Maastojuoksu-ura muutoskohdassa

Maastojuoksukausi on ohi. Pikku-O totesi:"Äiti, nyt olet saanut meidat kaikki State-kilpailuun". <3 Laitoin valmentajalle ja vaimolleen kiitosviestin vuosista, joiden aikana molemmista pojista on kasvanut todennäköisesti koko elämänmittaisia liikkujia. Alla viimeisiä juoksuja sekä kaikenlaista muuta marraskuussa tapahtunutta.

Pikku-O:n opintoihin liittyvää

Kuulin Pikku-O:n antavan kahdeksasluokkalaiselle tytölle (*hänen STEM-ohjattavansa) hyviä ohjeita, kuinka High Schoolissa kannattaa osallistua erilaisiin asioihin ja kuinka College-hakemukset kannattaa aloittaa jo edellisenä kesänä. Hän kuulosti rauhalliselta, asiansa osaavalta nuorelta mieheltä. Seuraavana sunnuntaina ohjattava ei kuitenkaan enää ilmestynyt tuutorointisessioonsa. Pikku-O ei tiedä, miksi.

Veteran's Day oli tiistaina 11. marraskuuta antaen Pikku-O:lle jälleen yhden arkivapaapäivän. Koska emme tavoitteiden mukaisesti saaneet edellisenä sunnuntaina Dartmouth- ja Duke-hakemuksia tehtyä, annoin hänelle ohjeen hoitaa ne kuntoon töissäollessani. Hän oli tehnyt hommia ja kirjoitelmat olivat menneet eteenpäin. Silti huomasin, että hän hyötyy vieressäistumisesta ja tekstien ääneen lukemisesta. Päivä oli hänellä kulunut nukkumisen, kirjoitelmien ja Netflixin lisäksi Chocolate Chip Cookie:n leipomisella. Mia tuli vasta illalla seuraksi.

Koulu on alkanut juniorivuotta paremmin. Pikku-O:n seniorivuoden ensimmäisen neljänneksen arvosanat saapuivat. AP-European History oli A-. Kaikki muut: Shakespeare, AP-Statistics, AP-Calculus-AB, AP-Biology, AP-Environmental Science, and Wellness olivat A. Hienoa Pikku-O!! Harmi, etteivät nämä näy tässä hakuvaiheessa valintoja jo tekeville collegeille.

Pikku-O:n urheiluja

MIAA XC Meet of Champions-kilpailu oli lauantaina 13. marraskuuta Devens:issä. Se päätti niin Pikku-O:n maastojuoksu-uran kuin minun monivuotisen urani hulluntavoin alueella juoksevana äitinä. Pääsin mukaan, koska työkaverini huolehti päivystysvastuusta usean tunnin ajan lauantai-iltapäivänä. Pikku-O:lla meni aivan hyvin ja mikä tärkeintä, hän oli itse iloinen saavuttuaan maaliin ajalla 17:49.47 min sijalla 155/188. Palkinnoksi hommasimme kilpailulogolliset college-housut. Voittajan aika oli 15:33.28 min, ja Southin nopeimman, Nolanin aika 16:19.70 min. South tuli joukkueena 10/23 sijalle. Newton North oli 14. Tyttöjen joukkueiden sijoitukset olivat toisinpäin - North oli paljon parempi. Samalla täytyy tietysti todeta, että kyseessä oli todellakin koko Massachusettsin (osavaltio, jossa on Suomea enemmän asukkaita, yli 7 miljoonaa) kisa, ja vain parhaimmat koulut olivat edustettuina. Se, että Newtonin molemmista High Schooleista oli sekä poikien- että tyttöjen-joukkueet mukana, oli aikamoinen juttu.

Kisan jälkeen Pikku-O sanoi olevansa "burned out" juoksemisen osalta ja alkoi valmistautua hiihtokauteen menemällä aamuisin ennen koulua punttisalille. Sitten hän tuli kipeäksi, ja punttitreenitkin jäivät.

Omien urheilujen lisäksi Pikku-O on ollut kannustamassa koulun muitakin joukkueita. Hän meni uudelleen jalkapallo-otteluun (*todellakin jalkapallo, ei amerikkalainen jalkapallo, vaikka on hän niissäkin käynyt). Ottelut maksavat jonkin verran. Olin antanut hänelle edellisellä kerralla käteistä mukaan, mutta se ei ollut käynyt - olisi pitänyt olla elektroninen lippu valmiina tai ainakin mahdollisuus maksaa kortilla (*hänen rahatilanteensa on viimeaikoina ollut aika heikko). Hän oli antanut kaverinsa maksaa ja jättänyt asian sikseen. Juttelimme, kuinka tärkeää on huomioida moinen palvelus ja maksaa velkansa takaisin. Keskustelun johdosta hän oli maksanut viimeisimmän ottelun itse.

Maastojuoksukauden palkinnonjakotilaisuus oli 18. marraskuuta. Samalla poikien joukkue huomioi seniorit, ja Pikku-O tuli kotiin kantaen erilaisia, hassuja tuotteita paidasta ja hatusta lippuun. Yhteinen nimittäjä kaikkien näiden kohdalla oli viikinki.

Pikku-O "Shadowing" eli mukana kierrolla

Pikku-O ja koulukaverinsa Netta tulivat mukaani kierrolle sunnuntaina. Olin edeltävästi huolehtinut, että heillä oli tarpeelliset lomakkeet täytettyinä ja allekirjoitettuina. Sovimme, että haemme Nettan kotoaan ja alustavasti lupasin kyydin kotiinkin huomauttaen, että tilanne voi muuttua kaaoottiseksi, minkä vuoksi päivä voi joko pidentyä selvästi tai jonkun muun pitää tulla heidät hakemaan. 

Netta oli valmiina, kun hänet poimimme Newtonin eteläisestä osasta mukaan. Aavistuksen ujo, Pikku-O:n tavoin perheen nuorin hyppäsi takapenkille ja tervehti kohteliaasti. Hetken hiljaisuuden jälkeen Pikku-O totesi:"Are we excited?" ja tilanne keveni. Selitin automatkan aikana, mitä odotettavissa oli, ja pääsimme aloittamaan jouhevasti heti, kun sain työtakin päälle.  

Ennen jokaista potilasta katsoimme kuvat, kävimme läpi sairaalaan johtaneet tapahtumat ja suunnitelman eteenpäin. Näimme suhteettoman paljon aivoverenvuotoja ja emme yhtään akuuttiin aivohalvaukseen tarjolla olevia lääkityksiä (liuotushoito) tai toimenpiteitä (trombektomia), mikä oli aavistuksen outoa. Kiersimme myös teho-osaston ja ensiavun lähinnä esittelytarkoituksessa.  Koska potilaita oli tavanomaista vähemmän, pääsimme lähtemään pois jo ennen puoltapäivää. Molemmat tuntuivat olevan tyytyväisiä kokemaansa.

Euroopasta kuuluu

Iso-O on ollut kipeänä. Koska hänellä oli (taas) edessään uusi matka johonkin, tällä kerralla Irlantiin, hän soitti minulle kysyäkseen, mitä hänen pitäisi tehdä. Annoin ohjeeksi kuulostella vointia ja jättää matka väliin, jos olo niin vaatii, tietäen jo ohjeita antaessani, että hän jättää ne huomiotta. Niinpä en ollut ihmeissäni, kun sain seuraavan snapin Irlannista. Olo oli pitkän yöunen jälkeen kuulemma paljon parempi. 

E:lla on neljän päivän vapaa ennen seuraavan viikonlopun kiinniolemista. Hän on viettämässä vapaataan Turussa ja oli puolioptimistinen, että joulun aikaan hänellä saattaa olla mahdollisuus vähän pidempään vapaaseen. Se olisi tosi upea juttu meillekin, sillä voisimme hänet tuona aikana tavata.

Minuun liittyvää

Vuosittainen lääkärintarkastukseni Beth Israel Needham Primary Care-polinikalla oli 13. marraskuuta. Saavuin tuttuun paikkaan 10 minuuttia ennen vastaanottoaikaani. Koska olin täyttänyt kaikki tarpeelliset esitietolomakkeet jo etukäteen, ohjattiin minut vain istumaan odotustilaan. Aika pian sen jälkeen vastaanottoavustaja, jonka muistan edellisiltäkin vuosilta hyväntuulisena jutustelijana, kutsui minut sisään, tarkasti perusasiat, mittasi verenpaineen, pulssin ja happisaturaation, antoi minulle taakse aukijätettävän sairaalakaavun, ja toivotti hyvät päivän jatkot. Lääkärini, Karen Scanlan, saapui pian hänkin. Hän spontaanisti kyseli E:n armeijasta ja oikeustieteelliseen pääsystä, Iso-O:n vaihdosta ja Pikku-O:n tilanteesta, ja kävi sitten läpi minuun liittyvät asiat, kuten uuden diagnoosini "Epiretinal Membrane" (*molemmat kauhistelimme mahdollista siihen liittyvää toimenpidetta), ja oli iloinen, kun kerroin viimein meneväni ihotautilääkärille maski-ihottumani johdosta. Hän kuin ohimennen totesi laittaneensa viime vuodelle suunnitellut laboratoriopyynnöt uudelleen, jotta voin mennä ne nyt otattamaan. Menin. Laboratoriohoitaja oli tällä kerralla paikalla, ja sain siis asian helposti hoidettua. Arvot olivat kaikkinensa oikein hyviä. Lopuksi varasin itselleni ajan seuraavaan tarkastukseen vuoden päähän.

Kävin hakemassa edeltävästi tilaamani joulukortit Walgreensilta. Takanani ollut nainen koputti olkapäätäni ja sanoi suomeksi:"Hei!!" Hän oli tuttu vuosien takaa; viimeksi tapasimme 2018 heillä illanvietossa heidän upeassa talossaan Lake Avenue:n varrella. Oli outo tunne ymmärtää, että tuosta tapaamisesta on todella vierähtänyt niin paljon aikaa.

Kahdestoista peräkkäinen Newtonin 5k-juoksutapahtuma Turkey Trot oli 23. marraskuuta. Viime vuonna sen juoksi Pikku-O, tänä vuonna menin mukaan minäkin. Kävin hakemassa numerolaput ja paidat edellisenä päivänä Heartbreak Hill Running-kaupasta ja laitoin omat kamani valmiiksi jo edellisenä iltana. Aamulla heräsin hyvissä ajoin syömään puuroa. Pikku-O sen sijaan priorisoi unen, ja kömpi sängystä ylös 10 minuuttia ennen lähtöä. Ajoin auton Zervas-koulun taakse ajaen vanhan kotimme ohi, ja saavuimme lähtöalueelle noin 15 minuuttia ennen lähtösummeria. Porukkaa oli paljon ja tunnelma katossa. Keli oli kirpeä pikkupakkanen, mutta aurinkoinen ja melko tyyni. Pikku-O sanoi, että hölkkää kisan läpi, mutta kun sitten ehdotin hänelle minun kirittämistäni, ei se sopinut, kun ei hän niin hitaasti halunnut hölkätä. No, Southin tyttöjen joukkueen nopein, juniori-Izzy, oli pyytänyt häntä samaan hommaan, ja siihen hän oli suostunut johtaen siihen, että tyttö tuli koko naisten kisan kolmanneksi. Pikku-O hölkkäsi 27/1292 sijalle, ikäryhmässään (15-19-vuotiaat pojat) 8/65 sijalle ajalla 18:40.7 min. Minä juoksin oman 5k-ennätykseni 26:24.8 min saapuen maaliin 386/1292 juoksijasta, ja omassa ikäryhmässäni (50-59-vuotiaat naiset) 14/87. Tunnelmamme oli positiivinen, kun kävelimme takaisin autolle mitalit kaulassamme. Kokonaistulokset löytyvät tämän linkin takaa.

Eräänä aamuna herätessäni näin autotallin valon räpsähtävän päälle. Syynä oli pihaan saapunut kojootti. Koska olen ja tulen olemaan lähikuukausien aikaan pimeän ja hämäränajan juoksija, tuntui tämä aika epämiellyttävältä. Kojootit eivät yleensä kimppuun hyokkää. Mutta kun vesikauhua löytyy tältäkin seudulta, ei hyökkäämattömyyteen voi luottaa.

Epstein-tarina on ollut uutisissa lisääntyvästi, ja sai jonkinlaisen etapin päätökseen, kun sekä kongressi että senaatti äänestivät lähes yksimielisesti, että kaikki paperit pitää julkaista. Tämä jää nähtäväksi - aikaa on 30 päivää. Asia oli siksikin iso, että demokraatit ja repuplikaanit pystyivat hetken toimimaan yhdessä ja viemään jotain eteenpäin. Tästä yhdessä toimimisesta oli erikoinen esimerkki myös New Yorkin uuden kaupunginjohtajan Mamdanin vierailu Valkoisessa talossa, ja ystävällinen vastaanotto kamerien edessä.

Minä lähden tänään reissuun. Pikku-O jää itsekseen huolehtimaan kodista, koulusta ja itsestään. Pyysin häntä olemaan keksimättä mitään uutta ja ihmeellistä poissaollessani.