Suomessa kesällä 2024

Aloitan postauksen muistokirjoituksella isotätini Jatan kuoleman johdosta. Sain kuulla hänen 91-vuotissyntymäpäivänään, ensimmäisenä kotiintuloaamunamme, että hän oli jättänyt maallisen vaelluksen taakseen vain päivää aiemmin. Olen iloinen, että sain häntä vielä kotonaan Kruununhaassa tavata oman reissuni alkupäivinä heinäkuussa. Kiitos, Jatta, perheemme tukemisesta usein eri tavoin vuosikymmenten aikana! Aikamoinen ihminen olit; mielipiteesi annoit meidän kuulla, vaikka emme ihan aina olisi niitä halunneet kuullakaan.

Lämpöisten ajatusten lähettämisen jälkeen siirryn itse matkakokemukseeni. 

Lasten loma-aikaa

Pikku-O ja Iso-O lähtivät Suomeen heti heinäkuun alussa ja saivat viettää ensin muutaman päivän aikaeroon tottuen ennenkuin maanantaina molemmilla oli ensimmäinen työpäivä. Tai, siitä loppujen lopuksi tuli vain Pikku-O:n ensimmäinen, sillä Iso-O:lla Superior Sales-kokemus jäi yhden perehdytyksen mittaiseksi; kombinaatio nopea suomenkielellä operointi ja eettiset ongelmat ei häntä vakuuttanut, ja hän päätyi jättämään työsopimuksen allekirjoittamatta. Olin hänestä ylpeä! 

Pikku-O vietti 2 viikkoa Wiklundin Herkussa, ja kertoi kokemuksen olleen hyvä siitä huolimatta, että jonkinlaista kielitaitoon liittyvää väärinymmärrystä oli tapahtunut. Hän oli oppinut paljon. Siihen se sitten jäikin. Verottaja nimittäin otti hänen minipalkastaan 35 prosentin veron, sillä vaikka kokonaispalkka jäi reippaasti alle verottoman (mikä hänelle oli verottajan toimesta lätkäisty 510 euroon), oli päiväpalkka yli sallitun 17 euroa, ja veroa meni koko palkasta. Kiehuin raivosta. Miten verottaja ja työpaikka kehtaavat ottaa 16-vuotiaan minimaalisesta palkasta tuollaisen lohkon? Oli ohjeiden mukaista tai ei, jonkinlaista harkintaa olisi kyllä voinut käyttää. 

Iso-O pääsi hieman pidemmäksi ajaksi, mutta Pikku-O:kin bussilla perässä viikonlopuksi Papan mökille hyvän kelin aikaan. He menivät E:n saavuttua muutama viikko myöhemmin uudelleen, mutta silloin oli sateista. Tärkeä osa heidän Suomi-lomaansa mökkeily aina on, kelistä riippumatta, joten kiva, että sitä oli tarjolla.

Kyläniemessäkin he pääsivät viikonlopun ajan käymään, kun Iso-O tavoilleen uskollisena kutsui itsensä kylään, Turun saaristoreissu taittui autolla, ja Ilmiö-festivaalissa oli hauskaa. Paljon olivat liikkuneet ympäriinsä.

Oman reissuni alkuvaiheita 

Minä lähdin viikko Iso-O:n ja Pikku-O:n jälkeen, ja viikko ennen E:a, joka vei minut kentälle. Ajattelin kasvaneeni ihmisenä siten, että en mene kentälle niin aikaisin, kun se ei ole kertaakaan ollut tarpeen. Jätin huomiotta sen, että Bostonin Sumner-tunneli oli juuri suljettu kuukaudeksi, ja kaikki sen kautta normaalisti menevä liikenne ohjattu tunneliin, joka johtaa Loganille. Juutuimme ihan käsittämättömään ruuhkaan, minkä johdosta olin lopulta jättämässä matkalaukkuani vain 5 minuuttia ennenkuin tiski olisi mennyt kiinni. Sen lisäksi Logan oli siirtynyt uuteen, koko Terminal E:n kattavaan turvatarkastusssysteemiin, ja epäonnekseni käsimatkatavarani joutui automaattisen arvion jälkeen pitkään käsin tehtävään tarkastukseen. Boardin oli jo alkanut. Katsoin liikkumatonta tilannetta hetken aika hermostuneena. Tietäen asenteen turvatarkastuksissa ja rajalla yleensä, en luullut liikoja, mutta kysyin silti ohi menneeltä virkailijalta, kuinka kauan aikaa vielä menee. Hän pyysi minua osoittamaan laukkuni, otti sen jonon ohi, avasi, sulki ja antoi minulle. Muut jäivät jonoon, kun minä porhalsin kohti porttia ehtien enemmän kuin hyvin lentokoneeseen.

Nukuin molemmat lennot (Boston-Reykjavik ja Reykjavik-Helsinki), torkuin junamatkalla kentältä Helsinkiin, ja koko matkan bussissa Helsingistä Kotkaan. Kotkassa minua oli vastassa ihana A, jonka kanssa sain viettää mukavan illan ja seuraavan aamun.

Matka Karhulasta Helsinkiin ei sujunut liian hyvin. Bussi oli ensin 20 minuuttia myöhässä, sillä jäähdytinneste oli alkanut vuotaa. Pääsimme vain seuraavalle levikkeelle, johon matka kokonaan tyssäsi. Levikkeeltä oli kaksi vaihtoehtoa päästä eteenpäin. Joko hypätä puoli tuntia myöhemmin Kotkasta lähteneeseen bussiin tai odottaa 40 minuuttia korvaavaa bussia. Hieman hätäisenä hyppäsin Kotka-vaihtoehtoon, mutta sen kanssa olin Helsingissä todennäköisesti myöhemmin, sillä kiersimme kyllä vaikka minkälaiset välikylät matkan varrella. 

Olin ilmoittanut Jatalle, että tulen hieman myöhässä, ja olin sanojeni mukaisesti hänen luonaan 1,5 tuntia aiottua myöhemmin. Vietimme parituntisen istuen lähekkäin, sillä hänen kuulonsa oli entisestään huonontunut, ja kuulolaitetta hän ei suostunut kotonaan käyttämään. Tapaaminen oli tärkeä minulle jo tuolloin, mutta aloitukseni mukaisesti se muodostui entistäkin tärkeämmäksi muistutukseksi siitä, että elämä on rajallinen ja mitään ei tule ottaa itsestään selvänä.

Jatalta lähtemisen jälkeen hyppäsin lääkiskavereideni O:n ja M:n autoon. Ajoimme Cafe Carusel-ravintolalle, jossa tapasimme sinne juuri saapuneen H:n nuorimman poikansa kanssa. Istuimme alas syömään ja jutustelemaan tuntien ajaksi. Kävelimme vielä ympäri Kaivopuistoja ja rantoja ennenkuin H lähti eteenpäin, ja sain ensin mainituilta kyydin Kamppiin. Ihan parasta ovat nämä hetket vanhojen, tärkeiden ystävien kanssa. Harmi, etteivät kaikki päässeet mukaan.

Lomani pääpaikassa

Jyvaskylään matkustin bussilla, jossa jälleen osasin optimoida nukkumisen. Saavuin Matkakeskukselle noin klo 1 aamuyöstä, ja huomasin SnapChatistä, että sisko oli ihan lähellä. Lähdin isoa matkalaukkuani työntäen kävelemään kohti kartalla liikkuvaa SnapChat-ukkoa, ja tapasin hyväntuuliset L:n ja J:n kävelykadulla pukeutuneena hassuihin vaatteisiin. Menossa oli SuomiPop-tapahtuma. Vaikka alkuperäinen tarkoitus olikin tavata vasta aamulla, he muuttivat suunnitelmansa jokseenkin heti, ja matkustimme kaikki samaa matkaa heille. Lomani pääpaikassa oli alkanut.

Lomaani osui kaksi juhlaa. Ensin veljentyttö M:n, sitten J:n siskontyttö I:n rippijuhlat. Ensinmainituissa sain tavata kaikki neljä ihanaa tyttöä juhlatamineissaan. Myöhemmin menimme uudelleen ja E, Iso-O ja Pikku-O saivat hekin viettää aikaa serkkujen kanssa sillä seurauksella, että Iso-O:lla on nyt WhatsApp-ryhmä kolmen vanhimman kanssa. Iso-O hauskalla tavalla aloitti kysymällä:"Miltä tuntuu kun on siskoja, kun minulla on vaan nämä?" osoittaen velipoikiaan.

Muitankin tärkeitä ihmisiä tapasin. Ykköspaikassani tietysti ihanan siskon ja perheensä lisäksi sain viettää aikaa ystäväni K:n ja vahingossa hänen tyttönsä R:n kanssa niin heidän kodeissaan kuin kivassa Cielo-ravintolassakin. Näin H:n, S:n perheineen, M-L:n ja I:n, heidän kodeissaan vieraillessani, ja näin lasten serkkupoikien tyttöystäviä niin L:lla kuin Teerenpeli-ravintolasssa, jossa lisäksi näin ensimmäistä kertaa itse livenä huippuhyvän, DJ A:n (*ylpeä täti tässä repostelee), ja armeijassa juuri aloittaneen kummipoika U:n. 

Olin osa L:n perhettä ja siten osallisena kaikenlaiseen aktiviteettiin viikkojen ajan. Kävin useaan kertaan veneilemässä kannustaen ensimmäistä kertaa vesihiihtäneitä A:a ja O:a, vierailin naapurin mökillä jo toistamiseen, kävin Juurikkasaaressa pitkällä illallisella itselleni aiemmin tuntemattomien ihmisten kanssa, syömässä maukkaasti ja epäterveellisesti Hook-ravintolassa keskustassa, ja viimeisen aamun jo melkein perinteiseksi muodostuneella aamupalalla Miriam's-kahvilassa L:n ja O:n kanssa.

Kävin Maanmittauslaitoksella hoitamassa asioita, lahjaksi saamassani kasvohoidossa Hoitohuone 32:ssa, ja lopuksi vielä kampaajalla Teos-kampaamossa. Muun ajan vietin rauhallista aikaa L:n kotona, mikä teki tosi hyvää kiireisen kevään jälkeen. Totesin lapsillekin, että äidin ongelmanratkaisutoimisto on kesälomalla - ja oli.

Lapsista puheenollen. Heidän saavuttuaan Jyväskylään omalla kesälomallaan vietimme yhdessä T:n 50-vuotisjuhlaa pitkällä illallisella perinteisessä, 60-vuotta täyttäneessä Kissanviikset-ravintolassa, ja nostimme maljan Urhon lakkiaisten kunniaksi. Serkut saivat myös mahdollisuuden omaan illanviettoonsa kaikkien 6:n (5 poikaa, yksi tytto) kesken, ja täysi-ikäiset jatkoivat edelleen Proud Mary-ravintolassa, jossa Aaro DJ:na, aina aamuun saakka.

Eeron kisat 

E ilmoittautui alle 23-vuotiaiden SM-kisoihin ja niissä 1500 m ja 5000 m-matkoihin. Koska hän on omien kausiensa välissä peruskuntokaudella pian alkavaa maastojuoksukautta varten, 800 m olisi ollut aivan väärä valinta.

Olimme kaikki Riihimäellä perjantaista sunnuntaihin, kisojen ajan, joskin Iso-O teki yön yli reissun Jyväskylään lauantaista sunnuntaihin osallistuakseen serkkunsa S:n puutarhajuhliin. Majoituimme aivan aseman ja yleisurheilukentän lähellä olleeseen, siistiin AirB@B-asuntoon keskellä tyypillistä pikkukaupungin lähiötä. 

Perjantaina oli 1500 metrin kilpailu. E tuli siinä 4. sijalle "hitaassa ja taktisessa" (*suora lainaus) kisassa ajalla 4:02:69 min. Voittajan aikakin oli vain 3:59:03 min, kaukana tämän tason nuorten miesten parhaista. E totesi, että alun jälkeen heti ensimmäisessä kaarteessa vauhti "pysähtyi", kun kukaan ei ottanut vetovastuuta. 

Lauantaina Iso-O:n lähdettyä Jyväskylään, ja Pariisin olympialaisten aamukisojen katsomisen jälkeen menimme käymään Hämeenlinnassa, jossa E:lla oli pieni kisojen välinen lenkki, ja me kävelimme linnan ympäristössä tuon ajan. Lenkin jälkeen E ja T pulahtivat Aulangolla olleeseen pieneen lampeen pienen vesisateen aikana. 

Asunto piti harmillisesti luovuttaa useita tunteja ennen 5000 m-kisaa ja keli oli hyvinkin vaihteleva. E söi lounaan kauppakeskuksen kahvilassa kassan suorassa näkökentässä omine eväineen, mutta ei joutunut ulosheitetyksi, ja meni sen jälkeen kisapaikalle valmistautumaan. Iso-O saapui sopivasti, ja rankkasateet väistyivät juuri ennen juoksua tullakseen takaisin palkintojenjaon ajaksi. 

5000 metrin juoksu oli sekin "hidas ja taktinen". E voitti hopeaa ajalla 14:56:62 min. Voittajan aika oli 14:54:67 min, jälleen kaukana ko. juoksijoiden parhaista. E todella voitti hopean upean, yli kierroksen mittaisen loppukirin johdosta jättäen taakseen aivan vanavedessä juosseen, pronssia voittaneen turkulaispojan loppujen lopuksi yli 2 sekunnilla.

Viimeiset hetket Helsingissa ja matka takaisin

Kisan jälkeen ajoimme Skyline Airport-hotellin kautta Manala-ravintolaan syömään tuhdisti ja tapaamaan Japanin T:a, North Carolinan S:a poikineen, Helsingin T:a sekä S:n ystävä S:ä. Sieltä T heitti meidät takaisin hotellille, jossa meitä odotti hyvin aikainen aamu. Yllättäen aamupala oli tarjolla jo klo 4.15 lähtien, ja emme suinkaan olleet ainoita asiakkaita tuohon aikaan. Suomen upeat hotelliaamupalat osaavat kyllä runsaudessaan yllättää vuosien mittaisten aamupalojen puuttumisen tai tai aivan hirveiden viritysten jälkeen.

Hotellin edestä lähti pikkubussi kentälle klo 5.30, ja jouhevasti menneiden lähtöselvitysten jälkeen olimme kentällä taas liian aikaisin. Lento lähti klo 7.50. Islannissa virkailija kiinnitti huomiota siihen, että minulla oli äitinä yksi alaikäinen ilman virallista suostumusta isältä, mutta päästi meidät kuitenkin jatkamaan. Lennot menivät melko kivuttomasti nukkuen ja/tai elokuvia katsoen meillä kaikilla, ja saavuimme Bostoniin täkäläistä aikaa klo 11.30.

Perinteisen pitkän jonon sijaan pääsimme heti maahantulotarkastajan arvioon. Muutaman minuutin ja iloisen hymyn jälkeen saimme häneltä toivotuksen:"Welcome back!", mikä tuntui jotenkin erityisen hyvältä väsyttävän matkan jälkeen.  

Loma oli hyvä ja tarpeen. Nyt on voimia taas jatkaa arvatenkin jälleen hyvin tapahtumarikkaaseen arkeen.