Trumpin yllätysvoitosta on pahin shokki hälventynyt, mutta kauhulla moni lähestyvää tammikuun 20. päivää odottaa. Talk show:t ovat jatkaneet hänellä pilailua - ja niihin Trump on reagoinut tyylilleen uskollisena tweetaamalla salamannopeasti ilman sordiinoa. Samalle miehelle on kohta mahdollista lähettää viestejä kaikkiin yhdysvaltalaispuhelimiin - ja painaa sitä kuuluisaa nappia. Voi tulla aika jännittävät paikat. Ei tule ainakaan olemaan pulaa tarinoista.
Omat tarinamme ovat arkisempia. Koska aikaa on kulunut, syyllistyn hyvin lyhyisiin mainintoihin.
Ensin lasten koulujuttuja:
PARCC-tulokset saapuivat postissa. Sekä E että Iso-O olivat jälleen "advanced" kaikissa testatuissa aineissa, koulut olivat parhaiden joukossa osavaltiotasolla ja lisäksi Newtonin sisällä. Kiitollinen olen talomme sijainnista.
E:n klarinetti kävi 200 dollarin huollossa ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Oli siis huollolle tarvetta. Harmillisesti sekä E että Iso-O pitävät 'band'-harjoituksia erittäin vastenmielisinä ja jos saisivat luvan, lopettaisivat soiton. Huonolla tuurilla heidän opettajansa on minunkin mielestäni epäsopiva ja epäinnostava. Niin paljon toivon, että näkisivät opettajan ja 'band'in ohi ja ymmärtäisivät, kuinka hienoa on oppia soittamaan. Mutta, taitaa olla toiveajattelua yläkouluikäisten kohdalla.. Talvikonsertissa kävimme kaikki. Eihän se mitään sinfoniaorkesteritasoa ole, mutta E:n orkesterista lähti jopa ihan kuunneltavaa puhallusta. Rumpalipojat tosin voisivat lopettaa - heidän rytmitajuttomuuttaan on seurattu 4. luokasta lähtien.
Kiitospäivän aikaan molemmat yläkoululaiset saivat tehtäväkseen viedä jotain tarjottavaa heidän koko kolme vuotta jatkuvan yläkouluaikansa joka ainoa aamu aloittavan ja kokoonpanoltaan samana pysyvän "Advisory"-ryhmänsä juhliin. Molemmat päätyivät suklaapalakekseihin - E lähinnä siksi, että oli helpompi yhdistää voimat kuin tehdä jotain muuta Iso-O:n jo päätettyä, että hän tekee niitä. Ryhmässä on 12-13 oppilasta, ja kun kaikki toivat jotain, ei aamupalalle olisi ollut sinä aamuna tarvetta. Mikä Iso-O:ta hieman harmitti, kun iänikuinen haudutettu kaurapuuro ei kuulu hänen toivelistalleen.
Pikku-O sai aivotärähdyksen lennähdettyään naama edellä kovaan penkkiin amerikkalaisen jalkapallon tiimellyksessä. Taju ei mennyt, mutta tuntiin hän ei nähnyt kunnolla, ja oksensi voimallisesti useita kertoja. Viikon verran meni päänsärystä toipuessa, eikä liikuntatunnille ollut asiaa ennenkuin kotoa toimitettiin lappu.
Tapahtumia ja juhlia:
Yläkouluikäiset ovat luterilaisessa kirkossa vastuussa alttaripojan/tytön töistä. Mistään toivehommasta ei todellakaan ole ollut E:n ja Iso-O:n kohdalla kyse, mutta tunnelmat ovat hieman alun jälkeen rauhoittuneet. Iso-O toimi myös Lucia-kulkueessa, muttei taaskaan ollut Lucia, vaikka mielestäni eniten sellaiselta näyttääkin. Pikku-O sai ensimmäisen ehtoollisensa asiaankuuluvan koulutuksen jälkeen. Hän ja muut suunnilleen samanikäiset leipoivat ehtoollisleipää kirkkoherran kanssa ja kävivät taustoja samalla läpi. Itse ehtoollistilaisuus oli ensimmäisenä adventtina. Samana päivänä oli myös perinteisten adventtikranssien valmistaminen. Pari viikkoa myöhemmin suomalainen jouluhartaus veti jälleen kirkon lähes täyteen. "Kauneimmat joululaulut"-vihkoset ovat tärkeä osa tunnelman luomisessa. Kun kanttorina on ihan oikea suomalainen kanttori, ei säestyksen tasoa tarvitse moittia.
Kävimme katsomassa New Rep-teatterissa Fiddler on the Roof, jonka Iso-O itse esittää koulunsa kanssa helmikuussa. Olimme upeilla paikoilla kolmannella rivillä. Sen sijaan paikat joululoman aikaisessa Sound of Music-musikaalissa Hanover-teatterissa eivät olleet yhtä hyvät; kasvoja ei näkynyt ollenkaan ja edessäolevien päät olivat tiellä. Pikku-O istui koko näytoksen sylissäni, mikä hänen pienestä koostaan huolimatta oli aikamoinen ponnistus meille molemmille.
Iso asia on Iso-O:n ryhtyminen kasvissyöjäksi täysin varoittamatta välittömästi nähtyään dokumenttielokuvan Food.inc. Suosittelen katsomaan, mikäli haluat tehdä saman. Pienen haasteen tilanteeseen tuo se, ettei hänellä ole minkäänlaista suurta draivia ottaa selvää tasapainoisesta kasvisruokavaliosta. Niinpä olemme opiskelleet yhdessä. Salaisesti olen hieman iloinen tästä käänteestä. Olen pitkään haaveillut vähäisemmästä lihankäytöstä, mutten ole tehnyt asialle mitään. Kalaa, kananmunia ja maitotuotteita Iso-O sentään suostuu syömään - toistaiseksi - joten eiköhän tämä haaste ole vain hyvä juttu. Ihan naurattaa E:n ja Iso-O:n ero taktiikassaan. E on vuosien ajan toivonut kasvisruokaan siirtymistä, mutta on alistunut kohtaloonsa, kun taas Iso-O vain lakkasi syömästä lihaa olettaen muiden peesaavan.
Thanksgiving Dinnerillä kävimme seitsemättä kertaa. Miten ihania ihmisia ovatkaan nämä Westborough:in perheet. Saimme lisäksi kutsun joulupäivän aterialle, perheen pojan appivanhempien kotiin. Nämä italialaislähtöiset tarjosivat lasagnea ja munakoisopaistosta sekä kaikenlaisia jälkiruokia. Muut saapuivat jälkiruokien aikaan perinteiseen joululaulujen laulantaan. Olipa mukavaa.
Newtonissa asuu aika monta suomalaisperhettä, minkä saimme tietää saatuamme kutsun Pikku-O:n koulussa olevien suomalaislasten perheen pikkujouluihin. Glökiä oli tietysti tarjolla. Ja me veimme lisäksi venäläislähtoiseltä tyokaveriltani saatuja marmeladikuulia.
Taloon ja autoon liittyvia juttuja:
Olohuoneemme on maalattu valkoiseksi. Kaksi päivää kestäneen remontin jälkeen kesti 4 viikkoa saada sähkömiehet laittamaan lamput takaisin kattoon. Haljenneen ikkunan korjaukseen meni kaikkinensa 3 viikkoa, eikä ullakon tiivistys (onneksi!) ole tapahtunut vieläkään. Tämän viimeksi mainitun toivon vuokraemäntämme jo unohtaneen.
Pikkuautoni on käynyt jarruhuollossa, kutsutusti ruostesuojauksessa ja odottaa tietokoneen uudelleen latausta, jotta virheilmoitukset vähenisivät. Kun maileja on kertynyt jo lähes 90000, on kaikenlainen tietysti odotettavissakin. Mutta aina harmittaa.
Joulunaikaa:
Ihana joulukuusemme näyttää edelleen niin hyvältä, ettemme ole siitä vielä luopuneet. Olisi pitänyt jo, sillä viimeinen kaupungin hoitama kuusenhaku meni jo. Koristeita on vuosien saatossa kertynyt ja kynttilät luovat ihanaa tunnelmaa. Amerikkalaiset kuuset ovat niin tuuheita ja tuoksuvia!
Joulunaika meni kotosalla sekä Westborough:ssa (ks. yllä). Perinteiset olivat tarjottavat ja maistuivat hyvältä. Tänä vuonna ulkolämpötilat onneksi mahdollistivat etuverannan käyttämisen kylmätilana toisin kuin vuosi sitten, jolloin jouluaattona oli yli 20*C.
Jottei olisi koko lasten - ja minun - lomani mennyt ihan vain lojumiseen, lähdimme yön yli reissulle Cape Cod:lle. Teinit olivat niin harmistuneita, että yrittivät hermostuttaa koko autollisen laulamalla yhtä laulua toistuvasti lähes puolen tunnin ajan. Eivät onneksi valinneet pahinta mahdollista vaan harjoittelivat samalla ranskankieltä. Nauratti ihan. Heidän mielensä hieman kirkastui, kun kyllähän sitä reissuilta aina kaikenlaista löytääkin - kuten nättejä kiviä ja simpukankuoria.
Obama piti hienon viimeisen puheensa presidenttinä 10.1.2017. Kontrasti seuraavaan presidenttiin on valtava. Siitä tulemme saamaan oikein eturivin kokemusta jo ensi viikon perjantaista lähtien. Halusimme tai emme.
