Joulun alla

Ensilumi satoi 1.12. illasta ja pysyi melkein pari viikkoa maassa. Kaunista ja kylmää. Sitten tuli lämmin ja vesisade, eikä lumesta ollut hetkeen juuri tietoakaan (nyt 17.12. on taas kuorrutus maassa). Ensilumen sataminen aiheutti lapsille tunnin viiveen maanantaina 2.12. ja tiistai 3.12. oli kokonaan vapaa - vuoden ensimmäinen lumipäivä.

Joulukuusi tuli sisälle 5.12. ja innokkaasti Pikku-O sen koristeli. Koska hyvin tehty on puoliksi suunniteltu (sitaatti: Mikkelin M), ei kuusi alkanut juoda vettä. Olisi pitänyt ymmärtää sahata sen alaosa tuoreeksi. Pari päivää myöhemmin kaadoimme kuusen kyljelleen ruokasalissa ja yhteistuumin poikien kanssa sahasimme ja hakkasimme sen kirveellä sopivammaksi. Ensi vuonna sitten eri järjestyksessä ja talon ulkopuolella.

Suomen itsenäisyyspäivä oli koulupäivä, mutta illalla kaksi kynttilää ja pieni Suomen lippu muistuttivat juhlasta. Lapset lauloivat spontaanisti Maammelaulun, mistä olen kohtuullisen ylpeä - harjoittelimme sitä melkein kaksi vuotta sitten. Hyvin harjoiteltu.

Jouluvalmistelut olin koristelujen lisäksi ajatellut pitäväni minimissaan. Olin ajatellut, etten valmista yhtään mitään, mutta joulukuusen sisääntuominen sekä naapureiden ihanat jouluvalot saivat joulumieleni syttymään. Graavilohta perunarieskojen päällä (ruisleipä oli loppunut) söimme 14.12. ja ymmärsin, ettei siitä tykkää minun lisäkseni kuin Iso-O. Meni pastan jatkeeksi loput. Samana päivänä valmistin erityisesti E:n toiveesta taatelikakun, joulutortut, luumujälkkarin kaappiin jääneestä luumuviinasta, ja uuniohrapuuron. Kukaan ei toivonut piparkakkuja. Laatikot ja rosollin jätin myös väliin.  Glögin tapaista juomaa (Winter Wassail) olin ostanut neljä kahden litran pulloa Trader Joe's-kaupasta jo aiemmin. Se on erityisesti Pikku-O:n makuun. Suklaarasiakin on. Eli, ihan on jouluista minullakin, kun Suomeen matkaavat juhlapyhiksi.

Alla kaikenlaisia muita joulunalusjuttuja. Juoksuakin, tietysti, ja Thanksgivingia, ja New Yorkia ja vaikka mitä muuta.

E:n kaikenlaisia
Maastojuoksukauden jälkeen E piti juoksutauon, vaikka New Yorkin Regionals olikin vielä tuloillaan. Muutaman täysin liikkumattoman päivän jälkeen hän alkoi käydä koulun punttiksella pyöräilemässä, ulkona pyöräilemässä (näin hurjaa vauhtia pimeässä viilettäneen nuoren miehen kohtuullisen reteästi ylittävän tien, jolla ajoin) ja mietti jopa vesikävelyä. Kaakaomailin (3 dl kaakaota joka 400 m jälkeen - jos ei pysy sisällä, ylimääräinen kierros jokaisesta oksennuksesta) hän kävi voittamassa kolmatta kertaa peräkkäin - hirveät paineet ensivuodelle. Samaan vuosittaiseen sarjaan kuului Powderpuff senioritytöt vs junioritytöt amerikkalainen jalkapallopeli, jossa E oli junioreita kannustamassa. Sisähallikausi alkoi joulukuun alussa ja juokseminen jälleen samaa hurjaa menoa 3-8 mailia päivässä lisättynä nopeus-ja voimaharjoitteilla, kuusi päivää viikossa. Ei ihme, että ruoka maistuu ja energiatasot ovat alhaalla.

E:n pitää tehdä SAT-testi tämän kouluvuoden aikana, mutta hän halusi ensin katsoa, miten harjoitustesti meni. PSAT-tulokset viimein tulivat. Hän oli hieman hämmästynyt, että englanti meni paremmin kuin matematiikka.  Yhteispisteet olivat 1390/1520, mikä on 99% tienoilla - englannissa juurikin siellä, mutta matematiikassa 95% kohdilla. Mielestäni oikein hyvä tilanne. Hän suunnittelee nyt ottavansa testin maaliskuussa. Testituloksella on suora vaikutus siihen, mitkä jatko-opiskelupaikat ovat mahdollisia, jos suunnittelee opintoja Yhdysvalloissa. Muualle maailmaan niillä on vähäisemmät vaikutukset, tietysti.
   
E usein lähtee muualle kavereita tapaamaan, mutta kiva oli, kun hän kutsui Saylorin, Collinin ja Kritin meille. He leipoivat pizzaa 550 F uunissa sekä katsoivat Borat-elokuvan. Hauskaa oli ja meteliä riitti.

Rippiristikoru meni jälleen rikki, kolmatta kertaa parin kuukauden sisään. Hän soitti minulle bussista itkua pidellen. Olimme jo sopineet, että jos niin käy, ottaa hän käyttöön paksumman ketjun. Hän päätyi fiksaamaan sen itse - toivottavasti ei seuraavaksi käy niin, että risti katoaa - eikä suostunut ottamaan paksumpaa.

Uudet lenkkarit piti taas ostaa. Vaikeaa itselleni, mutta onhan se ymmärrettävä, että moisilla mailimäärilä kengät kuluvat nopeammin kuin omilla pikkupyrähdyksilläni. Heartbreakhill Running Company-kaupassa oli Will töissä ja saimme "Friends and Family" 20% allennuksen. 

Iso-O aktiivisena
Iso-O:n hyväntuulinen pörräys jatkuu. Juoksutauon aikana hän meni tanssitunnille Bostoniin Abbyn kanssa, Freshman-näytelmää katsomaan Marthan kanssa, Talian synttäreille ilman läheisimpiä kavereitaan, Frozen 2-elokuvan katsomaan Marthan perheen kanssa, Latin Sing Along Brown Universityssa Rhode Islandin Providencessa ym. Listaa voi helposti jatkaa kaikenlaisilla spontaaneilla banaanikakun leipomisilla ym. Aina on jotain tekeillä.

 Läksyihin menee hurjasti aikaa. Harvoin lamppu sammuu ennen klo 23. Isoveli antaa jatkuvaa palautetta organisointikyvyn heikkoudesta. Koulu menee pääosin hyvin, joskin matematiikan opettajasta hän ei tykkää ollenkaan (ei opi mitään) ja fysiikan kokeesta tuli yllättäen 77%, minkä opettaja tosin antoi tehdä uudelleen. International Cuisine:n hän aikoo vaihtaa pois, sillä tehdyt ruoat ovat lähes poikkeuksetta lihaa sisältäviä (mikä on vähän hassua, sillä opettaja on vegaani), eikä hän oikein pääse nauttimaan lopputuotteista.

Uintijoukkueeseen pyrkimiset ovat ohi. Iso-O yritti parhaansa. "I looked like having a seizure in the water" "I almost drowned". Hän ei päässyt joukkueeseen. Suurin suru tuli siitä, että mukavat kapteenit eivät ole joukkueessa enää seuraavana vuonna.  Pari viikkoa myöhemmin tuli uintivalmentajalta viesti:"Hello Iso-O, We have an opening as Girls Team Manager and I wanted to give the opportunity since you left such a great impact on our team in just a few days..." Oooh - äiti on taas ylpeydestä pulleana. Hän vastasi oikein kivasti todeten, ettei voi ottaa paikkaa vastaan, mutta mielellään auttaa kaikissa kilpailuissa, johin hän ehtii mukaan katsomaan. Muistona meillä on hassu pitkälahkeinen, melkein 400 dollaria maksanut uintipuku. Missähän sitä voisi käyttää?

Uintijoukkueesta putoamisen jälkeen hän pääsi kysymällä Indoor-joukkueeseen ja juoksee Varsity (edustusjoukkueen) 600 m. Ensimmäisten treenien sekä kilpailun jälkeen hän on ollut kuin sivujuonnetta ei olisi tapahtunutkaan.

Pikku-O:n kaikenlaiset
Kännykkä menee nukkumaan päivittäin puoli tuntia ennen oikeaa nukkumaanmenoa. Ei aivan kivuttomasti, mutta menee kuitenkin. Kivasti on muutakin elektroniikan ulkopuolista toimintaa tarjolla. Eddylla oli yökyläsynttärit, Nathanille hän meni spontaanisti, ja Eddylle uudelleen sovitusti koulun jälkeen. Winter Running aktiivisuus on 50-75% välissä, mikä on aavistuksen huolestuttavaa - pitäisi saada yli 75%, jotta varmasti pääsisi kevään yleisurheilujoukkueeseen mukaan. Syynä melko alhaiseen prosenttiin on huono tuuri. Winter Running on pari kertaa peruttu sellaisina päivinä, joina hän olisi päässyt mukaan ja toisaalta teatteritreenien johdosta muutama kerta on jäänyt väliin. No, peliä ei ole vielä menetetty. Lomaa edeltävän viikon maanantaina hän oli mukana ja juoksi 4 mailia ollen siitä aika mielissään.

Koulu tuntuu menevän aivan hyvin, vaikka englanti tuntuukin vähän hankalalta. Minustakin se on monimutkaista, ainakin opettajan lähettämien viestien perusteella. Valokuvia piti teettää johonkin koulun projekteista ja se aiheutti pahantuulisuutta sekä valokuvia valittaessa että niitä paperiin liimatessaan. Ei tainnut olla lempiprojekti. Päivitäiseen advisary-tapaamiseen hän vei omalla vuorollaan minidonitseja.

Acolyte-avustajana hän joutui opettelemaan uudet ohjeet. Hyvin meni, koska pappi ohjasi häntä läpi koko messun. Ehkä tämä on vähän äidin värittynyt mielipide, mutta hän kyllä näyttää kaavussaan aika söpöltä. Kiva on myös, ettei hän ihan hirveän kovaäänisesti kritisoi tehtäväänsä. Teini-ikä kun hänelläkin lähestyy.

Buddy-koiran ulkoilutus jatkuu pimeässä ja kylmässä. Hän oikein totesi sen minulle erikseen jatkaen kuinka hyvin hän huolehtisi meidän omasta koirasta. Palkkaa on kertynyt jo 250 dollaria. Melkoinen summa mieluisasta hommasta.

Oikomishoito viimein eteni vaiheeseen, jossa raudat ja vaijerit ovat suussa, sekä ylhäällä että alhaalla. Yli viikon ajan oli hankala syödä.

Omat arjen ulkoiset tapahtumat ja melkein tapahtuneet
Naapurin Danielle kutsui minut drinkille läheiseen Buttonwood-ravintolaan. Koska hänen miehelleen tuli yllättävä meno, päädyimme istumaan iltaa heidän kotonaan. Mukavaa silti.  Itseasiassa minulle jopa mieluisampi vaihtoehto.

Ostin aivan yhtakkisesti lipun itselleni Madonna-konserttiin pari kuukautta sitten. Konsertin piti ensin alkaa klo 20.30, mikä on sekin melko myöhäinen. Pari viikkoa myöhemmin konsertin alkuajankohta kuitenkin siirrettiin alkamaan klo 22.30, ja kun konsertin kesto oli tietojen mukaan 2 h 20 min, alkoi minua oikeasti huolettaa ja harmittaa, että olin lipun päätynyt hankkimaan. Parkkeeraaminen Bostonin keskustassa on joko hirveän hankalaa tai kamalan kallista, joten olin ajatellut mennä metrolla, mikä itseasiassa olisi ollut helppoa. Paitsi että konsertin myöhäisen ajankohdan johdosta olisin myöhästynyt viimeisestä. Olin tosi helpottunut, kun Madonna aivan viime tipassa perui kaikki kolme Bostonin keikkaansa.

Puhelinnumerot piti tilinmuutoksen johdosta vaihtaa. Hirveää systeeminjäykkyyttä. Numeroiden vaihtumisen johdosta lisää maksettavaa syntyi 245 dollaria tässä vaiheessa (uudet SIM-kortit yhteensä $120, ja edellisen tilin uusi maksukausi juuri alkoi, ja se pitää kokonaan maksaa, vaikka se sulkeutuukin nyt). Huoh! Suunnilleen sama summa "säästyy" vuodessa uusien liittymien johdosta. Iso-O:lle muuton on henkisesti hankala - hän oli kiintynyt numeroonsa. E:lla taas meinasi hermo mennä, kun puhelin alkoi temppuilla SIM-kortin vaihttamisen jälkeen. Sama ongelma oli minulla; ilmeisimmin vanhempien puhelimien ongelma. No, googlaamalla ongelma ratkesi. Näillä porskutetaan nyt. 

Thanksgiving
Meidät kutsuttiin jälleen Westboron sisarusperheiden Thanksgiving dinner-juhlaan. Päivällinen on joka toinen vuosi Boston Collegen Jonin vanhempien luona ja joka toinen vuosi hänen tätinsa luona. Tänä vuonna menimme tädille. Meidät otettiin sydämellisesti vastaan. Lapsetkin kokivat olonsa kotoisaksi ja hyväksi. Aivan kuin mummola kaukana kotimaasta. Meitä pyydettiin tuomaan alkupalat - ruisleipäpalat juustolla ja kurkulla sekä hapankorput raejuustolla ja minitomaateilla -  samat jotka olemme vieneet joka vuosi. Pyyntö oli kuulemma yksimielinen. Hirveän hyvä mieli jäi.

Bronxissa, New Yorkissa
Thanksgiving-torstain jälkeen Black Friday aamuna pakkasimme kamat autoon ja lähdimme ajamaan kohti New Yorkia. Matka oli itselleni ensimmäinen autolla tehty ja myönnän olleeni aika jännittynyt edeltävästi, mutta matka kaikkinensa oli positiivinen yllätys. Ruuhkaa ei ollut juuri yhtään - kaikki olivat jo matkojensa määränpäässä Thanksgiving-loman johdosta - mutta yllättäen myös matka kotiin sunnuntaina sujui helposti.

Ajoimme jouhevasti Bronxiin ja siellä olleeseen kivaan AirB@B-asuntoon. Ei mikään luksusasunto, mutta kaikille oli sängyt, asunnossa oli erillinen keittiö ja ruokatila,, ja kylppäri oli skandinaavisen tyylikkäästi remontoitu. Erityisenä bonuksena oli pihan ilmainen parkkipaikka. Hirmu iso bonus New Yorkissa.

Koska oli vielä valoisaa, menimme Van Cortlandt Park-puistoon katsomaan kisapaikkaa, ja lapset pääsivät juoksemaan seuraavan päivän 5 km matkan läpi. Pikku-O:lla oli vaikeuksia pysyä isosisarusten matkassa ja otin hänet puolimatkasta mukaani. Kävelimme kukkulan yli lähtöpaikkaan. Tämä oli ihan hyvä päätös, sillä Pikku-O:n 3 km reitti meni juuri ko. kukkulan yli toisin kuin isosisarusten pidempi. Autolle löytyi hyvä salainen parkkipaikka - mikä seuraavana päivänä osoittautui erittäin kalliiksi. Sain $115 parkkisakon.

Jouksun jälkeen ajoimme 20 mailin päähän kisahotellille, jossa oli tarkoitus vain käväistä hakemassa kisamateriaali (numerolappu, reppu ym), mutta siellä olikin hirveä jono, melkein kaaos. Jonossa meni aikaa 2 tuntia. Järjestäjät eivät ollenkaan olleet varautuneet sellaiseen määrään ihmisiä. Eipä tarvinnut illalle enää muuta keksiä. Asunnolla maistui pasta.

Foot Locker Cross Country Northeast Regionsals-aamuna ajoimme kalliille autopaikalle, josta oli hyvin lyhyt kävelymatka kisan alkupisteeseen. Ehdimme nähdä jopa ensimmäisen, kaikille vapaan kisan. Seuraavana oli jo FreshSoph-pojat, jonka jälkeen peräjälkeen Iso-O:n FreshSoph-tytöt, ja E:n Championship-pojat. Sen jälkeen parin tunnin ajan oli erilaisia kisoja ennen 11-12-vuotiaita poikia, jossa Pikku-O pääsi antamaan parhaansa. Kaikilla meni aivan hyvin, vaikka ajat eivät omia huippuja olleetkaan. Alla tarkemmin ajat ja tunnelmat.

Joker Stairs piti nähdä, joten ajoin auton niiden alaosaan ja otin kolmikon kyytin niiden yläosasta. Paikasta on tullut yleinen nähtävyys ja sen kylla huomasi. Parkkipaikkaa ei olisi mitenkään löytänyt. Portaiden jälkeen piti päästä syömään. Aikaa olisi ollut vaikka mihin. Ehdotin lähtöä Manhattanin puolelle katsomaan ainakin Rockefeller Centerin joulukuusta, mutta kukaan muu ei innostunut. Teimme sentään Iso-O:n kanssa pienen kävelyn Bronxissa, mikä oli kiva kokemus. Olimme lähes ainoat valkoihoiset. Pojat jäivat asuntoon kännyköilleen.

Jouhevan ajon ja tavaroiden paikoilleen laittamisen jälkeen menimme O'Harasiin syömään. Vaihtoehtoja on monia, mutta kolmikko ottaa aina samat. Iso-O ja E jakavat Leone Pizzan (jota ei enää ole edes listalla), E syö lisäksi Chicken Pot Pie:n ja Pikku-O ottaa aina hampurilaisen. Hassuja ovat.

Juoksuhommia - ensin Regionals New Yorkissa, sitten Indoor-kauden alkua
Regionals
E juoksi Championshipkisassa. Sounthin pojat juoksivat viiden pojan rivinä ja olivat sijoilla 222-226 357 juoksijasta; kaikkien aika 1 sekunnin sisään. E:n aika oli 18 min 3.4 s (muut pojat: Brett 3.2s, Jonathan 3.5s, Will 3.5s, ja Owen 3.8s), ihan ylisöpöjä olivat juostessaan saman ajan. E huusi koko 357 porukalle lähtöviivalla:"Who is here for the bag?" ja sai ison hurrauksen aikaiseksi. Laukku on hieno. :) Voittajan aika oli melkoinen: 15 min 7 s.

Iso-O juoksi Freshman-kisassa. Hänen sijoituksensa oli 58. yhteensä 97 juoksijasta. Aika oli 25 min 37.2 s, eikä juoksu tuntunut hyvältä. Voittajan aika oli 19 min 31 s.

Pikku-O juoksi 11-12-vuotiaiden kisassa 3 kilometria ollen 61. yhteensä 67 juoksijasta. Hänen aikansa oli 15 min 28.6 s, mikä on hänelle oikein hyvä asenteella "lahjattomat harjoittelee". Voittajan aika oli hurja: 10 min 24.8 s, pienikokoinen poika New Yorkista. Hänestä varmaan kuulemme tulevien vuosien aikana.

Indoor-kauden alkua
Paikka - Ketä vastaan - Matka - Sijoitus - Aika - Tunnelmat

E
BU - Westwood Academy - 1000 m - voitto - 2 min 41.39 s - erittäin hyvät tunnelmat. 4 x 400 m oma osuus 52 s, voittivat myös.

Iso-O
BU - Westwood Academy - 600 m - 15 - 1 min 55.05 s - erittäin hyvät tunnelmat: "Indoor is so much fun!" ja "I love 600 m"

Muutaman päivän päästä alkaa joululoma. Lapset lähtevät Suomeen. Minä jään koko ajaksi tänne ja vapaata minulle siunautuu vain joulupäivänä. Sen viettänen rauhassa kotona lepäillen ja lämmintä juoden.