Colgate University - hyväksymiskirje - ja muuta meininkiä reissua edeltäen

Aivan ensimmäisenä haluan jakaa isoimman asian. Colgate University ilmoitti 12.12. klo 7:13 pm (13 on Colgaten sisäpiirijuttu:"In 1817, 13 men met in the frontier settlement of Hamilton, NY, to found the Baptist Education Society of the State of New York. They are said to have backed up their experiment in education with 13 dollars and 13 prayers, which is why 13 is considered a lucky number at Colgate"), että Pikku-O on hyväksytty heidän opiskelijakseen. Hän avasi ilmoituksen ystäviensä kanssa ja videoi tilanteen. Aikamoinen suoritus Pikku-O:lta ja melkoinen helpotus meille molemmille. Nyt ei tarvitse valmistella eikä lähettää yhtään hakemusta, eikä jännittää pitkälle huhtikuuhun. Rahaakin säästyy, kun ei tarvitse hakumaksuja maksaa.

Colgate University on New Yorkin osavaltion alueella sijaitseva yliopisto, Hamiltonin pikkukylässä, kauniilla alueella kukkuloiden ympäröimänä pienten teiden takana, keskellä ei-mitään. Lähin isompi kaupunki on Syracuse noin 60 kilometrin päässä ja lähin urheiluvastustaja, Cornell University 100 kilometrin päässä. Opiskelijoita on noin 3200, joista valtaosa on college-opiskelijoita (undergraduate students); jatko-opiskelijoita on vain 15(!). Vertailuna, E:n opinahjon, Boston Collegen numerot ovat 9600 ja 5200, ja Iso-O:n yliopiston, Georgetown Universityn 7800 ja 12000.

Koska hakemus oli sitova, piti meidän ilmoittaa neljälle yliopistolle (Colorado College, UVM, UC Boulder ja UMich), joihin olimme hakemukset jo lähettäneet, että vedämme Pikku-O:n hakemukset pois. Se oli helppoa hakemusportaalien kautta, mutta molemmille meille isosta ilosta huolimatta pikkuisen haikeaa. Moni kysyi syytä ja yliopistoa, joka ajoi heidän ylitsensä. Colgate:lle laitoimme pyynnön vuoden viiveestä armeijavaatimuksen johdosta - vastausta vielä odotamme.

Viikolla Pikku-O jätti kolmet hiihtotreenit väliin pikkuflunssan johdosta ja löytyi sängystään nukkumasta, kun tulin töistä kotiin. Kun sanoin, että on eettisesti hieman kyseenalaista järjestää joukkueen Team Dinner meillä samaisena perjantaina, mutta hän ei nähnyt asiassa ongelmaa. Olihan hän mennyt kouluun päivittäin.  

Team Dinner oli kuin olikin meillä 19. joulukuuta. Annoin edeltävästi ohjeen, että iltaman pitää olla ohi klo 22 mennessä. Ilta rauhoittui yhdeksän aikoihin, mutta jatkui pienemmällä porukalla suomalaisia lautapelejä ja ristiseiskaa Pikku-O:n opastamana pelaten selvästi hupia aiheuttaen ja harmillisesti johtaen yhtäkkisiin, äänekkäisiin huutoihin aina klo 23 saakka. Tuossa vaiheessa selväsanaisesti totesin Pikku-O:lle, että juhlat ovat nyt ohi. Kurjaa siksi, että oikeasti haluaisin kotimme olevan avoin nuorten ystäville, mutta asuinolosuhteemme on nyt tämä. 

Jääkiekkokausi on meneillään. Pikku-O meni katsomaan Southin joukkueen peliä Dashielin kanssa lauantai-iltana ja jatkoi sieltä Chipotleen syömään. Hän on kavereistaan ainoa, joka jo tietää, mihin on High Schoolin jälkeen menossa. Muiden ensimmäiset hakemukset eivät tuottaneet toivottua tulosta ja he odottavat Iso-O:n ja E:n tavoin aina huhtikuulle saakka.

Maksoin Iso-O:n kevään maksun. Auts. Iso-O oli unohtanut pyytää itselleen majoituksen ja ruoan, mutta sai asian korjattua, kun muutama viikko sitten ensimmäisen laskun saatuani hänelle asiasta huomautin (*laskusta puuttui majoitus ja ruoka). Hän sai kuulla olleensa kuukauden myöhässä asumispyyntönsä kanssa. Hänen kohdallaan se johti siihen, että hän sai asunnon kampuksen parhaasta paikasta.

Pyysin sekä Iso-O:lta että E:lta vaatetoiveita tulevaa matkaamme varten ja niitähän riitti. Saa nähdä, paukkuvatko matkalaukkujen painorajat, kun omaakin kamaa joutuu ulkoilusuunnitelmien johdosta aika paljon mukaan ottamaan. Nyt E onkin jo Iso-O:n kanssa reissussa - ensin pari päivää Prahassa ja sieltä Salzburgin kautta Geneveen 23. päivä aamuksi. Samaisena päivänä meidänkin pitäisi sinne saapua.

E:sta puheenollen. Hänet valittiin AUK-kurssin priimukseksi, mikä on tietysti hieno asia. Hän joutui/sai pitää sen johdosta puheen juhlassa - suomeksi - ja osasi nauraa itselleen kielikukkasten johdosta. Äitinä minua ilahdutti vieläkin enemmän se, että muut pojat olivat valinneet hänet "reiluimmaksi kaveriksi".

Menimme Pikku-O:n kanssa Nathanin perheen pikkujoulujuhlaan 13. joulukuuta. Paikalla oli perheitä ajalta Mason Rice Elementary School, mikä tarkoitti minulle hieman vieraampaa populaatiota - Pikku-O:n kavereiden vanhemmat ovat minulle tulleet tutummiksi vasta High School aikana ja juhlassa olleet eivät olleet niitä, Nathanin perhettä lukuunottamatta. Heillä on upea koti Crystal Lake:n rannalla ja juhlajoukko oli yläluokkaisempaa kuin mihin olen oman ystäväporukkani kanssa tottunut. Minulla oli päälläni Ugly Christmas Sweater ja kaikilla muilla Cocktail mekot. No, aivan mukavaa oli, ruoka oli todella hyvää ja viihdyimme usean tunnin ajan, vaikka Pikku-O:lla oli odotettavissa toinenkin iltameno. 

Viikko myöhemmin meillä oli cocktail-tilaisuus oli Soleilin talolla sunnuntaina 21. joulukuuta. En edeltävästi tuntenut kuin Julian, Miken, Kian, Billin, ja pikaisesti piipahtaneet Amyn ja Markin, mutta mukavaa oli silti jutustella minulle edeltävästi tuntemattomienkin kanssa. Viihdyin pari tuntia. Pikku-O:kin oli kutsuttu, mutta hän valitsi kotiin Mian kanssa jäämisen.

Colinin leivänleivonta on jatkunut. Viimeisimmän saimme sunnuntaina juuri ennen reissua. Hänen oli tarkoitus samalla ottaa veitsemme terotettaviksi - tämä oli lahja, jonka minä 'voitin' Yankee Swap-tilaisuudessa, mutta menimme ristiin. Lahja sanoi:"The bearer of this sheet is entitled to: Monthly sharpening of up to 5 knives. To look at it another way, the bearer of this sheet will receive: 1. Unsolicited criticism about how their knives suck, 2. Suggestions on what (expensive) knives they should have, 3. Comments abouut how they wash their knives incorrectly, 4. Notes on how they use and abuse their knives, and 5. Monthly sharpening of up to 5 knives. Also another gift we're not telling anyone else about. Ask Colin on the way out". (*Tämä viimeisin oli Colinin viime vuonna voittanut, hirveä suklaakeksinhajuinen kynttilä. Lahja nauratti silloin ja nauratti ehkä vieläkin enemmän tällä kerralla). No, olen kerännyt veitsistämme parhaimmat 5 kasaan, jotta kohta numero 1 ei ole liian kivulias, mutta tämä tapahtunee vasta reissumme jälkeen.

Terveydenhuoltovakuutuksemme on sellainen, että erikoislääkärille mennessä täytyy pyytää lähete yleislääkäriltä (*jotkin vakuutukset eivät tätä vaadi). Lääkäriä tähän ei tosin tarvitse vaivata. Asia on niin yleinen, että poliklinikoilla on siihen erikseen systeemi olemassa. Helpointa on pyytää lähete portaalin kautta. Parilla klikkauksella ja muutamalla virkkeellä asia järjestyy pikaisesti. Koska Iso-O ei ollut portaaliaan aktivoinut, meni asia monta astetta hankalammaksi. Yritimme ensin saada asian korjattua, mutta se ei jostain syystä johtuen onnistunut. Niinpä soitin. Aikaa meni helposti puolisen tuntia, mutta onnistui. Onneksi, sillä aika ihotautilääkärille on jo varattuna tammikuun alkuun, melkein heti kotiin saavuttuamme, ja lähetteen pyytäminen tuossa vaiheessa olisi voinut olla myöhäistä.

Päivystysvapaani alkoi 18. joulukuuta iltana. Seuraavan kerran menen töihin vasta 8. tammikuuta. Muutama päivä ennen lähtöä kului levahtäessä ja matkaan valmistautuessa. Iso-O:lta ja Pikku-O:lta yritän oppia toisenlaista tapaa elää - asiat järjestyvät ilman edeltävää stressiä.