Covid 19 - Ennen minilomaa

Iso-O:n erilaisia

Iso-O teki minikollaasin perjantai-iltana ja aikoo viedä sen bussikuljettajalleen ensisijaisesti siksi, että hän joutui todistamaan Freshman-poikien huonoa käytöstä bussin takana sisältäen N-kirjaimella alkavan sanan, mikä on punainen vaate hänelle. Bussikuljettaja on tummaihoinen. Ihana Iso-O!  

Iso-O:n ystävän isä kuoli yllättäen leikkimielisessä 5k-juoksukilpailussa ja asian käsittely on ollut iso juttu. Totesin hänelle, että tärkeintä on olla ystävä vierellä. Ei ole mahdollista ottaa surua ystävältä pois, eikä oikeita sanoja ole olemassa, varsinkin, kun kaveri oli menettänyt äitinsä vuosia aiemmin ja on nyt orpo. Iso-O tuli moneen kertaan halaamaan ja sanoi, etten saa kuolla 600 vuoteen. Hän soitti myös isälleen samansisältöisen puhelun sekä laittoi viestin isoveljelleen:"E you are not allowed to die ever ever ever". Sellainen.

Iso-O:n kanssa kävimme Boston Children's Hospitalin Sports Medicine poliklinikalla hänen polviongelmansa johdosta. Ensin hänet tutki erikoistuva lääkäri tehden oikein perusteellisen tutkimuksen ja oli jo varma, mistä oli kyse. Hän kuitenkin lähetti meidät röntgenkuvaukseen, joka onnistui kerrosta alempana. Sen jälkeen tulimme takaisin poliklinikalle, jossa sekä erikoistuva lääkäri että erikoislääkäri tulivat yhdessä meitä tapaamaan, näyttivät röntgenkuvan Iso-O:lle ja kertoivat hänen tasolleen sopivalla tavalla mistä on kyse ja miten tästä eteenpäin. En tiedä, kuinka kallis käynti loppujen lopuksi tulee olemaan, mutta se oli kyllä jopa pennin arvoinen - Iso-O oli hirmuisen helpottunut ja kiitteli minua(!) moneen kertaan siitä, että kävimme. Jälkikäteen tosin emme ole tehneet asian eteen mitään. Meillä oli tarkastuskäynti varattuna jouluviikolle intensiivisen fysioterapian ja kipugeelin käyttämisen jälkeen. Peruin sen yhteisellä sopimuksella, kun todennäköisesti mitään ei tule tapahtumaan. Iso-O:lla on fysioterapiamahdollisuus koulun urheilun kautta, mutta hän ei ole saanut aikaiseksi edes jutella tämän henkilön kanssa, vaikka ennen lääkärikäyntiä hän kommunikoi miehen kanssa melkein päivitäin. Hohhoijaa! Vaikuttaa vähän siltä, että Iso-O:lle riitti tieto polviongelman hyvänlaatuisuudesta. Ei vaivaa enää ollenkaan samalla tavalla.

Iso-O:n ensimmäisen jakson todistus tuli. Kaikki arvosanat olivat puhdas A. Myös matematiikka. Se, joka alkoi D+ arvoisella testillä. Sellainen matami. Koulutöiden tekeminen on hänellä ihan erilaista kuin isoveljellä, joka oli aina erittäin organisoitu ja järjestelmällinen. Iso-O istuu isossa, petaamattomassa sängyssään kaikki läksyihin liittyvä ja virkkaamiseen ym käsitöihin kuuluva ulkopuolisen silmin aivan järkyttävässä kaaoksessa. Jotenkin hän kuitenkin saa homman hoidettua.

Pikku-O:n juttuja 

Pikku-O kävi kuuntelemassa tämän vuoden näytelmän infotilaisuuden ja tuli siihen tulokseen, ettei aio osallistua. Normaalin musikaalin sijaan esitys tulee olemaan kabaree. Ei hänen juttunsa, vaikka laulaa osaakin. 

Pikku-O heräsi yhtäkkiä joulun lähestymiseen ja on salaperäisenä kulkenut kellarin ja oman huoneensa väliä puukeppien kanssa. Epäilen, että niistä on syntymässä meille kaikille jotain. 

E käymässä

E:n jälleen yksi ranskankirja saapui Amazonista meille. Laitoin hänelle viestin, ja hän suunnitteli tulevansa sen hakemaan vielä samana iltana. Aikaa kului. Noin kahdeksan aikaan hän soitti, että on vielä yläkampuksella odottamassa bussia, joka ei ollut tullut yli puoleen tuntiin. Ehdotin, että ajan itse yläkampukselle kirjan kanssa ja vien hänet sitten Newtonin kampukselle. Se tietenkin sopi. Sain normaaliin tapaan molemmat pikkusisarukset matkaan mukaan. Meidän melkein rutiiniksi muodostuneet miniperhematkamme. Myös normaaliin tapaan molemmat sisarukset hyppäsivat ulos autosta halaamaan isoveljeä Newton kampuksen oven edessä. E kommentoi, että edellinen vastaava tapahtui vain päivä aiemmin, mutta luulen, että hänkin on aivan tyytyväinen näihin meidän höpötyksiimme. Sivuhuomiona todettakoon, että E:lla oli mukanaan yksittäinen laskettelusuksi. Opiskelijapoika!

 

E:n huonekaverin Brianin tyttöystävä oli käymässä ja hänen autonsa oli pihallamme parkissa. Mistään muusta järjestelyistä ei ollut puhetta. Puheiden puutteesta huolimatta huomasin sunnuntaiaamuna päivävaatteita hakiessani, että E nukkuu uuden huoneensa sängyssä. En herättänyt. Tunteja myöhemmin hän heräsi ja kertoi tulleensa noin klo 4 pelattuaan Uno-peliä neljän muun joukkuekaverin kanssa pikkutunneille. Hän jäi koko päiväksi ja söi kanssamme falafelejä, joita hassua kyllä meillä oli ensimmäistä kertaa hänen poismuuttonsa jälkeen - ikäänkuin olisin tiennyt hänen saapuvan.

 

Yale ja Brown yliopistot

Meillä oli tyttöjen reissu keskellä viikkoa. Ajoimme ensin Connecticutin New Haveniin. Pääsimme matkaan oikein hyvin jo 6:45 aamusta ja matka sujui jouhevasti Iso-O nukkuessa heräten ajoittain toteamaan:"I am so boring" vain nukahtaakseen heti uudelleen. Parikymmentä kilometria ennen New Havenia tuli täydellinen stoppi. Autojono seisoi paikallaan ja Googleamaps lisäsi matkaan yhtäkkiä 30 minuuttia. Alkoi hieman huolettaa. Ei jäänytkään yhtään ylimääräistä aikaa kierrellä ympäriinsä, parkkeerata autoa rauhassa ym, vaan piti ripeästi kävellä Yale yliopiston Visitor Centerille, josta kiertokävelymme alkoi tasan kello 10. Ryhmämme oli pieni. Vain me ja yksi isä tyttönsä kanssa sekä Sam, Yale Junior, jonka kanssa Iso-O:lla lähti juttu luistamaan. Iso-O oli aivan innoissaan. Kaikki tämä siitä huolimatta, ettemme päässeet käymään yhdessäkään rakennuksessa sisällä.

Kierroksen jälkeen kävimme hakemassa jo valmiiksi tilatun lounaan Tikkaway Grill-ravintolasta. Iso-O otti riisipohjaisen aterian sekä Naan-leipää, ja minä otin Paneer Naan Kati Roll, molemmat tosi hyviä. Vaikka keli oli kaunis, oli tosi kylmä, joten puistopicnicin sijaan söimme autossa. Sitten lähdimme kohti Providencea, Rhode Islandin pääkaupunkia. Matka meni ilman suurempia ongelmia ja aikaa jäi hyvin kierrellä kaupungin kauniilla kukkulalla ja joen rannassa ennen klo 15 alkanutta Brown yliopiston kiertokävelyä. Tämä ryhmä oli paljon isompi, noin 20 ihmistä yhteensä, joten kommunikointi seniori-opiskelijan kanssa oli vähemmän henkilökohtaista. Tällä(kin) saattoi olla sellainen vaikutus, että Yale on nyt näistä kahdesta Iso-O:n ykkösvaihtoehto. Tässä vaiheessa on toki syytä todeta, että ko. yliopistot olivat meidän ihan ensimmäiset käyntipaikkamme ja että Iso-O on vasta juniori.

Brown-kiertokävelyn jälkeen ajoimme hieman Providencen ulkopuolella olevaan Intia-ravintolaan, johon olin tilannut "Family Dinner"-paketin. Se oli aika kallis, joten pettymys oli sitäkin suurempi, kun kotona huomasin, että siitä puuttuivat jälkiruoat kokonaan ja että lisukeriisiä oli vain yhdelle. Laitoin valitusviestin ja sain pienen summan palautuksena. Hyvää se oli. Varsinkin kun hain E:n punttitreeniensä jälkeen meille illalliselle sitä jakamaan. E lupasi toimia Iso-O:lle BC-oppaana ja sekä kiertää BC:n erilaisia paikkoja hänen kanssaan että kertoa kaikenlaisia yksityiskohtia asumisesta, syömisestä, kursseista ym. Saatan luikahtaa mukaan moiselle kierrokselle minäkin. 

Kotihommia ja muuta sekalaista

Tiskikoneen korjaaja tuli kolmatta (ja sitten vielä neljättä) kertaa selvittämään vuoto-ongelmaa tilattuaan jo kahdesti erillisiä osia sen fiksaamiseksi. Kuulin, kun hän keskusteli jonkun - todennäköisesti oman pomonsa kanssa - ja sain sen vaikutelman, ettei hän oikeasti tiedäkään, miksi se vuotaa. Hän kävi autollaan ja 10 minuuttia myöhemmin sain kutsun keittiöön toteamaan, että nyt toimii. Selityksenä oli hänen mukaansa se, että pieni tiivisteosa jatkoi vuotamistaan ja kun koko ison ison vaihtoi, ei vuotoa enää tapahtu. Tai jos tapahtuu, minun kuului ottaa taas yhteyttä firmaan. Otin sitten yhteyttä jo samana päivänä. Sain uuden korjausajan seuraavalle viikolle sellaiseen aikaan, kun en olisi ollut itse paikalla. Soitin suoraan korjaajalle ja isoin kirjaimin pyysin häntä tulemaan jo seuraavana päivänä, kun se oli etäpäiväni. Isot kirjaimeni toimivat. Hän saapui. Aavistuksen noloa oli tässä vaiheessa se, että olin jo itse keksinyt tämän uuden vuodon johtuvan löysälle jääneestä pesukoneen sisällä olevasta tiivisteestä. Mutta, nyt on pesukone toimintakunnossa. Jatkan tosin monitorointia pesukoneen alapaneeli avoimena. Ja huomaan, että olen hieman yliherkkä sen mahdolliselle uudelle toimintahäiriölle.

Kävin katsastattamassa auton. Kaukana mukavuusalueeni ulkopuolella olevaa hommaa. Samoin kuin kaikki autoon liittyvä. Minua ei vaan yhtään kiinnosta. Tämä huomioon ottaen nauroimme yhdessä Iso-O:n kanssa sitä, että me molemmat hyppäsimme katsomaan tien viereen pysäyttämääni autoa siitä lähteneen äänen johdosta ikäänkuin olisimme ymmärtäneet, mitä olimme tekemässä. Iso-O testasi käsin renkaiden ilmaa ja minä kurkistelin auton alle.

Uutisissa on ollut erilaisia oikeudenkäyntejä (kolme ihmistä ampuneen teinipojan oikeudenkäynti sekä tummaihoisen nuoren miehen jahtaaminen ja tappaminen kolmen valkoihoisen miehen toimesta), huippukorkea inflaatioprosentti (yli 6%) sekä Bidenin ensimmäinen lääkärikäynti presidenttinä. Tulokset julkistettiin jännällä tavalla. Olen jo jonkin aikaa kiinnittanyt huomiota Bidenin kävelyyn. Sen todettiin virallisesti muuttuneen "jäykäksi". Kyllä, olen samaa mieltä. Mutta selitys oli outo. Nivelukulumat ja selkävaivat. Joo, voi olla niitäkin, mutta kyllä hänen kävelynsä aivoperäiseltä minun silmääni vaikuttaa. 

Legendaarinen kouluttajaerikoislääkärini UMASSista, Jane Sargent, kuoli massiiviseen sydäninfarktiin vähän yli viikko sitten, ja hänen muistotilaisuutensa oli tällä viikolla. Hän oli sellainen vanhanajan neurologi, jonka kanssa meni aina todella kauan aikaa.  Iso menetys neurologikunnalle.

Thanksgiving on nyt. Siitä lisää myöhemmin.