Joskus elämä menee eri tavalla kuin toivoisi. Silloin tuntuu tärkeältä keskittyä kaikkeen siihen hyvään, mitä on ollut ja edelleen on. Blogin kirjoittaminen on jo aikoja sitten muuttunut vähemmän tärkeäksi, mutten ole siitä halunnut luopua. Toivon sen olevan lapsille joskus myöhemmin päiväkirja heidän elämänsä pienistä ja vähän suuremmistakin hetkistä. Siksi edelleen täällä olen näpyttämässä - ja jatkan vastakin.
Käyn alla läpi marraskuun lopusta joulukuun loppuun tapahtumia sekalaisessa järjestyksessä. Ensin menemme Kiitospäivän tienoille.
Thanksgiving viikko
Sain itse yli viikon mittaisen loman päivystysvapaiden ja yksittäisen vapaapäivän vuoksi. Lapsilla oli lomaa normaali neljä päivää alkaen lyhyen keskiviikon jälkeen. Käytin edeltävät päivät auton renkaidenvaihdon, vuosittaisen ja varsin epämiellyttävän mammografia-tutkimuksen ja muiden rästihommien tekemiseen. Lapset olivat kiireisiä kouluissaan. Pikku-O kävi pyrkimässä Massachusettsin lapsikuoroon - ja pääsi, kuulimme juuri ennen joulua. E:lle hankittiin taas uudet lenkkarit. Ja kävimme Westboroughin perheen kotona kahdeksannen kerran (viime vuosi jäi väliin). Aivan käsittämättömän vieraanvaraisia ihmisiä. Osaisinpa itsekin olla samanlainen!
Black Friday meni ostoksilla. Martha tuli Iso-O:n mukaan ja tytöt jäivät keskenään vielä jatkamaan, kun virta meiltä muilta jo loppui. Pikku-O pääsi yökyläsynttäreille kiinalaispoika-Eddyn jättimäiseen kotiin. Sunnuntaina teimme perinteisen Adventtikranssin kirkolla.
Thanksgivingistä jouluun
E:n aktiviteetit
E teki miehisen ruoan. Lahjaksi saamansa keittokirjan ohjeen perusteella hän teki lihamurekkeen, jonka täytteenä oli Valion sulatejuustoa ja pekonia, ympärillään uunijuurekset. Energiaa siitä tuli niin paljon, ettei iltapalaa tarvinnut ajatella.
E:n sisäratakauden kilpailut ovat alkaneet. Heti ensimmäisissä hän juoksi oman tähän saakka parhaansa: 600 m ajalla 1 min 27 s. Aika on suoraan
riittävä osavaltiotason kisoihin. 4 x 400 m meni myös upealla ajalla, Newton South
High School oli paras.
Iso-O:n meiningit
Iso-O pääsi kaverinsa kanssa Bruins-peliin hyville paikoille TD Gardenin kolmannelle riville ja omien tanssahteluidensa vuoksi isolle taululle (Instagramissä päivitys - tietysti). Koulun kanssa hän kävi retkellä PuzzleBreak-paikassa. Oli hauskaa, kuulemma. Lastenvahtihommista ei enää taida tarvita mainita, niin säännöllisesti häntä on naapuriin pyydetty.
Lucia-päivänä hän oli valittu itse päärooliin. Tällä kerralla hän halusi itse mennä. Sen sijaan kirkossa avustaminen (Acolyte) on edelleen vastentahtoista. Silti hän on mennyt, kun on pyydetty.
Yökylässä hän on ollut useaan otteeseen. Soleilin luota tullessaan hän suunnitteli värjäävänsä hiukset vaaleanpunaisiksi. Aiemmat violetit latvat on jo leikattu pois ja "undercut" on kasvamassa pois.
Pikku-O:n pihinät
Jouduimme ensimmäistä kertaa käyttämään Pikku-O:n uusia infektioastmalääkkeitä tavanomaisen flunssan vuoksi. Onneksi ei pitkään.
Pikku-O sai yllä mainitun mukaisesti iloisia uutisia kuullessaan, että hän tuli kuin tulikin valituksi koko Massachusettsin alueen lapsikuoroon. Totesin hänelle ennen pyrkimisiä, että mikäli hän pääsee, se johtuu ainnoastaan laulutaidosta, ei harjoittelun määrästä (=lähes olematon). Kuoro harjoittelee ainoastaan kaksi kertaa yhdessä ennen Bostonissa olevaa loppukonserttia maaliskuussa. Muu osa harjoittelusta jää koulujen musiikinopettajien kontolle ja tapahtuu koulutuntien ulkopuolella. Aikamoinen vaatimus opettajille.
Juuri ennen joululomaa koulussa oli ns. Spirit Week. Maanantain teema oli "inside out", tiistain "mismatch socks", keskiviikon "favorite sports team", torstain "ugly christmas sweater", ja perjantain "pyjama day". Pikku-O oli innoissaan.
Tärkeitä muita tapahtumia
Lutheran Church of the Newtons sai uuden pastorin alkusyksystä, mutta virkaanasettaminen oli vasta joulukuussa. Kiva oli päästä sitä todistamaan.
Iso asia oli myös viimeinen T:n järjestämä Suomi-kirkko. Bostonin alueen suomalaiset huomioivat hänen monivuotisen panostuksensa antamalla lahjan ja kukittamalla hänet. Tärkeitä ovat tilaisuudet olleet monille.
Joulunaika
Ruokien valmistaminen (laatikot, tortut, taatelikakku, luumujälkkäri, ja rosolli) ja erityisesti niiden säilytys onnistui mukavasti, sillä kelit olivat suotuisat, toisin kuin joinain aikaisempina vuosina. Jouluaatto meni samoin vanhalla kaavalla; joulurauhan julistus (lasten mielestä hirveän tylsä), joulupuuro, ruokien esille laittaminen, syöminen pitkän kaavan mukaan, joulukirkko ja iltapala. Lahjat ilmestyivät kuusen alle joulupäivän aamuun mennessä. Malttamattomana odottanut Pikku-O herätti kaikki saksofonin soitolla (kaksi joululaulua putkeen). Tapaninpäivänä kävimme Boston Atheneum ja Holmes & Watson-elokuvissa. Cannon-iltapäivän vietimme kylmässä, mutta aurinkoisessa kelissä lasketellessa torstaina ja O'Hara's tarjosi hyvän ruoan perjantaina.
Pikku-O vietti syntymäpäiväänsä. Brunssi, kakku ja hänen toivomansa pinaatti-tofu-paistos toimivat. Lahjat ilahduttivat. Kaverisynttärit järjestetään tammikuussa.
Vuosi on kääntymässä uudeksi. Lähdemme pian Iso-O:n kaverin perheen juhliin. Hän jää sinne todennäkoisimmin yöksi. Pikku-O:n kanssa tulemme kotiin paljon ennen vuoden vaihdetta. E menee omiin bileisiinsä. Niinkuin tietysti hänen iässään kuuluukin. Lupasi tulla kotiin yhteen mennessä. Luotan, että tulee. Tästä mennään eteenpäin. Päivä kerrallaan.
