Talvi tuli
Sain selvitysurakkani jälkeen uudet talvirenkaat asennetettua joulukuun 3. päivä, vain kuusi päivää ennen ensilumen tuloa (9.12.2017). Lumi pysyi pitkään, eikä aivan kokonaan sulanut
pois ennenkuin sitä tuli lisää joulupäivänä. Jouluaatto itsessään oli vähäluminen, mutta sen jälkeen lunta on riittänyt. Koko itärannikon yli meni tammikuun alkupuolella ns. syklonipommi ("Bomb Cyclone"), mikä teki olosuhteistamme hyvin arktiset. Luntakin tuli sitten kerralla niin paljon, ettei sille löytynyt paikkaa. Tiemme kapeni 1.5 auton levyiseksi. Sitä kesti noin viikon, kunnes ylitsemme virtasi trooppista ilmaa talviukkosineen, hämmästyttävästi vieden melkein kaiken pois vuorokaudessa. Lunta kuitenkin tuli jälleen lisää - ja ulos katsoessani näen valkoisen peitteen sekä nurmikon että pensaiden päällä. Talvi siis sekä tuli että näyttää vielä jatkuvan.
Lasten aktiviteetteja
Parissa kuukaudessa on kaikenlaista tietysti tapahtunut. E on kilpaillut "Indoor Track"-kisoissaan ensisijaisesti juoksemalla 600 metriä ja 4x400 metriä päästen heti edustusjoukkueeseen. Paras aika tähän mennessä 600 metrillä on 1'31. Osavaltion kisoihin pääsee, jos juoksee 1'28. Ei täysin mahdotonta. Treenejä on koko ajan 6 kertaa viikossa, jopa joululomalla useana päivänä. Vähän liian vakavaa mielestäni, mutta E tykkää, vaikka vapaa-aikaa ei sitten kyllä jää juuri yhtään. Yläkouluaikaista kaveriporukkaansa hän tapaa vain harvakseltaan. Lähinnä jonkun syntymäpäivillä. Kuten viime viikonloppuna yhden heistä syntymäpäivillä toisena kahdesta pojasta kymmenen tytön joukossa. Tai pyydettynä seuralaisena yksityisen tyttökoulun tanssijaisissa, juoksukaverin pikkusiskon partnerina. Iso-O oli huolissaan, että E mokaa tavalla tai toisella, mutta ilmeisesti niin ei käynyt. Hauskaa oli ollut, vaikka hassuna yksityiskohtana olikin lastenhoitajamme - no totta puhuen Pikku-O:n lastenhoitajan - oleminen samoissa juhlissa. Hän kun on E:a vain kaksi vuotta vanhempi.
Ihana Iso-O on yleensä omassa huoneessaan ovi tiukasti kiinni lukemassa teinikirjoja tai kännykällä surffailemassa sosiaalisessa mediassa kuulokkeet korvillaan. Välillä Instagramiin ilmestyy toinen toistaan hurjempia meikkitaideteoksia. Hän on selvästi valmis pian virallisesti alkavaan teiniaikaan. Yökyläilyä puolin ja toisin erityisesti Marthan ja Talian kanssa hän harrastaa säännöllisesti ja käy milloin missäkin kavereidensa kanssa. Mm. Marthan kanssa hän pääsi sirkukseen. Omaa rahaa tulvii lumenluonnista ja lastenhoitajana toimimisesta.
Pikku-O sai viimein pitkään toivomansa yökyläsynttärit. Olohuone ja ruokasali olivat heidän käytössään ja vauhtia riitti, vaikka vieraita oli vain kaksi. Toinen vieraista oli hyväkäytöksinen nuorimies, toinen ei. Samat jannut (Charley ja Avery) ovet tulossa meille tänään Playdate:ille. Viimeksi mainitun kanssa Pikku-O on päässyt erilaisiin aktiviteetteihin muutenkin, syntymäpäiviensä jälkeisenä päivänä kiipeilemään ("Rope Class"). Vuoden vaihteen jälkeen iso asia on ollut laskettelureissujen alkaminen. Koska reissut ovat tiistaina, jolloin Pikku-O:lla on mukanaan normaalien koulukamojen lisäksi kirjastonkirjat ja saksofoni, meinasi logistiikan kanssa olla hieman haastetta, kun kannettavaksi olisi tullut sukset, sauvat, monot, kypärä ja kaikki laskuvaatteet. Onneksi saimme luvan viedä nämä kamat koululle jo edellisenä iltana.
Terveydenhuoltoa tai sen puutetta
Nilkkani nyrjähti joulukuun alussa niin pahasti, ettei se edelleenkään ole kunnossa. Sain kainalosauvat käyttööni tuttavaperheeltämme, mutta jalan ihan itse paketoin. Aivan varmuudella repäisin lateraaliset ligamentit, murtumakaan ei ole poissuljettu. Murtuman sen sijaan varmistin toiseen jalkaan - toinen varvas taittui jalkani alle ja turposi muodottomaksi. Tästä sentään olen toipunut. Olen pakon edessä joutunut jättämään juoksuharrastukseni väliin, mikä on sopinut minulle hyvin - talvet kylmine pimeine iltoineen ovat aina olleet minulle haastavia. Nyt kuitenkin alkaa olla valoisampaa, joten toivoisin pian olevani takaisin kunnossa.
Jouduin käymään 6 kk kontrollissa mammografiassa. Kuvasivat kahteen otteeseen yhteensä kuuden kuvan verran, mutta sain sitten hyviä uutisia. Erityisseurantaa ei tarvitse, normaalit vuosikontrollit riittävät. Jälkikäteen itku oli herkässä. Huomaamattani olin selvästi kuvia jännittänyt. Arvostan, että antoivat vastauksen heti ilman päivien odottamista. Itse asiassa radiologi tuli minun kanssani suoraan asiasta juttelemaan.
Hammaslääkäripuolella minulla on huijattu olo. Ihan joka kerta - ja käymme kuuden kuukauden välein - meiltä kaikilta löytyy jotain, mikä ehdottomasti pitää korjata. Olen ollut epäileväinen ennenkin, mutta nyt on menty yli rajan. Luulin Iso-O:n ja Pikku-O:n menevän takahampaiden pinnoitukseen. Tämä toimenpide on perinteisesti ollut kokonaan korvattu. No, tulivat sitten takaisin 500 dollarin laskun kanssa, kun oli ollut niin monta reikää, mitkä piti korjata. Olen etsimässä meille uutta hammaslääkäriä. Poikien oikomishoito tosin pitää jatkaa ko. paikassa. Se ei varsinaisesti harmita, sillä lääkäri on eri.
Oikomishoidosta puhuen. Pikku-O valitsi ensimmäisiksi raudoikseen joulunpunaiset ja vaihdatutti ne toisella käynnillään paitaansa sopivan vihreäksi. E sen sijaan pysyy hopeanvärisellä linjalla joka kerta.
Valmistauduimme jouluun
Jouluun valmistautuminen alkoi ensimmäisenä adventtina. Iso-O oli tuolloin kirkossa avustajana; homma, jota hän ei todellakaan haluaisi tehdä. Itseäni ilahdutti se, että kirkossa laulettiin Hoosianna, tosin
ruotsiksi, mutta kuitenkin. Iso-O suostui lisäksi Lucia-kulkueeseen, joka oli joulukuun 10. päivä.
Suomen itsenäisyyspäivänä meillä oli lippu liehumassa ruokasalissa ja kaksi kynttilää pöydällä.
T, joka pääsi viettämään opetustaukoaan tänne, piti perinteisen suomalaisen adventtihartauden helposti yli 80 ihmiselle. Suomalaisnaiset organisoivat nyyttäriperiaatteellisen glögitilaisuuden hartauden jälkeen, ja se oli aiempia vuosia huomattavasti parempi. Olisi siis pitänyt pyytää apua aiemmin.
Lomaa edeltävä viimeinen kouluviikko oli erityisesti Pikku-O:lla tavanomaisuudesta poikkeava. Ugly Christmas Sweater-päivää hän odotti eniten, mutta olihan se perinteinen Pyjama
Day:kin siellä. Minäkin sain ostetuksi ihan virallisen Ugly Christmas Sweater:in, jota pidin Pikku-O:n kanssa samalle päivälle osuneena päivänä töissä.
Perhe, joka on vuosittain järjestänyt joulunalusjuhlan kymmenille perheille, rajasi kutsutut tänä vuonna vain aikuisiin. Millään ei olisi jaksanut mennä, mutta todella hauskaa oli.
Pääsin uusimman kummilapseni kastejuhlaan eräänä sunnuntaiaamuna Skypen välityksellä. Aika hienoa, että läsnäoloni onnistui. Olisi pitänyt ymmärtää moinen mahdollisuus aiemminkin.
Joulun aika
Joulu alkoi täysin jäässä olleen kuusen sulattamisella. Aikataulu meni sen vuoksi hieman uusiksi, sillä keittiö oli ihan märkä. Muutoin juhliminen meni aikalailla entisellä tavalla, vaikka olinkin päivystäjänä. Joulupuuro, tortut ja piparit, ja glögi puolen päivän aikaan. Joulurauhan julistuksen katsominen sitä kohtuullisen isoin kirjaimin teinien puolelta kritisoiden. Ja ruokailu, jossa alkupalat aina vievät voiton: Graavilohi, kylmäsavulohi, savumakrilli, sormiperunat, tomaattisipulisalaatti, appelsiinisipulisalaatti, kinkkurullat, leikkeleet, ja rosolli, joka ei maistu lapsille lainkaan, ja jota aina teen liikaa. Pääruokana oli lihaa jossain muodossa hyväksyville Uunipossu ja kermakastike, Iso-O:lle uunikesäkurpitsa mozzarella ja sipuli päällysteellä sekä kaikille perinteiset laatikot (lanttu, porkkana ja peruna), ja keitetyt herneet. Jälkiruokana ollut Taatelikakku epäonnistui tänävuonna, mutta luumusössö ja Fazerin sininen suklaa eivät pettäneet.
Amerikkalaiseen tyyliin sopien lahjat ilmestyivät kuusen alle myöhään illalla lasten jo nukkuessa. Tässä osassa työni tuli lasten ilon eteen. He joutuivat odottamaan puoleen päivään, että pääsin takaisin sairaalalta. Kannatti odottaa - ilahduttivat.
Joululomalla muutoin
Juhlinnan lisäksi lapsilla oli kotona oleilua sekä Pikku-O:n perhesyntymäpäivät, joihin kuului toivomansa tortilla-ruoan ja kakun lisäksi luistelua. Olin itse luistinten päällä ensimmäistä kertaa lähes kahteenkymmeneen vuoteen. Ei ihme, ettei heti lähtenyt luistamaan. Mukavaa silti oli.
Passimme piti uusia ja teimme sitä varten yön yli matkan New Yorkiiin. Pääsimme molempiin suuntiin aiemmin lähtevällä bussilla kohtuullisen nopeasti ja aivan Manhattinin sydämeen hotellimme viereen. Huoneemme oli 42. kerroksessa, jossa erityisesti E osasi ottaa kaiken irti; hän patsasteli ympäriinsä kylpytakki päällään ja tossut jaloissaan. Syömässä olimme käyneet jo aiemmin, joten innostusta lähteä yhtään mihinkään karmaisevan kylmässä kelissä ei kenelläkään ollut. Niinpä patsasteluun kylpytakki päällä oli aikaa. Useampi tunti myöhemmin lähdimme ulos ja kävelimme Metropolitan Opera House:lle, jossa kävimme katsomassa "Hansel and Gretel"-oopperan. Luulin varanneeni meille liput teatteriin, joten genreen tottumiseen meni hetki aikaa, mutta jopa oopperoita periaatteellisesti vastustava E tykkäsi. Esityspaikasta, "Opera House", olisi tietenkin voinut jotain edeltävästi päätellä. Passienhakua varten meillä oli varattuna 4x30 minuuttia Suomen pääkonsulaatissa aivan YK:n päämajan vieressä. Hakeminen sujui jouhevasti ja olimme valmiita alle tunnissa. Niinpä ehdimme aikaisempaan bussiin, mikä oli mukavaa seuraavaa päivää ajatellen. Passit saapuivat kotiinkuljetettuina viikossa. Tai no. Ne itse asiassa menivät väärään osoitteeseen, mutta ystävällinen mies kävi ne meille toimittamassa. Aikamoista, jos ei olisi...
Koulu taas alkoi - vai alkoiko
Koulu alkoi loman jälkeen hieman tahmeasti. Ensimmäinen päivä meni New Yorkissa. Sitten oli yksi päivä koulua, minkä jälkeen "syklonipommi" vei kaksi. Yhden kokonaisen viikon jälkeen oli Martin Luther King Day:n vuoksi nelipäiväinen. Tästä eteenpäin sentään pitäisi jonkin aikaa mennä normimeiningillä.
Työpaikkani Holiday Party:ssa kävimme hieman velvollisuudesta. Lupasin, että voimme lähteä pois aiemmin ja niin teimme, vaikka jälkiruoka Pikku-O:ta aavistuksen harmittaen jäikin sitten väliin.
Jatkamme viikonlopunviettoa. E on lauantaitreeneissään juoksemassa 8-9 mailia. Pikku-O:n kaverit saapuvat pian. Iso-O:lla on lastenhoitovuoro illasta. Ehkä huomenna teemme jotain yhdessä. Toivon.
