Olimme kuusi viikkoa Suomessa. Minulle pisin setti vuosikausiin. Kaikenlaista sattui ja tapahtui, mutta lopputunnelmaksi jäi hyvä ja rauhallinen mieli. En käy kaikkea läpi, tietenkään, mutta kerään erityisesti lapsille, mutta myös minulle tärkeimpiä muistoja talteen tässä kirjoituksessa.
Etelä- ja Keski-Suomessa
Saavuimme Helsinki-Vantaalle keskiviikkona 12.7. iltapäivästä siten, että vuokra-autolla Karhulaan ajettuamme, tavarat paikoilleen laitettuamme ja syötyämme ei unta tarvinnut odottaa. Aikaeroon totuttautumisessa auttoi samaan aikaan alkaneet Kotkan Meripäivät, jossa torstai-iltapäivä kului aurinkoisessa kelissä, mutta päänsisäisessä sumussa. Perjantaina ajoimme Helsinkiin, jossa olisi aikaa voinut näin jälkikäteen ajatellen käyttää huomattavasti enemmän Tokion ja Kokkolan perheiden sekä Helsingin T:n seurassa.
Louhiniemessä oli heti ensimmäisenä viikonloppuna L:n synttärit, johon osallistuimme kaikki. Samanaikaisesti jouduin jättämään väliin tapaamisen Iitissä, mikä myös jälkikäteen ajatellen harmitti. Onneksi kuitenkin pääsimme päiväksi vanhimman kummityttömme rippijuhliin heidän uuteen kotiinsa. Ja lapsilla oli mökillä ihanaa serkkujen ja pikkuserkkujen kanssa uidessaan ja saunoessaan tuntitolkulla.
Viisumeita varten oli tarpeen pysähtyä Helsingin seudulle. Yövyin isotätini luona. Tärkeitä hetkiä tämän minua kaksi kertaa vanhemman naisen kanssa. Viisumihaastattelu - joka oli yhtä helppo kuin aiemminkin ja johon E:n piti tulla ensimmäistä kertaa mukaan ylitettyään 14-vuoden rajapyykin - ei vienyt ajastamme yhtä aamupäivää enempää, joten pääsimme Lintsille sen aukeamisen aikoihin. Aivan ihana sattuma oli, että serkkuni E oli siellä tyttönsä L kanssa ja menimme laitteesta toiseen pää kolmantena jalkana. Minäkin. Olisin mielihyvin jättänyt hurjimmat laitteet väliin, mutta siihen ei tullut mahdollisuutta E:n yllytettyä minut kaikenlaiseen. No, me yllytimme hänet Kingiin, joten tasoissa ollaan. Toisena Helsinkipäivänä uimme kaatosateessa Uimastadionilla. Lasten sanoin:"Mitä se sade haittaa. Märkiä sitä jokatapauksessa ollaan". Niin. Uin mailin. Lapset hyppivät ja pomppivat kuka miltäkin korkeudelta.
Isotätini lisäksi lapset tapasivat Espoon perheen ja Pikku-O:n kummitäti J:n. Yhdessä menimme lasten pikkuserkkujen kotiin Klaukkalaan, jossa koko perhe valmistautui pohjoisen reissuunsa. Ehtivät iltapalalle kuitenkin istahtaa. Mukavaa.
Sitten saavuimme lomani pääpaikkaan Jyväskylään, jossa viivyin kokonaisuudessaan vaatimattomat 21 yötä siskoni vierasmajassa. Lasten siellä ollessa - hekin yhteensä 11 yötä - ehdimme hyvin tavata veljeäni J:a, ystävääni K:aa lapsineen, Pikku-O:n kummitätiä ja setää Muuramessa, lasten isotätiä M:a ja I:a Viitalassa sekä viettää hauskoja hetkiä "serkkupoikien" kanssa. Kävimme SUPpaamassakin, vaikka keli näytti edeltävästi todella pelottavalta vaahtopääaaltoineen. Kaikki kolme pääsivät pienen säätämisen jälkeen kouluvierailuille, mistä jäi heille kaikkinensa positiivinen fiilis. Pikku-O meni serkkunsa O:n 4. luokkaan ja oli kuin kala vedessä, vaikka häntä edeltävästi jännitti kolmikosta ehkä eniten. Opettajakin innostui ja ehdotti yhteydenpitoa Pikku-O:n Mason-Rice luokan kanssa. Iso-O meni ystäväni K:n R-tytön kanssa yläkoulun kasiluokkaan tutustumaan. Vaikka kasiluokkalaiset ovatkin häntä 2 vuotta vanhempia, ei se juuri missään näkynyt. Hyvä päivä hänelläkin. Kouluruokana oli pinaattikeittoa ja kananmunaa. Nostalgista! E meni serkkunsa A:n kanssa lukion toisen luokan tunteja seuraamaan. Hyvin meni hänelläkin, vaikka kyseessä olivat häntä 3 vuotta vanhemmat nuoret. Ruoaksi oli uunimakkaraa ja perunamuusia. Oli maistunut.
Minun jatkaessani lomailua siskon luona ja lyhyellä Helsingin-reissullani lääkiskavereitani tapaamassa, pääsivät lapset viikoksi Louhiniemen mökille ja sieltä edelleen Kokkolaan ja Ouluun. Ouluun menin itse pari päivää myöhemmin ja yövyin Pikku-O:n kummitäti N:n luona. Lapsetkin tulivat sinne iltaa viettämään. Aamusta lähdimme kohti pohjoista.
Norjan reissu
Meillä oli hyvä reissu Suomen ja Norjan pohjoisiin osiin. Ajoimme ensimmäisenä päivänä Ruotsin puolta Kukkolan koskella syömässä pysähtyen aina Karesuvantoon saakka. Siitä sitten Suomen puolta Kilpisjärvelle, jossa majoituimme Kilpisjärven retkeilykeskuksen mökkiin. Aivan kelpoinen oli. Pesutilatkin oli mökissä uusittu. Yön jälkeen kiipesimme pilven peitossa olleen Saanan päälle ja unohdimme ison pussillisen ruokaa mökin jääkaappiin.
Vielä saman päivän aikana ajoimme Lyngeniä kierrellen Tromssaan, missä meillä oli Airb&B:n kautta ihana talon alakerta kokonaan käytössämme. Siinä olisi helposti pysähtynyt pidempäänkin. Vaan seuraavana päivänä ajoimmekin koko matkan Nordkappiin saakka. Hieman oikaisimme käyttämällä jo ennestään meille tuttuja autolauttoja Breivikeidet:istä Svensby:hyn ja Lyngseidet:istä Olderdalen:iin. Söimme Alta:ssa, minkä lähistollä kävimme lähinnä jaloiteltuaksemme katsomassa kivikautisia piirrustuksia. Ravintolatarjonta oli kovin minimaalinen; pizzalla mentiin. Illaksi pääsimme perille Midnatsol Camping-alueelle. Mökki, jossa kaksi yötä majoituimme oli alkeellinen, mutta E kehui sitä paremmaksi kuin "viiden tähden all inclusive hotellia", joka hänen mielestään olisi "niin tylsä". Hmm. Asiaan voi olla monenlaisia näkemyksiä.
Asuminen oli alkeellisuudestaan huolimatta varsin kelpoa, emmekä me tietenkään mökkiin olleet tulleet aikaa viettämään. Ensin kävimme etsimässä Kirkeporten:in, mikä on hieno kalliomuodostelma, jonka läpi näkee upean maiseman. Päätavoitteenamme oli kuitenkin Manner-Euroopan pohjoisin piste. Ei Nordkapp, niinkuin koulussa on aina opetettu, vaan Knivskjellodden, joka on 1457 metriä pohjoisempana. Kävelyä sinne tuli yhteensä 18 kilometriä (9 km suuntaansa), mutta hyvin se meiltä ja monilta muiltakin sujui. Jo pitkältä matkalta oli mahdollista nähdä Nordkapp:in upea kalliopudotus mereen. Illalla söimme Kuningasrapua Honingsvåg:issa.
Yön ja lasten Jäämeressä uinnin jälkeen ajoimme Porsangerin vuonon vartta Lakselv:iin, jossa jälleen heikohkon ravintolatarjonnan johdosta päädyimme hampurilais/pizzalinjalle, ja edelleen Vadso:n vierellä sijainneeseen Krampenes:in kylään. Siellä majoituimme jälleen Airb&b:n kautta varattuun isoon omakotitaloon, johon helposti olisi majoittanut kahdeksan henkiloä valmiisiin sänkyihin, mutta tilaa olisi ollut vieläkin isommalle porukalle. Kyseessä oli selvästi tyhjäksi jäänyt sukutalo, joka ei ehkä taaskaan ollut se viiden tähden hotelli, mutta palveli tarkoitustaan hyvin. Varangerin vuono tuli melko perusteellisesti nähtyä, kun jouduimme sen reunaa niinkin pitkälle ajamaan. Vardo jäi saavuttamatta. Hauskana yksityiskohtana todettakoon, että kävimme lähtöpäivänämme Vadson Hildosen leipomosta ostamassa eväät. Vadso eli Vesisaari on alue, johon suomalaisia asettui 1700- ja 1800-luvuilla.
Iso-O halusi käydä Suomen pohjoisimmassa paikassa. Ajoimme siis Nuorgamista Suomen puolelle, sieltä Utsjoelle ja edelleen Ivaloon. Ivalossa kävimme kaupassa ja ajoimme Lapinmökille. Ihanaa oli sinne niin pitkän ajan jälkeen palata.
Lapinmökillä aika meni kuin siivillä. Tunturiin menimme parina päivänä. Ensin Kiilopäältä Niilapään kautta Aurinkokurulle ja edelleen Ahopäiden kautta tunturikeskukselle (n. 18 km). Sitten yritys Kulmakurulle Tolosjoen yli, mutta tämä ei onnistunut Pikku-O:n pituuden vuoksi. Mittaa pitäisi olla >20cm enemmän, jotta ylitys olisi turvallinen. Yhtään ei kuitenkaan harmittanut, sillä menimme Saariselälle vuosien aikana rakennetuille luontopoluille. Ne ovat upeita. Iso-O:n kanssa juoksin Prospektorin reitin edestakaisin ja seuraavana päivänä Kuutamoladun. Retket tunturiin riittivät lapsille ja vietimme päivän mökkitontilla. Ihanan rentouttavaa sekin. Oli taas haikeaa lähteä.
Ajoimme puuduttavaa nelostietä (Oulu-Jyväskylä on niiiiin nähty) välttääksemme itäistä reittiä. Sodankylästä Kemijärven kautta Kuusamoon, josta edelleen Kajaanin ja Iisalmen kautta Kuopioon ja Jyväskylään. Matkaan kului 12 tuntia.
Loppureissu etelämmässä
Jäimme lasten kanssa serkkulaan Jyväskylään, minkä tapahtumat kokosin jo kirjoituksen alkuun. Itse jatkoin viikonlopun yli juhlien kummipoikamme 13-v syntymäpäiviä, tapaamalla serkkumme V:n perheineen heidän vieraillessaan Jyväskylässä, viettämällä kolme tuntia kampaajalla ja nauttien rauhallisen aamupalan L:n kanssa kahvilassa juuri ennen junani lähtöä. Haikeaa. Viimeisen iltapäivän ja yön olin jälleen isotätini seurassa. Lapset taas pääsivät perinteiselle, erittäin odotetulle Saimaan mökkiviikonlopulle ja loman viimeisille hetkille Karhulaan. Haikeaa oli heilläkin.
Lentokentällä 22.8. sattui muutama pieni harmi. Ensin kuulimme viiden laukun jo mentyä selvityksestä läpi, että viimeinen on maksullinen. Sääntö oli muuttunut 4 päivää aiemmin, eikä virkailija huomannut mainita mitään todettuamme laukkumäärämme olevan 6. Meinasi harmittaa, sillä jo sisääntsekatut laukut olivat vajaita ja kevyitä. Virkailija onneksi viimein ymmärsi oman roolinsa ongelman syntymisessä ja antoi laukun mennä ilmaiseksi. Toinen ongelma ilmeni käsimatkatavaroiden läpivalaisussa. Pikku-O:n laukku jouduttiin tutkimaan läpikotaisin ja häneltä poistettiin sekä hammastahnatuubi että hiusgeeli. Muuten matka sujui hyvin ja jouhevasti ja pääsimme huomattavan kosteaan ja kuumaan kotiimme toteamaan, että suurinosa tomaatin- ja paprikantaimistamme oli selvinnyt 6 viikon kuumuudesta ja sateettomuudesta ilman täydellistä tuhoa. Puut sen sijaan viestittivät karuista olosuhteista ruskeine, alas jo pudonneine lehtineen.
Koulunalkuun on vielä pari viikkoa. Loppulomasta hieman myöhemmin. Kiitos Suomi, olet ihana!
