Aivan viimeinen sairaalapalveluni UMASS:ssa erikoistuvana lääkärinä on ohi. Jäljellä on enää kolme iltapäivää poliklinikalla ja kuukausi vapaavalintaista, jonka tulen käyttämään säläasioiden loppuunsaattamiseen. Kaikenlaista pientä onkin vielä tiedossa, mutta palaan niihin seuraavassa kirjoituksessa. Nyt keskityn tähän viimeiseen sairaalapalveluuni, jonka suoritin konsultaatioseniorina yhdessä pakistanilaisen Nazishin kanssa.
Edeltävästi olin hieman harmistunut, että parikseni valikoitui juuri tämä helposti ahdistuva, melkein ikäiseni pakistanilaisnainen. Jonkun toisen kanssa olisi ollut helpompi jakaa vastuuta. No, kaikki sujui hänenkin kanssaan lopulta hyvin ja onnistuin tavoitteessani jakaa päivä aamu-ja iltavuoroihin, joita hän alustavasti vastusti. Toinen meistä meni aamulla ennen Morning Report aikaa kuulemaan uusien potilaiden tarinat yövuorolaiselta, toinen tuli klo 9-10 aikoihin (minä noin klo 10 vietyäni lapset kouluun, Nazish n. klo 9 syystä, joka ei minulle selvinnyt).
Nazishin lisäksi meillä oli vähintään yksi sisätautierikoistuja ja vähintään yksi lääketieteen opiskelija apunamme. Vaikka tehokkuudeltaan he olivat huomattavan hitaita, oli heistä jokatapauksessa apua potilaiden esittelyssä ja erikoistujien osalta potilaskirjamerkintöjen tekemisessä. Joten kiitollinen olin heidän olemassaolostaan.
Erikoislääkärinä meillä oli ensimmäisen viikon ajan Noviawaty, tuore epilepsiaan erikoistunut lääkäri sekä päivän ajan oma mentorini, saksalainen Henninger. Toisen viikon ajan kärvistelimme klinikan 1977 perustaneen, nyt jo 83-vuotiaan Drachmanin ohjauksessa. Tai no ollakseni rehellinen, me ohjasimme häntä. Hänen kanssaan keskustelimme ja seurasimme 1-3 potilasta päivässä. Kaikki muut konsultaatiot hoidimme hänen tietämättään muiden kanssa. Hän on niin hidas, ettemme olisi mitenkään ehtineet enempää. Viimeisellä viikolla meillä oli nuori lihastauteihin ja neurofysiologiaan erikoistunut lääkäri Daniello, jonka kanssa kaikki sujui jouhevasti ja miellyttävästi. Ainoastaan yhden päivän ajan meillä oli apunamme italialainen, MS-tautiin erikoistunut Bomprezzi ja nuori liikehäiriöihin erikoistunut Deb vain siksi, että Daniello oli sairaana.
Suurin osa konsultaatioista oli perusheinää: useita Status Epilepticus-tapauksia, tajunnanhäiriökohtauksen (syncope vs seizure) ja sekavuuden syyn selvittelyjä. Harvinaisempiakin osui: Tuberkuloosi selkäytimessä 20-vuotiaalla, Orofacial dyskinesia neliraajahalvaantuneella Baclofen-pumpun toimimattomuuden vuoksi, Multisystem atrophy with severe autonomic failure ja Sotos syndrome.
Viimeisen viikonlopun olin nuoren liikehäiriöihin erikoistuneen Smithin kanssa. Junioreina olivat hauskat ja kaikesta kiinnostuneet irlantilainen Navid ja libanonilainen Eddy. Tein yhden pitkän illan yövuoroon jääneen, floridalaisen Joshin kanssa. Yhdistelmä Navid, Eddy ja Josh johti mm. keskusteluihin musiikin vaikutuksesta aivoissa, sen lokalisaatiosta ym. Todella viehättävää kuunneltavaa.
RITE (Resident In-Training Examination)-tulokset saapuivat. Se meni osaltani hieman paremmin kuin aiempina vuosina, mutta olin edelleen kaukana täysistä pisteistä. Olin kuitenkin yli rajan, jonka voi sanoa ennustavan läpipääsyä syyskuun Board Exam-tentistä.
No comments:
Post a Comment