Covid 19 - Joulunaikaa 2022 ja alkuvuotta 2023

Lasten joululoma alkoi päivän liian aikaisin torstaina 22.12. myrskyn johdosta. Perjantai meni silti myöhään Iso-O:n viimeisten Suomen ulkopuolisten hakemusten äärellä. Hän sai tuolloin lähetettyä yhteensä 8 hakemusta, ja hänen lopullinen listansa ilman Suomea on seuraava: Yale, Boston College, Emery, Georgetown, Dartmouth, Middlebury, Northeastern, Harvard, Princeton, Cornell, USC, Brown, UPenn, Tufts, George Washington University, American University, UMASS, UCONN, UVM, Trinity College Dublin, ja Edinburgh. Pitkä oli lista ja tunnelma sen mukainen. Vieläkin on pientä hiontaa edessä, kun yliopistot lähettävät mahdollisia lisätehtäviä (haastattelukutsuja, englanninkielen todistamista(!), maksukyvyn todistamista, viisumitarvekysymyksiä ym), mutta isoin ponnistus on takana. Iso-O, Iso-O, Iso-O!

Hain lasten isän kentältä sadekelissa jo torstai-iltana, joten Iso-O:n henkisenä tukena sinnitteli hereillä aivan loppumetreille hänkin. 

Joulunaikaa

Jouluaattona katsoimme ensin Turun joulurauhan julistuksen. Se on kiva tapa aloittaa jouluaatto. Vaikka aivan hassuthan tekstit ja musiikkivalinnat ovat. Sitten otimme joulupuuroa rusinakeiton kanssa. Tuntien päästä oli jouluillallinen, johon kuuluivat perinteiset kala- ja leikkelealkupalat, rosolli, pienet keitetyt voitilliperunat, pääruoan perunalaatikko (minun elämäni viimeisin, en aio enää sitä yrittää, ei onnistu), porkkanalaatikko, lanttulaatikko, sekä uunipossu. Jälkiruoaksi oli taatelikakkua, suklaita, vihreitä kuulia, sekä joulutähtiä (tai joulunappeja, kun sellaisilta näyttivat), sekä glögiä. Joulupäivänä oli jämäruokapäivä sekä jälkiruoaksi kermaluumujälkiruokaa sekä piparkakkuja.

Pikku-O sairastui joulupäivän aikana ja oli aika huonossa hapessa. Oksensikin. Iso-O sairastui Tapaninpäivänä, sama kaikkialle sattuva, kovan kuumeen sekä pääkivun aiheuttanut, yskän uudelleen aktivoinut ja oksentamisenkin aiheuttava. Korona se ei ollut, testasimme. RSV oli sairastettu. Joten influenssa se taisi olla. Pienen lisähaasteen tähän aiheutti se, että meille tuli koiravieras Holly perjantaina ennen joulua koko loman ajaksi, ja koiran hoitajat olivat aivan petipotilaina. Höh. Sairaus levisi, ja koko väliviikko meni sairastaessa kaikilla muilla paitsi yllättäen E:lla. Kaikenlainen viikolle vähänkin suunniteltu aktiviteetti jäi tapahtumatta. 

E, joka säästyi taudilta kävi hammastarkastuksessa, ja juoksemassa päivittäin. Sen lisäksi hän innostui aika paljon uudesta pelistä, jonka he Pikku-O:n kanssa halusivat. Vuoden peli 2022 (Elden Ring). Hän ehti sitä pelata 7 minuuttia vaille 48 tuntia ennenkuin hänen lomansa loppui. Eli aika paljon meni aikaa tietokoneella.

Työkaverini Barbara tarvitsi apua torstai-illan päivystyksen kattamiseksi, ja suostuin, sillä sain siten itselleni perjantain - Pikku-O:n 15-vuotissyntymäpäivän - aamun aina klo 12 saakka vapaaksi. Illalla maksoin kyllä todellisen palkan aamun vapaastani, sillä olin ihan ylikiireinen. Mutta, oli kiva syödä yhdessä rauhallinen brunssi (bagelit monenlaisilla täytteillä, jogurtit marjoineen kaikkineen, ja vieläpä suklaakakku). Illalla jatkoimme Pikku-O:n toivomalla, E:n tekemällä Fetucchini Alfredo:lla.

Uuden vuoden vaihtuminen meni kaatosateessa kotona, tosin E ja Iso-O lähtivät ystäviensä luokse muutamaksi tunniksi. Iso-O ihmeparantui sopivasti illaksi. E oli Talian luona, käveli kotiin sopivasti huomaamaan, että olin lähdössä Iso-O:aa hakemaan klo 1:30, ja hyppäsi kyytiin seuraksi. Olin kyllä laittanut hänellekin viestin, että kyyti oli tarjolla, muttei hän sitä ollut Emin kanssa kävellessään huomannut. 

Loma loppui virallisesti lasten isän lähtiessä maanantaina 2. tammikuuta takaisin O'Hara's:in aikaisen illallisen jälkeen. Kaikki lähtivät mukaan saattamaan. Sitten olikin koululaisilla jo tarve alkaa organisoitua tiistaina 3. tammikuuta alkanutta kevätlukukautta varten. 

Arjen alkaessa

Suomen yhteishaun ensimmäinen hakusessio avautui 4. tammikuuta. Vaihtoehtoja olisi hienosti, jos olisi kiinnostunut insinööritieteistä tai musiikista/näyttelemisestä. Eli, ei. Kuusi vaihtoehtoa olisi voinut listata. Hikisesti saimme kasaan viisi sinnepäin olevaa: Aalto-yliopiston Economics (ei todellakaan matamin ala), Taideyliopiston Design (läheltä liippasi, mutta poistimme sitten kuitenkin, kun olisi vaatinut aika paljon ähertämistä henkilöltä, jonka ähertämisenergia on tällä hetkellä negatiivinen), Kuvataideakatemia (sama kuin edellinen, poistimme), Tampereen yliopiston Administrative Sciences, ja Tampereen yliopiston Social Sciences (blaah! molemmille matamilta). Näihin hän nyt kuitenkin sitten haki. Toisessa vaiheessa ehkä yritämme myös, mutta jos ei papereilla onnistu (mikä on todennäköistä), jää se sitten hänen osaltaan tähän. Pääsykokeet eivät ole mahdollinen vaihtoehto hänelle. Ja suomenkielen virallinen todistaminen on sekin projekti, joka on hänelle tässä vaiheessa mahdoton.

Haastattelupyyntöjä saapui Harvardista, Princetonista ja Dartmouthista. Iso-O yritti selittää niitä pois - E:llakin oli haastattelut ko. paikkoihin, eikä hän päässyt. Niin, mutta eivät he olisi ottaneet yhteyttä, jos jo nyt olisi selvää, ettei hän ole hakijana kiinnostava. Minä siis päätin ottaa positiivisen lähestymistavan ja olin pelkästään ylpeä. Hieno juttu, että kutsut tulivat. Harvardin haastatettelija oli nuori, vain muutama vuosi sitten Harvardilta valmistunut, nyt BU:n lakikoulussa opiskeleva poika, joka lähetti Iso-O:lle todella yksityiskohtaiset ohjeet haastattelua varten. Taisi olla yksi hänen ensimmäisiään. Saimme Iso-O:lta edeltävästi ohjeet, että haastattelun aikaan kukaan meistä muista ei ole yläkerrassa hänen huoneensa läheisyydessa, eikä kukaan muu käytä nettiä (varsinkaan pelaamiseen), jottei minkäänlaisia katkoja vain tapahdu. Istuin poikien kanssa olohuoneessa pelaamassa Scrabblea. Tunnin mittaisen haastattelun jälkeen punaposkinen Iso-O saapui alakertaan. Haastattelu oli mennyt ihan hyvin, mutta aivan samanlaista fiilistä hänelle ei ollut jäänyt kuin Georgetownin haastattelijan kanssa. Lohdutin, että isovanhemman ikäinen, ison sairaalayhtymän varapresidentti on elämässään haastatellut aika monta ihmistä enemmän kuin juuri valmistunut jannu. Sanoin myös, että jos haastettelija ei olisi yhtään Iso-O:n kanssa halunnut keskustella, ei haastattelu olisi kestänyt tuntia suunnitellun 30 minuutin sijaan. Dartmouth-haastattelu on ensi tiistaina vuonna 2018 valmistuneen, sieltä lääkiksen kautta Columbia-yliopistoon menneen nuoren lääkärin toimesta. Princetonin vuonna 2022 Psykologia-pääaineella valmistunut nuori nainen ei ole vielä ottanut yhteyttä haastatteluajan sopimiseksi - ehkä ensi viikolla sekin.

Ensimmäiset hiihtokisat olivat 4. tammikuuta Westonin pienellä lumetetulla luupilla. Ehdin paikalle, sillä viimeinen potilasaikani peruuntui. Ymmärrykseni mukaan Junior Varsity oli ensin. Siksi minulla menikin hetkonen ennenkuin tajusin, että Iso-O ei olekaan lämmittelemässä vaan kilpailemassa. Varsity lähtö oli porrastettu siten, että kilpailijat lähtivät koulu kerrallaan, muutama sekunti edellisen kilpailijan jälkeen. Kun vielä luulin Iso-O:n lämmittelevän, ihmettelin, miksi jotkut pojat menivät niin lujaa. Keksin sitten. Iso-O:lla meni omat laskut sekaisin, ja hän kysyi minulta ohi hiihtäessään, monesko kierros viidestä oli meneillään. En tiennyt. No, maaliin hän sitten lopulta pääsi, joko yhden ylimääräisen hiihdettyään tai ihan oikeaan aikaan, ja tuli Southin tytöistä kolmanneksi. Hirveän hyvältä ei hänestä loma-aikaisen sairastelun johdosta tuntunut. Pikku-O:n Junior Varsity lähtö oli yhteinen kaikkien kanssa, tytöt ja pojat, aloittelijat ja vähän hiihtäneet samaan aikaan. Ihania! Joukossa oli monia ensimmäistä kertaa suksien päällä ikinä olevia, Pikku-O käytännössä tähän porukkaan kuuluen. Silti hän hiihti kaatumatta JV-kisan vaaditun kolme kierrosta ja saapui maaliin oikein hienosti luistelutyylillä. Maaliviivalla hän sitten kaatui, mutta sillä ei ollut väliä. Olen aika vaikuttunut. Ajattelin, että upeaa, jos Pikku-O kauden päätteeksi pystyy hiihtämaan yhden kisan läpi, mutta hän tekikin sen heti kärkeen. Pikku-O, Pikku-O, Pikku-O!

Pieni kuorrutus lunta satoi perjantaina 6. tammikuuta. Lisää pitäisi tulla ja paljon, jotta hiihtokausi olisi mielekkäämpi. Tämä pieni määrä kuitenkin innosti Pikku-O:n pyöräilemään(!) Westoniin lauantaina ja hiihtämään siellä itsekseen pari tuntia. Hän joutui menemään ihan hirveän risteyksen läpi, mikä huolettaa, mutta silti hän oli niin motivoitunut, että aikoo tehdä sen joka perjantai ja lauantai kauden loppuun saakka. Treenejä on vain ma-to, siksi siis myös perjantaille hän sitä suunnittelee. Saa nähdä. En ole liian innostunut perjantaiajatuksesta, sillä tuolloin tulee jo pimeää ja risteys on kyllä ihan hirveä ylitettävä erityisesti ruuhka-aikaan.

Toiset kisat olivat 11. tammikuuta. Hieman kylmempien kelien johdosta Westonissa oli nyt hieman pidempi lenkki, jota Varsity kiersi 5 kertaa ja Junior Varsity 3 kertaa ympäri. Iso-O:lla oli iloinen mieli oman kisansa jälkeen. Pikku-O oikein loisti. Hänen hiihtotyylinsä on alkanut parantua, ja kun yläkropassa on enemmän lihasvoimaa kuin siskolla, luulen, että hänestä voi tulla aivan kelpoinen hiihtäjä melko nopeasti. Hän oli kisassa yksi Southin JV-hiihtäjien nopeimmista.

Hiihtojoukkueella oli "Spirit Day", jonka teema oli Cowboy. Molemmat laittoivat päähänsä stetsonit, ja jalkaansa farkut. Hassuja. Team Dinner on tänään perjantaina kapteeni-Benin kotona.

Iso-O:lla oli viikolla testejä joka päivä, sillä toinen jakso päättyy tänään perjantaina 13. tammikuuta. Eniten energiaa vaati matematiikka, joka on hänelle vuoden kursseista kaikkein haastavin. Eikä ihme, sillä kyseessä on College-tason kurssi AP-Calculus-BC. Kova työ on tuottanut hedelmää, sillä hänen arvosansa on hinautunut A- tasolle jakson alun kompastelusta huolimatta. Tällä on iso merkitys, sillä College-hakujen yhteydessä hänen välitodistuksensa lähetetään yliopistoille parin viikon sisään, ja on viimeisin, jonka perusteella ne tekevät päätöksensä.

E:n loman loppu

E kävi Bostonissa Adelen syntymäpäiviä juhlistamassa. He kävivät Drag Show:ssakin. Sieltä hän meni suoraan Fenway Parkiin, jossa oli Winter Specialin johdosta edelleen jääkiekkokaukalo pystyssä antaen alueen College:ien sitä käyttää. Hän näki Northeastern-UConn sekä Boston College-UMASS matsit. Molemmat voitot menivät Bostonin yliopistoille. Sain häneltä viestin, että hän oli ihan umpijäässä. Vaatetta oli taas ihan liian vähän päällä. Huoh. Hän lisäksi sai pienen repeämän talvitakkiinsa, mikä häntä harmitti aika paljon. Sen sai kuitenkin aika kivasti takin sisältä vahvalla teipillä fiksattua.

E siirsi ja siirsi kesätöiden hakemista, vaikka alkoi olla viimeiset hetket hoitaa asia kuntoon, jos jotakin aikaa saada. Totesin, että prosessi olisi hyvä saada käyntiin ennen kevätlukukauden alkua, kun ei sitten taas ole aikaa. Motivoin, että hän olisi todella helpottunut, jos asia olisi pois päiväjärjestyksestä. Ja kun vieläkään mitään ei tapahtunut, sanoin, että kyyti takaisin kampukselle on tarjolla vain, jos hakemukset on lähetetty.  Tämä toimi. Päivä ennen lähtöä, hän teki yhden spesifin hakemuksen ja oikein hyvän vapaan hakemuksen, ja sai sen lähetettyä moneen paikkaan. Peukut pystyyn. Hakemuksia lähti eri puolelle Eurooppaa, Suomi mukaan lukien, sekä Yhdysvaltoihin.

E teki Pikku-O:lle tekemänsä Fetucchini Alfredon sekä useiden herkullisten pastojen lisäksi meille Chicken Pot Pie:n, jota hän oli suunnitellut tekevänsä jo Thanksgivingin aikana. Tuolloin se jäi sairastamisen johdosta tekemättä. Usean tunnin ahkeroinnin jälkeen siitä tuli todella hyvää. E:n ruoanlaittokyvyistä en ole lainkaan huolestunut. 

Omatoimisen juoksemisen lisäksi E:lla oli kahdet treenit joukkueen kanssa ennen kampukselle takaisin muuttoa. Hän nätisti kysyi, josko saisi niihin kyydin. Koska en varsinaisesti kärsi näistä yhteishetkistä, kävin hänet BC:lle työmatkallani heittämässä molemmilla kerroilla. Tämän mahdollisti se, että olin päivystysviikkoni johdosta menossa töihin vasta noin klo 9 poliklinikkaviikkoni klo 7.30 sijaan. E juoksi treenien jälkeen kampukselta takaisin kotiin osana ko. päivien mailivaatimuksia. E:n tämän hetken viikkojuoksumäärä on 65-70 mailia (105-113 km). Hirveää!

Muuttopäivän 12. tammikuuta iltana söimme yhdessä. Sitten E ajoi kampukselle siten, että minä istuin vieressä ja sisarukset takapenkillä. Pikku-O oli rauhallinen. Minä olin hieman parempi apukuljettaja kuin aiemmin. Iso-O sen sijaan kiljui melkein koko matkan aina jostakin. Hyvin ajaminen meni häiriötekijöistä huolimatta. Nyt on E:nkin loma ohi. Lauantaina on kisat; opetus alkaa tiistaina.

Minulla alkoi päivystysvapaa. Ihan parasta.