Talvi senkun jatkuu. Lapsilla oli kolme lumipäivää viikon sisään ja uusi kummittelee huomenna, mikäli ennustukset pitävät paikkansa. Kaikki 5 ennakoitua päivää on jo käytetty ja koulunloppumisajankohdaksi oli varmistumassa juhannusaatto, perjantai 22.6. Mutta, lunta todellakin saattaa vielä olla luvassa. Sen verran tosissani otin tämän "lupauksen", että ennakkosuunnitelmani vastaisesti en pyytänyt vaihtamaan talvirenkaita kesarenkaisiin autonhuollon yhteydessa maanantaina 19.3. vaan jatkan niillä toistaiseksi. Huomenna taidan kiittää itseäni.
Olen ollut viime aikoina ihan hirveän väsynyt. Mikään suuri ihme se ei ole, kun koko ajan tapahtuu niin paljon. Päivittäistasolla moni asia tuo iloa, minkä voimalla sitä jaksaa porskuttaa. Mutta unta tarvitsisin enemmän. Sen sijaan meillä on ollut kaikenlaista muuta.
Levähtäneen vesivaraajan vaihto sujui mutkattomasti ja sen jälkeen meillä on ollut ihanan lämmintä vettä. Melkein liian kuumaa, jos suihkun epähuomiossa säätää entiseen tapaan täysille. Yli kolmen tuhannen dollarin maksun vain ohjasin vuokraemännälle, joka ei siitä hätkähtänyt. Erikoista.
Saint Patrick's Day on ohi. Kävimme O'Haras:issä syömässä, vaikka oli tarkoitus mennä johonkin muualle. Yritimme nimittäin päästä MFA-museoon käymään, mutta Saint Patrick's Day-paraatin vuoksi yhtään(!) parkkipaikkaa ei ollut museon lähella tarjolla, vaikka sieltäkin on vielä aikamoinen matka paraatipaikoille. Lapsia ei harmittanut. Pikku-O vain totesi hauskasti:"Stop O'Haras:ing me!"
Olemme muutenkin käyneet kodin ulkopuolella syömässä huomattavasti tavanomaista enemmän. Hiihtoreissujen yhteydessä tietysti, mutta myös joka keskiviikko kirkolla, jossa on koko paastonajan illallinen tarjolla. Jokainen osallistuu yhden kerran viemällä jotain. Meidän oma vuoromme meni lumipäivän vuoksi ohi, joten olemme olleet vain saamapuolella. Tykkään tästä perinteestä; yhtenä päivänä viikossa ei tarvitse miettiä illallista.
Hiihtoreissuista puheenollen. Kävimme viikon hiihtoloman jälkeen Cannonilla laskettelemassa. Se tapahtui vain muutama päivä ennen lumimyrskyjä eli emme päässeet hyödyntämään puuteriolosuhteita. Aivan hyvin silti pääsimme laskemaan, vaikka perjantaina kotoa lähtiessämme olikin myrskykeli. Sellainen, jossa melkein pelotti olla ulkona. Kun 40 minuutin ajomatkan jälkeen, rystyset valkoisena rattia puristaessani, E totesi unohtaneensa takin ja hanskat, jouduin nieleskelemään harmistumistani. Viileästi totesin, että emme todellakaan käänny takaisin, keksimme muun ratkaisun. Ja niin keksimme. Kävimme ensimmäisen isomman kaupungin vastaantullessa ostamassa takin ja hanskat - jotka muutenkin olivat ajankohtaiset hankinnat, vaikka ehkä eivät optimaalisesti juuri sillä hetkellä. Hieman pidempään vieneen matkamme päätteeksi majoituimme Stonybrook Motel&Lodge-motelliin, josta oli hienot näkymät Cannonille sekä pieni uima-allas, jossa loppujen lopuksi vain Pikku-O halusi uida. Hän myös ainoana innostui pelaamaan biljardia ja oli siinä aika hyvä siitä huolimatta, että pituudestaan johtuen peli oli haastava. Laskimme kaksi päivää ja niiden aikana Pikku-O löysi sisäisen hurjapäänsä ja alkoi laskea samaa vauhtia muiden kanssa. Mukavaa. Syömässä kävimme hieman epämääräisessä ravintolassa Dutch Treat, josta saimme ihan hyvää ruokaa, mutta ehkä ensi kerralla menemme kuitenkin johonkin muualle. Kotimatka oli vähemman tapahtumarikas ja sujui 2.5 tunnissa liikenteestä huolimatta.
Jokavuotinen puristus, Yhdysvaltain veroilmoitus, on jälleen ajankohtainen. Niiden kimpussa on mennyt aikaa. Aikamoista numeroiden pyöritystä. Ja epäreilua. Kaksoisverotuksen estosopimuksesta huolimatta Massachusetts verottaa osaa Suomen tuloista (vuokratulot) ja Yhdysvallat muista maista tulevaa ansiotuloa, jos ansiota ei ole tarpeeksi pitkältä ajanjaksolta. Jos jättäisi ulkomaan ansiot ja pankkitilitiedot ilmoittamatta, olisi siitä pahimmillaan tiedossa miljoonien dollareiden sakot ansioista ja pankkitilin saldosta riippumatta. Eipä kannata moista riskiä ottaa.
E:n viimeisimmät
E:n keväturheilukausi alkoi 19.3. maanantaina. Päivää edeltävästi hän oli sitä mieltä, ettei ole yhtään valmis - on kuulemma liikkunut ja treenannut niin vähän. Hmm. Mielestäni useita pitkiä lenkkejä viikossa, viisi laskettelupäivää parissa viikossa, painonnostoa päivittäin ym. on varsin hyvä.
Ohjatun liikunnan puuttuessa hänellä on kyllä ollut enemmän aikaa muuhun. Mikä on ollut hyvä, sillä kaikki ensi vuoden kurssit piti valita. Hän valitsi opettajien suositusten mukaisesti vuoden mittaiset: Honors Math, Honors Chemistry, Honors History, Honors French, ACP (=Advanced College Prep) Latin ja ACP English sekä puolen vuoden mittaiset Wellness (pakko ottaa) ja Intermediate International Cooking. Honors-kursseja ei pitäisi ottaa enemmän kuin kolme, mutta E sai ainoastaan englannin 'pudotettua' alempaan ACP-kategoriaan. Neljä jäljelle jäänyttä hän ehdottomasti halusi pitää.
International Cooking-kursseista on meillekin hyötyä. E välillä spontaanisti haluaa tehdä meille ruokaa. Eräänä lumipäivänä hän valmisti Napolilaista pizzaa. Hyvää tuli uuninpohjalle asetetun metallilevyn päällä. Vielä parempaa pitäisi tulla, kun "Pizza Stone" saapuu postitse. Sellaisen tilasin E:n innostuksesta innostuneena.
Talvikauden Sports Night:ssa E sain jo toisen "Varsity Letter":in (=isoon kangaskirjaimeen kiinnitettävä pinssi). Sellaisen saa, kun pärjää edustusjoukkueessa hyvin. Han katsoo jo tulevaisuuteen. Parhaimmillaan koko High School-aikana voi saada 12 tuollaista tunnustusta. Ei ole yleistä, mutta E:lla olisi siihen mahdollisuus, jos tänne tuoksi ajaksi jäisimme. Se taas johti hänen kysymykseensä:"Saanko sitten Jerseyn?" Se on koulun takki, johon ison kirjaimen voi ommella kiinni, opin.
E on alkanut valmistautua kesän rippikouluun. Hän kävi pitkin hampain paikkaamassa Iso-O:ta kirkolla avustajana ja on muutenkin kerännyt nimikirjoituksia eri tapahtumista. Kuten keskiviikkoiltojen illallistapahtumista. Iso urakka hänellä on ulkoläksyjen opettelussa. Niistä tulee nyt osa nuorempienkin suomenkielenopettelua.
Iso-O aktiivisena
Iso-O on mennyt ja tullut vilkkaasti, vaikka alkuun loman jälkeen joutuikin levähtämään kipeänä kotona. Lähinnä Marthan kanssa hän on ollut menossa ja spontaanisti leikkautti hiuksensakin samaisen kaverin avustuksella ("undercut"). Musikaalikauden lopettajaiset (Grease) tulivat ja menivät. Samoin mahdollisesti viimeiseksi jäävä Bat Mitzvah. Osittain hänenkin toiveestaan, mutta erityisesti meidän muiden viihtyvyyden varmistamiseksi aloitimme tsekkauslistan pitämisen. Iso-O:n listaan ilmestyy joka päivä joko iloinen tai surullinen hymiö riippuen siitä, kuinka hyvin hänen ihan omat tavaransa ovat löytäneet paikalleen.
Keskustelimme Suomeen muuton ajankohdasta. Iso-O kantoi huolta siitä, että arvosanat saattavat kielitaidon vuoksi laskea, eikä sitten "pääse niin helposti Ivy-league yliopistoon". Hmm. Että sellainen tavoite! "Harvard on tylsä, kun siitä kuulee koko ajan", hän jatkoi mietiskelyjään. Aloitamme realiteettikeskustelumme lähiaikoina.
Pikku-O:n haasteet
Pikku-O:lla on ollut viime aikoina ajanhallinnanongelma. Puhelin meinaa viedä kaiken ajan, mikäli sitä ei ulkopuolinen voima estä. Toinen aikaimuri on ollut Harry Potter-kirjojen uudelleenlöytyminen. Hän aloitti pari vuotta sitten kesken jääneen sarjan uudelleen alusta ja on nopeasti edennyt kirjaan nro 5. Siitä johtuen mm. iltahommat ovat ajoittain olleet puolitoistakin tuntia myöhässä. Tavallaan positiivinen ongelma, mutta unta hän tarvitsee enemmän.
Omasta toiveestaan johtuen hän aloitti viiden lauantaiaamupäivän vievän WorkShopin E:n koululla. Ainakin ensimmäisen jälkeen hän pitää päätostään hyvänä. Itse en olisi yhtään uutta harrastusta kaivannut.
Lunta on luvassa. Ihan nättiähän se on, mutta taidamme kaikki olla valmiita kevään saapumiseen. Ja olisihan se kiva, ettei koulu jatkuisi juhannuksen jälkeiseen aikaan.
