Covid 19 - Haastatteluja, kisoja ja vilkasta meininkiä

Olen päättänyt, että Covid 19-merkintä poistuu postauksistani sitten, kun sairaalassa voi mennä koronapositiivisen huoneeseen ilman I95-maskia, silmäsuojusta, koko kehon peittävää kaapua sekä hanskoja. Influenssapotilaan huoneeseen saa mennä pelkän kirurgisen maskin kanssa. Olisin jo valmis tekemään saman koronapotilaan kanssa. Ei kai korona vaatteiden läpi hyppää? Mutta siis, niin kauan kuin avaruuspukumeininki sairaalassa jatkuu, Covid 19-merkintä pysyy. Sellainen koronaan liittyvä tieto tuli, että Yhdysvalloissa vakavasti harkitaan siirtymistä vuosittaiseen rokottamiseen syksyisin samaan aikaan influenssarokotteen kanssa. Päätöstä ei ole vielä tehty.

Työhön liittyvää

Työkaverini Barbara antoi "90-day notice" eli irtisanoutumisilmoituksensa, ja lähtee Mass General-sairaalaan huhtikuun alussa. Tämä tarkoittaa, että meidän Stroke Service vähenee yhdellä tärkeimmistä jäsenistämme. Työmäärään sillä ei ole suurta vaikutusta, sillä meitä on edelleen 5 - vain muutama kuukausi sitten saimme kuudennen jäsenen, ja se tuntui jopa hieman liialliselta, sillä kaikki meistä ovat enemmän sairaala- kuin poliklinikkaorientoituneita. Päivystysviikot ovat raskaita tietysti, mutta palkintona on aina minun aivan ehdoton suosikkini, päivystysvapaaviikko. Niitä on vähemmän, jos porukkaa on enemmän. No, Barbaran lähtö on kyllä oikeasti hieman haikeaa, kun hän on ollut meille sellainen äitihahmo. Henkilö, joka organisoi illanvietot ja ravintolahetket, huomioi ihmisten merkkipäivät ja -tapahtumat ym. Nyt pitää sitten meidän muiden aktivoitua. Matt, joka on jakanut Barbaran kanssa Stroke Service-johtajuuden, joutuu nyt kantamaan vastuun itsekseen. Ja minun pitää ottaa vastuu meidän työlistoistamme. Se on aikamoinen homma. Positiivisena puolena tosin on se, että voin vaikuttaa helpommin, milloin olen itse vapaalla. Olen aika hyvä tällaisissa asioissa, joten eiköhän tästä selvitä. 

UMASS-ajan mentorini, saksalaismies Henninger, on etsimässä uutta työpaikkaa tutkimustyön yleisen hankaloitumisen johdosta. Juttelin hänen kanssaan pitkään puhelimessa, ja yllättäen hän alkoi harkita minun nykyistä sairaalaani. Juttelin pomoni Jayashrin kanssa myös, ja nyt he ovat käymässä keskusteluja. Hassua. En usko, että hän lopulta päätyy Lahey-sairaalaan yksinkertaisesti siitä syystä johtuen, että sairaala on enemmän kliininen kuin top-notch tutkimusorientoitunut paikka, mutta ehkä nykymaailmasta ja tutkimustyön rahoituksen hankaloitumisesta johtuen, jopa huipputason tutkijat miettivät muuta alaa lääketieteenkin puolella. 

Kävin vuosittaisessa hengityssuojaintestauksessa. Nyt minulla on ajantasainen tieto itselleni parhaasta I95-maskista, mutta myös fyysisesti ihan minun omani hengityssuojamaski filttereineen. Sellainen, joka näyttää ihan kaasunaamiolta. En luule, että tulen sitä käyttämään, mutta työlaatikosta se nyt löytyy.

Haastatteluja ja Iso-O:n pyrkimisasioita

Dartmouth-haastattelu oli tiistaina 17. tammikuuta. Haastattelija oli ekonomia-pääaineella valmistunut, pari vuotta alalla työskennellyt, mutta sitten toisen puolen itsestään löytänyt, ja nyt Columbia-yliopistossa lääketiedettä opiskeleva nuori mies. Haastattelussa oli 30 minuutin aikaraja - yhteys katkesi tuolloin, ja kaikki aika meni. Iso-O:lle jäi haastattelusta hyvä mieli.

Middlebury-college lähetti myös haastattelupyynnön ja sessio järjestyi heti pyynnön jälkeiselle perjantaille 20. tammikuuta. Haastattelijana oli 2015 valmistunut Tufts-sairaalassa PA:na (Physician Assistant) toimiva nuori nainen. Haastattelu oli E:n kilpailupäivänä (ks. alla), ja aiheutti logistista ongelmaa, kun Iso-O halusi tulla kisaan mukaan. Ongelmaa aiheutti myös muutama epäonninen sattuma. Iso-O pudotti tablettinsa päivällä ja sen näyttö meni rikki. Hän kiireellä otti Pikku-O:n vastaavan, muttei saanut sitä toimimaan (todennäköisesti siksi, että hän alkoi olla vähän kiihtyneessä tilassa). Sitten hän ryntäsi työhuoneen koneelle, sai sen auki, mutta sekä audio että video eivät toimineet. Hän juoksi yläkerrasta alakertaan ja takaisin muutaman kerran huutaen suureen ääneen Pikku-O:ta paikalle. Pikku-O saapui rauhallisesti, kytki mikrofonin ja kameran tietokoneeseen, ja haastattelu pääsi alkamaan 5 minuuttia myöhässä. Haastattelu meni oikein hyvin ja kesti 45 minuuttia. Juteltavaa ja yhteistä kiinnostuksen kohdetta löytyi, kun ko. henkilö oli ollut vaihdossa Edinburghin yliopistossakin. Hassuna yksityiskohtana todettakoon, että Iso-O oli koko haastattelun ajan nimeltään Pikku-O, kun sen vaihtaminen oli jäänyt tapahtumatta.

UPenn lähestyi sekin Iso-O:ta, joka alkoi olla henkisesti aika valmis jättämään haastattelut taakseen. (*huokaus - edelleen minusta on aika hienoa, että hänestä selvästi ollaan kiinnostuneita aivan huippupaikoissakin). Tämä haastattelija oli viime aikojen nuoriin verrattuna taas vähän kokeneempi, 1992 UPenn:ista valmistunut lastenlääkärimies, jonka omat lapset ovat käyneet tai edelleen käymässä Newton South High Schoolia. Ei sentään meille tuttu, muuten olisi kai ollut "Conflict of Interest". Haastattelu tapahtui torstaina 26. tammikuuta klo 19.15, ja kesti klo 20 saakka. Sen lopuksi mies oli pyytänyt Iso-O:n lähettämään oman CV:nsä, minkä hän helposti pystyi tekemään, kun sellainenkin oli tullut hakemusmylläkässä tehdyksi. 

Princeton aiheutti hieman päänvaivaa. Se lähetti tammikuun ihan alussa sähköpostin mainiten, että tietty, nimetty haastattelija ottaa yhteyttä ja sopii haastatteluajan. Ei ottanut. Laitoimme hänelle ystävällissävyisen viestin haastatteluajan sopimisesta, kun aikaa oli kulunut jo melkein kolme viikkoa. Iso-O kiehui harmista ja olisi laittanut aika paljon tulikatkuisemman, mutta onnistuin hillitsemään hänen tunteensa ja muistuttamaan, että hän on hiukan altavastaaja tilanteessa pyrkijänä - ei ehkä kannata harmistuttaa haastattelijaa valintavaiheessa. Saimme samalla hyvän yleisen keskustelun aiheesta sähköpostien lähettäminen tunteen palossa. Omasta kokemuksestani johtuen pystyin neuvomaan, että on hyvä nukkua yön yli aina ennen viestin lähettämistä. No, meni jälleen 1.5 vukkoa ilman vastausta. Laitoimme toimistoon lyhyen, oikein kohteliaan viestin. Samana päivänä haastattelija lähetti Iso-O:lle viestin, neljä viikkoa toimiston ensimmäisen viestin jälkeen. Haastattelijan viesti saapui tänään ja en ole vielä saanut Iso-O:lta tietoa sen sisällöstä. Varmaankin ensi viikolla on edessä todennäköisimmin viimeisin haastattelu.

Kaiken tunteenpalon keskellä olemme nauraneet Iso-O:n kanssa hänen kykyään optimoida asiat aivan viime metreillä (viittaus mm. SAT-testiin). Helpommallakin voisi päästä. Mutta, hän todellakin taas teki sen. Matematiikan kompastelu ja luovuttamatta jättäminen aiheutti sen, että hän hinasi arvosanansa puhtaaksi A:ksi. Aikamoinen on tämä matami. Tällä optimoinnilla on iso merkitys, sillä nyt saapuva välitodistus on viimeinen, jonka yliopistot saavat ennen ratkaisunsa tekemistä. Nyt se näyttää aika hyvältä.

Kouluun liittyvää

Pikku-O on sinnikkäästi jatkanut "Free Cookie Friday"-osallistumistaan, ja on leiponut ihan joka kerralle keksejä. Asian organisoinut Ben ottaa ne aina mielellään vastaan. Kun hänelle taas eräänä torstaina klo 21 tuli mieleen leipominen, yritin piipittää läksyjen tekemisen priorisoinnista ja jos (ja tämän jääräpään kohdalla kun) keksejä kuitenkin pitää tuohon aikaan leipoa, pyysin pitämään määrän kohtuullisena, jotta leipomiseen ei mene tuntitolkulla kouluiltana aikaa. Hänellä meni yksi tunti, minkä hän tuli sitten ylpeänä tekemään minulle selväksi.

Leipominen jatkui viikon myöhemmin, kun Nordic Ski Team järjesti jo toisen Bake Sale-tapahtuman painimatsin yhteydessä tänään perjantaina. Pikku-O leipoi taas keksejä. Iso-O organisoi yhteisleivontasession Jasonin kanssa UPenn-haastattelusta vapautuessaan. Hekin leipoivat keksejä, jotka valmistuivat klo 23.30.

Iso-O kävi tekemässä French Biliteracy-testin nimipäivänään lauantaina 21. tammikuuta. Jos se menee hyvin, hän saa todistuksen siitä, että hän on "kaksikielinen" (englanti ja ranska). Kun pyrkimisasiat ovat olleet ajankohtaisia, jäin miettimaan, josko suomen suorittaminen tässä testissä olisi ollut tarpeeksi Suomen yhteishaussa, mutta myöhässä olemme, joten ei siitä sitten sen enempää. Harmi, ettei tullut mieleen. 

Välitodistukset siis saapuivat. Iso-O:n kaikki aineet (englanti, ranska, statistiikka, matematiikka, latina, ja psykologia) olivat puhdas A. Pikku-O sai kolme A-arvosanaa (arkkitehtuuri, fysiikka ja insinooritieteet, seka robotiikka), kolme A- (englanti, ranska ja matematiikka) sekä yksi B+ (historia, yllättäen). Robotiikka ja arkkitehtuuri ovat tältä vuodelta suoritettuja ja niiden "Final Grade" on A arkkitehtuurista ja A- robotiikasta. Hienoa Pikku-O!

Hiihtämistä ja kaveriasioita

Koululaisten toinen jakso loppui sopivasti ennen 3 päiväistä viikonloppua tammikuun puolivälissä, ja niinpä viikonloppu oli läksyistä vapaa ja mahdollisuudet avoimet ylimääräiselle hiihtämiselle. Perjantain lisäksi Iso-O ja Pikku-O molemmat menivät sekä sunnuntaina että maanantaina useiden muiden hiihtäjien kanssa Westoniin treenaamaan ja olivat taas ihan tosi innoissaan. Erityisesti, koska tuona sunnuntaina satoi vähän lunta. He pääsivat jopa paikallisuutisiin (katso 1:07-1:13). Sama innokkuus jatkui sateisena torstaina (treenit oli peruttu tästä syystä, silti molemmat menivät).

Pikku-O meni innokkaana kapteeni-Benin luona olleelle Team Dinnerille jo heti sen alkaessa, eikä malttanut odottaa samaan paikkaan ja samalla välineellä (pyörällä) tulevaa siskoaan, jolla oli englannin tehtävä vielä 15 minuutin ajan kesken. Tulivat sentään samaan aikaan noin klo 22 takaisin. 

Iso-O:lla on ollut kaikenlaista sosiaalista. Marthan ja Jasonin kanssa on ollut paljon yhteistä keskusteltavaa, ja lautapelejä (myös hänen karsastamaansa Scrabble-peliä) on pelattu niin Sylviella kuin meilläkin useaan otteeseen lähimpien, lähinnä hiihtojoukkueesta tuttujen kanssa. Abbylla hän kävi pitkästä aikaa hengailemassa - Abby kun ei koskaan sapatin johdosta pääse mukaan perjantai-iltaisin oleviin Team Dinner-tilaisuuksiin tai muihin hengailuihin, vaikka hiihtojoukkueeseen kuuluu hänkin. Vein Iso-O:n. Kun saavuimme talolle, totesin, että minulla on suorastaan ikävä meidän yhteisiä hakumatkojamme (hain Abbyn ja Iso-O:n parin vuoden ajan Westonista). Iso-O kertoi, että Abby oli vain pari viikkoa aiemmin sanonut aivan samoin.

Kauden kolmannet hiihtokisat olivat lämpöisessä kelissä 18. tammikuuta. Näissä kisoissa Varsity-tytöt ja pojat lähtivät yhteislähtönä (eivät yksi kerrallaan kuten kahdessa ensimmäisessä), nyt tytöt ja pojat erikseen.  Iso-O hiihti Varsity-tyttöjen kisassa Southin 4. nopeimmaksi, mikä on hieno juttu, sillä helmikuun osavaltiotason kisaan pääsee (kai) vaan 5. nopeinta, ja hän todella haluaisi sinne mennä, kun viime vuonna oli niin hauskaa. Pikku-O vetäisi JV-kilpailun 4. nopeimmaksi, ja Southin JV-ryhmän nopeimmaksi, ja oli täynnä isoa, iloista tunnelmaa.

Samaisen viikon Team Dinner oli Sylviella. Pikku-O meni tekemänsä pastan kanssa edeltävästi. Iso-O:n vein Middlebury haastattelun ja E:n kisojen (alla) jälkeen hieman myöhässä. Mukavasti oli ilta taas mennyt. Pienempi porukka tuli meille jatkamaa iltaa.

Kauden neljännet kisat olivat epäviralliset, sillä kaksi kilpakouluista oli perunut kaiken iltapäivä-aktiviteetin odotettavissa olleen myrskyn johdosta. Tämä oli harmi, sillä vain pari päivää aiemmin oli satanut aika mukavasti lunta ja hiihtorata oli pisin tähän saakka. No, paikalle saapuneet koulut kuitenkin kilpailivat keskenään. Ensin hiihtivat Varsity-tytöt. Tavoilleni uskollisena videoin. Iso-O mainitsi pariin otteeseen viereltäni hiihtäessään:"Aiti, nämä eivät ole kisat, ei tarvitse videoida!" Selitin jälkikäteen, että videolta näkee kivasti omaa tekniikkaansa, jota voi korjata sitten tarpeen mukaan jatkossa. Iso-O otti aika löysästi ja hiihti 4 mailia pitkän matkan "treenivauhdillaan". Varsity-poikien jälkeen JV-tytöt ja pojat hiihtivät yhdessä. Pikku-O lähti hienolla sprintilla kärkeen ja pysyi kärjessä 2 mailin matkasta yhden neljäsosan. Sitten hän kaatui mutkassa, jossa toinen samantasoinen South hiihtäjä Rohan pääsi ohi ja pysyi edellä. Tähän vaikutti kaatumisen lisäksi sekin, että toinen suksista yhtäkkisesti irtosi. Siihenkin meni aikaa. Maaliin hän silti tuli koko noin 40 hiihtajan porukasta toisena. Hänen hiihtonsa aikana alkoi sataa lunta. Kuulin, kuinka ryhmä nuoria hurrasi ja melkein pomppi paikallaan:"It's snowing!" Talvi on ollut niin huono hiihtäjille, että muutamakin hiutale ilahduttaa. Valitettavasti nämä hiutaleet muuttuivat yön aikana pelkäksi vedeksi ja käytännössä kaikki luonnonlumi katosi taas aamuun mennessä. :(

E:n kisoja

E:n sisähallikauden toiset kisat olivat New Balance Track:illä. Hän juoksi 800 m. Heidän lähdössään oli 6 BC-juoksijaa ja 2 Dartmouth-juoksijaa. Toinen, hitaampi lähtö oli useamman yliopiston juoksijoita, eikä yhtään BC:ltä. Olivat siis tässä kilpailussa aika hyviä. E oli laitettu 7 nopeimmaksi, mutta tuli 5. nopeimpana maaliin. Hänen aikansa oli 1:56:67, eli hyvä, mutta tavoilleen uskollisena hän ei ollut tyytyväinen. Iso-O oli kanssani kannustamassa, ja hauskalla tavalla kommentoi, kuinka muut menevät liian lujaa, ja kannusti E:a jokaisen 4 kierroksen aikaan isolla äänellä.

Sitten E tuli kipeäksi. Tämä oli jokin opiskelupöpö, ei sama, mikä meitä lomalla vaivasi, mutta harmillinen, kun se iski kilpailukauden ollessa täysillä käynnissä. Tämä vaikutti Boston Collegen isännöimiin kisoihin perjantaina 20. tammikuuta New Balance Track:illa. Urheilijoiden perheille oli varattu luksus-tilat, mutta minä halusin mennä lähemmäksi rataa, enkä ilmoittautunut mukaan. Olin lisäksi perunut kaikki iltapäiväpotilasajat ennenkuin kuulin, että kisat alkavat klo 17. Kiirehdimme Iso-O:n kanssa hänen yllä mainitun Middlebury-haastattelunsa jälkeen, mutta ehdimme hyvin. E juoksi 800 m, kipeänä, ja oli aivan hirveän tyytymätön suoritukseensa. Niin tyytymäton, että hän melkein jätti tulematta luoksemme juttelemaan kisan jälkeen. Hänen aikansa oli 1:57:47, mikä tietysti ei ole hänen parhaansa.

Kauden neljännet kisat olivat isommat (John Thomas Terrier Classic) ja Boston University:n järjestämänä heidän sisähallissaan 27. tammikuuta. 800 m erät alkoivat klo 11.30, mikä oli pieni haaste minulle, mutta onnistuin järjestelemään potilasaikoja, ja työkaverini Barbara ystävällisesti suostui huolehtimaan Telesttroke-konsultaatioista (joita ei edes tullut), joten pääsin paikalle. Minua alkoi E:n radalle asettumisen jälkeen jännittää niin paljon, että videointini meni melkein pilalle. Käsien lisäksi tärisivät keho ja jalatkin. Hyvä, etten lyhistynyt maahan. E oli sijoitettu 82. nopeimmaksi yhteensa 141 juoksijasta, mutta juoksi 54. sijalle ajalla 1:56:22 oman lähtönsä voittaen. Ilahduttavaa, että hän oli itse aika tyytyväinen ja tuli jälkikäteen juttelemaan. Sain jopa kaksi poskisuukkoa <3. Hän on aina edeltävästi melkein harmistunut, kun kerron saapuvani paikalle, mutta tulkitsen, että se on kuitenkin hänen mielestään ehkä ihan kiva, että menen. Minusta tietysti on.

Kotiasioita ja sekalaista

Joulukuusi lähti pois 17. tammikuuta oltuaan paikallaan yli 6 viikkoa ja olematta elossa päivääkään. Jokin verran vettä se joi, ja jonkin verran siitä tuli kuusen tuoksua sisälle, muttei ollenkaan tarpeeksi. Raahasin sen itsekseni ruokasalin, keittiön ja eteisen läpi ulos. Sitten kaivoin imurin esiin - muutama neulanen jäi reitille. Joulukoristeet poistin myös, joskin kynttilälamput jätin paikoilleen sekä portaisiin että taulun päälle, kun pimeät illat eivät ole ohi vielä pitkään aikaan. 

Vastapuolen talon yläkerran asunto tuli vuokralle. Mietin, josko muuttaisimme sinne. Vuokra olisi vähän isompi, vesi pitäisi maksaa itse, mutta kaasu olisi aika todennäköisesti hieman alhaisempi ja asunto kompaktimpi pitää siistinä. Saa nähdä. Meinasin vähän innostua, mutta innostustani hieman laimensi se, että näin edellisten jo nyt muuttavan pois. Voi olla siis, että se on jo mennyt, vaikka esillä netissä vielä onkin - en ole nimittäin saanut minkäänlaista vastausta lähettämiini viesteihin. Samanaikaisesti oma nykyinen vuokraemäntämme lähestyi kertomalla, että remotti talossa tulee koskemaan vain keittiötä (mikä tulee saada valmiiksi vakuutuksen johdosta ennen syyskuuta) sekä sitä, että voimme hyvin jatkaa talossa nykyisen tasoisella vuokralla. Hankalaa. Katsotaan. En ole viela tehnyt ratkaisua. Ja, voi olla, ettei tarvitsekaan, jos naapuriasunto on jo mennyt.

Meillä oli siivouspäivä. Tai olisi pitänyt olla, mutta innostuksen taso oli käsinkosketeltavan alhainen. Sanoin, että voimme siivota eri aikoihin, jos ei kerran yhdessä siivoaminen kiinnosta, ja jaamme vastuualueet. Jaoimme. Ilta saapui ja vain imurointi (minä) oli tehty. Ilmoitin, että äidin tekemä illallinen tarjotaan vasta sitten, kun keittiö (Iso-O) ja vessat (Pikku-O) ovat kiiltävän puhtaita. Emme syöneet minun tekemääni illallista ennenkuin vasta seuraavana päivänä, ja silloinkin hieman määräystäni venyttäen - Pikku-O nimittain pesi vessat vasta tunteja tuon illallisen jälkeen.

Puolivuosittaiset hammaslääkärikäynnit ovat ohi. Ensin Iso-O, sitten minä, ja lopuksi Pikku-O. Minulla oli uusi hammashoitaja (vai suuhygienisti?), liettualainen Karolina, joka puhdisti hampaani paremmin kuin kukaan tähän saakka. Hammaslääkarillä ei ollut omassa tarkastuksessaan jälkikäteen mitään lisäkommentoitavaa jo tiedettyjen ongelmien lisaksi, mikä oli hieman uutta. Pikku-O:n kanssa hoidetaan nyt osa alkavista rei'istä kuntoon, ja Iso-O:n viisaudenhampaat poistetaan, kunhan saamme aikataulut sopimaan.

Pikku-O halusi liittyä US Chess Federation:in jäseneksi. Etuna on kuulemma se, että voi käydä kilpailuissa ja saada virallisen tasokirjauksen. Tämä tarkoittanee sitä, että viikonloppuihimme tulee lisää täytettä. Kisat eivät ole Newtonissa.

Uutisissa

Uutisissa on ollut Bidenin salassapidettävien paperien jatkuvaa löytymistä ("drip, drip, drip"), entisen varapresidentti Pencen samansorttisten papereiden löytymistä, ja tilanteiden vertaamista Trumpin salassapidettävien papereiden löytämiseen. Uutisissa on lisäksi puitu muutamaa murhatapausta (Moscow, Idahon neljän nuoren murhannut mies, Massachusettsin kolmilapsisen perheen äidin ja puolisonsa murhannut mies sekä Alex Murdaugh syytettynä vaimonsa ja poikansa murhaamisesta), ampumatapauksia (tietysti) sekä Mephisin viiden tummaihoisen poliisin tuomitsemista tummaihoisen miehen kuoleman aiheuttamisesta. ChatCPT, tai siis yleisemmin AI:n olemassaolo alkaa olla kaikkien tiedossa. Minäkin olen alkanut herätä.

Covid 19 - Joulunaikaa 2022 ja alkuvuotta 2023

Lasten joululoma alkoi päivän liian aikaisin torstaina 22.12. myrskyn johdosta. Perjantai meni silti myöhään Iso-O:n viimeisten Suomen ulkopuolisten hakemusten äärellä. Hän sai tuolloin lähetettyä yhteensä 8 hakemusta, ja hänen lopullinen listansa ilman Suomea on seuraava: Yale, Boston College, Emery, Georgetown, Dartmouth, Middlebury, Northeastern, Harvard, Princeton, Cornell, USC, Brown, UPenn, Tufts, George Washington University, American University, UMASS, UCONN, UVM, Trinity College Dublin, ja Edinburgh. Pitkä oli lista ja tunnelma sen mukainen. Vieläkin on pientä hiontaa edessä, kun yliopistot lähettävät mahdollisia lisätehtäviä (haastattelukutsuja, englanninkielen todistamista(!), maksukyvyn todistamista, viisumitarvekysymyksiä ym), mutta isoin ponnistus on takana. Iso-O, Iso-O, Iso-O!

Hain lasten isän kentältä sadekelissa jo torstai-iltana, joten Iso-O:n henkisenä tukena sinnitteli hereillä aivan loppumetreille hänkin. 

Joulunaikaa

Jouluaattona katsoimme ensin Turun joulurauhan julistuksen. Se on kiva tapa aloittaa jouluaatto. Vaikka aivan hassuthan tekstit ja musiikkivalinnat ovat. Sitten otimme joulupuuroa rusinakeiton kanssa. Tuntien päästä oli jouluillallinen, johon kuuluivat perinteiset kala- ja leikkelealkupalat, rosolli, pienet keitetyt voitilliperunat, pääruoan perunalaatikko (minun elämäni viimeisin, en aio enää sitä yrittää, ei onnistu), porkkanalaatikko, lanttulaatikko, sekä uunipossu. Jälkiruoaksi oli taatelikakkua, suklaita, vihreitä kuulia, sekä joulutähtiä (tai joulunappeja, kun sellaisilta näyttivat), sekä glögiä. Joulupäivänä oli jämäruokapäivä sekä jälkiruoaksi kermaluumujälkiruokaa sekä piparkakkuja.

Pikku-O sairastui joulupäivän aikana ja oli aika huonossa hapessa. Oksensikin. Iso-O sairastui Tapaninpäivänä, sama kaikkialle sattuva, kovan kuumeen sekä pääkivun aiheuttanut, yskän uudelleen aktivoinut ja oksentamisenkin aiheuttava. Korona se ei ollut, testasimme. RSV oli sairastettu. Joten influenssa se taisi olla. Pienen lisähaasteen tähän aiheutti se, että meille tuli koiravieras Holly perjantaina ennen joulua koko loman ajaksi, ja koiran hoitajat olivat aivan petipotilaina. Höh. Sairaus levisi, ja koko väliviikko meni sairastaessa kaikilla muilla paitsi yllättäen E:lla. Kaikenlainen viikolle vähänkin suunniteltu aktiviteetti jäi tapahtumatta. 

E, joka säästyi taudilta kävi hammastarkastuksessa, ja juoksemassa päivittäin. Sen lisäksi hän innostui aika paljon uudesta pelistä, jonka he Pikku-O:n kanssa halusivat. Vuoden peli 2022 (Elden Ring). Hän ehti sitä pelata 7 minuuttia vaille 48 tuntia ennenkuin hänen lomansa loppui. Eli aika paljon meni aikaa tietokoneella.

Työkaverini Barbara tarvitsi apua torstai-illan päivystyksen kattamiseksi, ja suostuin, sillä sain siten itselleni perjantain - Pikku-O:n 15-vuotissyntymäpäivän - aamun aina klo 12 saakka vapaaksi. Illalla maksoin kyllä todellisen palkan aamun vapaastani, sillä olin ihan ylikiireinen. Mutta, oli kiva syödä yhdessä rauhallinen brunssi (bagelit monenlaisilla täytteillä, jogurtit marjoineen kaikkineen, ja vieläpä suklaakakku). Illalla jatkoimme Pikku-O:n toivomalla, E:n tekemällä Fetucchini Alfredo:lla.

Uuden vuoden vaihtuminen meni kaatosateessa kotona, tosin E ja Iso-O lähtivät ystäviensä luokse muutamaksi tunniksi. Iso-O ihmeparantui sopivasti illaksi. E oli Talian luona, käveli kotiin sopivasti huomaamaan, että olin lähdössä Iso-O:aa hakemaan klo 1:30, ja hyppäsi kyytiin seuraksi. Olin kyllä laittanut hänellekin viestin, että kyyti oli tarjolla, muttei hän sitä ollut Emin kanssa kävellessään huomannut. 

Loma loppui virallisesti lasten isän lähtiessä maanantaina 2. tammikuuta takaisin O'Hara's:in aikaisen illallisen jälkeen. Kaikki lähtivät mukaan saattamaan. Sitten olikin koululaisilla jo tarve alkaa organisoitua tiistaina 3. tammikuuta alkanutta kevätlukukautta varten. 

Arjen alkaessa

Suomen yhteishaun ensimmäinen hakusessio avautui 4. tammikuuta. Vaihtoehtoja olisi hienosti, jos olisi kiinnostunut insinööritieteistä tai musiikista/näyttelemisestä. Eli, ei. Kuusi vaihtoehtoa olisi voinut listata. Hikisesti saimme kasaan viisi sinnepäin olevaa: Aalto-yliopiston Economics (ei todellakaan matamin ala), Taideyliopiston Design (läheltä liippasi, mutta poistimme sitten kuitenkin, kun olisi vaatinut aika paljon ähertämistä henkilöltä, jonka ähertämisenergia on tällä hetkellä negatiivinen), Kuvataideakatemia (sama kuin edellinen, poistimme), Tampereen yliopiston Administrative Sciences, ja Tampereen yliopiston Social Sciences (blaah! molemmille matamilta). Näihin hän nyt kuitenkin sitten haki. Toisessa vaiheessa ehkä yritämme myös, mutta jos ei papereilla onnistu (mikä on todennäköistä), jää se sitten hänen osaltaan tähän. Pääsykokeet eivät ole mahdollinen vaihtoehto hänelle. Ja suomenkielen virallinen todistaminen on sekin projekti, joka on hänelle tässä vaiheessa mahdoton.

Haastattelupyyntöjä saapui Harvardista, Princetonista ja Dartmouthista. Iso-O yritti selittää niitä pois - E:llakin oli haastattelut ko. paikkoihin, eikä hän päässyt. Niin, mutta eivät he olisi ottaneet yhteyttä, jos jo nyt olisi selvää, ettei hän ole hakijana kiinnostava. Minä siis päätin ottaa positiivisen lähestymistavan ja olin pelkästään ylpeä. Hieno juttu, että kutsut tulivat. Harvardin haastatettelija oli nuori, vain muutama vuosi sitten Harvardilta valmistunut, nyt BU:n lakikoulussa opiskeleva poika, joka lähetti Iso-O:lle todella yksityiskohtaiset ohjeet haastattelua varten. Taisi olla yksi hänen ensimmäisiään. Saimme Iso-O:lta edeltävästi ohjeet, että haastattelun aikaan kukaan meistä muista ei ole yläkerrassa hänen huoneensa läheisyydessa, eikä kukaan muu käytä nettiä (varsinkaan pelaamiseen), jottei minkäänlaisia katkoja vain tapahdu. Istuin poikien kanssa olohuoneessa pelaamassa Scrabblea. Tunnin mittaisen haastattelun jälkeen punaposkinen Iso-O saapui alakertaan. Haastattelu oli mennyt ihan hyvin, mutta aivan samanlaista fiilistä hänelle ei ollut jäänyt kuin Georgetownin haastattelijan kanssa. Lohdutin, että isovanhemman ikäinen, ison sairaalayhtymän varapresidentti on elämässään haastatellut aika monta ihmistä enemmän kuin juuri valmistunut jannu. Sanoin myös, että jos haastettelija ei olisi yhtään Iso-O:n kanssa halunnut keskustella, ei haastattelu olisi kestänyt tuntia suunnitellun 30 minuutin sijaan. Dartmouth-haastattelu on ensi tiistaina vuonna 2018 valmistuneen, sieltä lääkiksen kautta Columbia-yliopistoon menneen nuoren lääkärin toimesta. Princetonin vuonna 2022 Psykologia-pääaineella valmistunut nuori nainen ei ole vielä ottanut yhteyttä haastatteluajan sopimiseksi - ehkä ensi viikolla sekin.

Ensimmäiset hiihtokisat olivat 4. tammikuuta Westonin pienellä lumetetulla luupilla. Ehdin paikalle, sillä viimeinen potilasaikani peruuntui. Ymmärrykseni mukaan Junior Varsity oli ensin. Siksi minulla menikin hetkonen ennenkuin tajusin, että Iso-O ei olekaan lämmittelemässä vaan kilpailemassa. Varsity lähtö oli porrastettu siten, että kilpailijat lähtivät koulu kerrallaan, muutama sekunti edellisen kilpailijan jälkeen. Kun vielä luulin Iso-O:n lämmittelevän, ihmettelin, miksi jotkut pojat menivät niin lujaa. Keksin sitten. Iso-O:lla meni omat laskut sekaisin, ja hän kysyi minulta ohi hiihtäessään, monesko kierros viidestä oli meneillään. En tiennyt. No, maaliin hän sitten lopulta pääsi, joko yhden ylimääräisen hiihdettyään tai ihan oikeaan aikaan, ja tuli Southin tytöistä kolmanneksi. Hirveän hyvältä ei hänestä loma-aikaisen sairastelun johdosta tuntunut. Pikku-O:n Junior Varsity lähtö oli yhteinen kaikkien kanssa, tytöt ja pojat, aloittelijat ja vähän hiihtäneet samaan aikaan. Ihania! Joukossa oli monia ensimmäistä kertaa suksien päällä ikinä olevia, Pikku-O käytännössä tähän porukkaan kuuluen. Silti hän hiihti kaatumatta JV-kisan vaaditun kolme kierrosta ja saapui maaliin oikein hienosti luistelutyylillä. Maaliviivalla hän sitten kaatui, mutta sillä ei ollut väliä. Olen aika vaikuttunut. Ajattelin, että upeaa, jos Pikku-O kauden päätteeksi pystyy hiihtämaan yhden kisan läpi, mutta hän tekikin sen heti kärkeen. Pikku-O, Pikku-O, Pikku-O!

Pieni kuorrutus lunta satoi perjantaina 6. tammikuuta. Lisää pitäisi tulla ja paljon, jotta hiihtokausi olisi mielekkäämpi. Tämä pieni määrä kuitenkin innosti Pikku-O:n pyöräilemään(!) Westoniin lauantaina ja hiihtämään siellä itsekseen pari tuntia. Hän joutui menemään ihan hirveän risteyksen läpi, mikä huolettaa, mutta silti hän oli niin motivoitunut, että aikoo tehdä sen joka perjantai ja lauantai kauden loppuun saakka. Treenejä on vain ma-to, siksi siis myös perjantaille hän sitä suunnittelee. Saa nähdä. En ole liian innostunut perjantaiajatuksesta, sillä tuolloin tulee jo pimeää ja risteys on kyllä ihan hirveä ylitettävä erityisesti ruuhka-aikaan.

Toiset kisat olivat 11. tammikuuta. Hieman kylmempien kelien johdosta Westonissa oli nyt hieman pidempi lenkki, jota Varsity kiersi 5 kertaa ja Junior Varsity 3 kertaa ympäri. Iso-O:lla oli iloinen mieli oman kisansa jälkeen. Pikku-O oikein loisti. Hänen hiihtotyylinsä on alkanut parantua, ja kun yläkropassa on enemmän lihasvoimaa kuin siskolla, luulen, että hänestä voi tulla aivan kelpoinen hiihtäjä melko nopeasti. Hän oli kisassa yksi Southin JV-hiihtäjien nopeimmista.

Hiihtojoukkueella oli "Spirit Day", jonka teema oli Cowboy. Molemmat laittoivat päähänsä stetsonit, ja jalkaansa farkut. Hassuja. Team Dinner on tänään perjantaina kapteeni-Benin kotona.

Iso-O:lla oli viikolla testejä joka päivä, sillä toinen jakso päättyy tänään perjantaina 13. tammikuuta. Eniten energiaa vaati matematiikka, joka on hänelle vuoden kursseista kaikkein haastavin. Eikä ihme, sillä kyseessä on College-tason kurssi AP-Calculus-BC. Kova työ on tuottanut hedelmää, sillä hänen arvosansa on hinautunut A- tasolle jakson alun kompastelusta huolimatta. Tällä on iso merkitys, sillä College-hakujen yhteydessä hänen välitodistuksensa lähetetään yliopistoille parin viikon sisään, ja on viimeisin, jonka perusteella ne tekevät päätöksensä.

E:n loman loppu

E kävi Bostonissa Adelen syntymäpäiviä juhlistamassa. He kävivät Drag Show:ssakin. Sieltä hän meni suoraan Fenway Parkiin, jossa oli Winter Specialin johdosta edelleen jääkiekkokaukalo pystyssä antaen alueen College:ien sitä käyttää. Hän näki Northeastern-UConn sekä Boston College-UMASS matsit. Molemmat voitot menivät Bostonin yliopistoille. Sain häneltä viestin, että hän oli ihan umpijäässä. Vaatetta oli taas ihan liian vähän päällä. Huoh. Hän lisäksi sai pienen repeämän talvitakkiinsa, mikä häntä harmitti aika paljon. Sen sai kuitenkin aika kivasti takin sisältä vahvalla teipillä fiksattua.

E siirsi ja siirsi kesätöiden hakemista, vaikka alkoi olla viimeiset hetket hoitaa asia kuntoon, jos jotakin aikaa saada. Totesin, että prosessi olisi hyvä saada käyntiin ennen kevätlukukauden alkua, kun ei sitten taas ole aikaa. Motivoin, että hän olisi todella helpottunut, jos asia olisi pois päiväjärjestyksestä. Ja kun vieläkään mitään ei tapahtunut, sanoin, että kyyti takaisin kampukselle on tarjolla vain, jos hakemukset on lähetetty.  Tämä toimi. Päivä ennen lähtöä, hän teki yhden spesifin hakemuksen ja oikein hyvän vapaan hakemuksen, ja sai sen lähetettyä moneen paikkaan. Peukut pystyyn. Hakemuksia lähti eri puolelle Eurooppaa, Suomi mukaan lukien, sekä Yhdysvaltoihin.

E teki Pikku-O:lle tekemänsä Fetucchini Alfredon sekä useiden herkullisten pastojen lisäksi meille Chicken Pot Pie:n, jota hän oli suunnitellut tekevänsä jo Thanksgivingin aikana. Tuolloin se jäi sairastamisen johdosta tekemättä. Usean tunnin ahkeroinnin jälkeen siitä tuli todella hyvää. E:n ruoanlaittokyvyistä en ole lainkaan huolestunut. 

Omatoimisen juoksemisen lisäksi E:lla oli kahdet treenit joukkueen kanssa ennen kampukselle takaisin muuttoa. Hän nätisti kysyi, josko saisi niihin kyydin. Koska en varsinaisesti kärsi näistä yhteishetkistä, kävin hänet BC:lle työmatkallani heittämässä molemmilla kerroilla. Tämän mahdollisti se, että olin päivystysviikkoni johdosta menossa töihin vasta noin klo 9 poliklinikkaviikkoni klo 7.30 sijaan. E juoksi treenien jälkeen kampukselta takaisin kotiin osana ko. päivien mailivaatimuksia. E:n tämän hetken viikkojuoksumäärä on 65-70 mailia (105-113 km). Hirveää!

Muuttopäivän 12. tammikuuta iltana söimme yhdessä. Sitten E ajoi kampukselle siten, että minä istuin vieressä ja sisarukset takapenkillä. Pikku-O oli rauhallinen. Minä olin hieman parempi apukuljettaja kuin aiemmin. Iso-O sen sijaan kiljui melkein koko matkan aina jostakin. Hyvin ajaminen meni häiriötekijöistä huolimatta. Nyt on E:nkin loma ohi. Lauantaina on kisat; opetus alkaa tiistaina.

Minulla alkoi päivystysvapaa. Ihan parasta.