Aattoaamu alkoi pitkällä lenkillä riisipuuron hautuessa. Turun joulurauhan julistuksen katsoimme netistä television kautta, ja aina se vähän naurattaa. Iso-O:lle oli oma vegaaniversioriisipuuronsa ja mantelinsa, mikä oli Pikku-O:n mielestä epäreilua, kun meidän muiden todennäköisyys löytää manteli oli niin paljon huonompi. Iltapäivästä oli ruisleipäpalasia kuohujuoman kanssa ennenkuin istuimme joulupöytään noin 18 aikoihin. Jouluelokuvan valinnassa oli vähän erimielisyyttä, mutta katsoimme lopulta Pikku-O:n valitseman Klaus-elokuvan, joka oli ihan viihdyttävä.
Joulupäiväaamuna minun piti herätä herätyskellolla, jotta sain lahjat kuusen alle ja vierelle ennen innokkainta herääjää. Onnistuin. Pikku-O oli kyllä hereillä hänkin jo klo 9, mikä on hänelle nykyään aikaisin, ja viritteli saksofoninsa soittokuntoon. Klo 10 alkoi joululaulujen soittaminen saksofonilla ensin alakerrassa, mutta kun se ei johtanut minkäänlaiseen liikehdintään yläkerrassa, siirtyi soittaja sisarustensa ovien taakse. Nopeasti olivat sitten kaikki aamupalapöydässä. Sen jälkeen pääsimme itse asiaan. Lahjojen avaamisen jälkeen meni tuntikausia laiskasti ennenkuin saimme vieraan. Boston Collegen professori, Gary Gurtler, saapui meille jälkiruoalle. Koska meille muille kyseessä ei varsinaisesti ollut jälkiruoka-aika, oli meillä ensin pieniä ruispalaleipäsiä sekä juustoja ja keksejä olohuoneen puolella ennen makeita paloja ruokasalissa teen tai glögin äärellä. Kun hän lähti, alkoi pääruoan lämmittäminen. Vaikka nälkä ei ollut enää yhtään, söimme tuhdisti taas. Meillä oli siis alkupalat-jälkiruoka-pääruoka-järjestys, mikä ei ehkä ole se kaikkein optimaalisin. Ruoan jälkeen pelasimme Pikku-O:n saamaa uutta lautapelia (Trekking the National Parks), mikä oli oikein hauskaa.
Tapaninpäivänä Iso-O halusi lähteä melko pian heräämisensä jälkeen ensimmäisen kerran tänä kautena Westoniin hiihtämään. Luonnonlunta ei ole, mutta oli siella pieni lenkki lumetettuna. Mayan kanssa menivät ja iloisia olivat molemmat. E oli liimautuneena nenä kiinni ruutuun, kun koko päivän oli Premier Leaguen jalkapallo-otteluita. Ja minä tein jäljelle jääneestä porkkanalaatikosta rieskoja. Kannattaa kokeilla, kun alkaa laatikot tulla korvista ulos.
Välipäivien on aikaan aktiviteetteja olivat Walden Pond-lammen ympärikavely, Arnold Arboretum-puistokävely ja Mount Monadnock-vaellus vaarallisesti pelkillä lenkkareilla. Syömässä kävimme O'Hara'sissa. E on katsonut jalkapalloa televisiosta, Iso-O on ollut eniten menossa tavaten kavereitaan Mayaa ja Alia nuotion äärellä, Mayaa juoksun ja hiihdon merkeissä sekä Marthaa hänen viimein saavuttuaan perhematkaltaan Islannista. Elokuviakin katsoimme. E:n toiveesta mm. koko Lord of the Rings-trilogian.
Pikku-O:n syntymäpäivä alkoi bagelien hakemisella leipomosta ennen muun perheen heräämistä. Perinteinen moniääninen syntymäpäivälaulu laulettiin, ja sankari sai toivomansa aamupalan. Sen jälkeen oli lahjojen vuoro, ehkä eniten odotettu aktiviteetti. Iloinen hän oli. Hän oli toivonut käyntiä New England Aquariumissa, ja sinne menimme. Siellä oli ihan liikaa ihmisia, mikä hieman haittasi kokemusta, erityisesti tietyisti koronan johdosta, mutta käynti ilahdutti päähenkilöä, mikä oli tärkeintä. Parin tunnin session jälkeen menimme hänen toiseen toivekohteeseensa Quincy Marketille, josta pettymykseksemme oli japanilaisravintolan lisäksi hävinnyt intialainenkin. Ruokaa tietysti sieltä edelleen löytyi. Yllättäen sankari valitsi itselleen Clam Chowdering. Kotiin saavuttuamme oli pieni aika hengähtää ennenkuin E aloitti keittiössä Pikku-O:n häneltä toivoman Fettucchini Alfredon valmistamisen (E:n tekemä on parempi kuin minun tekemäni, "no offence, mom"). Illallisen päätteeksi söimme suklaakakun, mikä oli maultaan ihan hyvä, mutta ulkonäöltään ei ihan konditoriatasoinen. Pikku-O oli itse tehnyt omat versionsa York-konvehteista, mitkä maistuivat hyviltä, vaikkeivat nekään täyttäneet konditoriakriteerejä. Juhlapäivä päättyi yhteiseen Suomi-aiheiseen peliin Aikamatka.
Uudenvuoden juhlallisuudet rajoittuivat kotiin kaikilla, vaikka menokenkää olisi varsinkin E:lla vipattanut. Syynä tähän oli se, että Iso-O:lla oli vähän toistaitoinen olo, eikä koronatestejä löytynyt yhtään mistään (E kävi kolmessa apteekissa kysymässä). Uudenvuodenpäivänä Pikku-O vain lähti Codylle, mutta olivat pojat hienosti ja spontaanisti pitäneet maskeja molemmat. Ja seuraavana päivänä Iso-O parani "miesflunssastaan" (poikien antama termi hänen jo 'sairastamilleen" 7 koronainfektiolle), meni ensin Talian kanssa kirjastoon ja sitten vielä latinaryhmän kanssa luistelemaan.
Minä menin töihin ja Pikku-O Iso-O:n tavoin lähti kouluun 3. maanantaina. Luokista on ollut useita poissa koronan johdosta. Useita tunteja on peruttu opettajien saman syyn johdosta. Koulu on silti alkanut melko normaalisti ja Iso-O:lla oli jopa ensimmäiset hiihtokilpailut. Kilpailut olivat vesisateessa ja tykitetty lumi oli ihan loskaa, mutta tytöt (Abby, Maya ja Iso-O) olivat kaikki iloisella mielellä, kun kävin heidät kisoista hakemassa. Perjantaille 7. tammikuuta onkin sitten jo tiedossa vuoden ensimmäinen Snow Day.
E:n piti antaa koronanäyte 5. tammikuuta BC:lla urheilijoiden ensimmäisenä kevätlukukauden päivänä. Vastaus tuli vasta illasta. Negatiivinen. Huokaisin helpotuksesta, sillä minulla oli heti seuraavana päivänä alkamassa päivystysviikko, ja aikamoinen soppa olisi syntynyt. Ongelma on tietysti sekin, että meillä ei ole kotitesteja odottamassa (*nolona huomaan, etten ole osannut niiden tarpeeseen kahden(!) vuoden aikana varustautua). E käy nyt ensi viikon puoliväliin saakka treeneissä meiltä, sillä omaan asuntolaan pääsee vasta 13. päivänä. En ihan ymmärrä logiikkaa, mutta en valita, kun nuorimies on vähän pidempään kotona.
E ja Iso-O saivat kolmannet Covid-rokotukset 31.12. aamulla. Pikku-O:n ikäiset (12-15 ikäryhmä) saivat FDA:n ja CDC:n hyväksynnän kuun alussa, ja sain hänellekin ajan varattua kuun puolivälin kieppeille. Hieno juttu. Vuosi 2022 on alkanut. Jo kolmas - tai oikeastaan neljäs - koronakalenterivuosi jo meneillään. Joko riittää?
No comments:
Post a Comment