Iso-O takaisin Georgetowniin

Iso-O on nyt viety takaisin opintojensa pariin Georgetownin kaupunginosaan Washington DC-kaupungissa. Olen sen verran toipunut ajomatkasta, että pystyn reflektoimaan matkaa kokonaisuudessaan. 

Lähdimme Iso-O:n illan ja minun uneni aikana pakkaamallaan autolla ajamaan etelään klo 1 yöllä. Iso-O halusi ajaa ensin. Minun alkuperäinen suunnitelmani oli vaihtaa kuljettajaa Connecticutissa tankkaustauon jälkeen, ennen New York:ia, mutta hän koki jaksavansa vielä, ja jatkoi. Tämä uusi kuljettaja ajoi Manhattanin läpi kuin vanha tekijä. Asiaa toki auttoi se, että muita autoilijoita oli tuohon aikaan liikkeellä huomattavasti vähemmän. New Jerseyn eteläpuolella hänen kaasujalkansa alkoi olla painavaakin painavampi, ja kun useaan otteeseen jouduin 90 mailia tunnissa (150 km/h) huristavaa matamia huomattamaan liiallisesta vauhdista, vaihdoimme kuljettajaa klo 7. Liikennettäkin alkoi olla enemmän. Koska en ollut itsekään alkumatkan aikana levähtänyt, oli loppumatka melkoista tuskaa. Perille Georgetownin porteille saavuimme klo 9 ajatuksena mennä aamupalalle ensin ja hengähtää hetki.

Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut. Sattui olemaan Freshman-muutto meneillään, ja ajauduimme siitä syystä jonon mukana Iso-O:n viime vuoden asuntolan, Harbin Hall:in eteen. Ennenkuin huomasimmekaan, oli meillä kaksi isoa muuttokärryä muuttomiesten ripeän toiminnan johdosta täynnä tavaraa. Iso-O ja Pikku-O lähtivät niitä työntämään kohti hieman kauempana sijaitsevaa Iso-O:n Sophomore-asuntolaa (Village C West). Minä ajoin auton sille osoitettuun parkkihalliin ja seurasin kaksikkoa Iso-O:n 7. kerroksessa sijaitsevaan huoneeseen. Purimme kärryt tavarasta nopeasti, palautimme ne, ja menimme meille kaikille tarpeelliselle aamupalalle.

Aamupalan jälkeen menimme hetkeksi Iso-O:n huoneeseen, jossa hän teki avustuksellamme sänkyjen, pöytien, hyllyjen ja kaappien uudelleenjärjestelyä saaden pohjaratkaisun aika kivannäköiseksi. Kun Iso-O lähti huolehtimaan Freshmanien neuvomisesta klo 12-13.30, me Pikku-O:n kanssa etsimme mukavat penkit levähtämistä varten. Iso-O:lla oli toinen samansorttinen opastaminen klo 15-16.15. Sen jälkeen kävimme päivällisellä ja jätimme Iso-O:n huoneenjärjestyshommiin.

Me ajoimme majoittumaan Georgetownin pohjoispuolella sijaitsevaan AirB@B-asuntoon. Unelle oli jo kysyntää, mutta sain kuitenkin käytyä Wholefood:issa samalla kun Pikku-O kävi pienellä lenkillä. Menimme molemmat nukkumaan ennen klo 20 ja nukuimme 13,5 tuntia putkeen.

Hitaan aamun jälkeen lähdimme takaisin Georgetown:in kampusalueelle. Pikku-O auttoi siskoaam monissa pienissä käytännönasioissa, kuten ilmastoinnin säätämisessä ja automaattilukon modifioinnissa. Olimme lopulta kampuksella aina noin klo 17.30 saakka, ja jälleen alkuperäinen suunnitelmani tehdä jotain turistijuttua kariutui laiskuuteen. Kesän alussa olin varannut meille käynnin kongressitaloon, tällä kerralla suunnittelin osallistumista kongressin kirjaston vuosittaisiin kirjamessuihin. No, aika kului oikein mukavasti näinkin.

Toinen yö oli hieman rauhattomampi. Jostain syystä johtuen häiriinnyin enemmän ilmalämpöpumpun äänestä. Aamutoimien jälkeen luovutimme majapaikan klo 11 aikoihin ja ajoimme takaisin Georgetownille, jossa söimme pienen lounaan ja sanoimme heipat Iso-O:lle. Hän tuli saattamaan meidän autolle, jolle olin molempina viikonloppupäivinä löytänyt upean paikan aivan yliopiston pääportin vierestä.

Lähdimme ajamaan klo 12.10. Alku meni aika kivasti Washingtonin kiertäen, lyhyen tankkaus-ja huoltotauon onnistuessa ennen Baltimorea. Liikennettä oli paljon sekä suositusta kesälomaviikosta että lukemattomien yliopistojen muuttopäivistä johtuen. New York:in läpiajaminen oli nyt aivan mahdoton tehtävä. Olimme melkein tunnin käytännössä paikallaan. Ymmärrän, miksi GoogleMaps niin usein ohjaa reitin Manhattanin pohjoispuolelta; George Washington-sillalle pääseminen oli hirveän takkuista. Ei ihme, että sen väitetään olevan "the busiest bridge in the world".

Sillan jälkeen oli helpompaa, ja pääsimme viimein kantapaikkaamme, Stamford Diner-ravintolaan syömään illallista klo 19. Saimme ateriamme jouhevasti ja jatkoimme matkaa ennen klo 20. Alkoi jo olla pimeää. Pariin otteeseen jäimme tietöiden jalkoihin, ja kotona olimme vasta klo 23.20. Olin aivan uupunut.

Iso-O:n opinnot alkavat huomenna keskiviikkona 28.8.2024. Sitä ennen on nuorempien opiskelijoiden kaitsentaa, kirjojen hankkimista ja mikä tärkeintä, sosiaaliturvanumeron hankkiminen palkansaamisen varmistamiseksi (hän tulee työskentelemään TA [=teaching assistant] roolissa Environmental Studies laboratoriossa saaden siitä melko kelpoista korvausta $15/h). Viimeksi mainittuun hänellä on hyvä opastaja puolellaan. Ukrainalainen, samanikäinen nuori nainen oli ko. numeron hankkinut viime vuonna ja pystyy Iso-O:aa auttamaan jopa veljeään paremmin, joka toki on avuksi hänkin oman viime vuonna tapahtuneen prosessinsa johdosta.

Tsemppiä kaikille uuden akateemisen vuoden aloittaneille!

Takaisin kotona

Aivan ensimmäiset päivät kotiinsaapumisen jälkeen sujuivat käytännönasioiden kanssa. Olin kiireellä tilannut kauppalastin jo lentokentältä, mutta aikaisin aika kauppatavaroiden saapumiselle oli klo 18. Ehdotin lounasta ravintolassa, ja sain kolme hyväksyntää O'Hara's-vaihtoehdolle. Ajoimme vanhan kodin eteen parkkiin (=lasten toive), huomasimme rikkimenneen etuikkunan ja asumattoman talon, ja kävelimme talolta ravintolalle.

IKEA:ssa kävimme jo heti seuraavana päivänä, sillä meiltä puuttui muutama olennainen huonekalu poikien huoneista. Iso-O:kin otti joitain tuotteita mukaan vietäväksi. Iso-O ajoi molempiin suuntiin seuraavan päivän ajokoe mielessään.

Netflix ilmoitti salasanajakamisen loppumisesta jo aikaa sitten, mutta me onnistuimme jatkamaan aina maaliskuun lopulle saakka (kiitos, sisko, vuosien mahdollisuudesta!). Sitten pimeni. Olin jo suunnitellut sen hankkimisen takaisin laillisin keinoin syksyn alussa, mutta vahvat pyynnöt kahdelta nuoremmalta alkoivat lisääntyä sen verran, että hoidin asian kuntoon aikalailla samantien senkin. Nyt pääsee taas katsomaan hömppää omalle aikataululle sopivasti. Ja olemme niin toki jo tehneet.

Iso-O kutsui itsensä - ja Marthan perhe lisäsi meidät muut listalle - lauantai-illalliselle. E:kin tuli mukaan. Hassua kyllä paikalla olivat lopuksi vain Marthan vanhemmat ja me. Sarah ja Etta olivat molemmat menossa, tosin Sarahia näimme sekä ennen että jälkeen syömisen. Hassusta kombinaatiosta riippumatta oli tosi mukavaa ja rentouttavaa jälleen.

Kotonakin on ollut kaikenlaista. Ihmettelin pahaa hajua etuoven lähistöllä, mutta en nähnyt syytä sille. Pikku-O otti asian vakavasti, ja tutki pensaiden alustoja paremmin. Löytyi kuollut pupu, jonka hän sitten hautasi. Kellarissa on ollut vettä, mutta ei enää pesukoneen lähistöllä. Veden ja huonon ilmanvaihdon johdosta jouduin tekemään aikamoisen urakan tavaroidemme uudelleenjärjestelyn kanssa, ja valitettavasti laittamaan useita kangaskasseja roskiin niissä olleiden hometäplien johdosta. Alan ymmärtää paremmin ja paremmin Alicen toivetta avata kellarinikkunat keväästä syksyyn. Täällä ei valitettavasti ole samanlaista mahdollisuutta - jostain ihme syystä johtuen kaikki kellarinikkunat on muurattu umpeen siten, ettei niitä edes voi avata. Harmillista!

Saimme uuden oven, mikä on kivannäköinen, mutta meiltä hävisi postilaatikko vanhan oven myötä. Postimies jätti postit kahden oven väliin, mikä ei ole kestävä ratkaisu pidempien poissaolojen aikaan. Vuokraisännällä taisi jäädä tämä pieni asia huomioimatta. Huomautin asiasta ja hän toi oven vierelle pienen postilaatikon. Se on niin pieni, että reissuongelma säilyy.

Olimme jättäneet kolme isoa huonekasvia Suomi-reissun ajaksi ulos, ja löysimme ne aivan hyvässä kunnossa, vaikka ilmeisesti täällä ei ollut jatkuvasti satanut. Olin jättänyt 5 kasvia sisään. Nekin olivat kaikki hengissä ja jopa hyväkuntoisen näköisiä, vaikka kuiviksi olivatkin menneet. Yhden kasvin purkissa kasvoi jopa kurpitsantaimen. Miten se on mahdollista, ei tule selviämään koskaan, sillä kurpitsansiemeniä en ole säästänyt vuosikausiin ja purkissa oli vain ostomultaa. Jätin sen kuitenkin kasvamaan edelleen. Hauskaahan se olisi, jos se tuottaisi kurpitsan sisätiloissa.

Ensimmäinen yhteinen siivouspäivä on takanamme myös. Töihin lähtiessäni lähetin viestin vielä nukkuneille, jotta saivat valita omat osuutensa. Kaikki osallistuivat aivan kivasti, mutta minusta itsestäni tuntui illasta, että olin pessyt 100 koneellista pyykkiä. Iso-O:n huone toki jäi vielä siivoamatta, mutta kaikki muut huoneet tulivat imuroiduiksi ja pestyiksi tavalla, josta jäi hyvä mieli.

Vakuudenpalautus vanhan kodin osalta ei ollut saapunut. Laitoin Alicelle viestin. Hän oli halunnut odottaa sähkölaskun saapumisen ensin. Miksi? No, shekki viimein saapui 17. elokuuta, sisälsi pienen koron (niinkuin tietysti pitikin), eikä hän ollut yhtään meiltä ottanut rahaa pois. Mukana tullut käsin ja perinteisesti kaunokirjoituksella kirjoitettu viestikin oli kaunis. Jätin sen itselleni muistoksi. Aina ei hänen kanssaan ollut helppoa, mutta on kiva, että pystyimme eroamaan ilman sen suurempia spektaakkeleja.

Ensimmäisenä työpäivänäni meillä oli kriisikokous. Sihteerimme irtisanottiin, täysin yllättäen meille kaikille hänen kanssaan työskenneille. Syy ei ole meille selvä, tosin tiedossa on ollut, ettei hänen lähiesimiehensä ole hänestä koskaan tykännyt. Me, joiden työhön hänen panoksensa on eniten vaikuttanut, olimme harmistuneita. Moni asia on nyt hankalampaa. Joku hänen paikalleen tietysti ajan kanssa löytyy, mutta väliaika tulee olemaan mielenkiintoista.

Maksoin opiskelijoiden syyslukukauden maksut. Auts.

E:n asioita

E jäi poliisin haaviin palaneen takavalon johdosta juuri sopivasti ennen Iso-O:n ajokoetta. Hän ei saanut sakkoa, vain varoituksen. Ajoitus oli täydellinen, sillä palanut takavalo olisi ollut syy siskon ajokokeen hylkäykseen. Varasin äkkiä korjausajan.

Sosiaalista aktiivisuutta on riittänyt. Hän pääsi yhden tuttavansa avustamana klubi-iltaan Bostoniin, jossa oli kuuluisa DJ, kävi poikaporukassa New Yorkissa musikaalissa(!), ja näki Adelea ja Taliaa meillä ennen heidän ravintolailtaansa. Iso-O kuljetti E:a useaan otteeseen edestakaisin Bostoniin, mikä on mainitsemisen arvoinen asia sekin.

E:n piti muuttaa kahdesti. Ensin muutaman päivän aikana meille ja sitten päivässä BC:n kampukselle seniorivuoden asuntolaan 6:n hengen kommuuniin. Koska hänen viisi juoksukaveriaan (Fox, Max, Fitz, Purnell, ja yllättaen myös Cruz) joutuivat tekemään saman, tulivat he lopulta kaikki meille yöksi. Vuoden nuorempi Cruz oli tekemässä muuttoa toiseen suuntaan, mutta ei vielä ollut saanut uuden asuntonsa avaimia. Hän hengaili meillä sanomatta mitään tilanteestaan. Kun kysyin, mihin hän menee yöksi, hän vastasi pääsevänsä varmaan johonkin. Sanoin siihen, että hän on tietysti tervetullut jäämään meille ja jäi. Söimme E:n tekemää pastaa yhdessä koko 9 hengen porukalla. Pojat jatkoivat vielä jäätelön äärellä sekä elokuvaa katsoen ennenkuin kaikille löytyi jonkinlainen petipaikka meidän nykyään ei-niin-isossa kodissamme. 

Iso-O:n aktiivisuutta

Iso-O sai ajokortin upeasti menneen ajokokeen päätteeksi. Jännitystä oli ilmoilla sen verran paljon, että isoveli - joka auttoi häntä ymmärtämään, että ajokorttihakemus pitää olla täytettynä kokeeseen mennessä ja joka auttoi häntä hakemuksen printtaamisessa - sai päälleen aikamoisen ryöpytyksen, kun printtaaminen ei aivan jouhevasti testiaamuna sujunutkaan. Tunnelma oli matamilla sen verran isosti päällä, että tulimme printtausepisodin jälkeen vielä kotona käymään, jossa hän sai puhallella 15 minuuttia ennenkuin lähdimme ajamaan kohti testipaikkaa, Watertownin RMV-toimistoa.

Toimistolla Iso-O jätti paperit, ja minä ajoin auton väärältä parkkipaikalta ajokokeen aloituspaikkaan, johon hän saapui kävellen. Istuimme autoon odottamaan. Aika pian vahvalla aksentilla puhuva, hieman tukeva mies tuli luoksemme, kävi läpi auton valot edessä ja takana, kysyi käsimerkit (oikealle, vasemmalle ja pysäytys), ja istui auton kyytiin. Autossa hän pyysi Iso-O:n laittamaan käsijarrun päälle ja kaasuttamaan. Tämän Iso-O joutui tekemään muutaman kerran. Ensin käsijarru ei ollut kunnolla ja auto liikkui eteenpäin. Sitten hän kaasutti aivan liikaa. Lopuksi onnistui. Tässä vaiheessa Iso-O veti ulkomaalaiskortin esiin ja sanoi olevansa pahoillaan, ettei ymmärtänyt ohjeita, kun hänellä ovat termit vain suomenkielellä mielessään siellä tapahtuneen harjoittelun johdosta. Minä ajattelin:"WHAT?!?"[*mitään harjoittelua Suomessa ei tapahtunut], mutta Latviasta kotoisin olevalle sedälle selitys kelpasi.

Ensimmäisenä Iso-O:n piti tehdä "three-point-turn". Se onnistui hyvin. Sitten lähdimme ajamaan. Iso-O noudatti liikennesääntöjä aivan pilkulleen ja onnistui kaikissa testatuissa asioissa (peruuttaminen, mäkiparkit, ja taskuparkkeeraus) oikein mallikkaasti, ja ajoi takaisin lähtöpaikalle. Siellä setä kertoi hänelle kortin saapuvan kahden viikon sisään (*saapui 10 päivässä) ja sinä aikana hänen allekirjoittamansa paperilapun toimivan väliaikaisena korttina. Ilo sedän poistumisensa jälkeen oli käsinkosketeltava. Viestejä häneltä lähti välittömästi ympäriinsä, aloittaen ystävästään Marthasta. Veljelle hän viestin lisäksi soitti myöhemmin pyytääkseen anteeksi huonoa käytöstään. 

Me ajoimme tuoreen kortinhaltijan kanssa suoraan AAA-Vakuutustoimistoon huolehtimaan, että ajaminen on jatkossakin rahallisesti turvattua. Minulle erittäin suurena yllätyksenä selvisi, että en joudukaan maksamaan monta tuhatta dollaria enemmän jo toisen kokemattoman kuljettajan johdosta. En itse asiassa joutunut maksamaan mitään - virkailija vain totesi, että syynä on se, ettei autoa voi samanaikaisesti ajaa kaksi aloittelevaa kuljettajaa. Olin kohtuullisen iloinen tästä uutisesta. Vakuutusmaksua alentaa opiskelijoiden osalta myös se, että heillä opinnot sujuvat hyvin (alennuksen saa, kun GPA on yli 3) tai jos opiskelupaikka on yli 100 mailin päässä. 

Veljeäkin enemmän sosiaalista vientiä on hänellä ollut. Newtonin alueella hän on liikkunut päivittäin. Yksi tapahtuma oli viini-ilta Soleililla, jossa epäonnisen kumartumisen johdosta ystävän samanaikaisesti nostama viinipullo viilsi vertavuotavan haavan silmien väliin. Pariisin olympialaisten maratonia hän oli keskellä yötä katsomassa Marthalla Colinin kanssa; paikassa, jossa hän on vieraillut useaan kertaan muutenkin, usein ollen talon ainoa nuorempi henkilö. Mayan bileisiin hän sai kyydin veljeltään edestakaisin, hakureissun ollessa pikkutunneilla ja tapahtumarikas. Talian luota kävellessään kotiin hän joutui lyhyeen, mutta erittäin intensiiviseen ukkossateeseen sillä seurauksella, että kengillä kesti melkein viikon kuivua.

Isoihin asioihin kaverisaralla kuului entisen ystävän Abbyn kanssa tekemä rauha. Heillä oli pieni kriisitilanne päällä seniorivuoden lopussa Iso-O:n lyhytaikaisen sosiaalisen kömpelyyden johdosta, mikä oli johtanut vuoden mittaiseen välirikkoon. Iso-O otti yhteyttä, ja muutaman tapaamisen jälkeen heillä menee jälleen hyvin. Hän oli silminnähden helpottunut, mikä oli itsellenikin iso asia.

Newtonin ulkopuolisiin minireissuihin kuuluivat päivävaellus Mount Washingtonin huipulle Mayan ja huonekaverinsa kanssa ja ostosretki New Hamspire:iin Benin kanssa. Pientä taskurahaa aktiviteetteihin tuli lyhyestä uuden perheen lastenvahtina toimimisesta. Isommasti rahaa meni joulunajan matkavarauksiin - hän on lähdössä Marthan perheen kanssa Skotlantiin.

Lääkäri- ja hammaslääkärivastaanottojen järjestely on perinteisesti jäänyt minulle, mutta hän on lisääntyvästi ottanut vetovastuuta, ja sai monia asioita eteenpäin. Nyt on viimein oikomishoitokin läpikäytynä - yli vuoden viiveen jälkeen hänellä on nyt yöksi tarvittavat hammastuet.

Pikku-O:n puuhailuja

Pikku-O on lomaillut kotona sekä ystäviään heillä, meillä, ja keskustassa tavaten. Ennen treenien alkamista hän jatkoi hassua keskellä yötä juoksemistaan piipityksestäni huolimatta ja mm. yhtenä yönä juoksi 20 mailia. Aikamoinen menijä on hänkin.

Kotona hän on ollut avuksi erilaisten huonekalujen kokoamisessa (E:n huoneen hylly, keittiösaareke, oma työpöytänsä ja säkkituolinsa), ja on säätänyt oviamme siten, että ne menevät paremmin kiinni. Häneltä on tullut muutamia hyviä ideoita huonekalujen ja tavaroiden sijoitteluun. Kaikista emme ole olleet samaa mieltä, mutta konsensus on löytynyt.

Koulun alkamisen lähestymisen johdosta hän aloitti Yhdysvaltain historian opiskelun - ensimmäiset kolme kappaletta pitää olla läpikäytynä. Kesällä luettava kirja sen sijaan odottaa vielä saapumistaan kirjastossa, sillä heräsimme molemmat siihen vasta nyt, ja kirjaston varausmäärästä päätellen emme olleet ainoita.

Lukujärjestyksen justeeraus on ollut koulussa jo pitkään käynnissä. Hän sai kaikki muut ykköstoiveensa läpi, mutta harmillisesti suurin toive, Arkkitehtuuri II ei toteutunut. Sen sijaan hän tulee opiskelemaan graafista suunnittelua. 

Maastojuoksukauden treenit alkoivat 19. elokuuta. Pikku-O ei saanut lupaa aloittaa joukkueen mukana ennen pakollisen vuosittaisen lääkärintodistuksen saapumista. Hän meni kuitenkin, sanoi:"Hi Coach!" ja kukaan ei kysynyt mitään. Kun hän sitten kertoi tarvitsevansa päivän tauon Georgetown-matkan johdosta, valmentaja vain totesi, että se on ok, sillä "you are not even supposed to be here", ja jatkoi:"Don't let Patti G [liikuntaosaston johtaja] see you".

 

Suomessa kesällä 2024

Aloitan postauksen muistokirjoituksella isotätini Jatan kuoleman johdosta. Sain kuulla hänen 91-vuotissyntymäpäivänään, ensimmäisenä kotiintuloaamunamme, että hän oli jättänyt maallisen vaelluksen taakseen vain päivää aiemmin. Olen iloinen, että sain häntä vielä kotonaan Kruununhaassa tavata oman reissuni alkupäivinä heinäkuussa. Kiitos, Jatta, perheemme tukemisesta usein eri tavoin vuosikymmenten aikana! Aikamoinen ihminen olit; mielipiteesi annoit meidän kuulla, vaikka emme ihan aina olisi niitä halunneet kuullakaan.

Lämpöisten ajatusten lähettämisen jälkeen siirryn itse matkakokemukseeni. 

Lasten loma-aikaa

Pikku-O ja Iso-O lähtivät Suomeen heti heinäkuun alussa ja saivat viettää ensin muutaman päivän aikaeroon tottuen ennenkuin maanantaina molemmilla oli ensimmäinen työpäivä. Tai, siitä loppujen lopuksi tuli vain Pikku-O:n ensimmäinen, sillä Iso-O:lla Superior Sales-kokemus jäi yhden perehdytyksen mittaiseksi; kombinaatio nopea suomenkielellä operointi ja eettiset ongelmat ei häntä vakuuttanut, ja hän päätyi jättämään työsopimuksen allekirjoittamatta. Olin hänestä ylpeä! 

Pikku-O vietti 2 viikkoa Wiklundin Herkussa, ja kertoi kokemuksen olleen hyvä siitä huolimatta, että jonkinlaista kielitaitoon liittyvää väärinymmärrystä oli tapahtunut. Hän oli oppinut paljon. Siihen se sitten jäikin. Verottaja nimittäin otti hänen minipalkastaan 35 prosentin veron, sillä vaikka kokonaispalkka jäi reippaasti alle verottoman (mikä hänelle oli verottajan toimesta lätkäisty 510 euroon), oli päiväpalkka yli sallitun 17 euroa, ja veroa meni koko palkasta. Kiehuin raivosta. Miten verottaja ja työpaikka kehtaavat ottaa 16-vuotiaan minimaalisesta palkasta tuollaisen lohkon? Oli ohjeiden mukaista tai ei, jonkinlaista harkintaa olisi kyllä voinut käyttää. 

Iso-O pääsi hieman pidemmäksi ajaksi, mutta Pikku-O:kin bussilla perässä viikonlopuksi Papan mökille hyvän kelin aikaan. He menivät E:n saavuttua muutama viikko myöhemmin uudelleen, mutta silloin oli sateista. Tärkeä osa heidän Suomi-lomaansa mökkeily aina on, kelistä riippumatta, joten kiva, että sitä oli tarjolla.

Kyläniemessäkin he pääsivät viikonlopun ajan käymään, kun Iso-O tavoilleen uskollisena kutsui itsensä kylään, Turun saaristoreissu taittui autolla, ja Ilmiö-festivaalissa oli hauskaa. Paljon olivat liikkuneet ympäriinsä.

Oman reissuni alkuvaiheita 

Minä lähdin viikko Iso-O:n ja Pikku-O:n jälkeen, ja viikko ennen E:a, joka vei minut kentälle. Ajattelin kasvaneeni ihmisenä siten, että en mene kentälle niin aikaisin, kun se ei ole kertaakaan ollut tarpeen. Jätin huomiotta sen, että Bostonin Sumner-tunneli oli juuri suljettu kuukaudeksi, ja kaikki sen kautta normaalisti menevä liikenne ohjattu tunneliin, joka johtaa Loganille. Juutuimme ihan käsittämättömään ruuhkaan, minkä johdosta olin lopulta jättämässä matkalaukkuani vain 5 minuuttia ennenkuin tiski olisi mennyt kiinni. Sen lisäksi Logan oli siirtynyt uuteen, koko Terminal E:n kattavaan turvatarkastusssysteemiin, ja epäonnekseni käsimatkatavarani joutui automaattisen arvion jälkeen pitkään käsin tehtävään tarkastukseen. Boardin oli jo alkanut. Katsoin liikkumatonta tilannetta hetken aika hermostuneena. Tietäen asenteen turvatarkastuksissa ja rajalla yleensä, en luullut liikoja, mutta kysyin silti ohi menneeltä virkailijalta, kuinka kauan aikaa vielä menee. Hän pyysi minua osoittamaan laukkuni, otti sen jonon ohi, avasi, sulki ja antoi minulle. Muut jäivät jonoon, kun minä porhalsin kohti porttia ehtien enemmän kuin hyvin lentokoneeseen.

Nukuin molemmat lennot (Boston-Reykjavik ja Reykjavik-Helsinki), torkuin junamatkalla kentältä Helsinkiin, ja koko matkan bussissa Helsingistä Kotkaan. Kotkassa minua oli vastassa ihana A, jonka kanssa sain viettää mukavan illan ja seuraavan aamun.

Matka Karhulasta Helsinkiin ei sujunut liian hyvin. Bussi oli ensin 20 minuuttia myöhässä, sillä jäähdytinneste oli alkanut vuotaa. Pääsimme vain seuraavalle levikkeelle, johon matka kokonaan tyssäsi. Levikkeeltä oli kaksi vaihtoehtoa päästä eteenpäin. Joko hypätä puoli tuntia myöhemmin Kotkasta lähteneeseen bussiin tai odottaa 40 minuuttia korvaavaa bussia. Hieman hätäisenä hyppäsin Kotka-vaihtoehtoon, mutta sen kanssa olin Helsingissä todennäköisesti myöhemmin, sillä kiersimme kyllä vaikka minkälaiset välikylät matkan varrella. 

Olin ilmoittanut Jatalle, että tulen hieman myöhässä, ja olin sanojeni mukaisesti hänen luonaan 1,5 tuntia aiottua myöhemmin. Vietimme parituntisen istuen lähekkäin, sillä hänen kuulonsa oli entisestään huonontunut, ja kuulolaitetta hän ei suostunut kotonaan käyttämään. Tapaaminen oli tärkeä minulle jo tuolloin, mutta aloitukseni mukaisesti se muodostui entistäkin tärkeämmäksi muistutukseksi siitä, että elämä on rajallinen ja mitään ei tule ottaa itsestään selvänä.

Jatalta lähtemisen jälkeen hyppäsin lääkiskavereideni O:n ja M:n autoon. Ajoimme Cafe Carusel-ravintolalle, jossa tapasimme sinne juuri saapuneen H:n nuorimman poikansa kanssa. Istuimme alas syömään ja jutustelemaan tuntien ajaksi. Kävelimme vielä ympäri Kaivopuistoja ja rantoja ennenkuin H lähti eteenpäin, ja sain ensin mainituilta kyydin Kamppiin. Ihan parasta ovat nämä hetket vanhojen, tärkeiden ystävien kanssa. Harmi, etteivät kaikki päässeet mukaan.

Lomani pääpaikassa

Jyvaskylään matkustin bussilla, jossa jälleen osasin optimoida nukkumisen. Saavuin Matkakeskukselle noin klo 1 aamuyöstä, ja huomasin SnapChatistä, että sisko oli ihan lähellä. Lähdin isoa matkalaukkuani työntäen kävelemään kohti kartalla liikkuvaa SnapChat-ukkoa, ja tapasin hyväntuuliset L:n ja J:n kävelykadulla pukeutuneena hassuihin vaatteisiin. Menossa oli SuomiPop-tapahtuma. Vaikka alkuperäinen tarkoitus olikin tavata vasta aamulla, he muuttivat suunnitelmansa jokseenkin heti, ja matkustimme kaikki samaa matkaa heille. Lomani pääpaikassa oli alkanut.

Lomaani osui kaksi juhlaa. Ensin veljentyttö M:n, sitten J:n siskontyttö I:n rippijuhlat. Ensinmainituissa sain tavata kaikki neljä ihanaa tyttöä juhlatamineissaan. Myöhemmin menimme uudelleen ja E, Iso-O ja Pikku-O saivat hekin viettää aikaa serkkujen kanssa sillä seurauksella, että Iso-O:lla on nyt WhatsApp-ryhmä kolmen vanhimman kanssa. Iso-O hauskalla tavalla aloitti kysymällä:"Miltä tuntuu kun on siskoja, kun minulla on vaan nämä?" osoittaen velipoikiaan.

Muitankin tärkeitä ihmisiä tapasin. Ykköspaikassani tietysti ihanan siskon ja perheensä lisäksi sain viettää aikaa ystäväni K:n ja vahingossa hänen tyttönsä R:n kanssa niin heidän kodeissaan kuin kivassa Cielo-ravintolassakin. Näin H:n, S:n perheineen, M-L:n ja I:n, heidän kodeissaan vieraillessani, ja näin lasten serkkupoikien tyttöystäviä niin L:lla kuin Teerenpeli-ravintolasssa, jossa lisäksi näin ensimmäistä kertaa itse livenä huippuhyvän, DJ A:n (*ylpeä täti tässä repostelee), ja armeijassa juuri aloittaneen kummipoika U:n. 

Olin osa L:n perhettä ja siten osallisena kaikenlaiseen aktiviteettiin viikkojen ajan. Kävin useaan kertaan veneilemässä kannustaen ensimmäistä kertaa vesihiihtäneitä A:a ja O:a, vierailin naapurin mökillä jo toistamiseen, kävin Juurikkasaaressa pitkällä illallisella itselleni aiemmin tuntemattomien ihmisten kanssa, syömässä maukkaasti ja epäterveellisesti Hook-ravintolassa keskustassa, ja viimeisen aamun jo melkein perinteiseksi muodostuneella aamupalalla Miriam's-kahvilassa L:n ja O:n kanssa.

Kävin Maanmittauslaitoksella hoitamassa asioita, lahjaksi saamassani kasvohoidossa Hoitohuone 32:ssa, ja lopuksi vielä kampaajalla Teos-kampaamossa. Muun ajan vietin rauhallista aikaa L:n kotona, mikä teki tosi hyvää kiireisen kevään jälkeen. Totesin lapsillekin, että äidin ongelmanratkaisutoimisto on kesälomalla - ja oli.

Lapsista puheenollen. Heidän saavuttuaan Jyväskylään omalla kesälomallaan vietimme yhdessä T:n 50-vuotisjuhlaa pitkällä illallisella perinteisessä, 60-vuotta täyttäneessä Kissanviikset-ravintolassa, ja nostimme maljan Urhon lakkiaisten kunniaksi. Serkut saivat myös mahdollisuuden omaan illanviettoonsa kaikkien 6:n (5 poikaa, yksi tytto) kesken, ja täysi-ikäiset jatkoivat edelleen Proud Mary-ravintolassa, jossa Aaro DJ:na, aina aamuun saakka.

Eeron kisat 

E ilmoittautui alle 23-vuotiaiden SM-kisoihin ja niissä 1500 m ja 5000 m-matkoihin. Koska hän on omien kausiensa välissä peruskuntokaudella pian alkavaa maastojuoksukautta varten, 800 m olisi ollut aivan väärä valinta.

Olimme kaikki Riihimäellä perjantaista sunnuntaihin, kisojen ajan, joskin Iso-O teki yön yli reissun Jyväskylään lauantaista sunnuntaihin osallistuakseen serkkunsa S:n puutarhajuhliin. Majoituimme aivan aseman ja yleisurheilukentän lähellä olleeseen, siistiin AirB@B-asuntoon keskellä tyypillistä pikkukaupungin lähiötä. 

Perjantaina oli 1500 metrin kilpailu. E tuli siinä 4. sijalle "hitaassa ja taktisessa" (*suora lainaus) kisassa ajalla 4:02:69 min. Voittajan aikakin oli vain 3:59:03 min, kaukana tämän tason nuorten miesten parhaista. E totesi, että alun jälkeen heti ensimmäisessä kaarteessa vauhti "pysähtyi", kun kukaan ei ottanut vetovastuuta. 

Lauantaina Iso-O:n lähdettyä Jyväskylään, ja Pariisin olympialaisten aamukisojen katsomisen jälkeen menimme käymään Hämeenlinnassa, jossa E:lla oli pieni kisojen välinen lenkki, ja me kävelimme linnan ympäristössä tuon ajan. Lenkin jälkeen E ja T pulahtivat Aulangolla olleeseen pieneen lampeen pienen vesisateen aikana. 

Asunto piti harmillisesti luovuttaa useita tunteja ennen 5000 m-kisaa ja keli oli hyvinkin vaihteleva. E söi lounaan kauppakeskuksen kahvilassa kassan suorassa näkökentässä omine eväineen, mutta ei joutunut ulosheitetyksi, ja meni sen jälkeen kisapaikalle valmistautumaan. Iso-O saapui sopivasti, ja rankkasateet väistyivät juuri ennen juoksua tullakseen takaisin palkintojenjaon ajaksi. 

5000 metrin juoksu oli sekin "hidas ja taktinen". E voitti hopeaa ajalla 14:56:62 min. Voittajan aika oli 14:54:67 min, jälleen kaukana ko. juoksijoiden parhaista. E todella voitti hopean upean, yli kierroksen mittaisen loppukirin johdosta jättäen taakseen aivan vanavedessä juosseen, pronssia voittaneen turkulaispojan loppujen lopuksi yli 2 sekunnilla.

Viimeiset hetket Helsingissa ja matka takaisin

Kisan jälkeen ajoimme Skyline Airport-hotellin kautta Manala-ravintolaan syömään tuhdisti ja tapaamaan Japanin T:a, North Carolinan S:a poikineen, Helsingin T:a sekä S:n ystävä S:ä. Sieltä T heitti meidät takaisin hotellille, jossa meitä odotti hyvin aikainen aamu. Yllättäen aamupala oli tarjolla jo klo 4.15 lähtien, ja emme suinkaan olleet ainoita asiakkaita tuohon aikaan. Suomen upeat hotelliaamupalat osaavat kyllä runsaudessaan yllättää vuosien mittaisten aamupalojen puuttumisen tai tai aivan hirveiden viritysten jälkeen.

Hotellin edestä lähti pikkubussi kentälle klo 5.30, ja jouhevasti menneiden lähtöselvitysten jälkeen olimme kentällä taas liian aikaisin. Lento lähti klo 7.50. Islannissa virkailija kiinnitti huomiota siihen, että minulla oli äitinä yksi alaikäinen ilman virallista suostumusta isältä, mutta päästi meidät kuitenkin jatkamaan. Lennot menivät melko kivuttomasti nukkuen ja/tai elokuvia katsoen meillä kaikilla, ja saavuimme Bostoniin täkäläistä aikaa klo 11.30.

Perinteisen pitkän jonon sijaan pääsimme heti maahantulotarkastajan arvioon. Muutaman minuutin ja iloisen hymyn jälkeen saimme häneltä toivotuksen:"Welcome back!", mikä tuntui jotenkin erityisen hyvältä väsyttävän matkan jälkeen.  

Loma oli hyvä ja tarpeen. Nyt on voimia taas jatkaa arvatenkin jälleen hyvin tapahtumarikkaaseen arkeen.