Takana on lasten viimeinen viikko ennen heidän kevätlomaasa, lomaviikko, lomanjälkeinen aika ennen omaa konferenssimatkaani, konferenssimatkani sekä hieman sen jälkeenkin. Huh! Paljon läpikäytävää.
Ennen lasten lomaa, huhtikuun alkupuolella
Viimeinen keskiviikkoillallinen oli kirkolla ennen loman alkua ja lähestyvää pääsiäistä. Harmi. Arvostan korkealle.
Yleisurheilukauden ollessa jo pitkällä alkavat perjantaiset Team dinnerit olla rutiinia. Nykyään E hoitaa mukavasti oman kotiintulonsa ja usein koko reissun helpottaen hieman kuljetusrumbaani. Kaveri Andylla
oli synttärit tyhjässä talossa. E lähti sinne isoin odotuksin - ja
tuli kotiin jo klo 20. Mikä oli hyvä, kun pakatakin piti.
Intensiivinen yhteiskunta-aktiivi Iso-O yllätti minut monipuolisella LGBTQ-keskustelulla saatuaan kaveriltaan sateenkaarilipun ottamatta kuitenkaan kantaa omaan suuntautumiseensa. Hän oli Peer Leader-matkalla Bostonissa, jossa heitä oli valaisemassa mm. yksi holokaustista selvinnyt juutalainen. Iso-O oli vaikuttunut, kuten aina. Samaan sarjaan menevät Gun Violence-lakien puolustaminen ja allekirjoitusten kalastaminen erilaisiin tarkoituksiin muiden samanhenkisten ystävien kanssa. Pehmeästi muistutan häntä pysymään poissa laittomuuksista ja välttämään pidätetyksi tulemista erityisesti siksi, että ulkomaalaiselle tämä maa on aika ankara paikka.
Pikku-O:n koulussa oli "Work Share" eli vuoden koulutöiden esittäminen vanhemmille 45 minuutin ajan lomaa edeltävänä perjantaiaamuna. Viimeinen N.E.W-sessio oli päivystysviikonloppuni aikaan. Vein hänet sinne aamusta - ja hän käveli yksin takaisin.
Olimme sopineet, että hän soittaa lähtiessään ja kotiin saapuessaan. Mutta hän lisäksi soitti kesken matkan:"Olen elossa", ison tien ylitettyään. Kun meinasin ottaa asiasta isomman stressin edellisenä päivänä, totesi E:"Äiti, alat taas olla worked up!"
Syntyi hirveä riita, itkua ja pahaa mielta,
kun E ilmoitti menevänsä BAA-tapahtumaan katsomaan kaverinsa juoksua, mutta lähtevänsä pois ennen Iso-O:n kilpailua. Tämän teki huonommiksi se, etten itse ollut pääsemässä mukaan päivystysvelvollisuuteni vuoksi. Keskustelu riidan jälkeen oli hyvä ja rakentava. Ja sitten yllättäen E jäikin. Hän ei myöntänyt, että jäi, koska koki asian oikeaksi, vaan siksi, että keli oli niin hyvä. Iso-O oli niiiin helpottunut ja jälleen
oma itsensä. Tuntui niin hyvältä!
Valmistautuminen lasten matkaan otti päiviä aikaa erityisesti minulta (olin "worked up", niinkuin E moneen otteeseen totesi). Minua jännitti kaikki, eivätkä viimeaikaiset lento-onnettomuudet tehneet oloani yhtään paremmaksi. Lisähuolta aiheutti hirveän spektaakkelin syntyminen kaikkien kolmen välille juuri ennen lähtöä aivan mitättömästä asiasta. Jännitystä oli siis ilmoilla muillakin kuin minulla. Saatettuani lapset matkaan ei jännityksni helpottanut ennenkuin seuraavana aamuna, jolloin kuulin heidän päässeen turvallisesti perille.
Loman aikana
Lasten reissu meni hyvin. Minimaalinen erimielisyys oli kuulemma syntynyt Islannissa E:n ja Iso-O:n välillä, mutta siinä kaikki. Huomattavasti vähemman minua jännitti heidän matkustessaan toiseen suuntaan. Ihana oli nähdä kolme
tuttua naamaa tulevan ulos lentoaseman ovista. Maahantulo oli ollut
helppo ja virkailija ystävällinen. Nyt Iso-O:nkin sormenjäljet ovat rekisterissä (14 vuotta on tähän ikärajana).
Samaan aikaan täällä olin ensin töissä heidän lomansa puoliväliin saakka, sitten vapaalla. Hiljaisessa talossa sain hyvin tehtyä mm. Suomen veroilmoituksen. Olipa se helppo - no, ok, aika paljon tietysti helpotti USA-veroihin tehty taustatyö.
Loman jälkeen, huhtikuun lopulta toukokuun alkuun
Aika kiireistä oli lapsilla lomalta saapumisen jälkeen. Läksyjä oli paljon kiinniotettavaksi paitsi onneksi Pikku-O:lla, sillä läksyjä ei tyypillisesti anneta silloin, kun MCAS-testit ovat meneillään. Hän missasi yhden testipäivistä, mutta on sen jo saanut korvattua.
Iso-O oli heti menossa. Marthan synttärit olivat perjantaina ja koulun Springplay vieläkin aiemmin torstaina, vaikka ihan hirveasti olisi läksyissä ollut kiinniotettavaa. Prioriteetit kohdillaan. Yhteiskunta-aktiivisuus jatkui teemalla Ilmastomielenosoitus, johon hän valmistautui läksyjen kustannuksella ja itseasiassa skippasi yhden koulupäivän sen johdosta. Viesti hänen hienosti toteutetussa posterissaan oli seuraavanlainen: "Climate Change Deniers: Kiss my (ja sitten kuva aasista)".
Vappua juhlimme Scandinavian Living Centerissä vain minä ja Pikku-O. Isommat kieltäytyivät lähtemästä. Ihan hauskaa oli. Samana päivänä oli kirkolla National Parks-esitys, jonka halusin käydä kuuntelemassa. Eri puistoissa käyneet näyttivät niistä kuvia. Aika vaikuttavia ovat, kaikki omalla tavallaan.
Konferenssimatkani aikaan
Kotona oli mennyt hyvin. Arkiviikkoon mahtui kaikenlaista kilpailuista, E:n hammaslääkärikäynnistä, kaveri-Saylorin Game Nightsista, ja Iso-O:n Lovely the Band-konsertista lähtien. Lastenhoitajan ja tukiverkoston vahvistamana kaikki olivat tehneet osuutensa iltaruoan, pyykinpesun ja kaiken pakollisen hoitamisessa. Aika upeita ovat.
Konferenssini (AAN 2019 Philadelphia) oli onnistunut sekä anniltaan että sosiaalisuudeltaan. Majoituin AirB&B:n kautta löytämääni pieneen ja hyvin askeettiseen asuntoon aivan Convention Centerin vieressä. Näin kaiken 'pakollisen' Love-merkistä maailman kaikkien valtioiden lippujen reunustamasta tiestä Museum of Arts portaille, joissa ensimmäinen Rocky-elokuva oli kuvattu (kuulin) sekä historialliseen osaan, jossa näin Liberty Bellin ja muut Yhdysvaltain alkuhistorialle tärkeät paikat. Sosiaalisella puolella mielekkyyttä toivat ystävien ja tuttavien näkeminen eri työpaikoistani Suomesta, Ruotsista, Martinos Centeriltä, UMASSistä, Beth Israelista ja Laheystä. Pitkä konferenssi (luentoja lauantaista perjantaihin, aamuseitsemästä joskus iltakymmeneen saakka) imi kyllä mehut ja oli ihana päästä takaisin kotiin.
Konferenssimatkan jälkeen, toukokuun puoliväliä edeltävästi
Tulin takaisin myöhässä olleella Delta:n pienellä koneella, jossa minut oli sijoitettu aivan viimeiseen penkkiin, jonka selkänojaa ei saanut yhtään taaksepäin. Silti nuokuin koko matkan. Nukkumaan pääsin omaan sänkyyni puolilta öin. Muutaman tunnin nukuttuani tarvitsi E kyydin kilpailubussilleen. Sitten heräilivät Pikku-O ja Iso-O. Kävimme Pikku-O:n kanssa pienellä kävelyllä ja maksoin lastenhoitajalle hänen palkkansa. Iso-O lähti keräämään nimiä jälleen johonkin projektiinsa (liittyy koulun Social Studies-tehtävään).
Koska kilpailuja on sekä E:lla että Iso-O:lla ollut kaikissa ajankohdissa, keräsin niistä muutaman maininnan erikseen alle.
Kilpailuja
E:lla oli ensimmäinen meet Westford Academylla 10. huhtikuuta,
ja hän voitti 800 m ajalla 2 min 4 sekuntia. Toinen kisa oli kotikisa
Southilla Lincoln-Sudburya vastaan. Jetlag vaikutti - E tuli
kolmanneksi, aika oli ihan hyvä 2 min 5 sekuntia, muttei hän tyytyvainen
ollut. 4x400m aikana juoksu sujui jouhevammin ja joukkue voitti - E
veti hienon aloituksen. Relay Meet:issä E juoksi sekä 4x400m
että 4x800m. Niissä South tuli 5. ja 7. yhteensä 32. joukkueesta - ei
huono. Twilight-kisoissa 4. toukokuuta E vetäisi ensimmäisen kerran 800 metriä alle 2 min (1 min 59 s) ja tienasi joukkueelle 5 lisäpistettä. Valmentaja sekoitti pakan seuraaviin kisoihin Actonissa sillä ajatuksella, että PR (=personal best) on epätodennäköinen, ja laittoi E:n juoksemaan mailin. E kertoi hölkänneensä - ja voitti ajalla 4 min 37 sekuntia. Aika hyvin hölkätty. Tänään 11. toukokuuta hän koki jo aamusta, ettei mene hyvin (edellisenä iltana oli tullut valvottua kaverin Game Nightissa), ja juoksi ajan 2 min 3 sekuntia.
Iso-O:n ensimmäinen kisa oli Needhamissa 25. huhtikuuta. Hän
työnsi kuulaa - ja voitti tuloksella 22 jalkaa ja joitain tuumia päälle.
400 m ei oikein rullannut, mutta tuli hän kuitenkin kolmanneksi. Aika
oli "garbage" 71 sekuntia. 4 x 400 m ensimmäisella osuudella
hän jäi toiseksi, mikä kovasti harmitti, mutta joukkue kuitenkin lopulta
voitti. Hyvä oli kisa kaikkinensa. Kuulantyönnöstä hän sai
oikein erityismaininnan. Seuraavana oli kotikisa Brownilla, jossa hän juoksi 200 m
tullen kolmanneksi sekä 4x400 m, jonka Brown voitti. Kuulantyönnössä hän
oli taas paras. Sitten parissa kotikisassa kuulantyönnössä tuli ensin voitto - ja sitten yllättäen omalla parhaalla tuloksella ei edes sijoitusta. Se ei harmittanut, sillä voittajat olivat kaikki Oak Hill-koulusta ja tulevat syksyllä Iso-O:n joukkueeseen Southilla. 200 m siirtyy historiaan - seuraavissa kisoissa hän menee takaisin päämatkalleen 400 m.
