Joulunaikaa

Vietän joulunaikaa hiljaisessa talossa. Iso juttu. Oman todennäköisesti aika yllätyksettömän ajan sijaan käännyn läpikäymään tapahtumia ennen lasten lähtöä. Palaan sitten uudelleen linjoille, kun he palaavat takaisin.

Trump sai virkarikossyytteen kongressissa juuri ennen joulutaukoa. Kaksi syytettä (Abuse of Power ja Obstruction of Congress). Kuusi tuntia käsittämättömiä puheenvuoroja erityisesti republikaanipuolelta mm. verraten Trumpia Jeesukseen. Seuraava askel on senaatin oikeudenkäynti. Ei ole odotettavissa yllätyksiä - Trumpia ei tulla poistamaan. Nyt tosin on meneillään valtapeli. Kongressin puhemies(nainen) Nancy Pelosi ei lähettänyt papereita senaattiin ennenkuin saa selvyyden tulevasta oikeudenkäynnnistä. Senaatin puhemies Mitch Mcconnell on jo ilmoittanut, ettei tule todistajia kutsumaan ja että tulee koordinoimaan Valkoisentalon kanssa kaiken toiminnan. Saa nähdä, miten tässä käy. "Who blinks first?"

Pikku-O sai ensimmäisen jakson todistuksensa. Isosisarukset saivat jo aiemmin (kommentoitu blogipostauksessa:"Talven lähestyessä"), sillä High Schoolissa jaksoja on neljä, Middle Schoolissa kolme. Pikku-O:n todistus arvosanoineen ja kommentteineen löytyy alta. Olen ihan hirveän ylpeä. Ihania kommentteja ("Effort and behavior are outstanding."). Ja toisaalta myös osuvia ("He is working on maintaining more focused listening in class, and not playing while others are talking.").

Viimeiset koulupäivät olivat täynnä testejä tai jonkilaista poikkeavaa. Pikku-O:lla oli pizzaa herkkuinen pääluokassaan ("Homebase"). E vei keksejä kahtena päivänä peräkkäin eri luokkien juhliin. Iso-O meni uintijoukkueen kilpailuun ja heidän Team Dinner-tilaisuuteensa kutsuttuna.

Lauantaina ennen lasten Suomeen lähtöä oli kirkossamme Kauneimmat joululaulut-tilaisuus sekä sen jälkeinen glögitilaisuus. T huomioitiin moneen otteeseen kauniisti tämän perinteen aloittajana. Tuntuu hyvältä, että se on päässyt jatkumaan. Kirkossa oli helposti yli 50 ihmistä, suurin osa suomenkielisiä. Nykyinen pappi, neljännen polven hollantilainen, hauskasti totesi, että tämä vuosi oli hänelle helpompi, kun hän tiesi odottaa joululaulujen surumielisyyttä. Tämä on asia, johon E on kiinnittänyt huomiota jo vuosia - ja melkein nauraa jokaisen joululaulun alussa, kun urkujen surumieliset sävelet täyttävät kirkon. Lasten lempijoululauluksi on muodostumassa "Jouluyö, juhlayö". Ehkä siksi, että ovat sen kuulleet muutenkin (Silent Night), en tiedä. Iso-O sai rippikouluennakkokäyntejään varten selfien otettua ja viestin lähetettyä ryhmänsä vetäjille Turkuun.

Kisat - vain yhdet tässä postauksessa
Kisat olivat Reggie Lewis Center:ssa Lincoln-Sudbury-koulua vastaan. E juoksi nyt 1000 metrin sijaan 1 mailin (1609m) voittaen sen melko helposti ajalla 4 min 41 s olematta tyytyväinen. Iso-O juoksi 600 m ollen puolivälin kieppeilla ajalla 1 min 56 s. Hänkaan ei ollut tyytyväinen. E antoi jälkikäteen palautetta, ettei kannata yrittää mennä ohi mutkissa.

Pikku-O:n ensimmäinen todistus
* English; A-; Showing significant effort and growth. A huge asset to Red Team. Keep up the great work!
* History and Social Science; A; Pikku-O is an engaged and thoughtful student. He's consistent with his classwork and homework. Pikku-O's doing well in understanding major concepts of the class.
* Math; A+; A pleasure to have in class. Effort and behavior are outstanding. Keep up the good work!!
* Science; A; You are an able science student and your work shows great effort. I appreciate your enthusiasm for what we do in class. For term 2, make sure to raise your hand when you want to share so that all can participate.
* French; A+; good class participation keep up the good work
* Art; A-; Student showed artistic effort and focus on all art projects. Student challenged themselves creatively during each art class.
* Band; A; cooperative and respectful Pikku-O is a very conscientious music student who shows interest and enthusiasm in Band. He is working on maintaining more focused listening in class, and not playing while others are talking. He is always willing to help his peers, and is usually eager to take on challenges.
* Chorus; A+; Enthusiastic about music making. A pleasure to have in rehearsal
* Drama; B+; talking is sometimes disruptive
* Physical Education; A; good class participation

Joulun alla

Ensilumi satoi 1.12. illasta ja pysyi melkein pari viikkoa maassa. Kaunista ja kylmää. Sitten tuli lämmin ja vesisade, eikä lumesta ollut hetkeen juuri tietoakaan (nyt 17.12. on taas kuorrutus maassa). Ensilumen sataminen aiheutti lapsille tunnin viiveen maanantaina 2.12. ja tiistai 3.12. oli kokonaan vapaa - vuoden ensimmäinen lumipäivä.

Joulukuusi tuli sisälle 5.12. ja innokkaasti Pikku-O sen koristeli. Koska hyvin tehty on puoliksi suunniteltu (sitaatti: Mikkelin M), ei kuusi alkanut juoda vettä. Olisi pitänyt ymmärtää sahata sen alaosa tuoreeksi. Pari päivää myöhemmin kaadoimme kuusen kyljelleen ruokasalissa ja yhteistuumin poikien kanssa sahasimme ja hakkasimme sen kirveellä sopivammaksi. Ensi vuonna sitten eri järjestyksessä ja talon ulkopuolella.

Suomen itsenäisyyspäivä oli koulupäivä, mutta illalla kaksi kynttilää ja pieni Suomen lippu muistuttivat juhlasta. Lapset lauloivat spontaanisti Maammelaulun, mistä olen kohtuullisen ylpeä - harjoittelimme sitä melkein kaksi vuotta sitten. Hyvin harjoiteltu.

Jouluvalmistelut olin koristelujen lisäksi ajatellut pitäväni minimissaan. Olin ajatellut, etten valmista yhtään mitään, mutta joulukuusen sisääntuominen sekä naapureiden ihanat jouluvalot saivat joulumieleni syttymään. Graavilohta perunarieskojen päällä (ruisleipä oli loppunut) söimme 14.12. ja ymmärsin, ettei siitä tykkää minun lisäkseni kuin Iso-O. Meni pastan jatkeeksi loput. Samana päivänä valmistin erityisesti E:n toiveesta taatelikakun, joulutortut, luumujälkkarin kaappiin jääneestä luumuviinasta, ja uuniohrapuuron. Kukaan ei toivonut piparkakkuja. Laatikot ja rosollin jätin myös väliin.  Glögin tapaista juomaa (Winter Wassail) olin ostanut neljä kahden litran pulloa Trader Joe's-kaupasta jo aiemmin. Se on erityisesti Pikku-O:n makuun. Suklaarasiakin on. Eli, ihan on jouluista minullakin, kun Suomeen matkaavat juhlapyhiksi.

Alla kaikenlaisia muita joulunalusjuttuja. Juoksuakin, tietysti, ja Thanksgivingia, ja New Yorkia ja vaikka mitä muuta.

E:n kaikenlaisia
Maastojuoksukauden jälkeen E piti juoksutauon, vaikka New Yorkin Regionals olikin vielä tuloillaan. Muutaman täysin liikkumattoman päivän jälkeen hän alkoi käydä koulun punttiksella pyöräilemässä, ulkona pyöräilemässä (näin hurjaa vauhtia pimeässä viilettäneen nuoren miehen kohtuullisen reteästi ylittävän tien, jolla ajoin) ja mietti jopa vesikävelyä. Kaakaomailin (3 dl kaakaota joka 400 m jälkeen - jos ei pysy sisällä, ylimääräinen kierros jokaisesta oksennuksesta) hän kävi voittamassa kolmatta kertaa peräkkäin - hirveät paineet ensivuodelle. Samaan vuosittaiseen sarjaan kuului Powderpuff senioritytöt vs junioritytöt amerikkalainen jalkapallopeli, jossa E oli junioreita kannustamassa. Sisähallikausi alkoi joulukuun alussa ja juokseminen jälleen samaa hurjaa menoa 3-8 mailia päivässä lisättynä nopeus-ja voimaharjoitteilla, kuusi päivää viikossa. Ei ihme, että ruoka maistuu ja energiatasot ovat alhaalla.

E:n pitää tehdä SAT-testi tämän kouluvuoden aikana, mutta hän halusi ensin katsoa, miten harjoitustesti meni. PSAT-tulokset viimein tulivat. Hän oli hieman hämmästynyt, että englanti meni paremmin kuin matematiikka.  Yhteispisteet olivat 1390/1520, mikä on 99% tienoilla - englannissa juurikin siellä, mutta matematiikassa 95% kohdilla. Mielestäni oikein hyvä tilanne. Hän suunnittelee nyt ottavansa testin maaliskuussa. Testituloksella on suora vaikutus siihen, mitkä jatko-opiskelupaikat ovat mahdollisia, jos suunnittelee opintoja Yhdysvalloissa. Muualle maailmaan niillä on vähäisemmät vaikutukset, tietysti.
   
E usein lähtee muualle kavereita tapaamaan, mutta kiva oli, kun hän kutsui Saylorin, Collinin ja Kritin meille. He leipoivat pizzaa 550 F uunissa sekä katsoivat Borat-elokuvan. Hauskaa oli ja meteliä riitti.

Rippiristikoru meni jälleen rikki, kolmatta kertaa parin kuukauden sisään. Hän soitti minulle bussista itkua pidellen. Olimme jo sopineet, että jos niin käy, ottaa hän käyttöön paksumman ketjun. Hän päätyi fiksaamaan sen itse - toivottavasti ei seuraavaksi käy niin, että risti katoaa - eikä suostunut ottamaan paksumpaa.

Uudet lenkkarit piti taas ostaa. Vaikeaa itselleni, mutta onhan se ymmärrettävä, että moisilla mailimäärilä kengät kuluvat nopeammin kuin omilla pikkupyrähdyksilläni. Heartbreakhill Running Company-kaupassa oli Will töissä ja saimme "Friends and Family" 20% allennuksen. 

Iso-O aktiivisena
Iso-O:n hyväntuulinen pörräys jatkuu. Juoksutauon aikana hän meni tanssitunnille Bostoniin Abbyn kanssa, Freshman-näytelmää katsomaan Marthan kanssa, Talian synttäreille ilman läheisimpiä kavereitaan, Frozen 2-elokuvan katsomaan Marthan perheen kanssa, Latin Sing Along Brown Universityssa Rhode Islandin Providencessa ym. Listaa voi helposti jatkaa kaikenlaisilla spontaaneilla banaanikakun leipomisilla ym. Aina on jotain tekeillä.

 Läksyihin menee hurjasti aikaa. Harvoin lamppu sammuu ennen klo 23. Isoveli antaa jatkuvaa palautetta organisointikyvyn heikkoudesta. Koulu menee pääosin hyvin, joskin matematiikan opettajasta hän ei tykkää ollenkaan (ei opi mitään) ja fysiikan kokeesta tuli yllättäen 77%, minkä opettaja tosin antoi tehdä uudelleen. International Cuisine:n hän aikoo vaihtaa pois, sillä tehdyt ruoat ovat lähes poikkeuksetta lihaa sisältäviä (mikä on vähän hassua, sillä opettaja on vegaani), eikä hän oikein pääse nauttimaan lopputuotteista.

Uintijoukkueeseen pyrkimiset ovat ohi. Iso-O yritti parhaansa. "I looked like having a seizure in the water" "I almost drowned". Hän ei päässyt joukkueeseen. Suurin suru tuli siitä, että mukavat kapteenit eivät ole joukkueessa enää seuraavana vuonna.  Pari viikkoa myöhemmin tuli uintivalmentajalta viesti:"Hello Iso-O, We have an opening as Girls Team Manager and I wanted to give the opportunity since you left such a great impact on our team in just a few days..." Oooh - äiti on taas ylpeydestä pulleana. Hän vastasi oikein kivasti todeten, ettei voi ottaa paikkaa vastaan, mutta mielellään auttaa kaikissa kilpailuissa, johin hän ehtii mukaan katsomaan. Muistona meillä on hassu pitkälahkeinen, melkein 400 dollaria maksanut uintipuku. Missähän sitä voisi käyttää?

Uintijoukkueesta putoamisen jälkeen hän pääsi kysymällä Indoor-joukkueeseen ja juoksee Varsity (edustusjoukkueen) 600 m. Ensimmäisten treenien sekä kilpailun jälkeen hän on ollut kuin sivujuonnetta ei olisi tapahtunutkaan.

Pikku-O:n kaikenlaiset
Kännykkä menee nukkumaan päivittäin puoli tuntia ennen oikeaa nukkumaanmenoa. Ei aivan kivuttomasti, mutta menee kuitenkin. Kivasti on muutakin elektroniikan ulkopuolista toimintaa tarjolla. Eddylla oli yökyläsynttärit, Nathanille hän meni spontaanisti, ja Eddylle uudelleen sovitusti koulun jälkeen. Winter Running aktiivisuus on 50-75% välissä, mikä on aavistuksen huolestuttavaa - pitäisi saada yli 75%, jotta varmasti pääsisi kevään yleisurheilujoukkueeseen mukaan. Syynä melko alhaiseen prosenttiin on huono tuuri. Winter Running on pari kertaa peruttu sellaisina päivinä, joina hän olisi päässyt mukaan ja toisaalta teatteritreenien johdosta muutama kerta on jäänyt väliin. No, peliä ei ole vielä menetetty. Lomaa edeltävän viikon maanantaina hän oli mukana ja juoksi 4 mailia ollen siitä aika mielissään.

Koulu tuntuu menevän aivan hyvin, vaikka englanti tuntuukin vähän hankalalta. Minustakin se on monimutkaista, ainakin opettajan lähettämien viestien perusteella. Valokuvia piti teettää johonkin koulun projekteista ja se aiheutti pahantuulisuutta sekä valokuvia valittaessa että niitä paperiin liimatessaan. Ei tainnut olla lempiprojekti. Päivitäiseen advisary-tapaamiseen hän vei omalla vuorollaan minidonitseja.

Acolyte-avustajana hän joutui opettelemaan uudet ohjeet. Hyvin meni, koska pappi ohjasi häntä läpi koko messun. Ehkä tämä on vähän äidin värittynyt mielipide, mutta hän kyllä näyttää kaavussaan aika söpöltä. Kiva on myös, ettei hän ihan hirveän kovaäänisesti kritisoi tehtäväänsä. Teini-ikä kun hänelläkin lähestyy.

Buddy-koiran ulkoilutus jatkuu pimeässä ja kylmässä. Hän oikein totesi sen minulle erikseen jatkaen kuinka hyvin hän huolehtisi meidän omasta koirasta. Palkkaa on kertynyt jo 250 dollaria. Melkoinen summa mieluisasta hommasta.

Oikomishoito viimein eteni vaiheeseen, jossa raudat ja vaijerit ovat suussa, sekä ylhäällä että alhaalla. Yli viikon ajan oli hankala syödä.

Omat arjen ulkoiset tapahtumat ja melkein tapahtuneet
Naapurin Danielle kutsui minut drinkille läheiseen Buttonwood-ravintolaan. Koska hänen miehelleen tuli yllättävä meno, päädyimme istumaan iltaa heidän kotonaan. Mukavaa silti.  Itseasiassa minulle jopa mieluisampi vaihtoehto.

Ostin aivan yhtakkisesti lipun itselleni Madonna-konserttiin pari kuukautta sitten. Konsertin piti ensin alkaa klo 20.30, mikä on sekin melko myöhäinen. Pari viikkoa myöhemmin konsertin alkuajankohta kuitenkin siirrettiin alkamaan klo 22.30, ja kun konsertin kesto oli tietojen mukaan 2 h 20 min, alkoi minua oikeasti huolettaa ja harmittaa, että olin lipun päätynyt hankkimaan. Parkkeeraaminen Bostonin keskustassa on joko hirveän hankalaa tai kamalan kallista, joten olin ajatellut mennä metrolla, mikä itseasiassa olisi ollut helppoa. Paitsi että konsertin myöhäisen ajankohdan johdosta olisin myöhästynyt viimeisestä. Olin tosi helpottunut, kun Madonna aivan viime tipassa perui kaikki kolme Bostonin keikkaansa.

Puhelinnumerot piti tilinmuutoksen johdosta vaihtaa. Hirveää systeeminjäykkyyttä. Numeroiden vaihtumisen johdosta lisää maksettavaa syntyi 245 dollaria tässä vaiheessa (uudet SIM-kortit yhteensä $120, ja edellisen tilin uusi maksukausi juuri alkoi, ja se pitää kokonaan maksaa, vaikka se sulkeutuukin nyt). Huoh! Suunnilleen sama summa "säästyy" vuodessa uusien liittymien johdosta. Iso-O:lle muuton on henkisesti hankala - hän oli kiintynyt numeroonsa. E:lla taas meinasi hermo mennä, kun puhelin alkoi temppuilla SIM-kortin vaihttamisen jälkeen. Sama ongelma oli minulla; ilmeisimmin vanhempien puhelimien ongelma. No, googlaamalla ongelma ratkesi. Näillä porskutetaan nyt. 

Thanksgiving
Meidät kutsuttiin jälleen Westboron sisarusperheiden Thanksgiving dinner-juhlaan. Päivällinen on joka toinen vuosi Boston Collegen Jonin vanhempien luona ja joka toinen vuosi hänen tätinsa luona. Tänä vuonna menimme tädille. Meidät otettiin sydämellisesti vastaan. Lapsetkin kokivat olonsa kotoisaksi ja hyväksi. Aivan kuin mummola kaukana kotimaasta. Meitä pyydettiin tuomaan alkupalat - ruisleipäpalat juustolla ja kurkulla sekä hapankorput raejuustolla ja minitomaateilla -  samat jotka olemme vieneet joka vuosi. Pyyntö oli kuulemma yksimielinen. Hirveän hyvä mieli jäi.

Bronxissa, New Yorkissa
Thanksgiving-torstain jälkeen Black Friday aamuna pakkasimme kamat autoon ja lähdimme ajamaan kohti New Yorkia. Matka oli itselleni ensimmäinen autolla tehty ja myönnän olleeni aika jännittynyt edeltävästi, mutta matka kaikkinensa oli positiivinen yllätys. Ruuhkaa ei ollut juuri yhtään - kaikki olivat jo matkojensa määränpäässä Thanksgiving-loman johdosta - mutta yllättäen myös matka kotiin sunnuntaina sujui helposti.

Ajoimme jouhevasti Bronxiin ja siellä olleeseen kivaan AirB@B-asuntoon. Ei mikään luksusasunto, mutta kaikille oli sängyt, asunnossa oli erillinen keittiö ja ruokatila,, ja kylppäri oli skandinaavisen tyylikkäästi remontoitu. Erityisenä bonuksena oli pihan ilmainen parkkipaikka. Hirmu iso bonus New Yorkissa.

Koska oli vielä valoisaa, menimme Van Cortlandt Park-puistoon katsomaan kisapaikkaa, ja lapset pääsivät juoksemaan seuraavan päivän 5 km matkan läpi. Pikku-O:lla oli vaikeuksia pysyä isosisarusten matkassa ja otin hänet puolimatkasta mukaani. Kävelimme kukkulan yli lähtöpaikkaan. Tämä oli ihan hyvä päätös, sillä Pikku-O:n 3 km reitti meni juuri ko. kukkulan yli toisin kuin isosisarusten pidempi. Autolle löytyi hyvä salainen parkkipaikka - mikä seuraavana päivänä osoittautui erittäin kalliiksi. Sain $115 parkkisakon.

Jouksun jälkeen ajoimme 20 mailin päähän kisahotellille, jossa oli tarkoitus vain käväistä hakemassa kisamateriaali (numerolappu, reppu ym), mutta siellä olikin hirveä jono, melkein kaaos. Jonossa meni aikaa 2 tuntia. Järjestäjät eivät ollenkaan olleet varautuneet sellaiseen määrään ihmisiä. Eipä tarvinnut illalle enää muuta keksiä. Asunnolla maistui pasta.

Foot Locker Cross Country Northeast Regionsals-aamuna ajoimme kalliille autopaikalle, josta oli hyvin lyhyt kävelymatka kisan alkupisteeseen. Ehdimme nähdä jopa ensimmäisen, kaikille vapaan kisan. Seuraavana oli jo FreshSoph-pojat, jonka jälkeen peräjälkeen Iso-O:n FreshSoph-tytöt, ja E:n Championship-pojat. Sen jälkeen parin tunnin ajan oli erilaisia kisoja ennen 11-12-vuotiaita poikia, jossa Pikku-O pääsi antamaan parhaansa. Kaikilla meni aivan hyvin, vaikka ajat eivät omia huippuja olleetkaan. Alla tarkemmin ajat ja tunnelmat.

Joker Stairs piti nähdä, joten ajoin auton niiden alaosaan ja otin kolmikon kyytin niiden yläosasta. Paikasta on tullut yleinen nähtävyys ja sen kylla huomasi. Parkkipaikkaa ei olisi mitenkään löytänyt. Portaiden jälkeen piti päästä syömään. Aikaa olisi ollut vaikka mihin. Ehdotin lähtöä Manhattanin puolelle katsomaan ainakin Rockefeller Centerin joulukuusta, mutta kukaan muu ei innostunut. Teimme sentään Iso-O:n kanssa pienen kävelyn Bronxissa, mikä oli kiva kokemus. Olimme lähes ainoat valkoihoiset. Pojat jäivat asuntoon kännyköilleen.

Jouhevan ajon ja tavaroiden paikoilleen laittamisen jälkeen menimme O'Harasiin syömään. Vaihtoehtoja on monia, mutta kolmikko ottaa aina samat. Iso-O ja E jakavat Leone Pizzan (jota ei enää ole edes listalla), E syö lisäksi Chicken Pot Pie:n ja Pikku-O ottaa aina hampurilaisen. Hassuja ovat.

Juoksuhommia - ensin Regionals New Yorkissa, sitten Indoor-kauden alkua
Regionals
E juoksi Championshipkisassa. Sounthin pojat juoksivat viiden pojan rivinä ja olivat sijoilla 222-226 357 juoksijasta; kaikkien aika 1 sekunnin sisään. E:n aika oli 18 min 3.4 s (muut pojat: Brett 3.2s, Jonathan 3.5s, Will 3.5s, ja Owen 3.8s), ihan ylisöpöjä olivat juostessaan saman ajan. E huusi koko 357 porukalle lähtöviivalla:"Who is here for the bag?" ja sai ison hurrauksen aikaiseksi. Laukku on hieno. :) Voittajan aika oli melkoinen: 15 min 7 s.

Iso-O juoksi Freshman-kisassa. Hänen sijoituksensa oli 58. yhteensä 97 juoksijasta. Aika oli 25 min 37.2 s, eikä juoksu tuntunut hyvältä. Voittajan aika oli 19 min 31 s.

Pikku-O juoksi 11-12-vuotiaiden kisassa 3 kilometria ollen 61. yhteensä 67 juoksijasta. Hänen aikansa oli 15 min 28.6 s, mikä on hänelle oikein hyvä asenteella "lahjattomat harjoittelee". Voittajan aika oli hurja: 10 min 24.8 s, pienikokoinen poika New Yorkista. Hänestä varmaan kuulemme tulevien vuosien aikana.

Indoor-kauden alkua
Paikka - Ketä vastaan - Matka - Sijoitus - Aika - Tunnelmat

E
BU - Westwood Academy - 1000 m - voitto - 2 min 41.39 s - erittäin hyvät tunnelmat. 4 x 400 m oma osuus 52 s, voittivat myös.

Iso-O
BU - Westwood Academy - 600 m - 15 - 1 min 55.05 s - erittäin hyvät tunnelmat: "Indoor is so much fun!" ja "I love 600 m"

Muutaman päivän päästä alkaa joululoma. Lapset lähtevät Suomeen. Minä jään koko ajaksi tänne ja vapaata minulle siunautuu vain joulupäivänä. Sen viettänen rauhassa kotona lepäillen ja lämmintä juoden. 

Talven lähestyessä

Kouluampumiset jatkuvat. Hirveää, kuinka tavanomaisia niistä on tullut. 16 sekunnissa juuri 16-vuotta täyttänyt poika ampui kaksi kuoliaaksi, haavoitti neljä muuta sekä itsensä kalifornialaisessa high schoolissa. Lasten high schoolissa oli samana päivänä suruilmoitus seniorin kuoleman johdosta. Paljon joutuvat lapset ottamaan vastaan normaaliasioina.

Historialliset hetket jatkuvat Yhdysvaltain politiikassa. Avoimet, televisioidut Impeachment-kuulustelut alkoivat 13.11. ja jatkuvat parin viikon ajan. Melkein myötähäpeää ja toisaalta melkoista turhautuneisuutta aiheuttaa republikaanien yritys kääntää todisteet epäluotettaviksi. Lisäksi on aika kamalaa, kuinka kahden todellisuuden maa tämä on. Samat faktat tarkoittavat ihan eri asioita.

Talvi lähestyy. Kelien puolesta on ollut tavanomaista kylmempää ja lumihiutaleita on näkynyt. Kaasulaskut suurenevat selvästi. Tosin minun piti ensin ottaa uudelleen yhteyttä firmaan, kun huomasin, etten ollut saanut laskua hetkeen. Ei mennyt jouhevasti. Ongelma johtui siitä, että jouduin lopettamaan pankkitilin, jolta monet automaattiset sekä shekkimaksut olivat menneet. Aikamoinen ponnistus. Minun piti muistuttaa muutamaa Iso-O:n ja Pikku-O:n opettajaa useaan otteeseen laittamaan heille jo kuukausia aiemmin annetut shekit eteenpäin. Muuten olisin saanut ylimääräiset maksut, kun shekit olisivat tilin puuttumisen johdosta ponnahtaneet takaisin. Kuukausi meni - viimeisin shekki Iso-O:n ranskanopettajan puolelta oli nostettu - ja voin jatkaa uusien shekkien ja uusien tilitietojen kanssa kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Auto pitää katsastaa kerran vuodessa. Se maksaa $35, enkä oikeasti ole varma, että siitä mitenkään hyödyn. En esimerkiksi ollenkaan tiedä, miten auto ei menisi katsastuksesta läpi. Esimerkkinä tästä kesärenkaani, jotka alkavat lähestyä elinkaarensa loppumetrejä, mutten saanut niistä mitään ennakkovaroitusta. Katsoivatkohan edes? Minulle katsastus on vain ajan-ja rahanmeno. Toinen rahanmeno, mutta hyödyllinen sellainen on talvirenkaidenvaihto, jonka sain tehdyksi 11. marraskuuta. Siitä maksan mielelläni. 

Kävimme syömässä kasvisravintola Walnut Grille:ssa lähinnä Iso-O:n toiveesta. Tällä kerralla jätimme alkuruon väliin, koska viimeksi osa pääruoasta jäi kaikilla(!) syömättä. Nyt jäi tilaa jopa jälkiruoalle. E otti pizzan, Iso-O ja Pikku-O lasagnen ja minä otin Tofu Tikka Masalan. Juomaksi lapset ottivat Pink Dolphin-smoothien. Jälkiruoaksi jauhoton suklaakakku ja/tai sitruunasorbetti.   

Omia menojani
Alla olevan perusteella voisi kuvitella, että olen muuttunut jonkinlaiseksi party animaliksi. Niin ei ole kuitenkaan käynyt, mutta jostain syystä viime aikoina on ollut kaikenlaista aktiviteettia. Arki on minulle paras ja mieluisin olotila, mutta virkistävää on ollut sitä hieman rikkoa.

Boston on aivan ihana kaupunki. Harvoin tulee käytyä. Minikonferenssi ja upea keli teki tästä harvinaisuudesta vieläkin hienomman. Kun astuin ulos Copley Squarella metrosta ja eteeni avautuivat Boston Library sekä Hancock Tower, tuntui hyvältä. Konferenssi oli kaksipäiväinen NECC 2019 Marriot Boston Copley Place-hotellissa. Konferenssi on tarkoitettu kaikentasoisille aivohalvauksen parissa työskenteleville, mutta hyödyllinen perusasioiden kertaus. "Networking" lähinnä, niinkuin täällä tapana on.

Toinen viime aikainen aktiviteetti oli illallinen työkavereideni Barbaran (stroke), Mattin (stroke), Alekseyn (ICU), Emmanuelin (Neurointerventional), radiologian pomon sekä Coloradosta käymässä olleen, aiemmin Laheyssä työskennelleen neuroradiologin kanssa Burlingtonin Tuscan Kitchen-ravintolassa. Oli tosi mukavaa.

Vain viikon myöhemmin olin uudelleen syömässä jokseenkin saman porukan kanssa - nyt työhaastattelussa olleen Stanfordin stroke fellown vuoksi Burlingtonin Island Creek Oyster Bar-ravintolassa. Mukana olivat Neil (Neurointerventional), Barbara (Stroke), David (ICU), Jayashri (pomo), haastateltava, Michal (apulaispomo), Aleksey (ICU), Sid (Stroke), ja Matt (stroke). Alkupalaksi otimme ostereita, pääruoaksi otin hummerirullan ja jälkiruoaksi suklaakakkua.

Seuraavana päivänä ajoin Worcesteriin MS-konferenssiin, jonka järjesti UMASS:in MS poliklinikka. Paikalle saapuivat vanhat ystäväni Evy Mainista, Erik New Yorkista, ja Idanis Worcesterista. Järjestäjistä tunsin monta erikoislääkäriä ja muutenkin yleisössa oli monta tuttua naamaa. Jälkikäteen menin oluelle oman mentorini kanssa Shrewsburyn puolella olevaan Burton's Grill & Bar-ravintolaan.

Pikku-O:n meininkejä
Pikku-O elää vahvasti preteen aikaa ja vastustaa suunnilleen kaikkea pakollista tai minun ehdottamaani, mikä on aika haastavaa sietää. Onneksi hän on kuitenkin muutoin aktiivinen, joten oikeasti minulla ei ole oikeutta harmistumiseen. Ja aivan säännöllisesti hän tulee halaamaan, antaa suukon ja käpertyy kainoloon, joten en todellakaan saa valittaa. Tässä kuitenkin muutama makupala.

Yksi esimerkki aktiivisuudesta - ja toisaalta omasta turhautumisestani - oli koulun musikaalin, Legally Blonde, lähestyminen, jossa hän tulee olemaan sekä Fratenity Brother että vankilan Inmate. Pyrkiminen musikaaliin ei mennyt aivan viimeisen päälle. Syytän siitä itseani, sillä en huomioinut asiaa aikaisemmin. Keksimme puolivahingossa lauantaina, että hänellä on maanantaina pyrkiminen, jossa pitää osata kaksi monologia, yksi vaikea laulu sekä tanssiesitys. Sunnuntaina emme siten juuri muuta tehneetkaan kuin hioimme esityksiä. Viimeiseksi jääneessä pyrkimissimulaatiossa laulu meni aivan penkin alle. Pyrkimisaamuna hän oli laulanut Youtuben kanssa laulua ennen bussin lähtöä kotona ja hyräillyt sitä koko päivän tunnilta toiselle kulkiessaan. Juuri ennen musiikkiluokkaanmenoa hän oli laulanut sitä monta kertaa alusta loppuun. Pyrkiminen oli mennyt hyvin. Hän pääsi joukkokohtauksiin ja on aika mielissään. Harjoitukset alkoivat marraskuun alussa; esitykset ovat juuri ennen hiihtolomaa helmikuussa.

Vaikka maastojuoksukausi on ohi, juoksu jatkuu sekä Winter Running aktiviteettina kahdesti viikossa että itsekseen silloin tällöin. Winter Running aktiivisuus johtaa kuudesluokkalaisilla mahdollisuuteen liittyä keväällä yleisurheilujoukkueeseen. Jos ei ole aktiivinen, ei joukkueeseen ole asiaa. Pikku-O haluisi mennä. Aivan hirveästi täytyy häntä kuitenkin patistaa, jotta hän saa sen, minkä haluaa.
 
Ensimmäinen Field trip koulukavereiden kanssa oli kiipeilypaikkaan. Oli ollut mukavaa, vaikka hän edeltävästi kertoikin kärsivänsä korkean paikan kammosta.
 
Halloween kului minulla yksin kotona. Ensimmäistä kertaa ikinä päädyin aika alhaiseen kikkaan. Esitin, etten ole kotona, ja laitoin vain kulhollisen karkkia etuverannalle. E ja Iso-O olivat kavereidensa luona. Pikku-O meni Trick-or-Treating ystäviensä Charleyn ja Joshin kanssa. Ensin he olivat syöneet pizzaa, sitten menneet naapurustoon.  Kotiin Pikku-O tuli ison kassin kanssa, pullollaan karkkia.

Kuvassa Pikku-O:n ihan yksin kaivertama kurpitsa. Ei edes kysynyt lupaa. Hieno tuli eikä haavereita sattunut. 

E teini
Koulu menee hyvin edelleen. Ekan jakson kaikki aineet olivat A. Teinimeininkiä on silti kovasti ilmoilla. Voluumi on katossa erilaisista asioista keskustellessa. Hänen mukaansa hän ottaa rauhallisesti. Aivan siltä ei vaikuttanut, kun hän hetkeksi hukkasi kellonsa vain löytääkseen sen puoli tuntia myöhemmin vaatteidensa seasta. Tai kun joululahjarahoilla ostettu kallis juoksupaita repesi juostessa jäätyään kiinni tolppaan. Tai kun juoksupiikkareihin tuli iso repeämä toisen juoksijan piikkareista. Mutta. Vaikkei hän mikään pikkuveljensä kaltainen halailija olekaan, olen useita yllättäviä poskisuukkoja tai käden silittämisiä häneltä saanut. Ihana, tunteikas teini!

Haimme donitseja advisary ryhmän tapaamiseen hänen vuoronsa johdosta. Tarjolla olisi ollut myös Pumpkinbread (kurpitsakuivakakku), joita tein yhteensä neljä, mutteivat hänelle mukaan kelvanneet. Nyt ne ovat historiaa, sillä Pikku-O tykkäsi niistä niin paljon, että kahdessa viikossa niitä ei ollut enää yhtään.

Hassu yksityiskohta koulusta. E tekee biologiassa ryhmätyönä delfiinin ruoansulatussysteemin. Hän valitsi omaksi osakseen anuksen. En jotenkin ollut yllättynyt. 

Iso-O, ihana Freshman

Iso-O:n takia olen päässyt avartamaan monenlaisia käsityksiäni ja makujani. En itse todellakaan olisi mennyt RAP-konserttiin. Mutta sielläpä olin. Pääesiintyjänä oli Scotty Sire, lämppäreinä Bruce Wiegner, ja Chris Bloom. Iso-O oli aika innoissaan. Muutama päivä myöhemmin hän meni kavereidensa kanssa King Princess-konserttiin. Vein tytöt kesken pahimman ruuhkan House of Bluesiin Fenway Parkin viereen. Kesti ikuisuuden päästä takaisin.

Tunteita on toki riittänyt matamillakin. Laskin katosi. Jäi luokkaan, eikä koskaan enää löytynyt. Harmillista. Tilasimme siis uuden. Se oli laatikossa hänen pöydällään monta päivää avaamattomana. Hän lainasi Marthan vastaavaa. 

Reippaana hän juoksi Bill's 5k kaatosateessa ja kylmässä kelissä ja oli 3. nopein omassa ikäryhmässään ja 12. nopein kaikista naisista, joita oli monta sataa. Juoksun jälkeen hän tuli kirkkoon(!), jossa olin Pikku-O:n kanssa (Pikku-O oli Acolyte) vain saadakseen kyydin kotiin.

Maastojuoksujakso päättyi 17.11. valmentajan kotona olleeseen tilaisuuteen. Iso-O oli itkenyt vuolaasti, niin paljon tilaisuudessa oli tunteita. Samalla hän sai ensimmäisen Varsity Letterinsä kiinnitettäväksi isoon kangas-N-kirjaimeen. Samanlaiseen kuin E:lla. 

Juoksut on juostu, mutta uimakausi jo häämöttää. Swim Team informaatio sessio oli ja meni ja säännölliset preseason kapteenitreenit ovat alkaneet. Iso-O on aivan mielissään. Tytöt ja pojat muodostavat yhteisen joukkueen. Suurinosa uimareista ei tykkää juoksemisesta lainkaan, mikä tuntuu Iso-O:ssa koomiselta. Itseasiassa vain yksi maastojuoksujoukkueen jäsen tulee Iso-O:n uimajoukkuekaveriksi.

Ekan jakson arvosanat olivat A paitsi fysiikassa A-.  

Viimeiset maastojuoksukisat
- paikka - matka - aika - fiilis

E
- DCL-Meet Franklin Park - 5k - 16 min 50 s -"I died after one mile", South tuli toiseksi joukkueeksi, mikä oli suuri pettymys ("Acton-Boxboro came out of nowhere").
- D1 State Meet Wrentham - 5k - 16 min 35 s - Kirpeä, aurinkoinen keli, pari astetta pakkasta. Tyytyväinen oli juoksuunsa ja hyvältä se näytti. 28. sija. South oli kolmas ja pääsi MA-osavaltiotason kisaan ensimmäistä kertaa ikinä.
- MA-State Meet Gardner - 5k - 17 min 33 s - Hurja rata, jyrkkiä nousuja. 94. sija 181 juoksijasta. South oli kahdeksas 20 joukkueesta (20 seitsemän juoksijan joukkuetta koko MA-alueelta kvalifioitui, lisäksi huippujuoksijoita pääsi kouluista, joiden joukkueet eivät päässeet mukaan, siksi siis 181 juoksijaa 140 juoksijan sijaan)

Iso-O
- DCL-Meet Franklin Park - 5k -  22 min 35 s - hyvä mieli
- Wrentham Invitational - 3k - 12 min 50 s - 20.sija ja mitali, hyvä mieli. Ensimmäistä kertaa Varsity asusteessa.

Pikku-O
- Brown All City Meet - 2 mailia - 16 min 52 s - 101. sija 168 juoksijasta. Hyvä mieli
- Brown 6th Grader Meet - 2 mailia - 16 min 5 s - oma paras

Sports Night oli jo ennen State Meet-kisaa. E:lla oli hauskaa muiden, noin 10 juniorin kanssa ostamassa ja suunnittelemassa senioreille lahjoja. Hauskinpia olivat ehkä hieman kärkeä hitaammin juoksevalle pojalle mennyt kirja: How to run faster tai samaiselle Iso-O:n toimesta koristeltu fake NB-paita. Hauska oli ollut tilaisuuskin. Iso-O oli ulvonut naurusta. Tilaisuudessa valittiin myös ensi vuoden kapteenit. E:a ei valittu. Hän ei ollut täysin musertunut, vaikka vähän kyllä taisi harmittaa. Oma tavoite hänellä olisi olla kapteeni yleisurheilukaudella, joko indoor tai outdoor tai mieluiten molemmissa. Sen saamme tietää muutaman kuukauden ja puolen vuoden päästä.

Ruska-aikaan

Jos ehdit jo lukea "Ruska-aikaan" postauksen ja ihmettelet, kuinka erilaiselta tämä vaikuttaa, olet oikeassa. Jotain tapahtui, ja postaus hävisi jättämättä jälkeäkään. Joudun tekemään uuden yrityksen. Onneksi muistan niin hyvin kaikki juoksuajat, MCAS-tulokset ym - NOT. Pitääpä taas vähän googlata ja kaivaa papereita esiin. 

Matka Mainiin ja New Hampshireen
Ihan parhaaseen ruska-aikaan matkasimme White Mountains alueelle vaeltamaan. Ajoimme lauantaina pitkään isoa tietä numero 95, ja vasta paljon Portlandin jälkeen käännyimme länteen ja ajoimme pikkuteitä kohti Mainin Stonehamia pysähtyen spontaanisti New Balancen tehtaanmyymälässä Oxfordissa, jossa 40% alennuksen johdosta "säästin" 180 dollaria - näin minulle innokkaasti sekä Iso-O:n että E:n toimesta kerrottiin. Kaikille löytyi ihan tosi tärkeitä ja mielettömän olennaisia vaatteita ja kenkiä - kuten Pikku-O:lle piikkarit. Hän - ja myös E - olivat niistä niin innoissaan, että hotellille (Evergreen Valley Inn) päästyämme, hänen piti niitä heti päästä koittamaan. Hotelli oli alkuperäisessä, 80-luvun kunnossaan, eli varsin nukkavieru, mutta huone oli ratkaisuiltaan hyvä; sängyt olivat seinälle nostettavia, joten tilaa oli paljon, ja seinänkokoisen, suoraan metsään aukeavan ikkunanäkymän äärellä, ison pöydän ympärillä maistuivat aamiaiset ja illalliset.

Sunnuntai oli vaelluspäivä ja koostui kahdesta erillisesta vaelluksesta. Ensimmäinen oli kiipeäminen ylös Blueberry Mountainin huipulle ja sieltä Rattlesnake-putouksille. Toinen noin kilometrin matka suuntaansa Emerald Poolille. E oli päätynyt ottamaan vaellusvarusteikseen pikkuiset shortsit ja ihmetteli, kun kaikilla muilla oli pitkät housut ja lämpöiset takit. Opin jälleen, että jatkamme yhdessä pakkaamista. Hän otti college-housunsa mukaan ja käytti niitä peittonaan ("Pants Blanket"), kun pysähdyimme Blueberry Mountainin päällä, sillä eihän siella tietysti kauhean lämmin ollut. Huipulta avautuivat henkeäsalpaavat näkymät kymmenien kilometrien päähän monin ruskan värein. Rattlesnake-putouksilla kävin keskustelun E:n kanssa kännykän soveltumattomuudesta vedenalaiskuvien ottamiseen. Ensin hän ehdotti dippaavansa vain sen nurkan, jossa kamera on. Kiellettyäni sen, hän ehdotti muovipussin käyttämistä. En lämmennyt tällekään. Otti veden päältä sitten kuvansa. Ajoimme parin kilometrin matkan vaellusreissupolkujen välillä. Parkkipaikka oli aivan täynnä - ja hauskasti näimme auton, jossa oli Suomen lippu - mutta Emerald Poolilla ei yllättäen ollut ketään. E ja Iso-O tästä innostuneina päätyivät hyppäämään lähteen jääkylmään veteen. E:lle riitti yksi kerta, Iso-O meni kolmesti. Ihmetyyppejä! Kuivien vaatteiden vaihtamisen jälkeen olisivat voineet jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta palasimme autolle ja sillä hotellille. Illallisen ja biljardimatsien (jotka Pikku-O voitti) jälkeen ei unta tarvinnut odotella muiden paitsi E:n, joka valmisteli historiaesseensa illan pimetessä.

Maanantaina ajoimme vuorireittiä takaisin kotiin. Ensin Stonehamista pohjoiseen, sitten länteen Gorhamiin saakka, sitten etelään Mount Washingtonin ja Wildcatin välistä tietä aina Jacksoniin, josta ihanaa vuoritietä suoraan länteen Lincolniin saakka. Lounastauon pidimme Lincolnin eteläpuolella olevassa Woodstock Inn Brewerissa, jossa E söi "Death by Burger", jonka pihvi pelkastään oli yli 600 grammaa. Iso-O ja Pikku-O kalaa, ja minä tortillan. Brewerista otin itselleni pienen tuliaisen, 6 tolkkiä tuoreita oluita.

Lasten kilpailut
- Kilpailupaikka - matka - aika - tunnelmat

E
- Nara Park - 2.8 mailia - 15 min 3 s - ei hyvä mieli
- Cold Spring Park - 5 k - 18 min 3 s - ilman loppukiriä, ihan hyvä mieli
- Ocean State Meet - 5k -  17 min 5 s - Championship-kisassa 34. sija, hyvä mieli
- Cold Spring Park - 5k - 18 min 10 s - ei hyvä fiilis
- Twilight-kilpailu - 5k Varsity - 16 min 21 s - oma paras, hyvä mieli, 27. sija; South oli toiseksi paras joukkue

Iso-O
- Nara Park - 2.8 mailia - 19 min 22 s - hyvä mieli
- Wrentham Invitational - 3k - 14 min 10 s - ei hyva mieli, kuuma, 66. sija FS-kisassa
- NH-meet - 3.2km - 15 min 7 s - hyvä mieli ja 4. sija
- Cold Spring Park - 4.5 km - 19 min 10 s - hyvä mieli
- Cold Spring Park - 4.5 km - 19 min 5 s - hyvä mieli
- Cold Spring Park - 4.5 km - 19 min 4 s - olisi jaksanut vielä pidempäänkin
- Twilight - 5k Sophomore - 22 min 2 s - 2 sekuntia yli tavoiteajan, harminkyyneleet

Pikku-O
- Brown - 2 mailia (3.2 km) - 16 min 44 s - 44. sija - iloinen mieli
- Brown - 2 mailia (3.2 km) - 17 min 59 s- 66. sija - sairastamisen jälkeen
- Brown - 2 mailia (3.2 km) - 17 min 41 s - 50. sija, hieman raskasta, hieno loppukiri, ensimmäisen kerran piikkareilla

E halusi ilmoittautua New Yorkin Bronxissa marraskuun lopulla olevaan Yhdysvaltain koillisnurkan kisoihin. Varasin meille kaikille majoituksen - ja ilmoitin Championship-kilpailussa juoksevan E:n lisäksi Iso-O:n Freshman-kilpailuun ja Pikku-O:n 11-12-vuotiaiden sarjaan. Tästä Pikku-O sai potkun treenata enemmän, ja alkoi kahden treenipäivän lisäksi juosta 1-2 kertaa viikossa omatoimisesti.


MCAS-tulokset viime keväältä saapuivat
- Maksimipistemäärä on kaikissa 560, "Exceeds Expectations" 530-560, "Meets Expectations" 500-529.
- E/Iso-O/Pikku-O:n pisteet, suluissa (koulun keskiarvo, alueen keskiarvo, Massachusettsin keskiarvo)

E
- English 535 (516, 516, 506)
- Math 546 (523, 521, 505)

Iso-O
- English 553 (517, 514, 500)
- Math 560 (521, 517, 499) - Huom! Täydet pisteet - melkoinen matami!
- Science 520 (513, 510, 498)

Pikku-O
- English 508 (516, 511, 501)
- Math 526 (518, 510, 499)
- Science 522 (520, 507, 499)

Lyhyitä tunnelmia sekalaisessa järjestyksessä
E:lla on tunnelmia riittänyt. Ensin rippiristikoru katkesi. Se johti kauhean metelin pitämisen jälkeen korjauspaikan löytämiseen. Koru kesti korjauksen jälkeen viikon ja katkesi uudelleen. Ei muuta kuin uudelleen korjaukseen. Korjaaja ehdotti paksumman ketjun hankkimista. Niin teemmekin, mikäli vielä uudelleen katkeaa. Korjauksiin on nyt mennyt jo 44 dollaria. Aika kalliiksi tulee, jos jatkuu. Toinen melua aiheuttanut tilanne oli lempilyijytäytekynän häviäminen. Sille ei ole oikeanlaista korvaavaa löytynyt. Suurin meteli sekä harmikyyneleet ja runsaasti ei-niin-kivankuuloista tekstiä sain kuulla autossa, kun hän sai kuulla, että oikomishoito jatkuu vielä 3 vuoden täytyttyäkin.

Ilmastomielenosoitukseen menivät sekä Iso-O (tietysti) että E. Iso-O teki E:lle kyltin, koska arvasi, ettei E:lla muuten olisi ollut sellaista:" Clean up the Planet. It is not Uranus". Samoin Friday Night Lights-jalkapallo-otteluun menivät molemmat. Teemana oli Whiteout. Nyt E oli valmistautunut oikein ja pukeutui valkoiseen. Iso-O sen sijaan meni värillisenä omana itsenään ja sai kritiikkiä veljeltään.

Pikku-O:n uusi puhelin saapui ja hän on saanut siitä niin paljon irti, että vähempikin riittäisi. Ehjänä se on pysynyt - hän jopa ompeli itse sille aika mielenkiintoisen näköisen pussin.
E:n hiukset ovat vitivalkoiset perinteen mukaan (7 Varsity poikaa tekee niin). Iso-O:lla on vaaleanpunaiset latvat, tämäkin perinne (värjäyksen tekevät kaikki halukkaat).

Influenssarokotekausi alkoi. Minä sain jo omani ja jännitin viime vuoden kuukausia kestäneen kivun ja heikkouden johdosta aika paljon. Tällä kerraalla kuitenkaan käteen ei satu juuri ollenkaan. Helpottunut olen.

Kävin Marthan vanhempien ja Soleilin äidin kanssa syömässä Bostonin Brown Sugar Cafe-ravintolassa. Jaoimme ison keittokulhollisen ja 5 isoa lautasellista erilaisia Thai-ruokia sekä oluet keskenämme ja kävelimme läheiseen WBUR-teatterin kuuntelemaan hauskoja stand up komedia esityksiä, joista pääesiintyjänä oli Jeneane Garofolo. Nauratti aika paljon. Ruoka oli lisäksi suussasulavaa.

Trumpin kaaosmainen johtamistyyli on vain mennyt pahemmaksi. Nyt viimein Impeachemtn Inquiry on alkanut. Historiallinen aika. Kiinnostava seurata.

Koulujuttuja
Koulu menee kaikilla sujuvasti. Illat ovat pitkiä sekä E:lla että Iso-O:lla, mutta kuten arvata saattoi, Iso-O:lla venyvät usein sietämättömän pitkiksi, koska haastetta organisaatiopuolella on. E:lla oli ensimmäinen PSAT-testi ja oli kuulemma tosi helppo. Ensimmäinen College "harkitse meitä"-kirje saapui ja teki suuren vaikutuksen E:oon. College Fair Northilla piti sisällään helposti yli 100 eri Collegea ja yliopistoa esitellessään itseään aivan liian suurelle ja äänekkäälle määrälle junioreita ja heidän vanhempiaan. E ja Iso-O kiersivät aivan mielissään useille pöydille jonottaen. Minun piti siirtyä syrjään tilanteen sekavuuden, metelin ja tungoksen johdosta. Lähdimme, kun tilaisuus loppui - ei yhtään aiemmin.

Nyt postaan tämän uudelleen ja toivon, että pääsen seuraavaksi uudempiin kuulumisiin eikä tarvitse enää uudelleen näihin palata muuta kuin lukien.