Covid 19 - Arjen palatessa

Lunta tuli oikein kunnolla 7. tammikuuta ja lapsilla oli lumipäivä. Lumitöiden jälkeen Pikku-O oli mennyt pulkkailemaan Mason-Ricen mäelle, mutta yllättäen Iso-O ei lähtenytkään Westoniin hiihtämään, vaikka kaverit menivät. Syynä siihen oli se, että koronatartuntoja oli hänen ystäviensä perheissä ja se häntä kovasti huoletti. Yritin rauhoittaa häntä, sillä hän oli kolmesti rokotettu, mutta silti hän mielummin kökötti kotona lajitellen erilaisia lehtileikkeitä hänen megakollaasiprojektiaan varten. Toinen syy hiljaiseloon saattoi tosin olla sekin, että hän oli kaatunut pyörällä ja tarvitsi aikaa toipumiseen sen aiheuttamasta koko kehon kipuilusta. Ja kolmas syy oli se, että häntä on todella alkanut huolettaa lähestyvät ACT- ja SAT-testit. Sen sijaan, että hän alkaisi valmistautua niihin, hän vain kokee kaiken henkisesti ylivoimaisena, eikä tee asialle mitään. 

 

Lumi on jo aikoja sitten sulanut melkein kokonaan ja huolenaihet ovat joltain osin onneksi vähentyneet. Alla eriteltyinä viime aikojen tapahtumia kaikkien kolmen osalta.

 

Pikku-O juhlii ja sai kolmannen rokoteannoksensa

Pikku-O:lla oli ensin Codyn ja Cooperin synttärit 8. tammikuuta heidän kotonaan ja omansa meillä viikko myöhemmin 16. tammikuuta käytännössä samalla porukalla. Hän kutsui kaksospoikien Codyn ja Cooperin lisäksi Jaken ja Nathanin, ja kaikki tulivat. Olimme sopineet, että juhlijoilla on maskit päällä ja ylpeänä totesin kaikilla niin olevan. Vastuullisia ovat nämä nuoret teinipojat tunteiden myllerryksestä huolimatta. Juhlien teema oli Board Games. He aloittivat Uno:n pelaamisella. Pizzojen syömisen jälkeen vuorossa oli Trekking the National Parks-peli. Sitten he söivät Pikku-O:n tekemiä kuppikakkuja, ja loppuaika oli äänekästä hengailua. Pikku-O meinasi edeltävästi hermostua, kun halusin meidän käyvän juhlien kulun läpi siten, että hänellä oli itsellään ymmärrys, mitä tapahtui missäkin järjestyksessä ja mitä tehdä, jos tekeminen loppuu. Jälkikäteen hän oli oikein tyytyväinen ja iloinen, vaikkakin koki olonsa väsyneeksi isäntänä toimimisen johdosta.

Pikku-O sai oman kolmannen Covid-rokoteannoksensa 10. tammikuuta. Seuraavana päivänä hänelle nousi kuume, sattui päähän ja kainalossa olivat imusolmukkeet turvonneina. Hän jäi kotiin. Olo parani päivän aikana ja pitkän yöunen jälkeen hän oli taas menossa. Koulussa hän oli kertonut saaneensa "bad reaction" rokotteesta. Itse ajattelen, että hänen immuunisysteeminsa reagoi rokotteeseen juuri oikealla tavalla. Ajatuseroistamme huolimatta voimme kaikki olla iloisia siitä, että koko perhe on täysin rokotettu. Tai niinkuin CDC:n uudempi termi on "up to date with vaccinations" mikä tarkoittaa sitä, että viimeisimmästä annoksesta tai sairastetusta taudista on vähemmän kuin 6 kuukautta aikaa.

Iso-O:n aktiviteetteja

Iso-O:lla oli toiset hiihtokisat keskiviikkona 12. tammikuuta ja hän tuli joukkueensa neljännelle sijalle kolmen hiihtoa paljon harrastaneen jälkeen, ennen ystäviänsa Mayaa ja Emilya, jotka molemmat ovat hänen tasoisiaan hiihtäjiä. Hän suunnilleen pomppi paikallaan tietoa jakaessaan. Iloa tietysti lisäsi sekin, että T oli häntä siellä kannustamassa. Seuraavan viikon kisat hän jätti väliin sairastaessaan kotona ylähengitystieinfektiota (koronatesti negatiivinen x 2). Tämän viikon (26.1.) kisoja pääsin minä katsomaan. Ne olivat kirpeässä pakkaskelissä, luistamattomissa olosuhteissa sekä aiheuttivat hiihtäjälle huonon fiiliksen heti alkuunsa. Se näkyi hänen hiihdossaan. Hän kaatui maahan maaliviivan jälkeen ja kertoi saaneensa sydänkohtauksen. Sydänkohtaus meni ohi, kun hitaasti kävelin hänen kanssaan suksivarastolle ja ehdotin lähtöä suoraan kotiin. Hän ei halunnut lähteä, sillä poikien kisa oli vielä nähtävänä ja kannustettavana. Sellainen sydänkohtaus.

Tammikuun puolivälissä Iso-O:lla oli Team Dinner, joka toteutettiin kokonaan ulkona kirpeästä pakkaskelistä huolimatta. Vaikka lähimmät kaverit eivät tulleet paikalle, oli hänellä silti ollut mukavaa. Hiihtojoukkue koostuu molemmista sukupuolista ja tällä hetkellä joukkueessa on kolmelta eri luokkatasolta hiihtäjiä, Iso-O:n ikäiset juniorit ovat vanhimpia, joten diversiteettiä riittää. Kiva.

Iso-O alkoi loman jälkeen kerätä materiaalia seuraavaa kollaasiaan varten. Tilasin ison teollisuuspakkausrullan, josta hän sai taideteokselleen hyvän pohjan. Siitä tulee iso! Viikonloppua edeltävästi materiaali levisi ala-aulaan ja projekti alkoi. Alun jälkeen se kuulemma siirtyy ruokasalin pöydälle. Tällä kerralla poytä ei tosin riitä, sillä teoksesta tulee paljon suurempi. Sitä varten hän haki kellarista puutasoja, joilla sai tuoleja hyväksikäyttäen jatkettua tasoa melkein koko huoneen kokoiseksi. Hmm. Tämä tyttö tarvitsisi todellisen taideateljeen. Normaali koti ei tähän oikein sovi. Teos on edelleen ala-aulan lattialla ja blokkaa kokonaan olohuoneen lasiovien käytön.

E kotona ja kampuksella

Ennen lukukauden alkua 18.1. E kulki treeneihinsä polkupyörällä, ja nautti kodin tarjoamista palveluista (riittävästi ruokaa, urheilua televisiosta ja Minecraft Dungeons isolta tietokoneruudulta), mutta odotti kovasti muuttopäiväänsä perjantaita 14. tammikuuta. Koska entinen huonekaveri Brian otti huoneen maton mukaansa, yritti hän löytää uuden tilalle. Hänellä oli vahva käsitys, miltä maton pitäisi näyttää, mutta mistään ei sellaista löytynyt. Ei fyysisesti kaupoista, eikä netistä. Tarjosin yläkerran vierashuoneen mattoa, mikä ei millään häntä ilahduttanut, mutta käytettyään runsaasti aikaa toisenlaiseen ratkaisuun, päätyi hän sen lopulta ottamaan. Hän muutti Brianin entisen puolen sohvaksi ja 'keittiöksi' - ja aivan hyvältä matto kuvassa näyttää. Seinillekin oli löytynyt vaikka mitä, mm. liikennemerkki. Muutto kampukselle onnistui saatuaan neljännen(!) negatiivisen koronatestituloksen viikon sisään. Huonolla tuurilla hänet valittiin  sen jälkeen vielä sattumanvaraisesti viikottaiseen testiin 18.1., viides!, sekin negatiivinen. BC muutti käytäntöjään siten, että kaikkien kuuluu käyttää maskia yleisissä tiloissa tammikuun ajan. Käytännössä sen ajan, että jokainen on saanut kolmannen rokoteannoksensa otettua.

 

E kävi kotona MLK-päivänä maanantaina 17.1. syömässä yhdessä, sai tukanleikkuun T:lta ja unohti korunsa. Se piti hänelle sitten käydä erikseen viemässä. Ei oikeasti pitänyt, mutta halusin, ja T tuli mukaan. 

E:lla oli Beantown Challange-kisat Harvardilla vielä kotona asuessaan. Hän juoksi mailin ajalla 4:24 kilpailussa, jossa hän oli ainoa Freshman. Kaikki muut olivat junioreja ja senioreja. Hän jopa voitti oman joukkueensa seniorin sekunnilla. Aika oli hänen parhaansa, 13 sekunnin parannus aiempaan matkalla, joka ei ole hänen omansa. E, E, E!  T oli päässyt ikkunan takaa häntä katsomaan. E oli tyytyväinen, vaikka tavoilleen uskollisena hieman sitä vähättelikin. 

Seuraavat kisat olivat BU:lla, johon ei tämänhetkisessä koronatilanteessa ole katsojilla asiaa, lauantaina 22. tammikuuta. Siella E juoksi 600 m omalla parhaallaan 1:24 tullen oman lähtönsä toiseksi. Kokonaiskisassa hän tuli 24. sijalle yhteensä 27 juoksijasta, ja oli ihan tyytyväinen. "PR (=personal record) on PR", laittoi hän viestiinsä, kun kysyin tunnelmista.

E on asetettu palvelukseen Porin prikaatiin palveluunastumispäivänään 4. heinäkuuta. Urheilukouluun hän tosin yrittää, joten saa nähdä. Ensi vuosi - kai - menee hänellä sitten hieman erilaisessa opiskelijavaihdossa.

Sekalaista

Kokeilin jälleen uutta vegaaniruokaa. Ohje tähän paistokseen löytyy Chickpea-paistos linkin takaa. Oli aika helppo ja maistui hyvältä.

Varasin meille passienuusimismatkan New Yorkiin. Hotellin varasin tosi läheltä Times Squarea, musikaaliliput ja intialaisravintolakäynnin korttelin päähän, ajanvarauksen lähetystöön aamulle, Columbia-yliopiston kiertokäynnin ja ravintolakäynnin sen lähelle. Ajan siis Manhattanille ja Manhattanilla autolla. Taisin jättää täman kohdan huomioimatta. Ups. Nimimerkillä jännitin aikoinani Helsingissä ajamista. Tästä reissusta riittää varmaan kerrottavaa. Palaan siihen aivan maaliskuun alussa.

T sai olla käymässä luonamme kahdeksan viikon ajan aiemmin aiotun viiden viikon sijaan. Se oli hieno juttu.

 

Covid 19 - Joululomalla

Tavanomaisuudesta poiketen jouluaatto oli minullakin vapaa, sillä joulupäivä - se normaalisti ainoa vapaa - osui lauantaille. Tämä poikkeavuus sopi minulle kuin nenä päähän, sillä pääsin koululaisten kanssa samaan aikaan vapaalle 23. joulukuuta iltana. Kiirettä tosin oli, sillä kaupassa piti käydä ja Iso-O:lla oli lastenhoitovuoro, mutta kuitenkin. Jouluaaton pystyimme viettämään ihan aamusta lähtien.

Aattoaamu alkoi pitkällä lenkillä riisipuuron hautuessa. Turun joulurauhan julistuksen katsoimme netistä television kautta, ja aina se vähän naurattaa. Iso-O:lle oli oma vegaaniversioriisipuuronsa ja mantelinsa,  mikä oli Pikku-O:n mielestä epäreilua, kun meidän muiden todennäköisyys löytää manteli oli niin paljon huonompi. Iltapäivästä oli ruisleipäpalasia kuohujuoman kanssa ennenkuin istuimme joulupöytään noin 18 aikoihin. Jouluelokuvan valinnassa oli vähän erimielisyyttä, mutta katsoimme lopulta Pikku-O:n valitseman Klaus-elokuvan, joka oli ihan viihdyttävä. 

Joulupäiväaamuna minun piti herätä herätyskellolla, jotta sain lahjat kuusen alle ja vierelle ennen innokkainta herääjää. Onnistuin. Pikku-O oli kyllä hereillä hänkin jo klo 9, mikä on hänelle nykyään aikaisin, ja viritteli saksofoninsa soittokuntoon. Klo 10 alkoi joululaulujen soittaminen saksofonilla ensin alakerrassa, mutta kun se ei johtanut minkäänlaiseen liikehdintään yläkerrassa, siirtyi soittaja sisarustensa ovien taakse. Nopeasti olivat sitten kaikki aamupalapöydässä. Sen jälkeen pääsimme itse asiaan. Lahjojen avaamisen jälkeen meni tuntikausia laiskasti ennenkuin saimme vieraan. Boston Collegen professori, Gary Gurtler, saapui meille jälkiruoalle. Koska meille muille kyseessä ei varsinaisesti ollut jälkiruoka-aika, oli meillä ensin pieniä ruispalaleipäsiä sekä juustoja ja keksejä olohuoneen puolella ennen makeita paloja ruokasalissa teen tai glögin äärellä. Kun hän lähti, alkoi pääruoan lämmittäminen. Vaikka nälkä ei ollut enää yhtään, söimme tuhdisti taas. Meillä oli siis alkupalat-jälkiruoka-pääruoka-järjestys, mikä ei ehkä ole se kaikkein optimaalisin. Ruoan jälkeen pelasimme Pikku-O:n saamaa uutta lautapelia (Trekking the National Parks), mikä oli oikein hauskaa.

Tapaninpäivänä Iso-O halusi lähteä melko pian heräämisensä jälkeen ensimmäisen kerran tänä kautena Westoniin hiihtämään. Luonnonlunta ei ole, mutta oli siella pieni lenkki lumetettuna. Mayan kanssa menivät ja iloisia olivat molemmat. E oli liimautuneena nenä kiinni ruutuun, kun koko päivän oli Premier Leaguen jalkapallo-otteluita. Ja minä tein jäljelle jääneestä porkkanalaatikosta rieskoja. Kannattaa kokeilla, kun alkaa laatikot tulla korvista ulos.

Välipäivien on aikaan aktiviteetteja olivat Walden Pond-lammen ympärikavely, Arnold Arboretum-puistokävely ja Mount Monadnock-vaellus vaarallisesti pelkillä lenkkareilla. Syömässä kävimme O'Hara'sissa. E on katsonut jalkapalloa televisiosta, Iso-O on ollut eniten menossa tavaten kavereitaan Mayaa ja Alia nuotion äärellä, Mayaa juoksun ja hiihdon merkeissä sekä Marthaa hänen viimein saavuttuaan perhematkaltaan Islannista. Elokuviakin katsoimme. E:n toiveesta mm. koko Lord of the Rings-trilogian.

Pikku-O:n syntymäpäivä alkoi bagelien hakemisella leipomosta ennen muun perheen heräämistä. Perinteinen moniääninen syntymäpäivälaulu laulettiin, ja sankari sai toivomansa aamupalan. Sen jälkeen oli lahjojen vuoro, ehkä eniten odotettu aktiviteetti. Iloinen hän oli. Hän oli toivonut käyntiä New England Aquariumissa, ja sinne menimme. Siellä oli ihan liikaa ihmisia, mikä hieman haittasi kokemusta, erityisesti tietyisti koronan johdosta, mutta käynti ilahdutti päähenkilöä, mikä oli tärkeintä. Parin tunnin session jälkeen menimme hänen toiseen toivekohteeseensa Quincy Marketille, josta pettymykseksemme oli japanilaisravintolan lisäksi hävinnyt intialainenkin. Ruokaa tietysti sieltä edelleen löytyi. Yllättäen sankari valitsi itselleen Clam Chowdering. Kotiin saavuttuamme oli pieni aika hengähtää ennenkuin E aloitti keittiössä Pikku-O:n häneltä toivoman Fettucchini Alfredon valmistamisen (E:n tekemä on parempi kuin minun tekemäni, "no offence, mom"). Illallisen päätteeksi söimme suklaakakun, mikä oli maultaan ihan hyvä, mutta ulkonäöltään ei ihan konditoriatasoinen. Pikku-O oli itse tehnyt omat versionsa York-konvehteista, mitkä maistuivat hyviltä, vaikkeivat nekään täyttäneet konditoriakriteerejä. Juhlapäivä päättyi yhteiseen Suomi-aiheiseen peliin Aikamatka.

Uudenvuoden juhlallisuudet rajoittuivat kotiin kaikilla, vaikka menokenkää olisi varsinkin E:lla vipattanut. Syynä tähän oli se, että Iso-O:lla oli vähän toistaitoinen olo, eikä koronatestejä löytynyt yhtään mistään (E kävi kolmessa apteekissa kysymässä). Uudenvuodenpäivänä Pikku-O vain lähti Codylle, mutta olivat pojat hienosti ja spontaanisti pitäneet maskeja molemmat. Ja seuraavana päivänä Iso-O parani "miesflunssastaan" (poikien antama termi hänen jo 'sairastamilleen" 7 koronainfektiolle), meni ensin Talian kanssa kirjastoon ja sitten vielä latinaryhmän kanssa luistelemaan.

Minä menin töihin ja Pikku-O Iso-O:n tavoin lähti kouluun 3. maanantaina. Luokista on ollut useita poissa koronan johdosta. Useita tunteja on peruttu opettajien saman syyn johdosta. Koulu on silti alkanut melko normaalisti ja Iso-O:lla oli jopa ensimmäiset hiihtokilpailut. Kilpailut olivat vesisateessa ja tykitetty lumi oli ihan loskaa, mutta tytöt (Abby, Maya ja Iso-O) olivat kaikki iloisella mielellä, kun kävin heidät kisoista hakemassa. Perjantaille 7. tammikuuta onkin sitten jo tiedossa vuoden ensimmäinen Snow Day.

E:n piti antaa koronanäyte 5. tammikuuta BC:lla urheilijoiden ensimmäisenä kevätlukukauden päivänä. Vastaus tuli vasta illasta. Negatiivinen. Huokaisin helpotuksesta, sillä minulla oli heti seuraavana päivänä alkamassa päivystysviikko, ja aikamoinen soppa olisi syntynyt. Ongelma on tietysti sekin, että meillä ei ole kotitesteja odottamassa (*nolona huomaan, etten ole osannut niiden tarpeeseen kahden(!) vuoden aikana varustautua). E käy nyt ensi viikon puoliväliin saakka treeneissä meiltä, sillä omaan asuntolaan pääsee vasta 13. päivänä. En ihan ymmärrä logiikkaa, mutta en valita, kun nuorimies on vähän pidempään kotona.

E ja Iso-O saivat kolmannet Covid-rokotukset 31.12. aamulla. Pikku-O:n ikäiset (12-15 ikäryhmä) saivat FDA:n ja CDC:n hyväksynnän kuun alussa, ja sain hänellekin ajan varattua kuun puolivälin kieppeille. Hieno juttu. Vuosi 2022 on alkanut. Jo kolmas - tai oikeastaan neljäs - koronakalenterivuosi jo meneillään. Joko riittää?