Yhdysvaltain terveydenhuollon huono valmiustaso on nyt kirkkaasti kaikkien nähtävillä. Maskeista ja erityisesti ns. N-95 maskeista on niin iso pula, että aivan viralliset ohjeet toteavat, että niitä pitäisi kertakäytön sijaan monikäyttää, ja että samalla maskilla pitäisi selvitä koko vuoron läpi. "Last resort" on käyttää omaa kaulaliinaa suun edessä. Hmm. Pula on myös hanskoista ja suojaessuista. Pula on todellinen; maskeja ei oikeasti ole. Omassa sairaalassani, esimerkiksi, etulinjassa olevat allekirjoittaen ja virallista nimikylttiään näyttäen vastaanottavat maskin, jonka pitää riittää seuraavan 24 tunnin ajan, oikeasti päivien ajan. Trumpin piti allekirjoittaa sodanaikainen laki takaisin voimaan; sen mukaan teollisuustuotanto olisi ohjattu kohti kriittisesti tarvittavia tarvikkeita pois normaaleista. Pyssyjen ja sotalentokoneiden sijaan oli tarkoitus tehdä maskeja. Hetkellisesti oli käsitys, että Trump on hieman enemmän
kärryillä, mutta se oli harhaa. Kyllä se vanha Trump on edelleen todellinen. Erityisesti kun hän yhtäkkisesti ilmoitti, että Yhdysvallat aukeaa kaikelle pääsiäisenä ("kirkot tulevat olemaan täynnä"), Hän käyttää päivittäisiä tiedotustilaisuuksia omina vaalitilaisuuksinaan, kun isot kokoontumiset on kielletty. Sama itsensä kehuminen jatkuu. Samoin jokapäiväinen "nobody knew this could happen", tai kaikki on "something nobody has never done/seen before"-retoriikka jatkuu. Politiikkaansa sopien viruksesta hän puhuu nimellä Kiinan-virus tuoden vierautta esiin (me versus muut). Samaan katekoriaan sopii oikein hyvin se, että rajat Meksikoon on suljettu. Hän lupasi shekin
jokaiselle yhdysvaltalaiselle, 1200 dollaria. Sillähän sitä selviääkin. Varsinkin, jos tulot loppuvat, terveydenhuoltovakuutusta ei
ole, eikä tukiverkkoa. Saa sillä vessapaperia - jos hyllyiltä löytyy. Itse arvostaisin, että päivittäiset tiedotustilaisuudet vetäisivät vain ne henkilot, joilla on jotain oikeaa sanottavaa. Ei näytä toteutuavan - tiedotustilaisuudessa on vähemmän ja vähemmän asiantuntijoita ja lisääntyvästi poliittista väkeä, joilla tietopohja on joko heikko tai suorastaan kyseenalainen.
Oma sairaalani myöntää kaksi viikkoa palkatonta vapaata, jos sattuu sairastumaan. Niin
jaloa palkatonta! Maaliskuun puolivälin jälkeen minulla oli pari todella
hiljaista päivää poliklinikalla, kun vastaanotot siirtyivat "Telehealth"-vastaanotoiksi. Kaksi puhelinsoittoa per päivä oli oma
työpanokseni. Sairaalatyössä oli alkuun myös todella hiljaista. Ihmiset ilmeisesti sietävät aivohalvausoireitaan pidempään kotona. Vähän jännäksi on kyllä menossa. Neurotehon lääkärit on määrätty hoitamaan Covid-19 potilaita, mikä tarkoittaa, että neurotehon potilaita pitää jonkun muun hoitaa. Sain soiton ylilääkäriltä päivystysvuoroni ensimmäisenä iltana, jotta voisin tarpeen mukaan neuroteholle hypätä. Päivystysviikkoni on nyt ohi, ja palvelustani ei tarvittu, mutta seuraava kerta saattaa olla aivan toisenlainen. Ihan joka päivä kotiin tullessani menin ensimmäisenä suihkuun. Se toimi sekä ekstensiivisenä käsienpesuna että erityisesti henkisenä pesuna, huomasin. Pystyin huokaisemaan helpotuksesta. Oma potilaani, jolla epäiltiin Covid-19 tartuntaa, osoittautui negatiiviseksi, minkä johdosta en joutunut 14 päivän karanteeniin. Karanteenin mahdollisuus on minulle melkein sairastumista vastaava huoli käytännönelämän jouhevuuden johdosta.
Stop
and Shopin-tilaaminen on muuttunut todella erilaiseksi. Tilasin
ensimmäisenä mahdollisena hetkenä eli edellisen tilauksen poistuttua
ohjelmasta muutama tunti ennen sen saapumista saaden seuraavan ajan
1.5 viikon päähän keskelle päivää. Kamalaa. Huolettaa oikeasti jatkon
kannalta.
Talvirenkaidenvaihto ei sekään onnistu ellei itse tee. Onneksi, luulen, yhtenä päivänä satoi lunta, joten ei suurta kiirettä tunnu sille olevan. Työmatkani oli ensin kuin Jyväskylän ruuhkassa ajelisi. Massachusettsin ohjeen kaiken "non-essential" sulkemisen jälkeen tunnelma oli kuin Ivalon ruuhkassa ajelu. No, ei nyt ihan. Ivalossa ei ole käytössä 4 kaistaa yhteen suuntaan yhdelle autolle. 45 minuutin työmatkan sijaan olin kotona 15 minuutissa.
Kouluun suoraan tai osittain liittyvää
SAT ja ACT-testit peruttiin molemmat. Mahdollisesti ne onnistuvat kesäkuussa. ACT on tämän hetken mukaan mahdollinen 13.6. Katsomme, josko SAT onnistuisi viikkoa aiemmin. Molempiin on ilmoittauduttu. MCAS-testit Pikku-O:n ja Iso-O:n osalta taitavat olla ohi tältä keväältä, mutta se selviää tulevina viikkoina.
Koulujen suunniteltu aukeaminen on siirtynyt alkuperäisestä vähän yli viikon sulusta ainakin toukokuun alkuun. Kansasissa tehtiin aikoja sitten päätös koko kouluvuoden sulkemisesta samoin kuin suurin osa yliopistoista oli jo tehnyt. Kotiopetus on kyllä lastenkengissä - aika omatoimisesti pitää selvitä. Newtonin koulujohtajan sähköposteista on ymmärrettävissä, että kesään saakka taidetaan mennä täälläkin, vaikkei sitä ole vielä sanottu ääneen.
Yleisurheilukausi jää myös nähtäväksi. E tarvitsisi kauden, jossa saisi virallisia aikoja paperille sekä kesää (SM- ja EM-kisat), että erityisesti yliopistohakuja varten. Se häntä hieman stressaa. Onneksi aika paljon vähemmän kuin aivan alussa. Hienosti ja päämäärätietoisesti hän jatkaa treenaamista sekä juoksemalla että kellarissa puntteja nostamalla.
Hänen kanssaan jatkamme lisäksi sähköpostintyhjennystä tasaisin väliajoin ja asioidenhoitamista aina yhdessä. Istumme olohuoneessa lukemassa ja kirjoittamassa sohvalla vierekkäin. Yksinään kun ei oikein suomenkielisten asioidenhoito onnistu. Hän haluaa aina itse yrittää, mistä hänelle kunnia, mutta aika paljon joudun tekstiä editoimaan ja aika kauan jokaiseeen sessioon kuluu aikaa. Ihana, hassu, aivan oudosti suomea kirjoittava ja lukeva nuori mies. Törmäämme jatkuvasti kulttuurieroihin viestien kirjoittamisessa. Suomenkielesta puuttuvat monet englanninkielelle tyypilliset pikkukohteliaisuudet. E haluaisi niitä viesteihinsä lisätä ja minun on vaikea keksiä kulttuurisesti sopivia vastineita.
Iso-O:kin on alkanut osallistua asioidenhoitosessioihimme, koska hänellekin tuli mahdollisuus hakea kesätöitä Suomessa (olettaen, että kesätyöt ylipäänsä ovat Covid-19 pandemian aikaan mahdollisia). He istuivat E:n kanssa vierekkäin, minä heidän vierellään, tuntitolkulla. Huh! Hakemukset ovat vieläkin lähettämätta, kun CV:n tekeminen on ollut niin pitkäkestoista. Hän myös toivoi itselleen aikataulun päivälle, kun meinaa jatkuvasti mennä joko Art-puolelle (upeita taideteoksia on toki syntynyt) tai englannin kielen harjoittamiseen (monta kirjaa on jo luettu). Vähän hankalammat aineet saavat selvästi helposti odottaa. Katsotaan, mitä nyt tapahtuu. Marthan kanssa hän on ajoittain käynyt Facetime-koulua; onneksi Marthan äiti on ollut kontrolloimassa, että oikeita asioita tehdään. Iltapuhelut ovat sitten kuluneet ihan toisenlaisissa asioissa. Kuten esimerkiksi eilen he vierailivat yhdessä Venetsiassa Googlemapsin ja Facetimen välityksellä. Talonulkopuolisena toimintana hän on alkanut juosta selvästi pidempiä matkoja, ja maksaa siitä nyt rakkuloina ja lihaskipuina. E on sekä ilmaissut ylpeytensä siskon lisääntyneen aktiivisuuden johdosta että tuonut esiin venyttelyn vähäisyyden vaikutuksen. Hassuja ovat kommunikoidessaan.
Pikku-O noudattaa aikatauluaan minuutin tarkasti. Siis siten, ettei tee yhtään minuuttia liikaa hommia. Kiva, että on kuitenkin tehnyt - ja oppinutkin jotain. Hän spontaanisti laati tutkimuspaperin aiheesta näönsäätely. Hänellä olivat taas ajatukset kierrelleet illalla nukkumaanmennessä, ja tuloksena oli väite siitä, että näemme oikeasti kahtena. Kehotin häntä ottamaan asiasta vähän selvää ja muutama päivä myöhemmin hän kertoi, kuinka näkeminen tapahtuu aina aivojen takaosaan saakka. Oli katsonut Youtube-videon. Hienoa Pikku-O! Amazon toi odotetut maalit ja pensselit, ja nyt hänellä on toivomansa ei-elektronin aktiviteetti myös. Samassa paketissa saapui kavereiltaan saamiensa lahjakorttien (yhteensä 75 dollaria) avulla hienot kuulokkeet, joissa on "noise-cancellation"-mahdollisuus. Ei välttämättä paras äidin näkökulmasta. Usein joudun soittamaan(!) hänen kännykkäänsä, kun mitään ei normaalihuudolla tapahdu. Ulkoilua hänen pitää lisätä, ja siinä hän tarvitsee aika paljon ohjeistusta. Onneksi koululta tuli tähän kivasti sopiva haaste; loggaamme päivittäin koko perheen liikutut mailit eikä Pikku-O ole ainakaan toistaiseksi jättänyt tätä vain isosisarustensa varaan. Päätimme yhdessä, että kolmesti viikossa on juoksu Cold Spring Parkin ympäri ja päivittäin pitää ainakin kortteli kiertää.
Yhteistä kotielämää
Jokapäivä söimme yhdessä päivällisen, kun tulin töistä. Nyt, kun itsekin olen kotona ainakin huhtikuun poliklinikkaetätyössä, päivällinen tapahtuu virtuaalisten työ-ja koulupäiviemme jälkeen samaan tapaan. Saan apua päivällisen valmistamisessa, jos jaksan läpikäydä motivointipuheen. Yleensä en jaksa ja teen itse. Päivällisen jälkeen kokoonnumme koko jengilla jonkin aktiviteetin äärelle. Ehdotin tätä viikko sitten arvaamalla, että teinit ovat vähemmän innokkaita, mutta yllättäen olivatkin. No, Iso-O nyt ei hyppinyt innosta, muttei kauhean kovaäänisesti kritisoinutkaan. Jokaisella on oma vuoronsa valita aktiviteetti joka 4. päivä. Minä aloitin ja valitsin "kaikki keittiöön jotain valmistamaan". Syntyi pizzat ja leipä (E), omenarusinakaurakeksit (Iso-O), brownies-kakku (Pikku-O) ja perunakasvissoselaatikko (minä). Aktiviteetin jälkeen on aika käydä kouluista tulleet viestit läpi ja katsoa Pikku-O:n koulupäivän saldo. Usein on muutakin virallista asiaa hoidettavana milloin kenenkin kanssa niinkuin ylempänä E:n ja Iso-O:n kohdalla kirjoitin. Joka sunnuntai-iltapäivän olen varannut suomi-hetkelle jo jonkin aikaa. Silloin teemme jotain suomenkieleen tai -kulttuuriin liittyvää. Tein itselleni listan asioista, jotka jokaisen minimissään pitäisi osata. Siitä tuli aika pitkä.
Tästä jatketaan. Nyt minäkin olen täällä kotona usean viikon ajan. Tai no siihen asti, kun minut hälytetään sairaalalle. Pysykäähän terveinä!
