Covid 19 - Myllerrystä monella tapaa

Nyt on ollut liikaa lautasella! Viisumikäsittelyn viivästyminen ja mutkistuminen sekä ajokortin uusimiseen liittyvät oikeat hankaluudet, ajokortitta koko vuodeksi jäämisen realistinen mahdollisuus, ovat olleet melkein liian isoja kannettavaksi. Pahinta on ollut oman kontrollin menettäminen - ei ole mitään, millä itse olisin voinut asiaa edistää - hirveä tunne. Asia sinänsä ei ole maailmaa mullistava. Viisumimme tullaan hyväksymään kyllä ja saamme maassa laillisesti pysyä, vaikkeivat paperit vielä olekaan saapuneet. Ehkä iso osa stressiäni onkin ollut huomata, että olen tiedostamattani pitänyt itseäni etuoikeutettuna ja vasta kun etuoikeuteni on kyseenalaistettu, on se tuntunut iskulta sisuskaluihin. Kävin tänään AAA-toimistolla kaikkien muiden papereideni paitsi sen kaikkein tärkeimmän (viisumi) kanssa aloittamassa ajokortin uusintaprosessin, jotta tietoihini jäisi merkintä siitä, että syy viivästymiseen ei ole minussa. Sain hyvää palvelua, mutta toisaalta vain vahvemman ymmärryksen siitä, että ajokorttini todella menee voimasta maaanantaina, eikä sen jälkeen ole mitään varmuutta, että saan uuden edes viisumin saavuttua. 

Ikäänkuin yllämainitussa ei olisi ollut riittävästi stressiä, on ollut muutakin. E:n tulevaisuuden miettiminen ja hänen tukemisensa kuitenkin niin, että antaa hänen tehdä omat ratkaisunsa hänen omien toivoidensa mukaisesti, on hankalaa minulle, ertiyisesti kaiken tämän koronaankin liittyvän epävarmuuden keskellä. Trumpin uudelleenvalinnan mahdollisuus, kouluihin liittyvat haasteet (muuttivat nimittäin suunnitelman sellaiseksi, että vain alakoulu alkaa hybridinä. Yläkoulu muuttuu hybridiksi vasta marraskuussa ja lukio ei näillä näkymin ollenkaan), Suomessa olevien virallisten asioiden hoitamisen samanaikaisuus, ja monien pienten täysin tarpeettomasti tähän samaan aikaan päälleni kaatuvien asioiden ratkaiseminen on ollut minulle nyt kyllä aivan liikaa. Tähän kaiken päälle kun lataa täysipäiväiset ja -öiset työpäiväni ja edes jonkinlaisena vanhempana olemisen, ei ihme, että uni ei meinaa tulla ja peilistä katsoo takaisin noin 20-vuotta vanhemmalta näyttävä hahmo.

E:kin menetti yöunensa saatuaan tietää, että osa College:ista on jo rekrytoinut juoksijoita syksylle 2021. Hän totesi itsestäänselvyyden; hän joutuu opettelemaan systeemin ilman etukäteistietoa edeltäviltä sukupolvilta. Riittämättömyydentunne valtasi minut. On totta, että hän on melkoinen altavastaaja tästäkin johtuen. Tilannetta ei helpota se, että hän on ulkomaalainen, valkoihoinen poika, jonka sukulaisilla ei ole ylimääräistä parin miljoonan shekkiä yliopiston voiteluun. Hän kuitenkin aloitti nyt College Letter:in kirjoittamisen. College Letter on melkein tärkein osa hakemusta, kun yrittää erottua kymmenistä tuhansista muista kovatasoisista hakijoista. Hän päätyi mielestani todella hyvään aiheeseen - elämään kahden maan välillä ja siihen liittyviin haasteisiin.

On meillä ollut onneksi mahdollisuus stressin lieventämiseenkin. Ensimmäistä kertaa melkein puoleen vuoteen pääsimme perheenä sosiaalistumaan. Marthan isällä oli syntymäpäivä ja sillä verukkeella he kutsuivat meidät heille illalliselle. Alkuperainen ajatus oli syödä ulkona perheet eri päissä pöytää, mutta keli oli viileämpi ja pilvisempi kuin pitkään aikaan. Kaikki oli valmista, kun alkoi ripottaa. Menimme sisälle ja jakauduimme kahteen eri huoneeseen syömään. Iso-O ja perheen lapset olivat keittiön puolella. Minä poikien ja perheen vanhempien kanssa ruokasalin ison pöydän äärellä.  Kaikilla oli maskit päällä kaiken muun kuin syömisen ajan ja se sujui oikein hyvin. Ihan todella kivaa oli. Huomaan, että sosiaalisuuspuolella on kyllä tyhjiötä minullakin. Olen lisäksi tosi ylpeä ja iloinen molempien poikien, Pikku-O:nkin, hienosti kehittyvästä keskustelutaidosta aikuisvoittoisessa tilanteessa. 

Pikku-O löysi itselleen pienellä kannustuksella oikein hyvän elämäntaitoja harjoittavan ja aikaavievän projektin. Hän toimi 10-ottelun suunnittelijana, organisoijana, mainostajana, oheistuotteiden tekijänä ja tuloskoordinaattorina. Sanoin hänelle, että me muut olemme vain osallistujia ja saavumme valmiiseen otteluun olettaen, että kaikki on suunniteltu ja varmistettu etukäteen. Niin olikin. Lajeja olivat: kortinheitto, vessapaperi-Curling, 10 sanan kirjoittaminen, pisin jalkapallon potkaisu, tennispallon pompottaminen, saappaanheitto, vauhditon pituushyppy, pikajuoksu talon ympari, modifioitu mölkky ja aitajuoksu talon ympäri. Kilpailu alkoi olympiatulen sytyttämisellä ja olympiamusiikin soittamisella siirtyen jouhevasti ensin sisällä toteutettuihin lajeihin (kolme ensimmäistä), sitten ulos (loput seitsemän) ja takaisin sisälle palkintojenjakoon ja tulen sammuttamiseen jälleen musiikin säestyksellä. Kisa oli tasaväkinen. E voitti, Iso-O Pikku-O:n kanssa sai jaetun hopean ja minä jäin niukasti peränpitäjäksi. E ja Iso-O eivät olleet ihan hirveän innoissaan etukäteen, mutta olivat täysilla ja hyvällä mielellä mukana ja antoivat pikkuveljelle palautetta hyvin järjestetyistä kisoista.     

Pikku-O on pelannut Codyn ja Nathanin kanssa Minecraftia livenä, mistä hän viimein sai kimmokkeen nähdä kavereitaan fyysisesti. Hän leipoi Brownies-suklaakakkua, paketoi sen rasiaan, googlasi reitin, ja pyöräili paikalle. Tapaaminen oli lyhyt, mutta uusi mahdollisuus oli avattu. Nathanin kanssa hän uskaltautui noin viikko myöhemmin - maskit päällä - heidän takapihalleen hengailemaan pariksi tunniksi. Oli kuulemma tuntunut ihan luonnolliselta, vaikka maskitettuina olivatkin.

Iso-O alkoi virkata mummoruutuja. Niissä on valkoinen kukka sinisessä ruudussa. Langat loppuivat kesken. Annoin ohjeen käydä hakemassa itse lisää, minkä hän sitten tekikin. Sen verran jännää se kuitenkin oli, että hän päätyi ottamaan vain yhden noin 4 dollaria maksavan lankakerän, kun tarve olisi useita sellaisia. Niinpä hän joutuu tekemään matkan pian uudelleen. 

Marthan kanssa hän on ollut taas päivittäin ja hänen mielensä on ollut todella paljon parempi. Hän meni mm. yöksi telttailemaan heidän takapihalleen siten, että molemmilla tytöillä oli omat telttansa. E pakkasi Iso-O:lle rinkan kompaktisti, mutta sitten heille tuli iso riita, minkä lopputuloksena molemmat mukaan aiotut telttapatjat meinasivat jäädä kotiin; älä kysy miksi. Alkuperäinen tarkoitus oli, että hän olisi mennyt sinne pyörällä, jotta olisi päässyt aamulla jouhevasti kotiin. Riidan johdosta aikaa meni enemmän, ja hän tarvitsi autokyydin. Aamulla hän käveli rinkka selässään takaisin. Mieli oli rauhoittunut ja riita E:n kanssa ohi. 

Koronan aiheuttama lomautus lastenhoitajana hänellä vielä jatkuu, mutta työt muutoin alkoivat uudelleen naapurin talon huolehtijana heidän poissaollessaa. Hän sai lisäksi pienen projektin Marthan äidin avustajana hänen tekemiensä haastattelujen edtioijana ja on siitä aika innoissaan.

E:lle kävimme hakemassa senioripaidan, mitä olisi tarkoitus käyttää tiettyinä aikoina koulussa viimeisen kouluvuoden aikana. Kun koulu on kokonaan etänä, taitaa käyttö jäädä aika minimiin. Saimme tilattua kalliit valmistujaiskuvat. Aivan hirveän ylihinnoiteltuja ja eivät todellakaan aja asiaansa, kun viittaa ja hattua ei niissä ole (tästä jaksan olla harmistunut, huomaan, kun palaan asiaan eri blogi-postauksisa).

Lomailupuolella E lähti katsomaan auringonnousua Cape Ann:ille. Hän hiippaili ulos talosta klo 4.30. Havahduin tekstiviestiin puoli kuuden aikaan upean merinäköalakuvan lävähtäessä ruudulle. Mukavaa hänellä oli ollut Saylorin ja Alexan kanssa sielläkin.

Pari kuukautta sitten tein uunissa tortillasipsisekoituksen, jossa oli sipsien lisäksi mustapapuja, sipulia, salsaa sekä juustoa. Mustapavut jäivat raaoiksi ja jättivät kaikille kammon ko. ruokaa kohtaan. Ajattelin, että aikaa on kulunut riittavästi ja tein uudelleen, nyt ilman papuja. Ei ollut kulunut riittävästi. Kaikki ottivat reippaasti ruokaa lautaselleen, mutta yksi toisensa jälkeen alkoi yökkäillä ja hikoilla pahanolon johdosta. Myös minä. Jouduin laittamaan ruoan biojätteeseen, emmekä todennaköisesti enää koskaan tule tätä ruokaa syömään. Jälleen yksi trauma aiheutettu lapsille.

Demokraattien Convention jatkui neljän päivän ajan joka ilta klo 21-23. Osallistuin. Ne olivat hienosti järjestetyt etäyhteyksin koko maasta. Koska E:lla meni samaan aikaan NHL-ottelut televisiossa, minä siirryin työhuoneeseen. Michelle Obama piti ehkä parhaan puheensa ikinä (It is what it is, lainaus Trumpin haastattelusta). Mieleen ovat myös jääneet Obaman itsensä tunteikas puhe Philadelphian Revolution-museosta ja Kamala Harrisin ehdokkuuden vastaanottamispuhe. Joe Bidenkin selvisi oman puheensa läpi ilman sammakoita. Aivan ihana 13-vuotias änkytyksestä kärsivä poika New Hamshiresta esiintyi myös. Minulla oli kyyneleet silmissäni. Trump tviittaili samanaikaisesti tikkukirjaimilla kirjoitettuja vihaviestejä.

Republicaanien Convention oli viikon myöhemmin. Se oli täynnä me versus muut-retoriikkaa, pelottelua ja täyttä teatteria jättäen koronaan ja rasismin provosoimaan rauhattomuuteen liittyvän todellisuuden kokonaan huomiotta. Yritin katsoa muutamana iltana, mutta vihan määrä puheissa vaikutti minuun oman stressini johdosta niin paljon, etten pystynyt katsomaan kovin pitkään.

Olen kaksi viikkoa vapaalla ja lomalla. Ihan tosi harmi, että vapaani menee ainakin osittain ajokorttiasian vatvomiseen.

Covid 19 - Elokuu jo menossa

Koulujen alkamisesta on tullut alustava päätös. Newtonissa voi valita joko kaksi aamupäivää viikossa (ma ja ti tai to ja pe) fyysisesti koululla ja loppuaika etänä tai kokonaan etänä. Valitsimme yksimielisesti hybridimallin ja tartuimme mahdollisuuteen, että kaikki kolme ovat samassa aikataulussa. Alkamispäivä on vielä epäselvä:"Not earlier than Sep 14", mikä on viikko alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin. Loma siis vielä jatkuu ainakin kuukauden.

E:n erilaisia

E sai kemianopettajaltaan viestin, jossa tämä totesi olleensa pettynyt E:n saamaan AP-Chem tulokseen ja kertoi laittaneensa siitä selvityspyynnön. Opettajan mielestä E:n vastaukset olivat tasoa 5 (ei 4, minkä hän sai). Aika hienoa. Tulos tuskin muuttuu, sillä valitusmahdollisuus on oikeasti vain tilanteessa hylätty vs läpi, mutta E:a se ilahdutti.

 

Jo pari kertaa siirretty SAT-testi yllättäen peruttiin elokuun lopulta. Koska ACT-testin ilmoittautumisen kanssa on ollut myös suuria hankaluuksia, alkoivat stressitasot taas kasvaa. Hirveän ponnistelun, monituisten viestien, puhelinsoittojen ja netissäsurffailun jälkeen hänellä on nyt ACT-testi Brookline High Schoolissa 19. syyskuuta ja SAT-testi Southilla 3. lokakuuta. Ne alkavat olla viimeiset mahdollisuudet saada arvosanat, joilla on merkitystä jatko-opintohakemuksiin. Toivottavasti ei tule taas pettymystä. 

 

E:n kanssa olemme myös keskustelleet aiheesta armeijan ajankohta. Harmillisesti hänelle ei luonnollisin keinoin ole mahdollista tehdä armeijaa heti lukion (High Schoolin) jälkeen, koska hän on vuotta nuorempi kuin hän Suomessa vastaavassa tilanteessa olisi. Kutsunnat hänellä ovat ikäluokkansa mukaisesti vasta valmistumista seuraavana syksynä. Näistä hankaluuksista huolimatta en halua luovuttaa ja antaa E:n taistelematta siirtää armeijaansa (tai vastaavaa palveluaan) vuosien päähän. Näen armeijan käymisessä nuorena kolme hyvää syytä. Ensimmäinen on itsestäänselvä: samanikäisten, samassa elämäntilanteessa olevien kanssa oletettavasti synkkaa paremmin kuin pikkuveljen ikäisten ja mahdollisesti hyvin erilaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa tehden palvelusta siedettävämpää ja jopa ihan hauskaa. Tämä tosin on tuonut jonkinlaista hupia E:n ja Pikku-O:n välillä, kun he ovat nauraneet mahdollisuudesta tehdä palvelus yhdessä ("Helenius Brothers"). Toinen liittyy jatko-opintoihin Suomessa. E saattaisi suhtautua niihin positiivisemmin, kun olisi fyysisisti paikalla kokemassa Suomea. Ja kolmas (mikä osittain liittyy kohtaan kaksi) on taloudellinen. Vaikka E edelleen haluaisi opiskella Yhdysvalloissa, hän tulisi huomioiduksi Suomen apurahoista päätettäessä ja saattaisi jopa saada opintotukea. Molemmat nämä eivät nykyisin parametrein tule kyseeseen. Jatkamme keskustelua ja katsomme, mitä tapahtuu. 

 

Katsoimme Suomen 16-17-vuotiaiden SM-kisat Youtubesta. 800 metrillä E olisi tullut toiseksi. Voittaja on parantanut omaa juoksuaan aivan hurjasti vuodessa, joten kärkisijaan hänellä ei olisi ollut asiaa. Jälkikäteen E oli vähän allapäin. Olisi ollut kiva - ja hyvä - olla mukana. Nyt ei ole yhtään varmaa, milloin hän pääsee seuraavan kerran kilpailemaan yhtään mihinkään.

 

Loma on jatkunut E:lla aika kotikeskeisenä mm. NHL-otteluiden ja erilaisten jalkapallokisojen seuraamisella. Kukaan muu ei ole samalla tavalla innostunut. Hän on osallistunut hieman enemmän ruoanlaittoon vapaaehtoisesti. Söimme tosi hyvää jättikatkarapastaa ja päivien ajan jääkaapissa kohotetusta pizzataikinasta pizzakiven päällä valmistettua mozzarella-tomaatti-basilikapizzaa. Adelen ja Talian kanssa hän kävi kellumassa Crystal Lakella. Seuraavana päivänä tuli ilmoitus, että vesi on teveydelle haitallista ja sinne menemistä ei suositella edes eläimille. Ups. Saylorin kanssa hän meni yhden ystävän takapihalle katsomaan Dirty Dancing-elokuvan. Juoksukavereita hän on tavannut viikottaisissa kapteenitreeneissä.

 

Seniorikuvien luonnokset tulivat arvioitaviksi ja tilausta varten. Kallista hommaa. Ja nyt kyllä todella harmittaa, että valmistujaisviitta ja -hattu eivät näissä kuvissa tule olemaan. Ylioppilaskuvat ilman ylioppilakkia.

Iso-O:lla on ollut hankalampaa

Iso-O:n kanssa teemme töitä yleisen ahdistuksen vähentämiseksi. Se on vaikeaa minulle äitinä, taustastani huolimatta tai siitä johtuen. Mistään uudesta asiasta ei ole kyse, mutta tilanteita on ollut viime aikana melkein päivittäin. Viimeisin esimerkki tästä oli hänen reissunsa WholeFoodsiin ostamaan valkosipulia. Kolme asiaa tapahtui. Ensin hän meni väärään paikkaan jonottamaan ja tuli ohjatuksi muualle. Sitten edellä oleva 'vanha' mies ("ainakin 40-vuotias") alkoi puhua hänelle. Viimeinen naula arkkuun oli hankaluus käyttää pankkikorttia. Sain kauppareissulta kaksi tunteikasta puhelua. Kun saavuin kotiin, löysin itkuisen tytön ulkopöydän ääreltä silminnähden järkyttyneenä. Meillä meni aika paljon aikaa ennenkuin asia voitiin jättää taakse.

 

Iso-O:n omat hankaluudet ovat heijastuneet hänen ja veljien suhteiseen. Kiehumispiste saavutettiin, kun minimaalisen pieni asia (tuolin ja kuutioistuimen siirtäminen työhuoneesta ja olohuoneesta Iso-O:n huoneeseen) provosoi välienselvittelyn, jonka aikana seinään tuli ovinupista reikä ja kuutioistuin lensi yläkerrasta alakertaan. Huutamisen ja molempien raivoitkemisen jälkeen saapui taloon rauha, jollaista ei hetkeen ole ollutkaan. Tapahtuman jälkeen Iso-O on ollut jotenkin paremmalla tuulella. Hän on jatkanut ompeluitaan muuntaen tavallisen T-paidan aivan toisennäköiseksi, tehnyt elastista lankaa käyttäen itselleen topin ja kolmista shortseista housut. Samalla hän on organisoimassa huonettaan paremmin järjestyksessä pysyväksi. En kuitenkaan pidätä hengitystäni ennenkuin se tapahtuu.  

 

Kirjeet lähtivät ja saapuivat Vermontin sirkusleirin ja meidän kotimme välillä, mutta tuli aika lopettaa - Marthan palasi viimein takaisin eilen. Abbyn kanssa hän oli tekemässä koruja heidän kotonaan, katsomassa ulkoelokuvaa ja uimassa sekä hengailemassa meillä. Vanhan juoksuporukan kanssa hän on käynyt juoksemassa, mikä on häntä ilahduttanut. Paitsi silloin, kun hänen vatsansa meni sekaisin ja hän vain juuri ja juuri ehti kotiin vessaan. Se oli aika traumaattinen kokemus hänelle, ja lähtö viimeisimpiin kapteenitreeneihin jännitti etukäteen (meni hyvin).

Pikku-O:n piirit ovat pienet

Pikku-O:n piirit ovat pienet. Hän ei ole oikein uskaltautnut lähtemään pitkälle ja kokee hankalana kavereiden fyysisen näkemisen omatoimisesti. Hän on jatkuvasti yhteydessä yhteen kaveriporukkaansa viestitellen, ja jo yli vuosi sitten Ohioon muuttaneen kaverin kanssa hän soitteli kerran, mutta siihen se on jäänyt. Edelleen hän on neljästi viikossa käynyt juoksemassa. Nyt hän on löytänyt Cold Spring Parkin sisällä olevia lähes umpeenkasvaneita polkuja ja on pääosin juossut niillä. Hän oli nähnyt kauriinkin. Niillä poluilla ei juuri kukaan ihminen liiku. Juttelimme, että se on hieman vaarallista, sillä polut eivät ole hyväkuntoisia ja mikäli esimerkiksi nilkka taittuu, apua saattaa joutua odottamaan pitkään.  

 

Omana yrityksenäni auttaa häntä kännykän ulkopuoliseen elämään, olen kirjastosta käynyt hakemassa hänelle kirjoja säännöllisesti. Kirjat voi nyt hakea melko helposti. Edelleen ne pitää netissä tilata, muttei enää tarvitse varata aikaa niiden hakemiseen, vaan voi vaan marssia paikalle ja saada kasan mukaansa. Pikku-O on hienosti noudattanut yhteistä sopimustamme iltojen rauhoittamiseksi, ja juuri niinä aikoina kirjoille on ollut suurta kysyntää. Hän tykkää lukemisesta ja imeytyy kirjan maailmaan kokonnaisvaltaisesti. Kirjojen lukeminen herättää hänellä ihan hirveästi ajatuksia, joita hän tulee jakamaan polveilevasti. Hänellä on vaikeus kiteyttää.

Minuun littyvää

Huomaan, että kaupassakäyntitottumukseni ovat muuttuneet koronaa edeltävästä ajasta. Aiemmin kävin venäläiskauppa-Baza:ssa viikottain hakemassa tuoreet kasvikset, suomalaisen juuston, fetajuuston ja leivät. Koronan aikana, huomaan nyt, olen käynyt siellä vain silloin, kun juusto (ostan aina ISOn palan) tai fetajuusto loppuvat, noin kerran kuukaudessa, ja olen siirtynyt laatukauppa-Wholefoodsin asiakkaaksi kolmena muuna viikkona kuukaudessa. WholeFoods on selvästi kalliimpi, mutta kasvisten laatu on ihan toista luokkaa, ja kaupan siisteys ja luotettavuus paljon parempi. Koronan aikana nämä ovat tärkeitä asioita.

 

Vein auton huoltoon, kun 55k oli tullut täyteen. Maileja on tullut hitaammin, viimeisin käyntini oli tammikuussa. 

Viisumien ja ajokortin kanssa alkaa tulla hiki pintaan. Tiukalle vetää, mitään ei ole viisumeista vielä kuulunut. Olen saanut varattua itselleni pari aikaa AAA:n toimistoon ajokortin hakemista varten. Ensimmäinen aika on jo tulevalla viikolla. Viimeisin on kuukauden aivan lopussa. Minulla on onneksi vapaata syyskuun alussa, joten ajamista voi tarvittaessa välttää hetken pidempään, jos kortti ehtii mennä umpeen, mutta jännittää kyllä.

Kävin omassä vuositarkastuksessani, mikä sujui aika samaan tapaan kuin aiemminkin sillä erotuksella, että minulla oli maski ja työntekijöillä maskit ja kasvopleksit. Sain tetanusrokotteen, mutten mitään muita, vaikka kaikista alkaa olla yli 10 vuotta aikaa. Labraankin sain lähetteen, ja ikäni(!) johdosta minulta testattiin Hepatitis C. Se oli onneksi negatiivinen. Kolesterolin joudun nyt kyllä ottamaan tosissani.

Uuden tietokoneemme ja sen ison monitorin johdosta olen saanut itselleni uuden mukavuuden. Olen pysynyt katsomaan Kymmenen uutiset lähes päivittäin. Haluaisin myös katsoa Yle-uutiset, mutta ne on estetty Suomen ulkopuolella. Tosin, minun täytyy todeta, että Suomen uutisoinnin ns. puolueettomuus on alkanut minua harmittaa. Kun Trumpista uutisoidaan 'puolueettomasti', se muuttaa hänet ja hänen toimensa 'normaaliksi', mitä ne eivät olleenkaan ole.

Töissä olen ollut yhden päivän viikossa fyysisesti poliklinikalla, muut kotona, lasten loman aikana työhuoneessa. Olen todella alkanut tykätä etätöistä. Sem verram kuitenkin alkaa olla tunkua poliklinikalle, että minun täytynee ryhtyä tekemaan kaksi päivää viikossa sairaalalla. Toisaalta, päivystysviikkoni ja -vapaani aiheuttavat sen, että loppujen lopuksi tulen käymään polinikalla vain muutaman kerran kuukaudessa. Minulla oli pitkästä aikaa erikoistuvien klinikan mentorointi. Se on mukavaa. Suomesta poiketen täällä erikoistuvien pitää ihan jokainen potilas käydä erikoislääkärin kanssa läpi ja erikoislääkärin pitää hänenkin ko. potilas tavata. Vastaanotot ovat siis potilaille aika pitkiä, mutta ihmiset yleisesti suhtautuvat positiivisesti. Erikoistuville, muistan tietysti hyvin, vastaanotot voivat olla tukalampia, kun erikoislääkäri saattaa olla hidas tai häntä joutuu odottamaan, joten olen yrittänyt mennä enemmän heidän ehdoillaan. Toiset kaipaavat enemmän keskustelua ja opetusta kuin toiset. 

Yhteisiä

Grillin ollessa päällä ja sokeriihammasta kolottaessa kokeilimme Pikku-O:n kanssa muffinsseja grillin ylähyllyllä ja jälkilämmössä. Onnistuivat hyvin, kun olivat foliolla peitettyinä kalan ja kasvisten hajua estämässä. Saman hampaan kolotuksen johdosta tein uudelleen greippivispipuuroa kaikkien kolmen ja itseni toiveesta. Kermavaahdolla päällystettynä se on melkoinen herkku. Perunamuusi muuntui taas perunarieskoiksi, Pikku-O teki bravuurinsa brownies, ja uunin loppulämmössa hautui kauramaitoon tehty ohrapuuro. New Yorkin juustokakku onnistui ihan todella hyvin. Alle kaksi päivää kului ja sitä ei ollut enää yhtään jäljellä.  

 

Pääsimme Walden Pond:ille, kun arkiaamuna olimme parkkipaikalla kello 8. Hienoa, teinit! Kellon kanssa piti meidän kaikkien herätä. Palkkiona saimme oman yksityisen uimarannan ja 5 tuntia pulikoimista. Minä heitin talviturkin elokuun 3. päivä, oli niin lämmintä vettä. E ja Iso-O olivat alkuun rannalla puuhailemassa omiaan, mutta tulivat hekin 4 tuntia Pikku-O:n ja minun jälkeeni veteen. Iso-O ui lammen laidalta toiselle ja E lammen syvimpään kohtaan (100 jalkaa eli noin 30 metriä) ja takaisin pari kertaa. Lopun ajan E jaksoi pelleillä Pikku-O:n kanssa, mm. heittelemällä tätä veteen omilta olkapäiltään. Pikku-O oli aika mielissään.

 

Lähdimme yhdessä Southille ajatuksena mennä juoksemaan Cooperin testi (minä ja Iso-O) sekä 1 mailin matka (Pikku-O) E ajanottajana molempiin, mutta siellä olikin jos vaikka minkälaista lauantain tapahtumaa (Farmer's Market, baseball-peli sekä jalkapallopeli). Ajoimme Northille ja saimme tavoitteet täyttymään. Pikku-O juoksi mailin vauhdilla 7 min 45 s. Iso-O juoksi 12 minuutin aikana 2700 m ja minäkin pääsin 2020 m. Iästa on apua; matkani oli taulukon mukaan "hyvä". Iso-O oli kirkkaasti erinomaisen puolella. Hyvä me! Menemme uudelleen, toivoivat kaikki, Iso-O:kin. 

Uutisia
Olen katsonut Suomen huonontuvaa koronatilannetta aika vaihtelevin tuntein. Useaan otteeseen ihmettelin kesän aikana annettuja vapauksia ulkomaanmatkailuineen ja massatapahtumineen miettien, että missä todellisuudessa sitä oikein eletään. Tilanne on tietysti hyvin vielä hallinnassa ja varmasti tulee niin menemäänkin, mutta eihän koronaviruspandemia vielä kenenkään osalta ohi ole. Niinkuin tuli todistetuksi Uusi-Seelannin kohdalla. Herätys!

Yhdysvalloissa tietenkin tilanne on moninkertaisesti pahempi. Massachusetts yritti kääntää käyräänsä taas ylöspäin, mikä meinasi harmittaa aika paljon. Kesä on mennyt tasolla 100-250 uutta per päivä, mikä Suomen kokoisessa osavaltiossa on paljon sekin, mutta sitten alkoi tulla yli 400:n päiviä. Nyt ollaan jo useamman päivän menty 200-300:n vauhtia, mikä on pieni helpotus. Massachusetts asetti elokuun alussa matkustusrajoituksen suunnilleen kaikkialle muualle siten, että 14 vuorokauden karanteeniin joutuu, ellei osoita negatiivista testitulosta ennenkuin alkaa yleisimmin osavaltion alueella liikkua. 

Lähestyvät presidentinvaalit ovat melkoista sirkusta. Vaalien manipulointi sekä ulkomaisten että ihan sisäistenkin voimien puolelta ei ole mikään salaisuus. Postilaitokselta on viety rahaa pois; Trump aivan suoraan myönsi, että niin tehdään, jotta postiäänestys ei onnistuisi. Vähemmistöjen äänestämistä on hankaloitettu vuosikymmenten ajan monin tavoin, eikä sitä ole tehty yhtään helpommaksi, päinvastoin. Trumpin läheiset ovat jääneet kiinni Kanye West:in presidenttiehdokkuuden järjestämisestä erityisesti niihin osavaltioihin joissa Trumpin ja Bidenin kannatus on lähellä toisiaan, ajatuksella saada tummaihoisten ääniä pois Bidenilta. Lista hämäräperäisistä vaalisuhmuroinneista on loputon. Jätän sen nyt tähän, ja lopetan positiiviseen uutiseen. Joe Biden valitsi varapresidentikseen Kamala Harris:in.