Lasten kolme ensimmäistä lomaviikkoa kului Bostonin lähiseuduilla. Pieni kesämatka oli tarkoitus tehdä, mutta epävakaan kelin vuoksi peruimme lähdön viime metreillä. Oli tarkoitus mennä White Mountains alueelle sekä vaeltamaan että pomppimaan luonnon vesimuodostelmiin, mutta emme sitten menneet. Tylsää ei ole näyttänyt olevan. Ei edes Pikku-O:lla, joka on ottanut maljansa täytetenä kännykän ja tietokoneen kanssa. Huoh. E ja Iso-O ovat olleet menossa päivittäin siten, että vähemmän kuin kolmesti viikossa olemme onnistuneet syömään illallisen yhdessä. Aina on vähintään yksi puuttunut.
Muutamia yhteisiä hetkiä meillä onneksi on ollut. Meidät mm. kutsuttiin Marthan perheen luo pizza-iltaa viettämään. Pizzat paistettiin pizzakiven päällä, joka itse asiassa on minun ostamani. Vaihdoin sen heidän perheensä pienempään, kun ko. kivi ei mahtunutkaan meidän uuniin. Uunin koon huomioiminen etukäteen olisi tietysti helpottanut asiaa, mutta menihän se näinkin. No, Colin teki kahdeksan erilaista pizzaa, pilkkoi ne kahdeksaan palaseen ja söimme jokaisessa välissä jokainen palasen. Sain tästä idean meillekin. Pizzakiveä käyttäessä kun aina ensin paistaneiden pizzat ehtivät jäähtyä ennenkuin viimeinen saa pizzansa ulos. Lisäksi täytteitä kannattaa laittaa ihan huomattavasti vähemmän ja pizzataikina tehdä päiviä aiemmin jääkaappiin hitaasti kohoamaan. Iso-O ja Martha olivat tehneet päivällä suklaabanaanikakun ja se toimi jäätelön kanssa jälkiruokana. Hyvä mieli jäi.
Pari päivää myöhemmin Colin otti E:n ja Iso-O mukaansa mutajuoksun kansainväliseen kisaan Boston Massachusetts Tough Mudder Classic & 5K 2019. Olivat juosseet kaksi kertaa pidempään valittuaan väärän suunnan. Varsinkin Iso-O oli aika uupunut. Puheen määrästä päätellen ei ollut tylsä reissu.
Kävimme ostoksilla isolla O:lla. Ponnistus minulle, niinkuin aina. E toimi Iso-O:n kenkäasiantuntijana ja nyt on kyllä aika hienot lenkkarit. Lisäksi kaikille kolmelle on kaikenlaisia, ensisijaisesti urheiluun tarvittavia vaatteita ym. Minäkin sain kengät. Erityisbonuksena mukana tuli varashälytin, jonka kanssa tein virheliikkeen. Ensinnäkin, en ymmärrä, miten pääsin sen kanssa ulos kaupasta. Kengät on kyllä kuitinkin mukaan maksettu, mutta hälytin jäi niihin kiinni. No, laiskuuttani päätin irrottaa sen itse, enkä tehdä uutta reissua kauppaan, mikä tietenkin olisi ollut oikea tapa toimia. Irroitus leikkaamalla vaierit irti aiheutti sen aktivoitumisen. Yritin kiinnittaa vaierit takaisin. Ei onnistunut. Upotin sen veteen. Ei vaikutusta. Vein sen vedenalle upotettuna kellariin hiljenemään. Yö ei muuttanut tilannetta. Aamulla E ronskina nuorena miehenä vasaroi sen hiljaiseksi. Nyt meillä on täysin rikkinäinen hälytin kotona. Ei sitä enää voi palauttaa. Pidän sen kuitenkin kuitin kanssa tallessa ainakin jonkin aikaa, jos vaikka joku ilmestyy oven taakse kyselemään. Sanomattakin on selvää, että Iso-O:n mielestä se on vain ajan kysymys.
Lapset kävivät vuosittaisessa lääkärintarkastuksessa. E oli samanmittainen kuin vuosi sitten, Pikku-O ylitti juuri Linnanmäen kaikkien laitteiden rajan ja oli jokseenkin täsmälleen puolet E:n painosta, ja Iso-O saavutti uudelleen E:n. Molemmat pojat saivat rokotukset, Iso-O:lla oli taukovuosi. E:lta otettiin CBC ja lipidit, molemmat optimaalisia.
E:n lomailua
Loman alussa E piti kahden viikon juoksutauon. Sitten alkoi juokseminen jälleen. Ensisijaisesti hän juoksee yksin, mutta kertaalleen hän on osallistunut joukkueen kapteenien järjestämiin yhteistreeneihin Cold Spring Parkissa. Harmillinen, mutta onneksi kuitenkin lyhytaikainen vamma sattui perinteisesti epätasaisella juostessa. Nilkka vääntyi. No, pahemminkin olisi voinut käydä. Hän on ollut yhteydessä JKU:n valmentajaan kesää varten ja kuuli olevansa tämän vuoden tilastojen 4. nopein 800 m juoksija 2003-syntyneiden joukossa Suomessa. Tiukat kisat odotettavissa Kankaanpäässä elokuussa.
E:lla on kaksi erillistä kaveriporukkaa. Toiseen kuuluvat Adele ja Talia +/- muutama muu. Toiseen Saylor, Alexa, ja Collin. Hän on käynyt Wellesleyssa ja Crystal Lakella uimassa. Jälkimmäisessä virallisen alueen ulkopuolella tai virallisella alueella sen sulkeutumisen jälkeen sillä seurauksella, että jo kolmesti he ovat päässeet juttelemaan poliisin kanssa säännöistä. Uimisen lisäksi aktiviteetteihin ovat kuuluneet peli-illat, käynti Bostonissa, Pikku-O:n kanssa kävely, Fourth of July ilotulitukset Newtonissa, ja elokuvissa katsomassa kauhuelokuvaa Midsommar. "It's so much fun hanging out with friends. Why didn't I do it before?" Niinpä.
E oli ensimmäistä kertaa ikinä lastenhoitajana Saylorin naapurissa Wabanissa. Kaikkia meitä huvitti edeltävästi ja minä koin jostain syystä tarpeelliseksi valvoa siihen asti, kun hän saapui kotiin puolilta öin. Kyseessä oli Pikku-O:n ikäinen poika. Uraa tästä ei edelleenkään hänelle ole tulossa, mutta palkka ilahdutti. "I like money".
Iso-O:n menoja
Iso-O on viettänyt loman alkuosan lastenvahtina sekä perheen mukana Hale Reservationilla että heidän kotonaan. Hänen rooliinsa on lisäksi kuulunut ulkokukkien kastelu ja eläinten ruokkiminen viikonloppuisin, kun perhe on ollut New Hampshirissä. Kerran hän tarvitsi Pikku-O turvamieheksi, kun asunnossa kuului ääniä (jotka taisivat olla vanhan talon narinaa). Viimeisenä aamuna perheen pienin ilmestyi etuovellemme, eikä meinannut antaa Iso-O:lle aikaa valmistautua, vaan käpertyi pieneksi mytyksi hänen sänkyynsä. Iso-O joutui viemään hänet kotiinsa, jotta sai itselleen pienen lisäajan.
Sosiaalisuuspuolella on riittänyt vientiä Talian kanssa uimassa useaan kertaan, Marthan kanssa joka puolella lähes päivittäin, Soleilla, ja Tierneyllä. Fourth of July-juhlan hän vietti Bostonissa upeassa Charles Riverin rannalla olevassa asunnossa ja näki Bostonin ilotulitukset oikein paraatipaikalta. Hienoa, että hän sai sen mahdollisuuden.
Pikku-O kotona
Pikku-O:n loma on ollut kotikeskeinen ja sisältäen aivan liikaa ruutuaikaa. Joka päivä hänellä on ollut äidin määräämä puolen tunnin sessio saksofonin soittoa ja kehotus mennä ulos edes kerran. Lenkillä hän on käynyt yhteensä kaksi kertaa, E raahasi hänet kävelyseuraksi ja minä kirjastoon. Siinäpä se. Hän löysi vanhan, ensimmäisen digikameramme, ja siirsi siltä kuvat tietokoneelle - tai ei sittenkään - kuvat yli 10 vuoden takaa eivät siirtyneetkään ja deletoituivat muistikortilta ja tästä todellisuudesta pysyvästi.
Nyt on lasten Suomi-loma alkanut. Lähtöpäivää väritti New Yorkissa järjestetty "Ticker Tape Parade" Yhdysvaltain naisten jalkapallojoukkueen voiton kunniaksi. Asia on isompi kuin pelkkä voitto. Joukkue on käymässä lakitaistelua tasa-arvoisen kohtelun ("equal pay") saamiseksi - asia, joka on Yhdysvalloissa vasta nyt tulemassa suuremmaksi ylipäänsä.
Ihan hyvä, että päivälle oli jotain muuta ajateltavaa. Unohdin olla "worked up", mikä sitten kostautui matkalla kentälle. Kiihdyin nollasta sataan sekunnissa, kun otin väärän exitin. Syyllistyin juuri siihen, mille olen vain muutama päivä aiemmin lasten kanssa nauranut (jos menee väärästä, EI KOSKAAN pääse takaisin). Todellisuudessa olimme kentän parkkipaikalla kokonaista 5 minuuttia aiottua myöhemmin. Hengitykseni oli siinä vaiheessa palautunut normaaliksi. Lapset pääsivät hyvin turvatarkastuksesta läpi ja laittoivat ihanan selfien portilta. Reippaita ovat. Minä jatkan vielä pari viikkoa ja seuraan sitten perässä.
