Kiitos kaikille ihanista joulunajan viesteistänne! Olen tietoisesti valinnut kirjoitustyylin, jossa keskityn konkreettisiin asioihin ja tilanteisiin. Tavoitteeni on kirjoittaa lapsille muisto tästä pitkästä, paljon kaikenlaista sisältäneestä jaksostamme Bostonin seudulla. Näin jatkamme jälleen uuteen vuoteen. Toivon siltä runsaasti hyvää ja erityisesti rauhaa meille kaikille. Koska aikaa edellisestä päivityksestä on kulunut yli kuukausi, keskityn alla lähinnä pieniin huomioihin.
Vieraidemme lähtemisen jälkeen ilmat kylmenivät ja saimme hieman lunta 29.12. Pihaan ilmestyi lumiukkoja ja linnoituksia. Osa niista suli pois, mutta kipakat pakkaset pelastivat hetkeksi, uusi lumi tammikuun puolivälissä mahdollisti uudelleenvarustelun, mutta tammikuun lopun vesisade tuhosi kaiken ja jäljellä on enää muistot kukoistuksen aikakaudesta. Iso-O:n lumiukko seisoi ylväästi pihapöydällämme. Sillä oli vaatetuksenaan naapurin poisheittämät Snow Man Kit-tarvikkeet. Nyt tarvikkeet odottavat uutta lunta autotallissa.
JUHLIA
Pikku-O täytti 8 vuotta. Hän sai suunnitella päivän menun, ja söimme aamupalaksi amerikkalaisia pannukakkua ja pekonia, päivälliseksi tortilloja ja jäätelökakkua. Päivän vietimme Harvard Museum of Natural History-museossa ja illaksi menimme katsomaan elokuvan Shawn the Sheep kirjastoomme. Jälleen kerran hän valitsi juhlan kanssamme, mutta alkaa jo lämmetä kaverisyntymäpäiville, varsinkin kun kavereilla alkaa olla yökyläsyntymäpäiviä ja muuta kivaa pienemmällä porukalla heidän kodeissaan.
Uuden vuoden juhlat olivat Iso-O:n kaveri Marthan kotona kuten jo monena aiempanakin vuonna. Saavuimme kotiin juuri ennen H-hetkeä ja katsoimme televisiosta, kuinka vuosi vaihtui New Yorkin Time Squarella. Aika paljon miellyttävämpää kuin seistä ahtaasti tuntitolkulla kylmässä. Mutta, ehkä tämä on ikäkysymys.
ERILAISIA AKTIVITEETTEJA:
Kävimme kuuntelemassa viidesluokkalaisten, koulun vanhimpien soittamista ja laulamista Iso-O:n Winter Concert:issa. Hän osallistui 4 erilaisen kuvan voimin käsiohjelmien kansikuvaäänestykseen, mutta hävisi kolmella äänellä voittajalle, joka mielestäni oli huonompi kuin Iso-O:n pääteos. Itse konsertti jännitti hieman etukäteen, sillä Iso-O:n piti yksinään sanoa ja ääntää namibialainen tervehdys naksahdusäänineen. Meillä oli eturivin paikat, minkä johdosta E pääsi hieman naurattamaan tyttöjä; hän tanssahteli laulujen tahdissa ja sai Iso-O:n häpeämään, mikä ei yleensäkään paljon vaadi. Laulujen lisäksi Iso-O:n bändi esiintyi. Vaikka Iso-O soittaa hienosti huilua, ei se oikein riitä, kun koko bändin yhteensoittaminen on vielä melkoista kakofoniaa. Mutta, hauskaa heillä näyttää olevan ja se on pääasia.
Joka toinen vuosi järjestettävä World Culture Day oli 23.1. lauantaina. Suunnittelimme ja toteutimme Suomi-pöydän jouhevasti. Hyvä me! Tämän vuoden kilpailuna oli napapiirin löytäminen Suomen kartalta. Lähimmäksi arvasi - tai itse asiassa tiesi - tanskalaisjuurinen Pikku-O:n luokkakaveri Emma, ja hän sai lahjakseen Fazerin suklaalevyn.
Lapset kävivät Frog Pondilla luistelemassa. Iso-O:n laskettelut after schoolin kanssa Nashoba Valleylle alkoivat. Iso-O vei kouluprojektinsa uusiin sfääreihin, ja rakensi intiaanien elinympäristön, joka toi esiin kalastuksen, metsästyksen, keräilyn ja ruoanvalmistuksen. Hän antoi veljiensä osallistua ja siitä tuli hieno. Lisäksi hän kirjoitti tarinan, jonka hän esitti luokassa valmistamaansa ympäristöön liittyen ja sai kehuja osakseen.
Kävimme Museum of Science:ssa, avasimme musikaalien maailman Sound of Music:in ja School of Rock:in avulla sekä laajensimme elokuvakulttuuritietämystämme Paluu tulevaisuuteen-elokuviin.
Pikku-O:n Kreikka-esitys lähestyy ja vuorosanoja on harjoiteltu ahkerasti. Hän on opettajan pyynnöstä tarkkaillut kuuta ja sen vaiheita ja värittänyt tuloksiaan monisteeseen. E:n pääsy koulunsisäiseen Geography Bee-loppukilpailuun toista kertaa peräkkäin on saanut pikkuveljenkin kiinnittämään enemmän huomiota ympäristöönsä. Helposti hän osaa luetella New Englannin alueen kuusi osavaltiota, mikä on suuri edistys vielä puolen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna.
LYIJY
Pikku-O:n lyijytaso todettiin korkeaksi ennen preschooliin menoa täällä jo vuoden asuttuamme. Lyijypitoisuuden mittaaminen on yksi kriteeri kouluun pääsemiseksi. Asumme lyijymaalia sisältävässä talossa ja tuossa vaiheessa huolena oli, että pikkuinen pisteli maalipuruja suuhunsa. Tuo aika on takana ja helpotuksena oli myös uusintamittauksen normalisoitunut arvo. Asia on nyt ajankohtainen siksikin, että Michiganin Flintissa todettiin ongelmia, jotka voivat olla ongelmia muuallakin.
Huomenna vaihtuu helmikuu. Lähitulevaisuuden tapahtumia ovat Pikku-O:n esitys, E:n koulunsisäinen Geography Bee, oma Grand Round-esitelmäni ja monenlaiset pikkuaktiviteetit. Niistä lisää seuraavalla kerralla.
