Tunnerikas joulun-ja uudenvuoden aika on ohi. Ihana kolmikko saapui perjantai-iltana uuden vuoden jälkeen. Heillä oli ollut oikein hyvä loma, olivat nähneet monia heille tärkeitä ihmisiä ja paikkoja, mutteivat hekään tunteilta olleet välttyneet. Meillä oli pitkä ja erittäin antoisa keskustelu heti tuoreeltaan, kun tulivat. En voi sanoin kuvata tuntemuksiani, kun he jälleen täyttivat talon koko olemuksellaan. Kävelin heidän perassään huoneesta toiseen kuin koiranpentu puhua pälpättäen. Tästä on hyvä mennä eteenpäin. Takanani on myös aika, jolloin astianpesukone ja vaatteidenpesukone täyttyvät vain kerran kahdessa viikossa, ja aika, jolloin joka päivä ei tarvitse tehdä päivällistä tai keittää aamupuuroa.
Ja eteenpäinhän sitä mennäänkin, vauhdilla, kuten tapana on. Heti ensimmäisenä päivänä Iso-O lähti aamusta kisoihin, E iltapäivästä Adelen syntymäpäiväjuhlille Bostoniin, ja me kaikki illasta työpaikkani vuosittaiseen Holiday Party:iin. Tämä viimeksi mainittu on koko neurologian klinikan vuosittainen juhla, johon perheet on myös kutsuttu ja oletetaan tulevan. Vuosi sitten - saan siitä edelleenkin kuulla - Pikku-O oli ainoa mukaani lähtenyt ja kertoi pomolleni Jayashrille kehonkielellään lainausmerkein isosisarusten olleen "busy". Nyt lähtivat mukaani ja vieläpä vapaaehtoisesti. E:n kanssa tosin meinasi hermot mennä, kun olimme sopineet hänen tulevan kotiin kuudeksi, mutta kun ei alkanut kuulua, hän olikin silloin vielä Bostonissa. Äkkia piti keksiä suunnitelma B - E hyppäsi Greenline B-metroon, ajoi Boston Collegelle, josta hänet otimme mukaan täysin alipukeutuneena. Teinit! Alipukeutumisella oli jonkin sortin merkitys, sillä ajauduimme istumaan ykköspöytään. No, elämää vain sekin. Tapahtuma oli Cafe Escadrillessa Burlingtonissa. Ruoka oli hyvää ja tilaisuudesta jäi kokonaisuudessaan hyvä mieli.
Yhteisiä juttuja
Marthan isä toi meille pizzakiven päällä leivotun leivän. Iso-O epäili, että hänen perheensä on korvia myöten täynnä hänen leipomisiaan. Niin varmaan onkin, sillä hän sai samaa leipää seuraavana päivänä heillä. Lauantaina sitten vierailimme kaikki pizzaa nauttimassa. Mukana oli heidän perheensä lisäksi tuttu pariskunta. Leppeää ja rentouttavaa aikaa hyvän oluen ja maukkaan pizzan äärellä. Olimme pidempään kuin oli alkujaan tarkoitus.
Auto kävi jo 50000 mailin huollossa. Ostin sen kaksi vuotta sitten 25000 mailia ajettuna, emmekä me ihan hirveän pitkiä matkoja sillä ole ajaneet. Huoh! Kävelin kaunissa pikkupakkasessa korjaamolta kotiin ja takaisin. Pientä urheilua minullekin.
Joulukuusi lähti ulos talosta 11. tammikuuta. Iso harmi. En usko, että se oli elossa edes sisään tullessaan, mutta viimeiseen pariin viikkoon se alkoi haista pahalta. Olisin mielelläni pitänyt sen Pikku-O:n kaverisynttäreiden yli, sillä olin hommannut ihan tosi kivat kynttilät siihen. Jatkamme kynttilävaloilla nyt sitten muutoin. Ne koristavat rappusten kaidetta, ja ympäröivät taulua ja takkaa. Ilahduttavat sellaisinakin.
Francesin ja Dominicin luona Maynardissa olimme käymässä tänään sunnuntaina. Cora oli hauska, pippurinen, ja pahantuulinen 4-vuotias, johon Iso-O ja Pikku-O saivat hyvän ja rauhoittavan yhteyden. Pikku-O jopa osallistui Coran järjestämille teekutsuille vaaleanpunaisine teekuppeineen kaikkineen. Hart oli ihana 1.5-vuotias pikkumies, joka hymyili kaikille ja leikki lähinnä itsekseen kommentoiden välillä omalla kielellään. E:n mukaan hän oli varsinainen "dude". Kävimme ensin pienellä kävelyllä, ja sitten istuimme teellä pitkän kaavan mukaan. Iso-O:n tekemä banaanikakku oli melkoinen hitti. Ihan tosi rentouttavaa ja hyvää aikaa! Ihania ihmisia ovat.
E:n vuoden alku
Adelen synttärit olivat Bostonissa. Ensin he (E ja kolme tyttöä) kävivät Boston Universityn tyttöjen jääkiekko-ottelussa, sieltä syömään hyvää nuudelia, ja sitten tulikin äidiltä harmistunut puhelu myöhästymisestä. Muutoin aikaa on mennyt tavanomaista enemmän läksyjen kiinniottamiseen ja tulevaisuuden suunnitteluun. Aikamoista on, etta
valmisteluja tosiaan pitää alkaa suunnitella. Alasta hänellä ei ole vielä tietoa, mutta jotkin alat ovat sulkeutumassa pois (kuten lastentarhanopettaja tai insinöörialat).
Ensimäinen jonkinlainen ajatus syntyi kemiantunnilla - >
neurotoksikologia. Kannustan vielä pitämään ajatukset avoimina
muuhunkin.
Semi-juhla (eli junior prom) lähestyy. Pitää olla "guest", eräänlainen "date" ja siihen ei käy esimerkiksi hyvä ystävä Saylor tai Adele(??!?!??!). Tätä aivoitusta ei minun lisäkseni ymmärrä Iso-O eikä Pikku-O, joka autossa hauskasti totesi:"I have a big brain moment! Why don't you go with Saylor?" Liput ovat myynnissä, mutta E:a hämää se, että seuralainen pitäisi lomakkeessa mainita. "TBD" ei kuulemma käy. Puku myös pitää löytää. Siitä on hänellä selkeä ajatus - sininen - mutta kaikenlainen aktiivisuus sen hankkimiseen puuttuu. Huoh! En suostu siitä $600 maksamaan, joten oletan aktiivisuuden lisääntymistä huomattavasti.
E on vitsikkäästi todennut, että hän on syntynyt väärään perheeseen. Hänelle sopisi paljon paremmin erittäin yläluokkainen elämä.
Iso-O:n vuoden alku
Ystävyys Marthan kanssa kukoistaa. Lähes kaiken vapaa-ajan he ovat joko fyysisesti tai facetimella tekemisissä. Niinpä läksyjen kanssa on ollut vähän tekemistä. Illat ovat olleet entistäkin pidempiä. Siitäkin huolimatta hän eräänä iltana ompeli kenkäänsä hienon kaktuksen kuvan. Ihana matami!
Pikku-O:n vuoden alku
Pikku-O tarvitsi vähän avustusta löytääkseen rästiläksyt ja motivoitumaan niiden tekemiseen. Hyvin se sitten meni. Seuraavaksi yritin houkutella häntä kanssani lenkille. Ei lähtenyt, kun oli käynyt Suomessa, kertaalleen, joulupäivänä. Hmm. Winter Running-treeneihin hän sen sijaan meni. Nyt kyllä jatko huolettaa - seuraavan 1.5 kk aikana hän ei pääse kertaakaan näytelmätreenien päällekäisyydestä johtuen. Valmentaja ei harmillisesti katso sormien läpi, hänellä taitaa jäädä kevään yleisurheilut urheilematta. Harmi! Ainoaksi liikunnaksi jää sitten Buddy-koiran ulkoilutus. Perhe unohti maksaa hänelle rästipalkan ($20) ennen lomaa olleelta viikolta. Saatuaan vain täm