Lakko loppui

Opettajien lakko kuumensi tunteita. Kaupunginjohtajan päivittäisessä viestissä oli siirrytty jo ISOIHIN KIRJAIMIIN, ja amerikkalaiset kakkukuorrutusviestit muuttuivat koulunkin osalta vain lyhyeen "huomenna koulu on kiinni'-viestiin. Lopulta sopu löytyi, ja koulu aukeaa yli kahden viikon tauon jälkeen huomenna maanantaina 5. helmikuuta. Hyvä!

Pikku-O:n keskiviikkoiset hiihtokilpailut menivät oikein hyvin jälleen. Hän oli ja johdonmukaisesti on koulun 7. nopein hiihtäjä. Harmillisesti kuitenkin kapteeni on varaamassa 7. osavaltiotason kisapaikan paljon hitaammalle hiihtäjälle vain siksi, että tämä sattuu olemaan seniori. Pikku-O oli pettynyt tämän kuultuaan, mutta juttelimme, että aikaa hänellä on vielä kaksi vuotta, ja ensi vuonna tavoite isolla todennäköisyydellä onnistuu. Pidän päätöstä tosin itsekin epäreiluna - jos on hyvä, pitäisi päästä edustamaan luokkatasosta riippumatta. Minä olin kannustamassa Southin takki ja pipo päälläni, ja siitä syystä johtuen moni vanhempi tuli juttelemaan. Tutustuin mm. kaikkein aktiivisimpiin hiihtovanhempiin - isoisään olin tutustunut jo muutama vuosi aiemmin yleisurheilukentän vierellä.

Minua aina välillä huolestuttaa se, etten ole siirtänyt hiljaista tietoa ja käytännönosaamista lapsille. Valitettavasti sain tästä huolestani pienen todisteen, kun kuulin Iso-O:n kysyneen isoveljeltään, miten tehdään Word-dokumentti. Olen sanaton.

E:lla oli vuosittainen lääkärikäynti noin 1.5 vuotta edellisen jälkeen, toisen kerran aikuispuolella. Hän vastasi vastaanottoa edeltävässä lomakkeessa alkoholinkäyttöön rehellisesti. Kun hän sitten kävi terveydentilaansa läpi lääkärin kanssa, ei mitään huolta ollut ennenkuin puhe kääntyi tähän aiheeseen. "Alcohol is in red". Nauratti aika paljon, kun E kertoi tämän odotustilaan takaisin saapuessaan. Taitaa olla totta, että lääkärikunta kertoo alkoholimäärän aina kolmella saadakseen 'oikean' määrän tietoonsa. Itselläni ei kyllä ole tämän nuoren opiskelija- ja urheilijapojan kohdalla minkäänlaista huolta.

Presidentinvaalien toisella kierroksella Iso-O kävi ensin Washington DC:n suurlähetystössä, ja minä E:n kanssa myöhemmin Bostonissa (tai oikeammin Cambridge:ssä) perjantaina 2. helmikuuta antamassa äänemme toiselle kahdesta ehdokkaasta (Haavisto ja Stubb). Iso-O:lta tuli viesti:"äänestin!!!!!!!" Meillä meni E:n kanssa hieman tiukoille. Ajoin perjantairuuhkassa ensin sairaalalta E:n luokse, johon saavuin klo 17.06, ja sieltä vielä pahemmassa ruuhkassa ajoittain täysin liikkumattomassa autossa kohti Cambridgen puolella, aivan Museum of Science:n vieressa olevaa Hult International Business School:ia, jossa äänestysmahdollisuus oli klo 18 saakka. Saavuimme paikalle klo 17.45. Emme silti olleet viimeisiä; ainakin kaksi henkilöä tuli jälkeemme. Vaihdoimme muutaman sanan kunniakonsulin - joka sattuu olemaan hyvän ystäväni tuttava noin 15 vuoden takaa - kanssa. Äänestyskirjekuoremme lähtivät muiden mukana New Yorkin ja Helsingin kautta Ouluun(!). E kysyi jälkikäteen, miksi minäkin kuulun Oulun vaalipiiriin. Hän ajatteli piirien menevän syntymäpaikkakunnan mukaisesti.

E:n kisat (Bruce Lehane Scarlet & White Invite) olivat lauantaina 3. helmikuuta Boston University-sisäradalla. Hän juoksi tällä kerralla mailin (1609 m) tavoitteenaan kvalifioitua ACC-kisaan. Tavoite ei onnistunut. Valmentaja oli nimittäin ilmoittanut hänet väärällä lähtönumerolla, ja hänet poistettiin omasta lähdöstään jo lähtöviivalla seistessään. Pienen selvittelyn jälkeen hänet lisättiin aivan viimeisen lähdön aivan viimeiseksi lähtijäksi. Oli selvää, ettei siinä lähdössä omaa ennätystä tehdä, ja valmentaja antoi hänelle ohjeen juosta 5 kierrosta toisena ja sitten sprintata ylivoimaiseen voittoon viimeisen 3 kierroksen aikana. Hän teki juuri niin ja tuli maaliin ajalla 4:20 min. Se ei ole huono aika, mutta ei lähellekään se, mihin hän edeltävästi tähtäsi. Hetken mietittyään ja valmentajan kanssa juteltuaan hän oli kuitenkin hyvällä mielellä ja tuli pitkäksi ajaksi kanssani katsomaan 3k- ja 5k-kisoja. Muitakin BC-poikia tuli seuraksemme. 

Aiemmin viikolla E valittiin All-ACC Academic Team-jäseneksi. Siihen pääsee, jos kilpailee ACC-kisoissa (hän teki niin maastojuoksukaudella Floridassa) ja opinnot menevät hyvin (GPA yli 3). Hienoa E!

Minulle kävi perinteisesti. Järjestän nykyään harvoin juhlia. Ajattelin tänä keväänä niin kuitenkin tehdä, kun iso syntymäpäiväni on kalenterissa, jos nyt en juuri itse tämän asian takia, niin sen varjolla. Lähdin tekemaan kutsulistaa ajatuksella "pienimuotoinen ja yksinkertainen", ja päädyin kutsumaan yli 50 ihmista! What?!? Kaikki eivät tietysti tule, mutta aika selvää on, että emme istu ruokapöydän äärellä rauhassa jutustelemassa.

Kirkon Lenten Supper keskiviikkoillalliset lyhyine hartauksineen alkavat jälleen 21. helmikuuta jatkuen viiden peräkkäisen viikon ajan lähelle pääsiäistä. Jokainen perhe osallistuu yhden illallisen järjestämiseen. Meille oli annettu viikko, jolloin olemme matkalla. Yritän nyt saada jonkun toisen perheen vaihtamaan kanssamme.

Koulu siis alkaa huomenna. Koska koulupäiviä pitää vuodessa olla 180, eikä viikonloppuja saa monista syistä johtuen käyttää, peruttiin hiihtoloma ja venytettiin kouluvuosi niin pitkälle kuin se on laillista venyttää (eli kesäkuun loppuun). Hiihtoloman peruuntuminen ei ole iso juttu, sillä loma olisi Pikku-O:lla joka tapauksessa kulunut kotosalla, ja tekee minulle hieman helpomman olon, sillä Pikku-O:lle tulee viikon poissaolo perhematkamme johdosta maaliskuussa joka tapauksessa, ja kevätlomankin yhteydessä ainakin yksi koulupäivä menee palatessamme myöhässä toiselta reissulta. Monilla perheillä on toisenlainen tilanne. On tavanomaista, että hiihtolomalla mennään johonkin, ja matkat on aikoja sitten varattu. He saavat niin tehdä, mutta arvaan sen aiheuttavan ylimääräistä stressiä.