E ja Iso-O hakivat meidät ja palasimme vanhalle kodille tekemään Alicen toivoman "professional cleaning"-siivouksen. Tuossa vaiheessa huomasin avainten puuttumisen ja soitin UHaul-numeroon. Puhelimeen vastannut henkilö ei ollut ko. paikassa, eikä saanut sieltä ketään kiinni, ja ehdotti takaisin ajamista ja avainten etsimistä itse. Koska siivoushommaa ei varsinaisesti riittänyt kaikille, E lähti hoitamaan tätä asiaa - onnistui - ja me muut imuroimme, pesimme vessat, keittiön ja lattiat sekä raahasimme täydet roska-astiat jälleen tienvarteen. Jokainen kävi vuorollaan suihkussa, minkä jälkeen annoin määräyksen poistua talosta ulos odottamaan, mikä oli hieman kohtuuton pyyntö, sillä lämpötila oli tuossa vaiheessa kohonnut yli +30*C ja kosteusprosentti oli varmaan 1000, mutta toimi hyvin. Minä viimeistelin ja painoin oven perässäni kiinni. 

Lähdimme siitä sitten kävellen kohti O'Hara's-ravintolaa, jossa söimme 2-3 ruokalajin päivällisen jokainen. Kello oli tuossa vaiheessa noin 15, mikä oli mielestäni aika onnistunut asia. E vietiin asunnolleen ja me kolme muuta saavuimme uudelle kodillemme, jossa oli tietysti paljon viimeisteltävää. Iso-O sanoi (*suora lainaus):"Mom, you found us a very nice place!" ja jatkoi hieman myöhemmin:"Thank you mom for being so organized! Think about me being mom and needing to do this!!" Sitten hän pyöräytti silmiänsä selvyydeksi siitä, miten ko. skenaario olisi mennyt. Nauroimme molemmat. Sanoin, että hän voi aina hälyttää minut paikalle. Hän sanoi tähän, että voi tuolloin lohduttaa lapsiaan (*jälleen suora lainaus):"Don't worry, grandma is coming!" 

Television ja netin asennus tapahtui 24. päivä. E lupautui kotimieheksi, kun minulla oli työpäivä. Se oli mennyt ihan hyvin, mutta tyypilliseen tapaan aina jotakin pitää jälkikäteen säätää. Televisio jostain syystä johtuen pomppaa aina ensin HDMI1-asetukseen ja se pitää sitten vaihtaa oikeaan HDMI2-asetukseen. Toinen selvitettävä oli ylimääräinen $80 maksu, mistä pääsin eroon, mutta minkä olisin toivonut olevan ilmestymättä minun selvitettäkseni.

Uusi liesi/uuni saapui sekin heti 25. päivä, ja E oli jälleen apulaisena. Se toimii hienosti ja meni helposti. Astianpesukoneen kanssa sen sijaan piti hieman mietiskellä. En heti keksinyt, että noin metrin verran muualla sijaitseva sähkökytkin pitää olla päällä ennenkuin sen saa käyntiin. Olin jo aloittanut käsipesun, kun puolivahingossa käänsin kytkimen päälle, ja havaitsin astianpesukoneen valon syttyvän. Nyt se toimii oikein hyvin.

Pikku-O halusi lunastaa joululahjansa ja pestä auton. Hän peruutti sen hieman autokatoksesta ulos. Minulta neuvoa kysymättä (=tavanomaista) hän päätti tehdä oikein hyvää työtä, ja kasteli matot ensin, ja sitten imuroi uudella imurillamme likaveden imuriin. Auts! Onneksi keli muuttui yhtäkkisesti ukkosmyrskyksi ja hän lopetti homman kesken. Kun hän iloisena kertoi minulle omasta projektistaan, nopeasti avasimme imurin ja otimme kaikki osat erilleen. Pikku-O pääsi imurin osien pesuhommaan ja minä huolehdin itse moottoriosasta ja suodattimista. Luulen, että nopea toimintamme aiheutti vain säikähdyksen, ja imuri on edelleen toimintakykyinen. Pikku-O:kin oppi jotain. Hän pyysi nätisti anteeksi ja minä siihen harmistukseni niellen totesin, että miten voi tietää jonkin asian, jos kukaan ei ole koskaan sitä opettanut. 

Tavarat ovat ilta kerrallaan menneet paikoilleen, mutta edelleen hommaa riittää ainakin loppuviikoksi. Yritän olla itselleni armollinen ja sietää tätä hidasta prosessia. Meille on tulossa oikein kivannäköinen koti. 

Muuttoon liittymätöntä

Pientä vaihtelua muuttohässäkkään toi Marthan siskon Sarahin High School Graduation-juhla heillä kotona 15. päivä lauantaina. Sarah itseasiassa ei juurikaan ollut juhlassa mukana omien kiireidensä johdosta, mutta se ei menoa häirinnyt. E:kin tuli mukaan. Söimme hyvin ja lähdimme pois vasta tuntien päästä. 

Pikku-O:n vuosittainen lääkärikäynti osoittautui hankalaksi toteuttaa. Olin varannut sen yli puoli vuotta sitten. Se osui sen ainoan päivän kohdalle, jossa Pikku-O:lla oli lopputentit kahdessa aineessa. Keksin tämän kiusallisesti viikonloppuna ennen maanantaista käyntiä, mikä hermostutti, sillä peruuttaminen kuuluu tehdä yli 24 tuntia ennen vastaanottoa ja puhelinpalvelu ei antanut mahdollisuutta jättää viestiä. Peruuttaminen viestitse kuitenkin onnistui ilman ongelmia. Uuden ajan varaaminen ei sekään ollut ylimääräisen hankalaa. Sain uuden juuri ennen kouluvuoden alkua, mikä on tärkeää, sillä urheiluja varten tarvitsee vuosittaisen lääkärintodistuksen. Menemme siis elokuun lopussa. Siihen saakka pitää odottaa ennenkuin selviää, kuinka paljon Pikku-O on kasvanut.

Iso-O kävi Mayan ja Allyn kanssa Mount Monadnockilla vaeltamassa ja illalla Allyn luona kannustamassa Celticsin (Bostonin koripallojoukkue) voittoon. Mayan kanssa hän kävi subbaamassa yhtenä huippukuumista päivistä. Hänen Georgetown ystävänsä Jack oli Bostonissa käymässä ja ajoi katsomaan Iso-O:ta iltamyohällä pihatiellemme. Iso-O oli ehdottanut hyppäämistä kyytiin, jotta heillä olisi ollut enemmän aikaa yhdessä Jackin ajaessa takaisin Bostoniin siskoaan hakemaan, mutta Jack ei suostunut tähän, kun se olisi tarkoittanut Iso-O:n matkustamista itsekseen metrolla takaisin. Emme kumpikaan ymmärtäneet, mikä ongelma olisi ollut, mutta Jack herrasmiehenä ja pienestä Massachusttsin kylästä kotoisin olevana näki suunnitelman pelkästään vaarallisena. Heillä oli mennyt iso osa tapaamisestaan tämän asian puimiseen. Hassut. Nyt Iso-O on Montrealissa Willan, Ianin ja Ianin kaverin kanssa nelipäiväisellä reissulla. Sosiaalista aktiviteettia on tällä matamilla riittänyt. 

E ja Iso-O menivät Hinghamiin E:n ystävän Ashleyn talolle ja rannalle. Koska 1. autotilanteemme on tasan yksi, 2. en hirveästi tykännyt ajatuksesta Iso-O ajaa ja E on apukuljettajana, ja 3. koska kaverin (Fox) autolla ajamisessa on omat riskinsa, päädyimme hieman outoon järjestelyyn. Iso-O toimi kuljettajana vanhasta kodista E:n kautta Hinghamiin. Sieltä minä ensin ajoin itsekseni uuteen kotiin vastaanottamaan pesukone/kuivausrumpuyhdistelmää, ja palasin vanhaan kotiin lähteäkseni itse illanviettoon Burlingtoniin (alla). Sopimuksemme mukaan olin tarjoutunut hakijaksi joko yöllä tai seuraavana iltapäivänä. Iso-O soitti klo 23 kyydin saadakseen. E jäi yöksi ja saapui vasta seuraavana päivänä. 

Viikko myöhemmin E pyysi autoa uudelleen lainaksi päästäkseen itsekseen takaisin Hinghamiin. Hän lähti vasta minun kotiin klo 19.30 aikoihin saavuttuani ja palasi kolmen aikaan yöllä. Hän oli käynyt tankkaamassa auton, ja löytyi Iso-O:n sängystä aamulla. Tämä viimeksi mainittu johtui siitä, että hänen oma huoneensa, meidän työhuoneemme, oli tuossa vaiheessa vielä viimeistelemättä.

Iso-O ja E suunnittelivat käyvänsä Bostonissa Celtics-paraatia katsomassa yhdessä. E kuitenkin viivästytti lähtöä sen verran, että Iso-O lähti edeltä itsekseen, ja lopulta meni suoraan Boston Public Library:iin kirjoittamaan pitkää kirjettä ja skippasi koko paraatin. E meni paraatiin, ja tunnelma oli ollut korkealla, ainakin SnapChatistä päätellen.

Neurology Social, yllämainitun ympäriinsä ajelun aikaan, oli Tuscan Kitchen ravintolassa. Syy siihen oli kahden iäkkäämmän työntekijän eläkkeelle lähteminen. Klinikan johtaja muutenkin pitää tärkeänä, että vähintään kerran vuodessa on koko klinikan yhteinen, työpaikan ulkopuolinen tapahtuma. Se oli oikein mukava välitapahtuma muuttohässäkän keskellä.

Toinen samanlainen ajatukset muutosta muualle siirtänyt tapahtuma oli Tavern-ravintolassa seuraavalla viikolla, kun meillä oli stroke-ryhmämme epävirallinen tapaaminen. Meidän piti päättää, otammeko vastuullemme kahden muun sairaalan päiväaikaiset konsultaatiot. Hyvänä asiana olisi samana pysyvä palkka ja erittäin kevyt työ, mutta huonona se, että jo nyt monimutkainen aikataulumme muuttuisi mahdottomaksi. Päädyimme olutlasien äärellä yhdessä sanomaan ei. Se, että ylipäänsä mietimme asiaa, johtuu siitä, että iso osa ryhmästämme ei tykkää poliklinikasta ollenkaan, ja tämä järjestely olisi sitä vaatimusta vähentänyt huomattavasti. Minä itse tykkään, joten tämä sopii hyvin. Kun vielä satun olemaan meidän päivystysaikataulujemme tekijä, arvostin päätöstämme erityisen paljon.

Koen, että olemme - tai ainakin minä olen - siirtynyt kohti uutta. Levottomuus on helpottamassa ja tulee varmasti häviämään, kun olen saanut kaiken paikalleen. Hienoa minä ja me!

Aivan lopuksi vielä välittäjän nettiin lataama edellisen kotimme myyntiteksti alla kopioituna. Hintapyyntö on $1,275,000. Se on vähemmän kuin seudulla yleensä, mutta korkea huomioiden isot korjaustarpeet. Kuvat netissä ovat käsiteltyjä ja näyttävät upean, auringossa kylpevän talon ilman ongelmia. Joku sen varmasti erehtyy ostamaan.

Discover an enchanting sun-splashed Victorian single-family home located in Newton Highlands. Step inside to find a wealth of period detail including natural Butternut woodwork and high ceilings. Large foyer with coat closet and French doors to living room. The dining room features a basketweave floor and a fireplace adorned with antique tiles. Spacious bedrooms upstairs, hardwood floors throughout. The property's expansive, flat lot boasts a large yard and ample parking, ideal for outdoor activities and enjoying the peaceful surroundings. Updates to the house include chimney, some updated appliances, tilt-in replacement windows. Expansion potential and space to add bathroom upstairs. A prime location near the T (D line), shopping, and excellent restaurants. Wholefoods, Crystal Lake, and Cold Spring Park nearby. Don't miss the opportunity to make this exceptional Victorian your own, and enjoy a residence in Newton Highland.

 

Tapahtumia kahden asunnon välillä

Olin itsekseni viikonlopun. Se tuntui suorastaan helpottavalta. Kukaan ei levinnyt kamojensa kanssa ympäriinsä ja sain omalla vauhdilla tavaraa pois isolla kädellä. Kävin molempina päivinä autokuormallisen kanssa uudella kodilla päivystyskierron jälkeen ja sain kuin sainkin aivan kaikki kaapit tyhjiksi.

Tyhjennyksestä oli iso hyöty, sillä talonmyyntiä varten välittäjä tilasi koko talon siivouksen. Minä otin tämän ilolla vastaan, sillä sain ilmaiseksi meille huomattavasti helpomman talosta poistumisen. Vuokrasopimuksemme nimittäin mainitsee, että vakuuden takaisin saamiseksi talo pitää siivota "professionally". Nyt riittää, kun imuroimme ja pyyhimme pölyt - ikkunat ja kaikki kaapit keittiötä myöten on jo puunattu. Siivoojalla meni melkein 7 tuntia aikaa.

Siivouksen jälkeisenä aamuna ammattivalokuvaaja tuli, ja kuvasi talon kaikki huoneet. Iso-O oli kotona, mutta siirtyi alta pois huoneen kuvaamisen ajaksi. Kellaria he eivät todennäköisesti kuvanneet, sillä sen siivous jäi kuvauksen jälkeiseen päivään.

Pikku-O

Pikku-O matkasi Dashielin äidin kyydillä perjantaina iltapäivästä muutaman tunnin päähän länteen, ja lähti poikien kanssa vaeltamaan noin klo 15.30. He olivat löytäneet kivan paikan, johon pystyttivät teltat. Keli oli vaihteleva, ja Pikku-O:n telttaan satoi sisälle. Launtaina he olivat vaeltaneet 15 mailia, ja varsinkin loppuvaiheessa jonkinlaista sanaharkkaa oli syntynyt poikien välille. Majoittautuminen ja varsinkin syöminen oli auttanut. Sunnuntaina märät ja hikiset, mutta hyväntuuliset pojat tapasivat Dashielin äidin, joka oli käynyt hommaamassa heille samanlaiset paidat ja sukat, lähinnä saadakseen heille jotain kuivaa päälle, ja vienyt heidät lounaalle ennen kotimatkaa. Poikien vanhemmat saapuivat hakemaan iloiset ja tyytyväiset pojat ja kamansa Dashielin kotipihalta, johon teltat, makuupussit ja muut kamat oli levitelty kuivamaan. Pikku-O:lla oli ollut mukavaa. Yhdessä levitimme kamat uudelleen pihalle kuivumaan, ja seuraavana päivänä autonperällä kohti uutta kotiamme.

Pikku-O on päivittäin mennyt itsekseen omaa huonettaan valmistamaan. Muutama legosetti ja palapeli on valmistunut uudelleen. Hän on selvästi nauttinut ajasta ilman muita, varsinkin, kun Iso-O raahasi oman sänkynsä Pikku-O:n huoneeseen pois alta, kun kunnostus oli ajankohtainen, eikä vienyt sitä enää takaisin. He ovat jakaneet huoneen nyt jo melkein kahden viikon ajan Iso-O:n iloksi ja Pikku-O:n harmiksi.

Pikku-O:n yleisurheilukausi loppui aikoja sitten, mutta kauden virallisesti päättävä Sports Night oli tiistaina 11. kesäkuuta. Se oli ollut tavanomaistakin tylsempi, sillä seniorit olivat jo valmistuneet, eivätkä siksi olleet paikalla.

Iso-O

Iso-O on ollut jotenkin allapäinen ja ehkä siksi tavanomaistakin harvapäisempi. Hän ei mm. tiennyt lompakkonsa olinpaikkaa muutaman päivän ajan. Sitten hävisi passi. Ja hammastuet. Kaikki löytyivät, mutta aiheuttivat minullekin hetkellistä ylimääräistä huolta, hänestä puhumattakaan. 

Allapäisyyttä on hieman helpottanut sosiaalinen aktiivisuus ystävien kanssa. Hän pääsi Benin Cape Cod:in mökille Marielin, Sylvien, Jasonin, Ianin ja Willan kanssa viikonlopuksi hengailemaan, ja on ollut iltaisin menossa. Tämä ilta-aktiivisuus on ollut hankala aamuisin, kun on pitänyt herätä talonsiivousta ja kuvausta varten. Ja kun unta ei ole ollut riittävästi, se on osaltaan lisännyt allapäisyytta ja pahantuulisuuttakin. Tästä tunnelmasta ovat päässeet osalliseksi molemmat veljet ja minä. 

Iso-O:n kohdalla tuli todistetuksi, että äidin pettymys on tehokkaampi kuin vihaisuus. Olimme sopineet treffit uudelle kodille päivystysviikkoni päätteeksi, sillä toivoin hänen alkavan laittaa tavaroita omassa huoneessaan paikalle ennenkuin tuomme sinne isot huonekalut. Niille kun ei olisi ollut sijaa hänen tavarapaljoutensa johdosta. Oli tarkoitus, että hän menee paikalle tunteja aiemmin, ja auttaa minua tullessani kantamaan autonperässä olevan lipaston. No, saapuessani paikalle, vain Pikku-O oli siellä. Onneksi oli, sillä sain oman tavoitteeni tehtyä. Jouduin lähtemään pian sen jälkeen oman iltamenoni johdosta. Iso-O laittoi minulle viestin paikalta jo poistuttuani:"Tulossa sinne". Hän soitti 10 minuuttia myöhemmin kuultuaan Pikku-O:lta, että olin ollut harmistunut. Olin aika lyhytsanainen ja totesin meidän sopineen aivan toisenlaisesta järjestelystä ja huomautin, että oli onnekasta, että Pikku-O sattui olemaan paikalla. Hän oli jäänyt asunnolle Pikku-O:n kanssa, ja tuntien päästä sain kuvan huomattavasti tyhjemmästä ja organisoidummasta huoneesta ja viestin:"anteeksi äiti". Hän oli siis käyttänyt noloutensa rakentavasti. Ihana. Anteeksi hän oli toki saanut jo aikoja aiemmin.

E

Vein E:lle Iso-O:n vanhan pyörän ja kypärän päivä myöhemmin, jotta hän pääsee liikkumaan jouhevammin asuntonsa ja BC:n välillä. Hän on lisäksi lainannut jonkin verran Foxin autoa, mistä mikä huolettaa minua hieman, sillä en ole varma, että vakuutus korvaa toisen autolla ajamisen. Pitäisi ottaa kai selvää.

E kävi uusimassa ajokorttinsa AAA-toimistolla ensimmäistä kertaa onnistuneesti sosiaaliturvanumeronsa johdosta. Ilman sitä se ei siellä onnistu. Uusinta oli mennyt jouhevasti, kun mukana olivat kaikki tarpeelliset paperit. Se on nyt hänen ensimmäinen vaakatasossa oleva korttinsa. Alle 21-vuotiaille annetaan pystypäinen helpottamaan 'alaikäisyyden' tunnistamista. Kortti ei ole vielä saapunut. Saa nähdä, ehtiikö ennen muuttoamme. 

Minä

Jotta elämäni ei olisi liian hidasta ja helppoa, jouduin American Board of Psychiatry and Neurology (ABPN):n auditoinnin kohteeksi. Heidän mukaansa joka vuosi 5% auditoidaan ilmoittamiensa "Improvement of Medical Practice"-koulutusten osalta. En ole varma, että oikeasti missään vaiheessa kiinnitin asiaan huomiota, mutta nyt oli pakko. Ko. koulutukset ovat yleisesti useiden sessioiden ja värkkäämisen vaativia, mutta onnekseni yhtenä vaihtoehtona oli "Participation in Comprehensive Stroke Center". Sitähän minä teen koko ajan. Stroke-hoitajamme laati minulle virallisennäköisen todistuksen, lähetin sen auditoijalle ja sain 10 minuuttia myöhemmin ilmoituksen, että auditointini on päättynyt, tilanteeni on hyväksytty. Huh.

Tämä samainen ABPN seuraa erikoislääkärien pysymistä kehityksen ja tiedon kanssa ajantasaisina. Sen lisäksi, että lääkärilisenssi pitää uusia joka toinen vuosi ja koulutukset (yllä mainitun lisäksi tarvitsee sekä osallistua konferensseihin että opiskella itse), on kaksi tapaa pysyä "Board Certified". Aiemmin vaihtoehtona oli vain erikoislääkäritentin tekeminen joka 10 vuoden välein. Minulla olisi neurologian tentti edessäni 2026 ja stroke neurologian tentti 2028. Rinnalle tuli toinen tapa muutama vuosi sitten. Lukemalla 50 artikkelia (20 neurologian ja 20 stroke neurologian minimi) per 3 vuotta ja vastaamalla niihin liittyviin 5 kysymykseen/artikkeli pystyy välttämään tentit. Valitsin tämän vaihtoehdon, ja hitaasti helmikuun 2023 ja kesäkuun 2024 välillä työpäivien aikana, yksi-kolme artikkelia kerrallaan pääsin tavoitteeseeni 13. kesäkuuta. Jee! Olen nyt huolehtinut itseni seuraavalle 3-vuotiskaudelle molempien Board Certification:ien osalta. Kysymykset eivät ole hankalia ja auttavat artikkelin ymmärtämisessä. Olen jopa oppinut jotain, mikä on tietysti hyvä lisäbonus.

Iltameno, johon kiirehdin yllä mainitun Iso-O episodin yhteydessä oli Tufts Neurology Residency Program:in erikoistuvien valmistumisjuhla Oakley Country Club:illa Watertownissa. Ensin oli coctail hour, sitten syötiin ja kuunneltiin useita puheita. Jokainen erikoistuja huomioitiin erikseen. Juhla on itselle aina hieman tylsä, mutta nuorten iloa on kiva seurata. Kotiin saavuin kymmenen jälkeen illalla. Minulla oli alkanut päivystysvapaa, mikä on hyvä juttu muuttamisen kannalta. Nyt laitamme kaiken energian siihen. Toivon.

Trumpin ensimmäisen rikostuomion aikaan

11 tuntia 43 minuuttia kesti valamiesten tuomioon päätyminen Trumpin ensimmäisessä ja heikoimmassa rikosoikeudenkäynnissä ja valmistui 30. toukokuuta klo 16.37. Sen jälkeen meni noin puoli tuntia odotellessa television äärellä. Kutsuin Pikku-O:nkin seuraksi tähän historialliseen tapahtumaan. CNN:n Jake Tapper alkoi lukea 34 kertaa peräkkäin syytteen ja sen jälkeen "guilty". Kameroita ei salissa saanut olla lainkaan. Asiaa on luonnollisesti puitu uutisissa; "mainstream media" eli enemman neutraali tai vain hieman demokraattipainotteinen on tuonut asian esiin sen historiallisuuden ja oikeussysteemin toimivuuden kannalta, ja "right wing media" eli konservatiivi, erityisesti äärikonservatiivimedia, hyvänä esimerkkinä Fox News on jatkanut Trumpin toistamia fraaseja oikeussysteemin aseistamisesta poliittista vastustajaa vastaan, oikeussysteemin korruptiosta ja Trumpin uhrina olemisesta.

Muuttoasioita

Hommasin kuivausrummun, pesukoneen ja imurin uutta kotiamme varten. Imuri saapui jo, kaksi ensimmäistä tullaan tuomaan ja asentamaan muutama päivä ennen lopullista siirtymistämme 23. kesäkuuta. Lisäksi olen ymmärtääkseni saanut hoidettua sähkön, kaasun, öljyn (!), netin, TV:n ja kotivakuutuksen siirtymisen asunnosta toiseen melko jouhevasti. Postille tein ilmoituksen ja he kääntävät kaiken postimme vuoden ajan ilmaiseksi. Tuossa vaiheessa osoite lienee tullut ilmoitetuksi ainakin jokaiseen tärkeään paikkaan.

Olemme saaneet laitettua tavaroita pois isolla kädellä, mutta kyllä sitä vielä riittää. Olen kiitollinen vuoden 2021 itselleni, sillä vain muutamassa paikassa eteeni on tullut 15 vuoden takaa tavaraa; sen verran hyvin olin saanut paikkoja tyhjemmäksi. Hassuin löytö oli 6 IKEA:n sinistä kassia, täysin käyttämättömiä, ullakon perukoilta. Nyt niille tuli oikein hyvä käyttö.

Pikku-O:n kanssa pakkasimme autonperän täyteen lähinnä hänen tavaroitaan, sillä hän oli ne niin hienosti kasannut kokoon. Lähdimme lauantaina 1. kesäkuuta, heti ensimmäisenä mahdollisena muuttopäivänä klo 9 ajamaan kohti uutta kotiamme. Hän hetken mietti, minkä huoneen itselleen haluaa, ja päätyi kadunpuoleiseen. Luulen, että se on oikein hyvä valinta. Kannoimme kamat huoneisiin, joihin ne lopulta päätyvät, ja ajoimme kotiin. Hän lähti heti sitten Dashielinin luo tuntikausiksi valmistautumaan heidän tulevan viikonlopun vaellukseensa (lisää alla). Minä sillä välin täytin autonperän uudelleen, ja herätin itselleni autonkuljettajan. Iso-O ajoi meidät kaksi kertaa edestakaisin täyden autonperän kanssa. Muutto oli virallisesti alkanut. 

Sama sapluuna toistui sunnuntaina sillä erotuksella, että E tuli mukaamme laittamaan kaikki omat kamansa kasaan, ja kaikkina alkuviikon iltoina sillä vaikutuksella, että meiltä alkaa loppua kaikki helposti siirrettävä. Illat ovat olleet pitkiä, ja olen ollut tavoilleni uskollisena aika "overwhelmed" aina uuden täyden kaapin avatessani ja varsinkin Iso-O:n huonetta ja yläkerran taidehuonetta katsoessani, mutta ihmeitä on tapahtunut ja homma on voiton puolella.

Alicen myyntivälittäjä kävi viikko sitten korjausmiehensä kanssa katsomassa muutamaa kohtaa. Ajatuksena oli keittiösyvennyksen katon, ala-aulan kaapin katon, keskikerran vessan katon, ja Iso-O:n huoneen katon maalaamiset, ja kellarin sekä ullakon siivoaminen. Erityisesti vessan katon maalaamisen koen huijausjuttuna - hometäplät peittoon vaan. Välittäjä sinänsä oli oikein mukava ja anteeksipyytäväkin. Ymmärrän myös paremmin, miksi kiirehtivät myyntiinlaittamista. Heinäkuun alussa kauppa kuulemma aina selvästi hidastuu. 

Korjausmies tuli tänään tekemään hommiaan ja tulee huomenna jatkamaan. Pihafirma kävi leikkaamassa pensaat geometrisesti, nurmikon golfgreenimäisesti ja trimmerillä vielä viimeistelivät kaikki mahdolliset nurkat. Maanantaina on odotettavissa siivousfirman siivous - tämän otan mielelläni vastaan, sillä se suunnattomasti helpottaa meidän loppusiivoustamme - ja tiistaina on valokuvaus myyntiä varten. Alice itse saapuu 20. kesäkuuta, juuri epäsopivasti vain muutama päivä ennen meidän isoa muuttoamme.

Alicesta puheenollen. Hän on lähettänyt viestiä toisensa jälkeen jos vaikka mihin liittyen. Yksi typerä pyyntö häneltä oli se, että yläkerran huoneessa olevan pikkuoven takaa hänen itsensä vuosia sitten poistama täyte piti nyt sitten laittaa sinne takaisin. Hän teippasi oven tuolloin kiinni, kun Pikku-O oli ilmeisesti käyttänyt sitä piilopaikkanaan. Sieltä oli kuulemma löytynyt lelujakin. No, ullakon tyhjentämisen jälkeen löysin tämän täytepussin, joka oli vuosien mittaan hapertunut niin pahasti, ettei sitä voinut nostaa lainkaan. Minun piti pahvinpalan päällä raahata se ullakolta huoneeseen ja siellä kaataa pikkuoven takana olevaan tilaan. Teippi piti Alicen mukaan ottaa varovasti pois, ja jos se olisi alkanut murtaa maalia, leikata se sen sijaan siististi. Lähti helposti. Mutta siis, tällaisia asioita hänen kanssaan on näperrelty. 

Pikku-O

Pikku-O on ollut kivalla tuulella viime aikoina ja häneltä on tullut useita aivan hyvia ehdotuksia muuttoon liittyen. Hän on muutossa apuna olemisen lisäksi innokkaasti valmistautunut huomenna alkavaan vaellukseensa. Heitä lahtee Dashiel, Nathan, Oliver, Rohan, Jake, ja Pikku-O. Dashielin äiti lainaa naapurinsa isoa autoa; mahtuvat kaikki samaan. Hän ajaa pojat Länsi-Massachusettsiin, josta he kahden päivän aikana vaeltavat Vermontin puolelle. Hieno juttu. Kaikki pojat ovat hyväkuntoisia urheilijoita, vaikka ensimmäisenä heistä mieleen tuleekin pitkät tietokonepelisessiot.

Koulun tai oikeammin ranskan kanssa ei mene hyvin. Hän on yrittänyt tehdä läksyjä paremmin ja sanoi jopa käyttäneensä 45 minuuttia illassa "Le Petit Prince"-kirjan analyysiin vain saadakseen opettajalta maininnan:"wrong interpretation". Arvosana uhkasi pudota C:ksi. Hän mietti tosissaan, että jättäytyisi sittenkin alemman tason ranskaan ensi vuonna. Minulla ei olisi sitä vastaan mitään, mutta ongelma on se, etta Honors French-opettaja on kiva ja alemman ACP-tason opettaja tämä sama, jonka kanssa Pikku-O:lla ei ole yhteistä säveltä. Kun hän löysi yhden lähettämättä jääneen kotitehtävänsä (*huoh!), oli arvosana kuitenkin sitten noussut tasolle B-, minkä johdosta hän kokeen mahdolliseksi pysyä suosituksessa ja jatkaa Honors-tasolla ensi vuonnakin. Hän totesi:"Mitä, jos en ranskan johdosta pääse haluamaani collegeen?" Niin. Olen toki miettinyt asiaa.

Iso-O

Iso-O on päivittäin ajanut johonkin, aina jotain asiaa varten, mikä on ollut hieno juttu loppukesän ajokoetta ajatellen, ja siitä johdosta, että ajotunteja on kertynyt ilman erillistä panostusta. Niistä yksi oli Sarah:in Acafest, Newtones-acapellayhtyeen konsertti West Newtonissa, jota menimme molemmat katsomaan. Seuraava vieläkin haastavampi oli ajomatka Watertownin kirjastoon hakemaan heiltä poistettuja lehtiä kollaaseja varten. Koska tämä reissu aiheutti hankalan risteyksen läpiajamisen, hän alkoi kokea varmuutta moottoritiellekin. Varmuutta on tullut lisää muuttoajojen johdosta. Hän on ajanut autonperä niin täynnä kamaa, että peruuttaminen on tapahtunut isoilta osin peilien avulla ja tosi hyvin. Ensimmäisillä kerroilla hän vielä suunnitteli, että pihatieltä peruuttamisen tekisin minä, ja hän vasta sitten hyppäisi rattiin. Sellainen ei enää tulisi kuuloonkaan.

Iso-O:lla oli työhaastattelu torstaina 30. toukokuuta aamusta - ja tunti myöhemmin hän oli saanut paikan! Hänelläkin siis tärppäsi. Täytyy sanoa, että olipa aika hankala prosessi nuorilla saada kesätöitä tänä vuonna, mutta ahkeruus palkittiin. Kyseessä on markkinointifirma. Iso-O nauroi jo edeltävästi, että loppuarvio on seuraavanlainen:"Iso-O, zero sales", mutta katsotaan. Kokemusta ainakin siitä kertyy.

Samana päivänä, kun hän oli kuullut kesätyöstään, Iso-O:lle tarjottiin mahdollisuutta hakea kampustyötä, hauskasti STEM-alalta (STEM=Science, Technology, Engineering, Mathematics). Environmental Lab tarvitsee avustajaa, ja koska Iso-O, jonka piti tehdä yksi luonnontiedekurssi, oli niin hyvä laboratoriossa - vaikka ei tykännyt siitä lainkaan - että hänelle tarjottiin sitä suoraan. Aika hienoa. Hän saa siitä pientä korvausta, ja mikä tärkeämpää, pystyy hakemaan itselleen yhdysvaltaisen sosiaaliturvanumeron. Tämä on iso asia, sillä se tekee monen asian helpommaksi. 

Terveydenhuoltoa

Iso-O:n kanssa kävimme tänään ortopedillä, jossa hän sai mahdollisuuden valittaa polvivaivojaan. Hän ajoi meidat Chestnut Hill:in BIDMC:n poliklinikalle, jossa löysimme tiemme pienen harhapolun jälkeen talon neljänteen kerrokseen. Iso-O meni ensin itsekseen tiskille, mutta aika nopeasti minun oli hyvä mennä mukaan vastaamaan käytännönkysymyksiin. Istuimme odottamaan. Avustaja tuli aika pian hänet hakemaan, minä jäin odottamaan. Hänestä oli ensin otettu röntgenkuvat. Sain noin 45 minuutin odotuksen jälkeen viestin:"mom the doctor is so sexy". Noin 5 minuutin kuluttua iloinen Iso-O saapui takaisin odotustilaan. Hän oli helpottunut. Luusyöpää ei ollut löytynyt ja juoksemaankin pääsee vielä. Lääkärin ulkoisista ominaisuuksista juttelimme, ja hauskasti Iso-O totesi, että hän näytti ihan lääkärisarjan lääkäriltä. Sellaisiakin siis on, mietin oman toisen tyyppisen kokemukseni johdosta. Lääkärin täydellisyyttä lisäsi vielä se fakta, että hän oli Georgetown alumnus.

Hammaspuolellakin on ollut ihan liikaa aktiivisuutta. Iso-O:n kohdalla ei minulla nyt niin paljon ole valitettavaa - hänen täytyikin käydä otattamassa muotit pitkäaikaista yötukea (?; englanniksi retainer) varten. E:n kohdalla kävi köpelösti. Hänelle oli sanottu, että hammaslankaa pitää käyttää enemmän ja että yhtenä syynä, miksi sen käyttö ei onnistu, on hampaiden takana oleva vaijeri. Hammaslääkäri sanoi, että se pitaa poistaa ja lähetti hänet oikomishoitolääkärille sitä varten. Tai näin E oletti. Sen sijaan häneltä olikin paikattu neljä hammasta ja vaijerinpoistoa varten piti mennä päivä myöhemmin. Tämä harmittaa minua oikeasti aika paljon, sillä hammashuolto Yhdysvalloissa ei ole terveydenhuoltoa toisin kuin Suomessa vaan melkein pelkkää bisnesta, ja olen tullut vuosien mittaan huomaamaan, kuinka pieniä asioita lähdetään tarpeettoman aikaisin hoitamaan ja kustannutkset kasaantuvat. Toki oikeat reiät pitää paikata, mutta olisi kiva luottaa, että ovat sellaisia. Nyt sitten tuli tästä(kin) iso rahallinen takapakki. Tämä kuukausi on kyllä ollut aivan omaa luokkaansa!

E:n reissu ja tietokone

E:n Road Trip oli onnistunut. Sen lisäksi, etta aika Kalliovuorilla oli upeaa, heidän hullu ajomatkansa oli hölmöydessään tietysti hauska poikien yhteinen kokemus. Ensin he ajoivat Denverista Chicagoon, johon Fitz jäi. Seuraavana päivänä yhteisen aamulenkin jälkeen he ajoivat Scrantoniin, johon Healey jäi. Viimeinen matka, jälleen aamulenkin jälkeen (Healen viimeinen, sillä hän valmistui), oli Bostoniin kahdestaan Foxin kanssa. E:n kommentti Nebraskasta ja Iowasta oli, että ennakko-odotukset eivät parantuneet, päinvastoin.

E totesi reissusta saavuttuaan, että tietokone ei mennyt päälle. Hän laittoi kotivakuutukseen korvauspyynnön, ja sai muutama päivä myöhemmin kuulla, että eivät korvaa. Hän googlasi vähän vaihtoehtoja, ja päätyi uuden hankintaan. Hän sai pienen opiskelija-alennuksen, ja kun minulla oli vielä viime vuodelta Iso-O:n läppärin oston johdosta saamani $150 lahjakortti jäljellä, kokonaiskustannus uudesta ($805) jäi pienemmäksi kuin vanhan korjaaminen.  Sen hän sai heti samana päivänä hakemalla läheisestä AppleStoresta.

Minun juttujani

Kävin hierontatuolisessiossa pari päivää ennen muuton alkamista. Paikka oli hankkinut viimeisen päälle uudet tuolit. Valitsin ensin Sports Recovery- ja toiseksi Sleep and Relaxation-ohjelmat. Viimeisen jälkeen heräsin huomatakseni, että sessio oli päättynyt. Hyvin toimi.

Minulla oli työkaverini järjestämä illanvietto hänen asuntokompleksinsa yhteistiloissa Burlingtonissa, ja vaikka en yhtään olisi jaksanut mennä, menin, kun arvasin sen olevan tarkeää. Hän on minulle UMASS-ajoista tuttu, kaksi vuotta myöhemmin valmistunut iranilaismies, joka aloitti Lahey:ssa vuosi sitten, ja kutsui juhlaan lähimmät työkaverinsa neurofysiologian alalta sekä meidät kaikki, joilla oli UMASS-historia. Olin ainoa heistä, joka tuli paikalle, ja koska tiesin useiden erikoistuvien tulevan, halusin mennä. Iso-O, joka oli saanut upeaa itsevarmuutta ajamisensa kanssa, halusi tulla minua sinne viemään, vaikka vaarana oli se, että hän joutuisi odottamaan autossa koko juhlan ajan. Hän ei pitänyt sitä ongelmana, vaan otti mukaansa kirjan ja suunnitteli lukevansa sitä autossa. Huomasin kuitenkin aika pian, että Iso-O voi helposti tulla tilaan mukaan, ja tuli. Sen sijaan, että hän olisi ottanut yhden tarjolla ja syrjässä olevan nojatuolin ja lukenut siellä, hän jäi juhlaan sen jäsenenä, ja otti tilan haltuunsa. Hänella meni erityisen hyvin kreikkalaiserikoistujani kuubalaistyttöystävän kanssa, mutta juttua riitti myös minun ikäiseni tsekkimiehen kanssa, sillä tämä mies oli läheinen perheystävä Iso-O:n Mainessa asuvan LobsterBoy:n perheen kanssa. Parin tunnin juhlan jälkeen lähdimme takaisin. Minulla oli hyvä mieli, että menin ja että Iso-O:lla itse asiassa ei ollut tylsää lainkaan. Hän sai lisäksi loistavaa 4-kaistaisen moottoritien ajoharjoitusta oikein urakalla.

Trumpin oikeusongelmien lisäksi Hunter Bidenin oikeudenkäynti alkoi tällä viikolla. Häntä syytetään valehtelusta aseenoston yhteydessä. Ihmeellinen on tämä maa.