Southin joukkue voitti osavaltiomestaruuden

New Englannin läpi mennyt lumimyrsky aiheutti seuraavanlaisia muutoksia elämäämme. 1. Pikku-O:n osalta saimme odottaa aamuyöhön saakka ennenkuin tuli tieto, että Newtonin koulua EI peruta toisinkuin kaikkien muiden Massachusettsin koulualueiden. Nyt lumimyrsky olikin sitten niin paljon vähemmän vaarallinen kuin muilla kerroilla (lue, Newtonilla ei ole varaa yhteenkään lumipäivään). 2. Pikku-O:n osavaltiotason hiihtokisat siirtyivät päivällä. 3. Minä olin saanut myöhään edellisenä iltana sähköpostiviestin kaikkien myrskypäivän vastaanottojen muutamisesta virtuaalisiksi, mutta huomasin viestin vasta sairaalalle saavuttuani. Pöh! No, hoidin aamupäivän virtuaaliset vastaanotot sieltä, ja saavuin iltapäiväksi kotiin. Isoilla teillä ei ollut juuri muita kuin minä ja aura-autot, joten lumituiskusta huolimatta matka sujui hyvin. Harmitti tietysti, että tulin lähteneeksi, kun vaihtoehtona olisi ollut mukava päivä kotona.

Massachusettsin osavaltion hiihtokilpailut siis siirtyivät lumimyrskyn takia päivällä eteenpäin ja tapahtuivat ystävänpäivänä 14. helmikuuta Vermontin Prospect Mountain-hiihtoalueella. Vein Pikku-O:n bussille klo 6.45 ja hain klo 19.50. Southin poikien joukkue voitti koko kisan ja tytötkin tulivat 4. sijalle, mikä on paras saavutus koko koulun historiassa.  Joukkueita kilpailussa oli yhteensä 20 koko osavaltion alueelta. Upeasta tuloksesta johtuen saapuminen koululle tapahtui amerikkalaisen suurieleisesti. Newtonin poliisit olivat odottamassa bussia Newtonin rajalla ja saattoivat bussin poliisisaattueessa kaikki vilkkuvalot ja sireenit päällä. Aika vaikuttava oli näky!  Samalla se oli myös erittäin amerikkalaista ja hölmöä. Pikku-O:llakin meni hyvin. Hän tuli Southin poikien 6. sijalle voittaen yhden häntä koko kauden nopeammin hiihtäneen pojan, ja hävisi 5. nopeimmallekin vain 7 sekuntia 8 kilometrin matkalla. Hyvä Pikku-O! Hänen kokonaissijoituksensa oli 66. yli 140 hiihtäjästä. Oheisesta kuvasta saatat löytää Pikku-O:n kahdesti (vasen ylakulma ja oikea alakulma).

Kisojen ympärilläkin Pikku-O:lla on ollut hauskaa ja positiivista meininkiä. Päivä ennen kisaa heillä oli Team Dinner, kisan jälkeisenä päivänä perinteinen hassuissa vaatteissa hiihtäminen, ja koulussakin huomioitiin historiallinen voitto sekä kuulutuksin että viestein. Southin onnistuminen huomioitiin myös seuraavan päivän Boston Globe-lehdessä (=paikallinen Helsingin Sanomat). Kavereidensa kanssa hän lähti kannustamaaan Southin jääkiekkojoukkuetta Northin joukkuetta vastaan, mutta ko. joukkueella ei mennyt niin hyvin - hävisivät.

Iso-O on vallan innostunut katolisista messuista. Hän kävi keskiviikkona (tuhkakeskiviikko) yhdessä ja laittoi kuvan tuhkaristi otsallaaan, ja suunnitteli jo sunnuntaina seuraavaan menemistä. Ehdotin, että kun hän on nyt näinkin kiinnostunut, menisi jokin sunnuntai aivan yliopiston lähellä olevaan katoliseen kirkkoon, jossa Biden käy viikottain.

Iso-O:lla on jokin ylähengitystieinfektio ja kun kavereissa on ollut koronaa, hän kutsui omaa tautiaan sanalla C minun kanssa jutellessaan välttääkseen muiden huomion ja joutumisen karanteeniin (sivumennen sanoen, CDC on tosin juuri muuttanut käytännön sellaiseksi, että 24 tuntia ilman kuumetta riittää siihen, että voi mennä takaisin puhaltelemaaan viruksia ympäristöönsä). Minulle tuli heti mieleeni toinen C:lla alkava, aivan toisella tavalla leviävä sairaus ja päässäni pyöri ajatuksia tyyliin:"pysy rauhallisena, ole tukena, tarjoa apua ja löydä resursseja kuinka tästä eteenpäin" ennenkuin selvisi, että koronahan se vain. Nauroimme yhdessä. Ajatukseni olivat olleet hänen mielestään niin huvittavia, että hän oli jakanut ne veljelleenkin.

Verotusta varten tarvitsen opiskelijoiden lukuvuosimaksuista kertovan lomakkeen 1098-T. Boston College lähetti sen, Georgetown ei. Huoh! Aina pitää säätää jotain. No, saimme säädettyä, ja lomake on tulossa jossain välissä. Iso-O:n piti vain lisätä virallisiin tietoihinsa oma ITIN (sosiaaliturvanumeron korvike), ja homma lähti eteenpäin. Tänä vuonna saan pienen hyödyn verotuksessa, kun on kaksi maksettavaa opiskelijaa. Siksi siis lomake täytyy saada.

E sai kuulla, että hän sittenkin pääsee juoksemaan ACC (Atlantic Coast Conference) - kilpailussa ja vieläpä mailin. Hieno homma! Kisat ovat kolmipäiväiset ja koostuvat sekä alkueristä että finaalista. Alkuerät arvotaan. Toisin sanoen E tulee juoksemaan joidenkin aivan käsittämätöntä vauhtia juoksevien kanssa samaan aikaan. Jokaisesta alkuerästä pääsee kaksi suoraan jatkoon ja loput aikavertailujen perusteella. E ei tule pääsemään jatkoon, mutta tavoitteena on uusi oma ennätys.

Meillä oli E:n kanssa Quid Pro Quo ("something for something" tai suomeksi "jotain jostakin") perjantai-iltapäivänä. Oli hauskaa, että olimme molemmat toisistamme riippumatta päätyneet tämän termin käyttämiseen iltapäivän kuvaamisessa. Minä sain seuraa juhlajuomien ostamiseen (niitä oli paljon ja koin edeltävästi asian kiusalliseksi) ja auton tankkaamiseen (epämiellyttävää); hän sai vaatteensa pestyä, hiuksensa leikattua, syötyä hyvin sekä kirsikkana kakun päälle kuljetuksen Boston University:n radalle iltakilpailua katsomaan.

Työni epämiellyttävin osio Telestroke-palvelu hitaasti laajenee. Seuraavana kohteena on New Hampshiren puolella sijaitseva Exeter-sairaala ja palvelumme alkaa kesäkuun alussa. Sitä varten pitää olla lääkärioikeudet New Hampshiressa ja prosessiin kuuluu mm. sormenjälkien antaminen sekä rikostaustan selvittäminen. Varasin ajan Belmontissa olevaan UPS-myymälään, joka on lähin Livescanin käyttämä paikka. Mukana piti olla vähintään 2 henkilöllisyystodistusta, joista vähintään yhdessä piti näkyä osoite. Liike oli epämääräisen näköinen kulmahuone täynnä paketteja ja useita ihmisiä jonossa. Minut ohjattiin yhdessä kulmauksessa olevan pöydän ääreen. Pöydällä oli skannauslaite, joka ohjasi minut ottamaan ensin sormenjäljet normaalilla tavalla ja sitten vielä pyörittäen sivulta toiselle. Prosessi onnistui ja saan - kai - kortin kotiin lähipäivinä. Tämän kortin annan sitten työpaikalleni, joka auttaa asiassa eteenpäin. Joudun tosin täyttämään aikamoisen kasan muitakin papereita, jotta lisenssi ja oikeudet toimia ko. sairaalassa myönnetään. Jaksan kaikkien näiden vuosienkin jälkeen edelleen ihmetellä, kuinka paljon byrokratiaa liittyy lääkärinä toimimiseen Yhdysvalloissa. 

Siirtyminen Tufts Medical Schoolista UMASS Medical Schooliin etenee sekin, hitaasti. Prosessiin kuuluu kaikenlaista typerää. Kuten CV:n muuntaminen heidän sapluunansa mukaiseksi ja pilkunviilaaminen sen kanssa. Niin paljon hukattua aikaa niin monen ihmisen osalta!

Mammografiassa kävin taas ja mietin, että 10 vuotta tuli jo täyteen. Käsittämätöntä! Vieläkin epämiellyttävämpi kolonoskopia odottaa minua toukokuussa. Seulonnat toimivat, kun on terveydenhuoltovakuutus. Ja eivät lainkaan, jos ei ole.

Olen koti-ihminen. Siksi tämän kevään matkustusaktiivisuuteni on tavanomaisuudesta erittäin poikkeavaa. Lisäksi ajattelen, että lentäminen on erittäin ärsyttävää ja sisältää ison määrän epävarmuutta aina koneen lähtöön saakka. Lentoyhtiöt vaihtavat lentojaan ihan jatkuvasti ja koskaan ei voi luottaa, että oma varaus menee juuri niin kuin sen suunnittelee. Hyvänä esimerkkinä on meidän lähestyvä Rooman matkamme. Minulla meni torstaiaamuna 2 tuntia aikaa siihen, että sain meidän puolestamme epäsopivaksi lentoyhtiön toimesta muutetun matkan joten kuten toimivaksi ja täysin vastoin alkuperäistä suunnitelmaani välttää vaihtoa. Nyt sitten lennämme New Yorkin kautta, mikä on ehkä huonoin vaihtoehto kaikista huonoista vaihtoehdoista. Paluulento on toistaiseksi paikallaan, mutta odotan senkin muuttuvan, sillä laskujeni mukaisesti ITA Airways ei tuolloin voi lentää suoraan takaisin Bostoniin kun se meidän aiempi sinnepäin lentomme on peruttu. Olen ärsyyntynyt! Melkein tekisi mieleni heittää hanskat tiskiin ja jättää koko prosessi.

Mutta, ärsyyntyneisyydestä takaisin iloisuuteen. Pikku-O:n joukkueen saavutus on iso juttu ja E pääsee näyttämään kyntensä hienoon kisaan. Sain siivottua kodin. Kohti uutta viikkoa. Pikku-O:lla se on peruuntunut lomaviikko.