Historialliset hetket jatkuvat Yhdysvaltain politiikassa. Avoimet, televisioidut Impeachment-kuulustelut alkoivat 13.11. ja jatkuvat parin viikon ajan. Melkein myötähäpeää ja toisaalta melkoista turhautuneisuutta aiheuttaa republikaanien yritys kääntää todisteet epäluotettaviksi. Lisäksi on aika kamalaa, kuinka kahden todellisuuden maa tämä on. Samat faktat tarkoittavat ihan eri asioita.
Talvi lähestyy. Kelien puolesta on ollut tavanomaista kylmempää ja lumihiutaleita on näkynyt. Kaasulaskut suurenevat selvästi. Tosin minun piti ensin ottaa uudelleen yhteyttä firmaan, kun huomasin, etten ollut saanut laskua hetkeen. Ei mennyt jouhevasti. Ongelma johtui siitä, että jouduin lopettamaan pankkitilin, jolta monet automaattiset sekä shekkimaksut olivat menneet. Aikamoinen ponnistus. Minun piti muistuttaa muutamaa Iso-O:n ja Pikku-O:n opettajaa useaan otteeseen laittamaan heille jo kuukausia aiemmin annetut shekit eteenpäin. Muuten olisin saanut ylimääräiset maksut, kun shekit olisivat tilin puuttumisen johdosta ponnahtaneet takaisin. Kuukausi meni - viimeisin shekki Iso-O:n ranskanopettajan puolelta oli nostettu - ja voin jatkaa uusien shekkien ja uusien tilitietojen kanssa kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Auto pitää katsastaa kerran vuodessa. Se maksaa $35, enkä oikeasti ole varma, että siitä mitenkään hyödyn. En esimerkiksi ollenkaan tiedä, miten auto ei menisi katsastuksesta läpi. Esimerkkinä tästä kesärenkaani, jotka alkavat lähestyä elinkaarensa loppumetrejä, mutten saanut niistä mitään ennakkovaroitusta. Katsoivatkohan edes? Minulle katsastus on vain ajan-ja rahanmeno. Toinen rahanmeno, mutta hyödyllinen sellainen on talvirenkaidenvaihto, jonka sain tehdyksi 11. marraskuuta. Siitä maksan mielelläni.
Kävimme syömässä kasvisravintola Walnut Grille:ssa lähinnä Iso-O:n toiveesta. Tällä kerralla jätimme alkuruon väliin, koska viimeksi osa pääruoasta jäi kaikilla(!) syömättä. Nyt jäi tilaa jopa jälkiruoalle. E otti pizzan, Iso-O ja Pikku-O lasagnen ja minä otin Tofu Tikka Masalan. Juomaksi lapset ottivat Pink Dolphin-smoothien. Jälkiruoaksi jauhoton suklaakakku ja/tai sitruunasorbetti.
Omia menojani
Alla olevan perusteella voisi kuvitella, että olen muuttunut jonkinlaiseksi party animaliksi. Niin ei ole kuitenkaan käynyt, mutta jostain syystä viime aikoina on ollut kaikenlaista aktiviteettia. Arki on minulle paras ja mieluisin olotila, mutta virkistävää on ollut sitä hieman rikkoa.
Boston on aivan ihana kaupunki. Harvoin tulee käytyä. Minikonferenssi ja upea keli teki tästä harvinaisuudesta vieläkin hienomman. Kun astuin ulos Copley Squarella metrosta ja eteeni avautuivat Boston Library sekä Hancock Tower, tuntui hyvältä. Konferenssi oli kaksipäiväinen NECC 2019 Marriot Boston Copley Place-hotellissa. Konferenssi on tarkoitettu kaikentasoisille aivohalvauksen parissa työskenteleville, mutta hyödyllinen perusasioiden kertaus. "Networking" lähinnä, niinkuin täällä tapana on.
Toinen viime aikainen aktiviteetti oli illallinen työkavereideni Barbaran (stroke), Mattin (stroke), Alekseyn (ICU), Emmanuelin (Neurointerventional), radiologian pomon sekä Coloradosta käymässä olleen, aiemmin Laheyssä työskennelleen neuroradiologin kanssa Burlingtonin Tuscan Kitchen-ravintolassa. Oli tosi mukavaa.
Vain viikon myöhemmin olin uudelleen syömässä jokseenkin saman porukan kanssa - nyt työhaastattelussa olleen Stanfordin stroke fellown vuoksi Burlingtonin Island Creek Oyster Bar-ravintolassa. Mukana olivat Neil (Neurointerventional), Barbara (Stroke), David (ICU), Jayashri (pomo), haastateltava, Michal (apulaispomo), Aleksey (ICU), Sid (Stroke), ja Matt (stroke). Alkupalaksi otimme ostereita, pääruoaksi otin hummerirullan ja jälkiruoaksi suklaakakkua.
Seuraavana päivänä ajoin Worcesteriin MS-konferenssiin, jonka järjesti UMASS:in MS poliklinikka. Paikalle saapuivat vanhat ystäväni Evy Mainista, Erik New Yorkista, ja Idanis Worcesterista. Järjestäjistä tunsin monta erikoislääkäriä ja muutenkin yleisössa oli monta tuttua naamaa. Jälkikäteen menin oluelle oman mentorini kanssa Shrewsburyn puolella olevaan Burton's Grill & Bar-ravintolaan.
Pikku-O:n meininkejä
Pikku-O elää vahvasti preteen aikaa ja vastustaa suunnilleen kaikkea pakollista tai minun ehdottamaani, mikä on aika haastavaa sietää. Onneksi hän on kuitenkin muutoin aktiivinen, joten oikeasti minulla ei ole oikeutta harmistumiseen. Ja aivan säännöllisesti hän tulee halaamaan, antaa suukon ja käpertyy kainoloon, joten en todellakaan saa valittaa. Tässä kuitenkin muutama makupala.
Yksi esimerkki aktiivisuudesta - ja toisaalta omasta turhautumisestani - oli koulun musikaalin, Legally Blonde, lähestyminen, jossa hän tulee olemaan sekä Fratenity Brother että vankilan Inmate. Pyrkiminen musikaaliin ei mennyt aivan viimeisen päälle. Syytän siitä itseani, sillä en huomioinut asiaa aikaisemmin. Keksimme puolivahingossa lauantaina, että hänellä on maanantaina pyrkiminen, jossa pitää osata kaksi monologia, yksi vaikea laulu sekä tanssiesitys. Sunnuntaina emme siten juuri muuta tehneetkaan kuin hioimme esityksiä. Viimeiseksi jääneessä pyrkimissimulaatiossa laulu meni aivan penkin alle. Pyrkimisaamuna hän oli laulanut Youtuben kanssa laulua ennen bussin lähtöä kotona ja hyräillyt sitä koko päivän tunnilta toiselle kulkiessaan. Juuri ennen musiikkiluokkaanmenoa hän oli laulanut sitä monta kertaa alusta loppuun. Pyrkiminen oli mennyt hyvin. Hän pääsi joukkokohtauksiin ja on aika mielissään. Harjoitukset alkoivat marraskuun alussa; esitykset ovat juuri ennen hiihtolomaa helmikuussa.
Vaikka maastojuoksukausi on ohi, juoksu jatkuu sekä Winter Running aktiviteettina kahdesti viikossa että itsekseen silloin tällöin. Winter Running aktiivisuus johtaa kuudesluokkalaisilla mahdollisuuteen liittyä keväällä yleisurheilujoukkueeseen. Jos ei ole aktiivinen, ei joukkueeseen ole asiaa. Pikku-O haluisi mennä. Aivan hirveästi täytyy häntä kuitenkin patistaa, jotta hän saa sen, minkä haluaa. Ensimmäinen Field trip koulukavereiden kanssa oli kiipeilypaikkaan. Oli ollut mukavaa, vaikka hän edeltävästi kertoikin kärsivänsä korkean paikan kammosta.
Halloween kului minulla yksin kotona. Ensimmäistä kertaa ikinä päädyin aika alhaiseen kikkaan. Esitin, etten ole kotona, ja laitoin vain kulhollisen karkkia etuverannalle. E ja Iso-O olivat kavereidensa luona. Pikku-O meni Trick-or-Treating ystäviensä Charleyn ja Joshin kanssa. Ensin he olivat syöneet pizzaa, sitten menneet naapurustoon. Kotiin Pikku-O tuli ison kassin kanssa, pullollaan karkkia.
Kuvassa Pikku-O:n ihan yksin kaivertama kurpitsa. Ei edes kysynyt lupaa. Hieno tuli eikä haavereita sattunut.
E teini
Koulu menee hyvin edelleen. Ekan jakson kaikki aineet olivat A. Teinimeininkiä on silti kovasti ilmoilla. Voluumi on katossa erilaisista asioista keskustellessa. Hänen mukaansa hän ottaa rauhallisesti. Aivan siltä ei vaikuttanut, kun hän hetkeksi hukkasi kellonsa vain löytääkseen sen puoli tuntia myöhemmin vaatteidensa seasta. Tai kun joululahjarahoilla ostettu kallis juoksupaita repesi juostessa jäätyään kiinni tolppaan. Tai kun juoksupiikkareihin tuli iso repeämä toisen juoksijan piikkareista. Mutta. Vaikkei hän mikään pikkuveljensä kaltainen halailija olekaan, olen useita yllättäviä poskisuukkoja tai käden silittämisiä häneltä saanut. Ihana, tunteikas teini!
Haimme donitseja advisary ryhmän tapaamiseen hänen vuoronsa johdosta. Tarjolla olisi ollut myös Pumpkinbread (kurpitsakuivakakku), joita tein yhteensä neljä, mutteivat hänelle mukaan kelvanneet. Nyt ne ovat historiaa, sillä Pikku-O tykkäsi niistä niin paljon, että kahdessa viikossa niitä ei ollut enää yhtään.
Hassu yksityiskohta koulusta. E tekee biologiassa ryhmätyönä delfiinin ruoansulatussysteemin. Hän valitsi omaksi osakseen anuksen. En jotenkin ollut yllättynyt.
Iso-O, ihana Freshman
Tunteita on toki riittänyt matamillakin. Laskin katosi. Jäi luokkaan, eikä koskaan enää löytynyt. Harmillista. Tilasimme siis uuden. Se oli laatikossa hänen pöydällään monta päivää avaamattomana. Hän lainasi Marthan vastaavaa.
Reippaana hän juoksi Bill's 5k kaatosateessa ja kylmässä kelissä ja oli 3. nopein omassa ikäryhmässään ja 12. nopein kaikista naisista, joita oli monta sataa. Juoksun jälkeen hän tuli kirkkoon(!), jossa olin Pikku-O:n kanssa (Pikku-O oli Acolyte) vain saadakseen kyydin kotiin.
Maastojuoksujakso päättyi 17.11. valmentajan kotona olleeseen tilaisuuteen. Iso-O oli itkenyt vuolaasti, niin paljon tilaisuudessa oli tunteita. Samalla hän sai ensimmäisen Varsity Letterinsä kiinnitettäväksi isoon kangas-N-kirjaimeen. Samanlaiseen kuin E:lla.
Juoksut on juostu, mutta uimakausi jo häämöttää. Swim Team informaatio sessio oli ja meni ja säännölliset preseason kapteenitreenit ovat alkaneet. Iso-O on aivan mielissään. Tytöt ja pojat muodostavat yhteisen joukkueen. Suurinosa uimareista ei tykkää juoksemisesta lainkaan, mikä tuntuu Iso-O:ssa koomiselta. Itseasiassa vain yksi maastojuoksujoukkueen jäsen tulee Iso-O:n uimajoukkuekaveriksi.
Ekan jakson arvosanat olivat A paitsi fysiikassa A-.
Viimeiset maastojuoksukisat
- paikka - matka - aika - fiilis
E
- DCL-Meet Franklin Park - 5k - 16 min 50 s -"I died after one mile", South tuli toiseksi joukkueeksi, mikä oli suuri pettymys ("Acton-Boxboro came out of nowhere").
- D1 State Meet Wrentham - 5k - 16 min 35 s - Kirpeä, aurinkoinen keli, pari astetta pakkasta. Tyytyväinen oli juoksuunsa ja hyvältä se näytti. 28. sija. South oli kolmas ja pääsi MA-osavaltiotason kisaan ensimmäistä kertaa ikinä.
- MA-State Meet Gardner - 5k - 17 min 33 s - Hurja rata, jyrkkiä nousuja. 94. sija 181 juoksijasta. South oli kahdeksas 20 joukkueesta (20 seitsemän juoksijan joukkuetta koko MA-alueelta kvalifioitui, lisäksi huippujuoksijoita pääsi kouluista, joiden joukkueet eivät päässeet mukaan, siksi siis 181 juoksijaa 140 juoksijan sijaan)
Iso-O
- DCL-Meet Franklin Park - 5k - 22 min 35 s - hyvä mieli
- Wrentham Invitational - 3k - 12 min 50 s - 20.sija ja mitali, hyvä mieli. Ensimmäistä kertaa Varsity asusteessa.
Pikku-O
- Brown All City Meet - 2 mailia - 16 min 52 s - 101. sija 168 juoksijasta. Hyvä mieli
- Brown 6th Grader Meet - 2 mailia - 16 min 5 s - oma paras
Sports Night oli jo ennen State Meet-kisaa. E:lla oli hauskaa muiden, noin 10 juniorin kanssa ostamassa ja suunnittelemassa senioreille lahjoja. Hauskinpia olivat ehkä hieman kärkeä hitaammin juoksevalle pojalle mennyt kirja: How to run faster tai samaiselle Iso-O:n toimesta koristeltu fake NB-paita. Hauska oli ollut tilaisuuskin. Iso-O oli ulvonut naurusta. Tilaisuudessa valittiin myös ensi vuoden kapteenit. E:a ei valittu. Hän ei ollut täysin musertunut, vaikka vähän kyllä taisi harmittaa. Oma tavoite hänellä olisi olla kapteeni yleisurheilukaudella, joko indoor tai outdoor tai mieluiten molemmissa. Sen saamme tietää muutaman kuukauden ja puolen vuoden päästä.
