Southin joukkue voitti osavaltiomestaruuden

New Englannin läpi mennyt lumimyrsky aiheutti seuraavanlaisia muutoksia elämäämme. 1. Pikku-O:n osalta saimme odottaa aamuyöhön saakka ennenkuin tuli tieto, että Newtonin koulua EI peruta toisinkuin kaikkien muiden Massachusettsin koulualueiden. Nyt lumimyrsky olikin sitten niin paljon vähemmän vaarallinen kuin muilla kerroilla (lue, Newtonilla ei ole varaa yhteenkään lumipäivään). 2. Pikku-O:n osavaltiotason hiihtokisat siirtyivät päivällä. 3. Minä olin saanut myöhään edellisenä iltana sähköpostiviestin kaikkien myrskypäivän vastaanottojen muutamisesta virtuaalisiksi, mutta huomasin viestin vasta sairaalalle saavuttuani. Pöh! No, hoidin aamupäivän virtuaaliset vastaanotot sieltä, ja saavuin iltapäiväksi kotiin. Isoilla teillä ei ollut juuri muita kuin minä ja aura-autot, joten lumituiskusta huolimatta matka sujui hyvin. Harmitti tietysti, että tulin lähteneeksi, kun vaihtoehtona olisi ollut mukava päivä kotona.

Massachusettsin osavaltion hiihtokilpailut siis siirtyivät lumimyrskyn takia päivällä eteenpäin ja tapahtuivat ystävänpäivänä 14. helmikuuta Vermontin Prospect Mountain-hiihtoalueella. Vein Pikku-O:n bussille klo 6.45 ja hain klo 19.50. Southin poikien joukkue voitti koko kisan ja tytötkin tulivat 4. sijalle, mikä on paras saavutus koko koulun historiassa.  Joukkueita kilpailussa oli yhteensä 20 koko osavaltion alueelta. Upeasta tuloksesta johtuen saapuminen koululle tapahtui amerikkalaisen suurieleisesti. Newtonin poliisit olivat odottamassa bussia Newtonin rajalla ja saattoivat bussin poliisisaattueessa kaikki vilkkuvalot ja sireenit päällä. Aika vaikuttava oli näky!  Samalla se oli myös erittäin amerikkalaista ja hölmöä. Pikku-O:llakin meni hyvin. Hän tuli Southin poikien 6. sijalle voittaen yhden häntä koko kauden nopeammin hiihtäneen pojan, ja hävisi 5. nopeimmallekin vain 7 sekuntia 8 kilometrin matkalla. Hyvä Pikku-O! Hänen kokonaissijoituksensa oli 66. yli 140 hiihtäjästä. Oheisesta kuvasta saatat löytää Pikku-O:n kahdesti (vasen ylakulma ja oikea alakulma).

Kisojen ympärilläkin Pikku-O:lla on ollut hauskaa ja positiivista meininkiä. Päivä ennen kisaa heillä oli Team Dinner, kisan jälkeisenä päivänä perinteinen hassuissa vaatteissa hiihtäminen, ja koulussakin huomioitiin historiallinen voitto sekä kuulutuksin että viestein. Southin onnistuminen huomioitiin myös seuraavan päivän Boston Globe-lehdessä (=paikallinen Helsingin Sanomat). Kavereidensa kanssa hän lähti kannustamaaan Southin jääkiekkojoukkuetta Northin joukkuetta vastaan, mutta ko. joukkueella ei mennyt niin hyvin - hävisivät.

Iso-O on vallan innostunut katolisista messuista. Hän kävi keskiviikkona (tuhkakeskiviikko) yhdessä ja laittoi kuvan tuhkaristi otsallaaan, ja suunnitteli jo sunnuntaina seuraavaan menemistä. Ehdotin, että kun hän on nyt näinkin kiinnostunut, menisi jokin sunnuntai aivan yliopiston lähellä olevaan katoliseen kirkkoon, jossa Biden käy viikottain.

Iso-O:lla on jokin ylähengitystieinfektio ja kun kavereissa on ollut koronaa, hän kutsui omaa tautiaan sanalla C minun kanssa jutellessaan välttääkseen muiden huomion ja joutumisen karanteeniin (sivumennen sanoen, CDC on tosin juuri muuttanut käytännön sellaiseksi, että 24 tuntia ilman kuumetta riittää siihen, että voi mennä takaisin puhaltelemaaan viruksia ympäristöönsä). Minulle tuli heti mieleeni toinen C:lla alkava, aivan toisella tavalla leviävä sairaus ja päässäni pyöri ajatuksia tyyliin:"pysy rauhallisena, ole tukena, tarjoa apua ja löydä resursseja kuinka tästä eteenpäin" ennenkuin selvisi, että koronahan se vain. Nauroimme yhdessä. Ajatukseni olivat olleet hänen mielestään niin huvittavia, että hän oli jakanut ne veljelleenkin.

Verotusta varten tarvitsen opiskelijoiden lukuvuosimaksuista kertovan lomakkeen 1098-T. Boston College lähetti sen, Georgetown ei. Huoh! Aina pitää säätää jotain. No, saimme säädettyä, ja lomake on tulossa jossain välissä. Iso-O:n piti vain lisätä virallisiin tietoihinsa oma ITIN (sosiaaliturvanumeron korvike), ja homma lähti eteenpäin. Tänä vuonna saan pienen hyödyn verotuksessa, kun on kaksi maksettavaa opiskelijaa. Siksi siis lomake täytyy saada.

E sai kuulla, että hän sittenkin pääsee juoksemaan ACC (Atlantic Coast Conference) - kilpailussa ja vieläpä mailin. Hieno homma! Kisat ovat kolmipäiväiset ja koostuvat sekä alkueristä että finaalista. Alkuerät arvotaan. Toisin sanoen E tulee juoksemaan joidenkin aivan käsittämätöntä vauhtia juoksevien kanssa samaan aikaan. Jokaisesta alkuerästä pääsee kaksi suoraan jatkoon ja loput aikavertailujen perusteella. E ei tule pääsemään jatkoon, mutta tavoitteena on uusi oma ennätys.

Meillä oli E:n kanssa Quid Pro Quo ("something for something" tai suomeksi "jotain jostakin") perjantai-iltapäivänä. Oli hauskaa, että olimme molemmat toisistamme riippumatta päätyneet tämän termin käyttämiseen iltapäivän kuvaamisessa. Minä sain seuraa juhlajuomien ostamiseen (niitä oli paljon ja koin edeltävästi asian kiusalliseksi) ja auton tankkaamiseen (epämiellyttävää); hän sai vaatteensa pestyä, hiuksensa leikattua, syötyä hyvin sekä kirsikkana kakun päälle kuljetuksen Boston University:n radalle iltakilpailua katsomaan.

Työni epämiellyttävin osio Telestroke-palvelu hitaasti laajenee. Seuraavana kohteena on New Hampshiren puolella sijaitseva Exeter-sairaala ja palvelumme alkaa kesäkuun alussa. Sitä varten pitää olla lääkärioikeudet New Hampshiressa ja prosessiin kuuluu mm. sormenjälkien antaminen sekä rikostaustan selvittäminen. Varasin ajan Belmontissa olevaan UPS-myymälään, joka on lähin Livescanin käyttämä paikka. Mukana piti olla vähintään 2 henkilöllisyystodistusta, joista vähintään yhdessä piti näkyä osoite. Liike oli epämääräisen näköinen kulmahuone täynnä paketteja ja useita ihmisiä jonossa. Minut ohjattiin yhdessä kulmauksessa olevan pöydän ääreen. Pöydällä oli skannauslaite, joka ohjasi minut ottamaan ensin sormenjäljet normaalilla tavalla ja sitten vielä pyörittäen sivulta toiselle. Prosessi onnistui ja saan - kai - kortin kotiin lähipäivinä. Tämän kortin annan sitten työpaikalleni, joka auttaa asiassa eteenpäin. Joudun tosin täyttämään aikamoisen kasan muitakin papereita, jotta lisenssi ja oikeudet toimia ko. sairaalassa myönnetään. Jaksan kaikkien näiden vuosienkin jälkeen edelleen ihmetellä, kuinka paljon byrokratiaa liittyy lääkärinä toimimiseen Yhdysvalloissa. 

Siirtyminen Tufts Medical Schoolista UMASS Medical Schooliin etenee sekin, hitaasti. Prosessiin kuuluu kaikenlaista typerää. Kuten CV:n muuntaminen heidän sapluunansa mukaiseksi ja pilkunviilaaminen sen kanssa. Niin paljon hukattua aikaa niin monen ihmisen osalta!

Mammografiassa kävin taas ja mietin, että 10 vuotta tuli jo täyteen. Käsittämätöntä! Vieläkin epämiellyttävämpi kolonoskopia odottaa minua toukokuussa. Seulonnat toimivat, kun on terveydenhuoltovakuutus. Ja eivät lainkaan, jos ei ole.

Olen koti-ihminen. Siksi tämän kevään matkustusaktiivisuuteni on tavanomaisuudesta erittäin poikkeavaa. Lisäksi ajattelen, että lentäminen on erittäin ärsyttävää ja sisältää ison määrän epävarmuutta aina koneen lähtöön saakka. Lentoyhtiöt vaihtavat lentojaan ihan jatkuvasti ja koskaan ei voi luottaa, että oma varaus menee juuri niin kuin sen suunnittelee. Hyvänä esimerkkinä on meidän lähestyvä Rooman matkamme. Minulla meni torstaiaamuna 2 tuntia aikaa siihen, että sain meidän puolestamme epäsopivaksi lentoyhtiön toimesta muutetun matkan joten kuten toimivaksi ja täysin vastoin alkuperäistä suunnitelmaani välttää vaihtoa. Nyt sitten lennämme New Yorkin kautta, mikä on ehkä huonoin vaihtoehto kaikista huonoista vaihtoehdoista. Paluulento on toistaiseksi paikallaan, mutta odotan senkin muuttuvan, sillä laskujeni mukaisesti ITA Airways ei tuolloin voi lentää suoraan takaisin Bostoniin kun se meidän aiempi sinnepäin lentomme on peruttu. Olen ärsyyntynyt! Melkein tekisi mieleni heittää hanskat tiskiin ja jättää koko prosessi.

Mutta, ärsyyntyneisyydestä takaisin iloisuuteen. Pikku-O:n joukkueen saavutus on iso juttu ja E pääsee näyttämään kyntensä hienoon kisaan. Sain siivottua kodin. Kohti uutta viikkoa. Pikku-O:lla se on peruuntunut lomaviikko.

Reipashenkisyyttä niin hyvässä kuin pahassakin

Minulla on reipashenkinen viikko takanani. Isolta osin olen itse syyllinen siihen, että viikko sisälsi myös epämiellyttäviä komponentteja. Menemme heti niihin.

Kotona tapahtuu

Uunin vaihtoprojekti on käynnissä, ja korjausmies käynyt ensimmäisen kerran. Käynti oli hedelmällinen. Nyt on tiedossa, miten uusi uuni joskus paikalleen saapuu. Se, mikä ei vielä ole tiedossa, on aikataulu ja logistiikka. Jotta uusi uuni olisi käytössä, täytyy ensin valita se vaihtoehdoista, jotka tarjotaan, sitten sopia kaasumiesten kanssa vanhan uunin irrottaminen, sen jälkeen uunin kiinnittäjän kanssa paikalleenasentaminen, ja lopuksi uudelleen kaasumiehen kanssa kaasun uudelleen kytkeminen. Tämä kaikki pitää tapahtua silloin, kun minä olen kotona. Nyt kun katson kalenteriani, on seuraava sellainen hetki maaliskuun ensimmäisenä päivänä, seuraava maaliskuun lopulla, ja sitten ollaankin jo tukevasti huhtikuun ja toukokuun puolella. Menee siis varmaan tosi jouhevasti.

Uuniongelman lisäksi aiheutin itse lisäharmin. Kuukausittain tyhjennän ja täytän lämmitysjärjestelmän veden. Tarkistusputki oli värjäytynyt aivan ruosteiseksi, enkä nähnyt veden tasoa. Laitoin liikaa vettä sillä seurauksella että sekä keittiön että vessan patterit laittoivat oikein kunnolla vettä ulos systeemistä. Jouduin laittamaan lämmityksen pois päältä (seuraavana aamuna oli rapsakka +10*C sisällä) ja soittamaan putkimiehelle, joka saapui onneksi heti seuraavana päivänä. Putkimies, jonka olen tullut tunteneeksi liiankin hyvin kiitos viime aikaisten hankaluuksieni, lupasi "cover your butt" (suora lainaus) ja olla mainitsematta vuodon syystä kirjoittamassaan laskussa, joka tietysti menee vuokraemäntäni tietoisuuteen. Lasku, joka sisälsi myös lämmityssysteemin vuosihuollon, oli $448.  

Jos ylläoleva ei jo riitä todisteeksi, seuraavan pitäisi riittää. Minä olen ihan mahdoton erilaisten laitteiden kanssa! Koska vahvistin meni rikki jo kuukausi sitten, päädyin perjantai-iltana viimein ottamaan sen pois olohuoneesta. Samalla poistin isot kaiuttimet sekä subwooferin ja siivosin ison määrän sähköjohtoja ym johtoja televisiotason takaa pois. Tällä 'siivouksellani' oli sellainen vaikutus, että netti ja televisio eivät menneet enää päälle. Melkein kaksi tuntia värkkäsin harminkyyneleet poskillani ennenkuin sain yhden, todennäköisesti hieman viottuneen johdon paikalleen ja ongelma ratkesi. Pikku-O tuli sopivasti kotiin illanvietostaan, ja spontaanisti halaamaan, kun kerroin iltani kulusta ja totesi, ettei hän voi lähteä mihinkään, kun keksin "Pikku-O projektin tilalle heti jonkun uuden ja haitallisen". Nauratti hieman, sillä hänen toteamuksessaan oli paljon totuuden jyvää

Pienenä positiivisena asiana laitteisiin liittyen totean, että sain hommattua pienet kaiuttimet, joiden kautta saan oikein hyvin musiikkia ulos läppäristäni. Edessäolevien juhlieni musiikkitarjonta on siis pelastettu, vaikka kaiuttimet eivät varmasti läpäisisi hifistin tarkkaa musiikkikorvaa.

Aloitin Yhdysvaltain verotuksen tekemisen tänä vuonna helmikuun puolivälissä, sillä aiemmista vuosista olen oppinut, että monet tarpeelliset tiedot, kuten edellisen vuoden valuuttakurssien keskiarvo, ovat saavutettavissa vasta näihin aikoihin. Itse prosessi ei kokonaisuudessaan kestä kovin pitkään, sillä pohjat minulla on valmiina ja käytän nettipohjaista veroilmoitusohjelmaa (TurboTax) ilmoitukseni tekemiseen, mutta aika ärsyttäväähän se on.

Vastoinkäymisistä ja veroilmoitusasioista huolimatta olen yhdestä asiasta johtuen aika iloinen. Näyttää nimittäin siltä, että Pikku-O:n lisäksi saan seurakseni vähintään Iso-O:n, mutta mahdollisesti myös E:n, kun lähden Denverissä olevan konferenssini jälkeen vuokra-autolla kohti Kalliovuoria pitkän viikonlopun ajaksi huhtikuussa. Aivan parasta.

Pikku-O:n asioita

Poimin iloiset kouluakäyvät pojat, Pikku-O:n ja Nathanin Westonista pitkän tauon jälkeen ensimmäisenä lakon jälkeisenä koulupäivänä 5. helmikuuta. Vaikka yli kaksiviikkoinen tauko koulusta olikin mahdollistanut pitkään nukkumisen, pelisessiot ja päivittäiset illanvietot kavereiden kotona, olivat pojat valmiita opintoihinkin tai ainakin koulun tarjoamaan sosiaaliseen kanssakäymiseen. Se oli kiva huomata.

Viimeinen kauden hiihtokisa ennen Massachusettsin kisaa oli 7. helmikuuta. Pikku-O:lla meni todella hyvin. Hänen hiihtonsa alkoi näyttää ihan oikeanlaiselta, ja kun huomautin asiasta, hän kertoi treenaannensa tekniikkaa edeltävästi. Kisan jälkeen oli perinteinen joukkueen kuvaaminen, jonka missasin, kun menin lämmittelemään Pikku-O:n hiihdon jälkeen. Kivana uutisena on se, että Pikku-O sittenkin pääsee osavaltiokisoihin ja tulee hiihtämään 7. lähdössä 8. mahdollisesta, ja että juuri ennen Vermontin puolella olevia kisoja New Englannin yli pyyhkaisee oikein kunnon lumimyrsky. Olosuhteiden pitäisi siis olla kohdillaan tämän hauskan kokopäiväreissun aikaan.

Olin lauantaina ajamassa Boston College:lta kotiin, kun sain Pikku-O:lta viestin. Hän tarvitsi kyydin Westonista, sillä suksien kuljettaminen polkupyörän kanssa olisi ollut aika haastavaa. Sukset piti saada pois Westonista, jotta joukkueen huoltaja saa niihin tuoreen voidepinnan ennen ylläolevaa kisaa. Ajoin suoraan Westoniin, jossa Pikku-O oli ollut kavereidensa kanssa lähinnä höpsöttelemässä, sillä lämpötila oli päivän aikana +15*C, lumi aivan sohjoa, ja aurinko paistoi kirkkaana.

Pikku-O:n toisen jakson arvosanat saapuivat lakon johdosta pari viikkoa myöhässä. Pienenä yllätyksenä tuli aiemmin niin vahvan matematiikan B. Ranska jatkui samalla tasolla - myös B. Englanti tasaisesti B+. Woodworking A-, kemia A-, ja historia puhdas A. Ei huonosti, mutta pienellä yrittämisellä menisi paremmin. En ole löytänyt tapaa tukea häntä koulunkäynnissä. Hirveällä vaivalla hän saapuu iltaisin alakertaan läksyjä tekemään, mutta siihen se yleensä jää. Kysyin jopa, toimiiko hänelle keppi vai porkkana paremmin. Hän ei ottanut kysymystäni hyvin.

Iso-O:n asioita

Iso-O oli itkenyt valtoimenaan, kun Martha oli lähtenyt Austraaliaan ja hän ei tullut Marthan viimeisen viikonlopun ajaksi Newtoniin. Hän halusi tulla ja suunnitteli matkaansa, mutta kuunteli sitten minua ja jätti tulematta. "I was influenced". Hän koki olevansa huono ystävä ja menettäneensä hänet oman toimintansa johdosta. Kuuntelin hänen vuodatustaan, kerroin tunteiden olevan oikeita, ja samalla sanoin, että myrskyssä taitaa olla muitakin komponentteja. Hän selvästi käy läpi lapsuudenajan päättymisen ja oman itsenäistymisen alkamisen kipuilua. Isoja juttuja!

Seuraavana päivänä oli jo aivan toinen ääni kellossa. "Mom, I have gossip", ja kertoi mukavasta viikonlopusta North Carolina State University-vierailijoiden - erityisesti yhden kivan pojan - käynnin johdosta. Hän oli myös päässyt toiselle kierrokselle kampustyöhaastatteluissa ja saanut lähetettyä sähköpostin Suomen suurlähetystöön mahdollisia tulevaisuuden harjoitteluita ym varten.

E:n asioita

Boston College:n presidentti Father Lahey on ottanut asiakseen kieltää urheilijoiden mustat vaatteet siitä syystä, että musta on "the color of the devil". BC-poikia nauratti, kun he katsoivat toistensa päällä olevia kamppeita - kaikki mustaa. Aika hassulta tämä minunkin mielestäni kuulostaa, erityisesti kun näkee Isän itsensä päällä joko mustan takin tai kaavun jokseenkin kaikissa kuvissa.

E:n kisat New Balance Track:illa 9. ja 10. helmikuuta (Eagle Elite Invitational) toivat monia ennätyksiä jälleen Boston College:lle, joka toimi kisan järjestäjänä kutsuen paikalle Yhdysvaltain huippujuoksijoita. E:llakin meni hyvin. Hän juoksi 3k omalla uudella ennätyksellään 8:18:09 ja tuli 39. sijalle 47 maaliin päässeestä. Hänen jälkeensä maaliin saapui teksasilaispoika Hudson, jonka sukunimi oli Heikkinen. E jutteli hänen kanssaan hetken englanniksi - suomenkielentaito oli Heikkisen perheessä jäänyt aiempiin sukupolviin. E oli kisan jälkeen hyvällä mielellä, joskin harmitteli sitä, että sisähallikausi taitaa olla hänellä taputeltuna - viime viikon harmillisen välikohtauksen johdosta hän ei päässyt juoksemaan mailia alle 4:08 ajalla ja 3k olisi pitänyt mennä alle 8:08 ajalla, jotta ovi aukeaisi ACC (Atlantic Coast Conference)-kisoihin parin viikon päästä.

Suomen presidentinvaalit olivat tänään 11. helmikuuta. Uudeksi presidentiksi valittiin Stubb. 

Lakko loppui

Opettajien lakko kuumensi tunteita. Kaupunginjohtajan päivittäisessä viestissä oli siirrytty jo ISOIHIN KIRJAIMIIN, ja amerikkalaiset kakkukuorrutusviestit muuttuivat koulunkin osalta vain lyhyeen "huomenna koulu on kiinni'-viestiin. Lopulta sopu löytyi, ja koulu aukeaa yli kahden viikon tauon jälkeen huomenna maanantaina 5. helmikuuta. Hyvä!

Pikku-O:n keskiviikkoiset hiihtokilpailut menivät oikein hyvin jälleen. Hän oli ja johdonmukaisesti on koulun 7. nopein hiihtäjä. Harmillisesti kuitenkin kapteeni on varaamassa 7. osavaltiotason kisapaikan paljon hitaammalle hiihtäjälle vain siksi, että tämä sattuu olemaan seniori. Pikku-O oli pettynyt tämän kuultuaan, mutta juttelimme, että aikaa hänellä on vielä kaksi vuotta, ja ensi vuonna tavoite isolla todennäköisyydellä onnistuu. Pidän päätöstä tosin itsekin epäreiluna - jos on hyvä, pitäisi päästä edustamaan luokkatasosta riippumatta. Minä olin kannustamassa Southin takki ja pipo päälläni, ja siitä syystä johtuen moni vanhempi tuli juttelemaan. Tutustuin mm. kaikkein aktiivisimpiin hiihtovanhempiin - isoisään olin tutustunut jo muutama vuosi aiemmin yleisurheilukentän vierellä.

Minua aina välillä huolestuttaa se, etten ole siirtänyt hiljaista tietoa ja käytännönosaamista lapsille. Valitettavasti sain tästä huolestani pienen todisteen, kun kuulin Iso-O:n kysyneen isoveljeltään, miten tehdään Word-dokumentti. Olen sanaton.

E:lla oli vuosittainen lääkärikäynti noin 1.5 vuotta edellisen jälkeen, toisen kerran aikuispuolella. Hän vastasi vastaanottoa edeltävässä lomakkeessa alkoholinkäyttöön rehellisesti. Kun hän sitten kävi terveydentilaansa läpi lääkärin kanssa, ei mitään huolta ollut ennenkuin puhe kääntyi tähän aiheeseen. "Alcohol is in red". Nauratti aika paljon, kun E kertoi tämän odotustilaan takaisin saapuessaan. Taitaa olla totta, että lääkärikunta kertoo alkoholimäärän aina kolmella saadakseen 'oikean' määrän tietoonsa. Itselläni ei kyllä ole tämän nuoren opiskelija- ja urheilijapojan kohdalla minkäänlaista huolta.

Presidentinvaalien toisella kierroksella Iso-O kävi ensin Washington DC:n suurlähetystössä, ja minä E:n kanssa myöhemmin Bostonissa (tai oikeammin Cambridge:ssä) perjantaina 2. helmikuuta antamassa äänemme toiselle kahdesta ehdokkaasta (Haavisto ja Stubb). Iso-O:lta tuli viesti:"äänestin!!!!!!!" Meillä meni E:n kanssa hieman tiukoille. Ajoin perjantairuuhkassa ensin sairaalalta E:n luokse, johon saavuin klo 17.06, ja sieltä vielä pahemmassa ruuhkassa ajoittain täysin liikkumattomassa autossa kohti Cambridgen puolella, aivan Museum of Science:n vieressa olevaa Hult International Business School:ia, jossa äänestysmahdollisuus oli klo 18 saakka. Saavuimme paikalle klo 17.45. Emme silti olleet viimeisiä; ainakin kaksi henkilöä tuli jälkeemme. Vaihdoimme muutaman sanan kunniakonsulin - joka sattuu olemaan hyvän ystäväni tuttava noin 15 vuoden takaa - kanssa. Äänestyskirjekuoremme lähtivät muiden mukana New Yorkin ja Helsingin kautta Ouluun(!). E kysyi jälkikäteen, miksi minäkin kuulun Oulun vaalipiiriin. Hän ajatteli piirien menevän syntymäpaikkakunnan mukaisesti.

E:n kisat (Bruce Lehane Scarlet & White Invite) olivat lauantaina 3. helmikuuta Boston University-sisäradalla. Hän juoksi tällä kerralla mailin (1609 m) tavoitteenaan kvalifioitua ACC-kisaan. Tavoite ei onnistunut. Valmentaja oli nimittäin ilmoittanut hänet väärällä lähtönumerolla, ja hänet poistettiin omasta lähdöstään jo lähtöviivalla seistessään. Pienen selvittelyn jälkeen hänet lisättiin aivan viimeisen lähdön aivan viimeiseksi lähtijäksi. Oli selvää, ettei siinä lähdössä omaa ennätystä tehdä, ja valmentaja antoi hänelle ohjeen juosta 5 kierrosta toisena ja sitten sprintata ylivoimaiseen voittoon viimeisen 3 kierroksen aikana. Hän teki juuri niin ja tuli maaliin ajalla 4:20 min. Se ei ole huono aika, mutta ei lähellekään se, mihin hän edeltävästi tähtäsi. Hetken mietittyään ja valmentajan kanssa juteltuaan hän oli kuitenkin hyvällä mielellä ja tuli pitkäksi ajaksi kanssani katsomaan 3k- ja 5k-kisoja. Muitakin BC-poikia tuli seuraksemme. 

Aiemmin viikolla E valittiin All-ACC Academic Team-jäseneksi. Siihen pääsee, jos kilpailee ACC-kisoissa (hän teki niin maastojuoksukaudella Floridassa) ja opinnot menevät hyvin (GPA yli 3). Hienoa E!

Minulle kävi perinteisesti. Järjestän nykyään harvoin juhlia. Ajattelin tänä keväänä niin kuitenkin tehdä, kun iso syntymäpäiväni on kalenterissa, jos nyt en juuri itse tämän asian takia, niin sen varjolla. Lähdin tekemaan kutsulistaa ajatuksella "pienimuotoinen ja yksinkertainen", ja päädyin kutsumaan yli 50 ihmista! What?!? Kaikki eivät tietysti tule, mutta aika selvää on, että emme istu ruokapöydän äärellä rauhassa jutustelemassa.

Kirkon Lenten Supper keskiviikkoillalliset lyhyine hartauksineen alkavat jälleen 21. helmikuuta jatkuen viiden peräkkäisen viikon ajan lähelle pääsiäistä. Jokainen perhe osallistuu yhden illallisen järjestämiseen. Meille oli annettu viikko, jolloin olemme matkalla. Yritän nyt saada jonkun toisen perheen vaihtamaan kanssamme.

Koulu siis alkaa huomenna. Koska koulupäiviä pitää vuodessa olla 180, eikä viikonloppuja saa monista syistä johtuen käyttää, peruttiin hiihtoloma ja venytettiin kouluvuosi niin pitkälle kuin se on laillista venyttää (eli kesäkuun loppuun). Hiihtoloman peruuntuminen ei ole iso juttu, sillä loma olisi Pikku-O:lla joka tapauksessa kulunut kotosalla, ja tekee minulle hieman helpomman olon, sillä Pikku-O:lle tulee viikon poissaolo perhematkamme johdosta maaliskuussa joka tapauksessa, ja kevätlomankin yhteydessä ainakin yksi koulupäivä menee palatessamme myöhässä toiselta reissulta. Monilla perheillä on toisenlainen tilanne. On tavanomaista, että hiihtolomalla mennään johonkin, ja matkat on aikoja sitten varattu. He saavat niin tehdä, mutta arvaan sen aiheuttavan ylimääräistä stressiä.