Covid 19 - Seattle ja AAN

Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen pääsin konferenssiin paikan päälle. Se tuntui todella hyvältä. Halusin nähdä vaivan, vaikka konferenssin sijainti olikin mahdollisimman kaukana Bostonista, Seattlessa. 

Perjantai-iltana ennen lähtöäni olin menossa aikaisin nukkumaan, jotta en aloittaisi konferenssia täysin uupuneena. Yöpaita oli jo päälläni, hampaat pestyinä. Sitten tuli tekstiviesti: "AlaskaAir: We're sorry - - Your flight has changed. You've been rebooked on Alaska Flight 25 departing Boston (BOS) @ 7:00am on April 04 and arriving Seattle (SEA) @ 10:20 am on April 04." Kiitos, mutta ei kiitos! Uusi lentoni olisi typistänyt 5 päiväisen matkani 2 päiväiseksi. Soitin pitkän puhelun asiakaspalveluun ja sain paikan lentokoneen aivan viimeiselle penkille Los Angelesista Seattleen. Piti siis ensin lentää sinne. Ja koska Boston-LA-Seattle ei varsinaisesti ole jatkoyhteys, tuli minulle vaihtoaikaa melkein 7 tuntia ja matkaan piti lähteä 5 tuntia aiottua aiemmin. Nukkumaanmenon sijaan siis jouduin järjestelemään kaiken uudelleen alkaen siitä, että Uber-kyyti piti tilata klo 3:30. Levähdin sängylläni muutaman tunnin koiranunta nukkuen ja hiippailin sitten ulos talosta lasten vielä nukkuessa. 

Lento Los Angelesiin oli muuten aivan täynnä, mutta käsittämättömällä tuurilla minun penkkirivilläni oli yksi vapaa paikka. Pystyin siis hieman helpommin levähtämään koko 6 tunnin lennon ajan. Los Angelesissa olin ajatellut matkaavani Hollywood-merkille ja takaisin, mutta koska keli oli pilvinen ja merkille kuitenkin jonkin verran matkaa, päädyin sen sijaan kävelemään lentoasemalta Playa Del Rey-rannalle ja takaisin. Kävelymatkaa kertyi lopulta noin 14 km, mutta kun ei ollut kiire, mikäpä siinä kävellessä, kun samalla pystyi ihastelemaan itselle vierasta kasvillisuutta. Los Angelesin lentoaseman ympäristöä kastellaan kierrätetyllä vedellä (eli vessavedellä) ja sen avulla huolehditaan erilaisten kasvien hyvinvoinnista ja siten ympäristön kaunistamisesta. Ranta itsekin oli tietysti mukava kokemus, vaikka pilvinen keli haittasi täydellistä näkyvyyttä.

Lento Seattleen oli ennakkotietojen mukaisesti aivan täynnä, ja istuin keskipaikalla kahden perheen välissä yrittäen levähtää sen minkä pystyin. Aika väsynyt olin, kun saavuin Seattleen, mutta virkistyin, kun näin upeat vuoret ja auringonpaisteen. Taksikyydillä pääsin jouhevasti hotellille (Palihotel Seattle), jossa jouduin odottamaan vastaanottohenkilön saapumista helposti 10 minuuttia, mikä siinä vaiheessa tuntui 10 tunnilta. Hän lopulta tuli, sain huoneeni, ja menin aika pian nukkumaan ilman hankaluuksia saada unenpäästä kiinni. Luennot lauantailta jäivät luonnollisesti väliin, kun saavuin Seattleen kiertotieni johdosta tunteja myöhemmin. Hotelli itsessään oli aika mielenkiintoinen yhdistelmä vanhaa ja tosi tummaa, mutta minulle sieltä löytyi sänky, mikä oli jokseenkin kaikki, mitä tuolla hetkellä tarvitsin. Suihku oli pettymys, sillä vedenpaine oli mitätön ja lämpimää vettä joutui odottamaan pitkään, eikä kuumaa tullut ollenkaan. Aamupalaa ei ollut sitäkään tarjolla, mikä ei tietysti ole ennenkuulumatonta Yhdysvalloissa.

Sunnuntaista keskiviikkoon osallistuin joka päivä luennoille 7-17.30 kuunnellen kaikenlaista neurologiaan liittyvää aivan innoissani. Päivitin tietoni mm. neuropatioihin, neuro-oftalmologiaan, lastenneurologiaan, Long Covid-neurologiaan, unihäiriöihin, migreenin uusiin hoitoihin ym. liittyen. Aivohalvauksen jätin tarkoituksella pois, sillä AAN (American Academy of Neurology) on kaikille neurologeille tarkoitettu ja toimii siten parhaiten yleisellä tasolla tarjoamatta niin paljon uutta minulle aivohalvaussaralla. Sitä varten on parempi mennä ISC (International Stroke Conference) konferenssiin helmikuussa. Mutta siis, upea kokemus kaikkinensa todennäköisesti väritettynä sillä tosiasialla, että tämäntyyppinen toiminta on ollut mahdotonta niin monen vuoden ajan.

Mitä tulee koronavirukseen, tuli kaikkien osallistujien olla kolmesti rokotettuja, ja maskeja täytyi käyttää sisällä ollessa. Rokotetilanne tarkistettiin ilmoittautuessa ja käden ympärille laitettiin sininen muoviranneke, jonka piti olla paikalla koko konferenssin ajan. Minulla se unohtui paikalleen aina kotiin saakka. Konferessissa oli myös mahdollisuus käydä itsensä testaamassa koronaviruksen osalta esim. lentoa varten, mutta en käynyt, kun sellaista vaatimusta Yhdysvaltain sisäisesti ei nyt ole.

Illanviettoja osui kohdalleni kaksi. Sunnuntai-iltana oli AAN-konferenssin virallinen illanvietto Space Needle-tornin ympäristössä lasi-ja rock-museoissa. Niissä oli tarjolla illallinen monine vaihtoehtoineen sekä kaksi annosta alkoholipitoista juomaa. Olin edeltävästi siinä luulossa, että pääsemme myös itse tornissa käymään, mutta niin ei ollut, mikä oli pieni pettymys. Lisäksi paikalla oli todella vähän minun tuttujani, mikä tietysti vaikutti tunnelmaani latistavasti. Lähdin pois aika aikaisin, muilla ilta oli jatkunut pikkutunneille.

Toinen illanvietto oli UMASS:in järjestämä Alumni-illallinen Elephant & Castle-ravintolassa. Sielläkään ei ollut minun aivan lähimpiä ystäviäni, mutta viihdyin usean tunnin ajan noin 15 ihmisen seurueessa. Hyvä mieli jäi jälkikäteen. Yleensä näissä tilaisuuksissa on 30-40 henkeä, joten paljon pienemmästä kokoontumisesta oli kyse.

Seattleen tutustuin kävelemällä luennoilta hotellille kiertoteitä pitkin sekä lenkkeilemällä meren rannalla pariin otteeseen. Minua hätkähdytti kodittomien sekä poliisien suuri määrä. Kelit olivat erittäin vaihtelevia niinkuin edeltävästi osasin odottaa. Kylmää, tuulista ja sateista ja sitten oikein kaunista. Kiva, että kaunis keli jäi viimeisenä mieleen.

Lento Seattlesta Bostoniin kesti alle 5 tuntia, mutta aikaerosta (3 tuntia) sekä lennon myöhäisyydestä johtuen, olin kotona vasta kello 1 aamuyöllä. Taksin pysähtyessä etuovellemme näin kojootin juoksevan takapihallemme. Taksimies näki saman ja näytti minulle taskulampulla valoa, kun kävelin ovelle. En mennyt takaoven kautta, kun en halunnut eläintä silmätysten tavata. Kurkistin toki takapihalle jälkikäteen, eikä siitä enää näkynyt vilahdustakaan. Onneksi! Aamulla oli hankala herätä, mutta helpotuksenani oli etäpäivä, joten pienen pehmeän laskun sentään sain.

Yleisesti jäi koko reissusta hyvä mieli, ja kiitollinen olen, että sain tämän mahdollisuuden niin pitkän mahdottoman kauden jälkeen. Kiitos, AAN!

Covid 19 - Maaliskuun loppua ja huhtikuun alkua

No höh. Ei korona helpotakaan. Uusin variantti, Omikron 2, alkoi ottaa kasvualustaa kiihtyvällä vauhdilla, ja ei Omikron 1-varianttikaan mikään lievä ole ollut - kuolemaa on sekin levittänyt ihan isosti. Huolen alla ovat nyt iäkkäämmästä populaatiosta ne, jotka jättivät kolmannen annoksen ottamatta. Heillä kun on toisesta annoksesta jo vuoden verran aikaa. Tämäkin variantti näyttää siltä, että yli 90% vakavasti sairastuvista ja kuolleista on rokottamattomia tai vajaasti rokotettuja. Huoh. Minulla ei ole enää mitään sanottavaa ihmiselle, joka vapaaehtoisesti jättää rokotteen ottamatta. Itse asiassa, olen lakannut kokonaan kysymystä poliklinikkapotilaideni rokotustilanteesta juuri tästä syystä johtuen.

Koronaa sivuava, lähelle osuva uutinen on se, että Iso-O:n kaverin Mayan isä, Ashish Jha, Brown Universityn dekaani, valittiin Bidenin hallinnon koronakoordinaattoriksi. Aikamoista. Iso-O on pelannut hänen kanssaan korttia, ja Pikku-O kommunikoinut Cody-koiran asioista koiran hakureissuilla.

Kurja, jatkuva uutinen on Ukrainan sota. Samaa teemaa sivuten katsoimme Pikku-O:n koulutehtävänä Schindlerin lista-elokuvan. Putinin ajatukset Venäjän suuruuden palauttamisesta voimakeinoin ovat niin vanhanaikaista ajattelua minulle, etten saa siitä kiinni ollenkaan. Kamalaa on myös ihmismassojen meno mukaan karismaattisten johtajien hulluuksiin. Aivan sama näkyy Yhdysvalloissa Trumpin seuraajien joukossa tai koronainfektioon liittyvässä sosiaalisen median dis/misinformaation levittämisessä. Järkevät ihmiset uskovat aivan hulluja väittämiä.  

Passit saapuivat Suomesta hieman yli viikossa ja ovat voimassa 2027 saakka. Ymmärrän, että 5 vuotta perustellaan turvallisuuden lähtökohdista, mutta itselle se on ylimääräinen jatkuvalta tuntuva haitta. Täällä asumisen aikaan passit ja viisumit ovat koko ajan olleet eri rytmissä aiheuttaen sen, että matkaan pitää lähteä aina kahden passin taktiikalla (voimassa oleva passi sekä viisumitarra siinä edellisessä tai edellistä edellisessä niinkuin nyt on).

Kirkkoillalliset keskiviikkoisin jatkuivat viiden viikon ajan, ja hienolla positiivisella asenteella olivat molemmat mukana ne kolme kertaa, kun itse pääsin mukaan. Iso-O jopa laulaa loilotti yhtä virttä sieltä saavuttuamme, mikä nauratti meitä kaikkia. Oman päivystysviikkoni ja sitä seuranneen konferenssimatkani aikaan keskiviikkoina Pikku-O meni vapaaehtoisesti itsekseen pyörällä. Minulle tuli siitä hyvä mieli. Sinne hän meni pappojen ja mummojen kanssa yhdessä syömään ja juttelemaan. 

Stop and Shop-tilaukseni ei saapunut tilattuna päivänä ja hävisi systeemistä kokonaan. Ei kuulemma ollut Venäjän hakkeroinnista johtuva syy. Jäin silti miettimään. Sain tilaukseni päivän myöhemmin, kun tilasin kaiken uudelleen. Mielenkiintoista. Sähköinen asiointi on helppoudensa lisäksi erittäin särkymäherkkä. Aivan yhtäkkiä mitään tietoa ei enää ollutkaan.

E:n erilaisia

E:n kevätloman aikaan hänen huoneeseensa oli tehty tarkastus, ja hän sai huomautuksen epäasianmukaisesta tavarasta sähköpostiinsa. Hänelle selvisi huoneeseen palattuaan, että se oli seinälle kiinnitetty liikennemerkki. Hän sai valituksen jälkeen sen takaisin.

Kävin hakemassa E:n eräänä illalliselle sekä hiustenleikkuuta varten, kun tämä viimeksi mainittu oli jäänyt meiltä tekemättä hänen lomansa aikana. Hän oli nenä kiinni puhelimessa, sillä kaksi freshmania, huonekaverit keskenään, ottivat E:on yhteyttä sen aiemmassa postauksessa mainitun 8 hengen kommuunin osalta. Koska heidät hyväksyttiin joukkoon, heitä oli nyt täysi 8 - paitsi tietysti E, joka saattaakin olla ensi vuoden armeijassa. Tällä yksityiskohdalla ei kuulemma ole väliä, sillä jos paperilla on osoittaa, että huoneet ovat täynnä, ei se haittaa, jos ne faktuaalisesti eivät syksyn alussa niin olekaan. Sanoo E. 

E:n piti opintojaan varten katsoa elokuva Psyko. Hän laittoi minulle viestin kuvan kanssa sen alusta, kun kukaan ei katsonut sitä hänen kanssaan. Vitsillä (vai oliko?) hän ehdotti, että hakisin hänet kotiin, jotta olisimme voineet katsoa sen yhdessä. Hetkellisesti harkitsin, vaikka kello oli arki-iltana jo 21. 

E:n kisat Providence Collegessa olivat huhtikuun 8. päivä. Ne olivat ainoat lähikisat, joihin meidän oli mahdollista päästä mukaan. Niinpä menimme, vaikka se tarkoitti minun iltapäiväpotilasaikojeni peruuttamisen, Iso-O:n omien kisojen ohimenemisen sekä Pikku-O:n treenien väliinjättämisen. Oli kiva, että menimme, vaikkei E:lla mennytkään aivan putkeen. Hän harmillisesti joutui lähtemään samalta radalta toisen juoksijan kanssa ja kompastui. Hän juoksi oman 800 m parhaansa (1 min 56 s), mutta se ei tyydyttänyt nuoren miehen mieltä, kun oma tavoite oli alittaa 1 min 54 s. Häntä melkein itketti, kun hän totesi, ettei hänellä toista mahdollisuutta näyttää tällä kaudella ehkä ole. Huomasin taas, kuinka paljon helpompi omaa kuin oman lapsen pettymysta on sietää. Kun aikaa oli hieman kulunut juoksusta ja olimme lähdössä, hän tuli meitä aivan iloisena autolle saattamaan ja antoi minulle jopa suukon poskelle <3. Ajattelen siis, että hänelle oli iso juttu, kun menimme. Minulle tietysti oli.

Iso-O:n koulua ja urheilua

Sports Night talviurheilukauden päätteeksi oli St. Patrick's Day:na 17. maaliskuuta pitkästä aikaa kaikille urheilijoille yhtä aikaa. Iso-O sai odotetusti Varsity Letter:in ja oli tavoilleen uskollisena ihanalla tuulella.

Iso-O on nyt ilmoitettu sekä SAT (toukokuun 7. päivä) että ACT (kesäkuun 11. päivä) testeihin. Nyt on sitten deadline asetettu.  Harjoitustestit ovat menneet tasolla: 1390-1410-1470/1600.  Suunta on ylöspäin, mutta matkaa on vielä aikamoisesti. Nyt ollaan tasolla University of Michigan. Ivy League vielä odottaa. Hän on saamassa jonkin verran kiinni "Harjoitus tekee mestarin"-mentaliteetista, mutta nähtäväksi jää, riittääkö aika korjaamaan täydellisen organisoimattomuuden.

Iso-O:n elämä menee tunnelmasta toiseen. Yksi viikko mm. alkoi kahdella hänen elämänsä parhaalla päivällä romahtaen sitten tasolle maailman huonoin. Parhaat päivät johtuivat kivasta juoksuryhmästä yleisurheilukauden alussa ja huonoin kombinaatiosta AP-Euroopan historia-kurssin peruuntuminen ensi vuodelta sekä virkkauslangan menemisestä solmuun.  

Yleisurheilukausi on alkanut, mutta Iso-O käy edelleen Nordic Skiing-joukkueen Team Dinner-tilaisuuksissa. Yhteishenki kantaa. Jopa sen verran, että hän suunnittelee tilaisuuden järjestämistä meillä. Olen tähän antanut luvan, mutta jättänyt sen hänen hoidettavakseen, eikä toistaiseksi mitään konkreettista ole tapahtunut, vaikka keskustelustamme on aikaa jo monta viikkoa.

Meidän pitää löytää hänelle juhlamekko juniorien Semi-Prom-juhlaa varten. Huolettaa hieman, sillä mekon pitää olla tietynlainen ja ei ehkä löydy yhden käynnin päätteeksi. Iso haaste minulle.

Pikku-O puuhailee

Pikku-O valitsi Highschool aineensa ja osallistui kannassani riparin iltatilaisuuteen. Jälkimmäinen oli minulle(kin) ponnistus, kun se oli toteutettu niin hirveän tylsästi. Hän kirjoitti Minä-kirjeen sekä vastasi kysymyksiin hyväntekemisestä. Teimme siten, että hän kirjoitti ensin minulle, minä editoin ja sitten hän laittoi ne menemään. Muutamassa kohdassa jouduin kysymään, mitä hän kirjoituksellaan tarkoitti, mutta yleisesti ottaen täytyy kyllä todeta, että yritystä häneltä ei puutu kielitaidon heikkoudesta huolimatta.

Kun olin päivän poissa, Pikku-O leipoi suklaakakun, kävi hakemassa kananmunia ja maitoa spontaanisti kaupasta, jätti keittiön kaaokseen ja meni Codyn luo puolikkaan kakun kanssa aivan mielissään. Keittiön siivous hoitui sitten myöhemmin.

Toisen jakson todistus saapui. English ja History olivat A-, kaikki muut (Math, Science, French, Band, Chorus, Art, ja PE) A. Yllättävää, kun läksyjä tuntuu olevan hirveän vähän. Opettajien kommentitkin olivat positiivisia. Jopa huumori bänditreeneissä oli verhottu tällä kerralla vahvuudeksi.

Pikku-O:n yleisurheilukausi alkoi 4. huhtikuuta ja treeneja on neljästi viikossa, mikä on sohvaperunalle aikamoinen muutos. Hän suunnittelee kilpailevansa 400 m matkalla, mutta mietin, josko siihen voi itse vaikuttaa. Selviää ensimmäisien kisojen aikaan. Kisoja on kokonaisuudessaan vain viisi, ja kaikki Newtonin kouluja vastaan toisin kuin isosisaruksilla aikoinaan.

Oman konferenssimatkani aikana lapset olivat keskenään. Harmillisesti Iso-O:n syntymäpäivä osui tuohon ajankohtaan, mutta hän oli ottanut ohjat käsiinsä ja teki niistä omannäköisensä. E:kin sai luvan saapua paikalle, ja Pikku-O joutui juoksukaveriksi. Aika ilman minua oli yleisesti ottaen mennyt oikein hyvin, mutta minua odotettiin kovasti kotiin. Pikku-O oli saanut kaverikseeen Cody-koiran, mikä ilahdutti kovasti, ja illallisruoista olivat hyvin päässeet sopuun. Viikottainen roskien tienvierelle raahaaminen oli Iso-O:aa sen verran laiskottanut, että hän oli ehdottanut viikon taukoa, mutta Pikku-O oli kantanut vastuun ja huolehtinut asian isosiskon vuorolla toki sillä ehdolla, että isosisko huolehtii kaksi seuraavaa viikkoa. Riitaa tai mitään muutakaan isompaa ei ollut tapahtunut.

Minun muutamiani

Ihana keli yli +20*C pitkän kylmän jakson jälkeen oli sellainen positiivinen yllätys, että minulle tuli sisäinen pakko lähteä lenkille työn jälkeen. En yleensä pysty niin muutoin tekemään. Pakko oli mennä, sillä tiedossa oli kelin muuttuminen taas samanlaiseksi ihan liian kylmäksi minulle.

Sain uuden tyopuhelimeni 2 päivää ennenkuin edellinen lakkasi kokonaan toimimasta. Aiempi oli iPhone 6S, uusi iso iPhone 11. Kauhean kömpelö käytössä ja painavakin. Lisäksi meni tunteja hukkaan, kun piti kaikki ohjelmat asentaa ja muutenkin säätää. 

Kävin omassa hammastarkastuksessani kuulemassa, että olisi hyvä paikata takahampaan reiänalku. Sain samalla kuulla, kuinka monta reiänalkua Pikku-O:n suussa on. Hän oli minua siitä jo varoittanut, mutta kurjalta se tuntui kuulta.

Kävin elämäni ensimmäisessä Thai-hieronnassa. Tunninkestoisen käsittelyn jälkeen olo oli oikein rentoutunut. Hieman jännitti selän päällä seisominen sekä niskan manipulointi edeltävästi, mutta hyvin meni, eikä niskan manipulaatiossa ollut lainkaan naprapaatin puoskaroinnin makua. Vältyin siis kaulavaltimon dissekaatiolta ja sitä seuraavasta aivohalvauksesta.

Sain Suomen veroilmoitukseni lähtemään vain parin tunnin työskentelyn jälkeen, vaikka aloitin ihan alusta. Olin henkisesti varautunut isompaan urakkaan, mutta kuten aina, valmistautumiseni olikin jo hirveän pitkällä Yhdysvaltain vastaavan johdosta. Yleisesti kiitän Suomen veroilmoitusohjelman yksinkertaisuutta. Ainoa kummallisuus, jota jaksan ihmetellä, on se, että vaikka liitteitä pystyy ohjelmaan liittämään, niin ei voi kuitenkaan kaikkien osa-alueiden kohdalla tehdä. Miksi? Ohjelma vain mainitsee, että verottaja sitten kysyy, jos niikseen.

Omasta konferenssimatkastani lisää seuraavaksi.