Juhlapyhät lähestyvät

Kävin Marthalla illallisella näennäisesti suunnittelemassa Thanksgiving-ateriaa, jonka jo neljättä kertaa peräkkäin tulemme viettämään yhdessä heidän perheensä kanssa. Sanon näennäisesti, sillä opin viime vuonna, että Colin tekee huomattavasti enemmän kuin on sovittu, ja ruoka ei todellakaan lopu kesken. Yritin olla jämäkkä ja sanoin, että huolehdimme alkupaloista, jälkiruoista sekä kasvispääruoasta, mutta luulen, että kaikkia on heidänkin puoleltaan tarjolla. No, ilta oli oikein mukava. "Suunnittelemassa" olivat Colin, Marthan äiti, Martha ja Etta. Söimme tosi maukasta ruokaa ja jutustelimme niitä näitä Thanksgiving-asioiden lisäksi.

Päivystysvapaani aikana tilasin muutamia valokuvia ja kuin varkain sain joulutervehdykseni valmiiksi. Tähän oli osittain syynä sekin, että olin kuukausia sitten tilannut meille ison määrän postimerkkejä. Elämä on aika paljon helpompaa, jos ei tarvitse postitoimistoon mennä lainkaan.

Joululahjoiksi työkavereille päädyin tänä vuonna Fazerin marmeladikuuliin. Edellisinä vuosina olen antanut erilaisia Fazerin suklaakonvehtirasioita. Ne olen saanut tilattua Amazonilta, mutta Suomestahan ne tulevat. Jos osaisin suunnitella paremmin, ymmärtäisin ostaa ko. tuotteet kesällä valmiiksi. Siinä säästyisi aikamoinen määrä rahaa. Tilauskustannukset ovat melkein tuotteen hintaiset.

Pikku-O:n kanssa juttelimme koulu- ja tulevaisuuden asioista. Hänellä on jonkinlainen suunnitelma olemassa. Sen realistisuudesta voimme olla eri mieltä, mutta jostain on hyvä aloittaa. Itse aloittaisin läksyjen tehokkaammasta tekemisestä, mutta se on kai hänen keksittävä itse. PSAT-testistä hän sai 1300/1520, joten keksittävää riittää.

Heräsin klo 7 vapaapäivänäni, Pikku-O:n koulupäivänä, keittiöstä kuuluvaan kolisteluun. Pikku-O oli siellä paistamassa amerikkalaisia pannukakkuja ja oli laittanut pizzataikinan iltaa varten kohoamaan. Hänellä oli iltapäiväuni venähtänyt aina klo 4 saakka. Kun unta oli takana tuossa vaiheessa jo 10 tuntia, oli hän virkeänä aloittanut päivän jo tuolloin.

E soitti harmistuneena. Joukkueenjohto kielsi vuosittaiset, hauskat tapahtumat, "Champagne Shackles" ja "Formal", huolestuneena siitä, että ne voidaan nähdä merkkinä ns. "hazing":istä (tarkoittaa tässä yhteydessä kiusaamista, nuorempien 'pakottamista'). Hazing oli syynä siihen, että vuosi sitten NCAA ei hyväksynyt BC:n uintijoukkuetta kauden kilpailuihin, ja BC on nyt entistäkin tiukempi, jottei sama käy uudelleen. Muitakin isoja muutoksia on tapahtumassa. Ensi vuonna (ei koske enää E:a), joukkueen koko pienennetään noin puoleen. Siihen(kin) on taustalla NCAA:n tiukentuneet säännöt. 

Hammaslääkärikäyntini oli haastava. Sen lisäksi, että kuulin hampaideni olevan "stressaantuneita", jouduin läpikäymään aikamoisen kidutuksen herkän nielurefleksini johdosta. Viiden vuoden välein (kuulemma) pitää ottaa tarkemmat röntgenkuvat. Kuvia piti ottaa yhteensä 18(!). Lopulta yökkäilin jopa niiden kuvien kohdalla, joissa kohteena olivat etuhampaat. Vesi valui silmistäni ja kertaalleen taisin saada käteni mukaan kuvaan. Röntgenkuvien lisäksi hampaistani otettiin kolmiulotteiset valokuvat. Syytä tähän en ymmärtänyt, mutta hienoilta näyttivät. Loppuosa käyntiä oli helpompaa. Tapasin uuden, nuoren hammaslääkärin, joka totesi kyllä yhtälailla ongelmani, mutta ei samalla tavalla haukkamaisesti kuin aseman omistava hammaslääkäri lähtenyt minua mihinkään pakottamaan. Yleensä hammasteknikko on puhdistanut hampaani, mutta jostain syystä johtuen tämä uusi lääkäri teki senkin osion. Olin paikalla yhteensä 1,5 tuntia ja nyt minulla on taas amerikanvalkoiset hampaat ja 6 kuukautta aikaa olla seuraamatta ohjeita. 

Kaaduin pitkällä lenkilläni siten, että juoksukelloni lasiin tuli sekä murtuma että raapauma. Harmittaa. Itse kaatuminen oli näyttävä. Kompastuin ja lensin eteenpäin ikäänkuin olisin hypännyt pää edellä laiturilta veteen. Tein sen keskellä risteystä, jossa joka suuntaan olivat autojonot odottamassa varmistaen maksimaalisen yleisön. Nousin nopeasti, pyyhin pölyt ja linkutin tien vierelle, jossa arvioin vauriot. Kellon lisäksi käsivarsi ja polvet olivat saaneet osansa. Olisin voinut jatkaa juoksemista, mutta sieluni oli saanut kolhun, enkä saanut itseäni enää kävelyä nopeampaan liikkeeseen. Niinpä kävelin kotiin kaatumispaikalta, yhteensä melkein 3 km matkan.

Pankkireissu Alicen kadonneen shekin selvittämiseksi meni jouhevasti. Olin varannut ajan. Tiedot shekistä löytyivät helposti ja sain ne eteenpäin Alicen pankkiin. Nyt olen oman osuuteni hoitanut. Alicelta tuli aivan nätti viesti jälkikäteen, mikä tuntui kivalta. Pankista sen sijaan ei kuulunut mitään.

Vuokraisäntä soitti ja kävi tuomassa pattereiden ilmausavaimen. Sen kanssa menin patterilta toiselle ja erityisesti Iso-O:n huoneessa ja vessassa on nyt eri meininki. Vuokraisäntä, joka on oikeasti aivan hyvä ihminen, on hassu keskustelukumppani. Hän ei oikeasti taida ymmärtää puhettani, tekstiviesteistäni puhumattakaan. Ja, hän ei myöskään ole mikään talotekniikan asiantuntija. Hän oli soittanut öljy-yhtiölle, jotta he tulevat tekemään ylimääräisen tarkistuskäynnin lämmityssysteemistä menetetyn veden johdosta. Hän ei itse tiennyt, mitä tehdä.

Sain kutsun 14. joulukuuta tapahtuviin aikuisten pikkujouluihin Marthan kotiin. Samalle illalle saimme perhekutsun Nathanin kotiin. Talot ovat lähekkäin, joten saatan tehdä hieman epäkohteliaan juhlista juhliin siirtymisen. Samalle lauantaille olisi tarjolla vielä suomalaiset kauneimmat joululaulut Newtonin luterilaisessa kirkossa, lähellä juhlataloja. Aika paljon, mahdollisesti liikaa, aktiviteettia introvertti-minulle.

RBK Jr on salaliittoteorioidensa lisäksi herättänyt keskustelun ultraprosessoidusta ruoasta ja sen haitoista. Tämä on ollut arkipäivää Euroopassa kymmenien vuosien ajan, ja samaa keskustelua yritti Michelle Obama 2010-luvulla täällä, mutta asia ei ottanut tulta alleen aiemmin. En usko, että ottaa isosti nytkään, mutta on tietysti hyvä, että asiasta puhutaan edes hieman laajemmin. Kun kyseessä on Trumpin valitsema mies, muutama punaniskakin saattaa erehtyä.

Cross Country-NCAA Nationals tapahtuivat tänään lauantaina 23. marraskuuta Madison:in kaupungissa Wisconsinissa. Naiset juoksivat 6 k, ja heistä 31 juoksi sen alle 20 minuuttiin. BC:lla ei mennyt aivan odotusten mukaisesti, tulivat 29. sijalle, mutta onhan se saavutus, että pystyy ylipäänsä pääsemään ko. kisoihin mukaan. Georgetownin tytöt tulivat 9. sijalle. Heidän toiseksi nopein juoksijansa on Newton Southilta vuosi ennen E:a valmistunut, Stanfordista Georgetowniin jatko-opintoja suorittamaan siirtynyt Lucy Jenks. Tiedän jo nyt, kuinka ylpeä Southin tyttöjen valmentaja Steve on. Miesten puolella 117 juoksijaa juoksi 10 k alle 30 minuuttiin. Aikamoista. Georgetown tuli 23. sijalle. BC:n pojat eivät ollut mukana.

Iso-O on junassa matkalla kohti Bostonia. E:lla on erilaisia aktiviteetteja tiedossa vanhojen High School kavereiden Talian ja Adelen kanssa tänään. Pikku-O lähti aamusta ensin Northille johonkin Scandiavian juhlaan, sieltä Heartbreak Hill-liikkeeseen hakemaan huomisen juoksunumeronsa, ja lopuksi vielä Southin poikien kaakaomailiin. Niistä lisää myöhemmin. Juhlakausi lähestyy.

 

Kotona ja Yhdysvalloissa tapahtuu

Vaalien jälkeinen puiminen on jatkunut. Siitä lisää lopuksi. Ensin meidän kuulumisiimme.

Ensin E

E oli henkisesti valmistautunut maastojuoksukauden päättävään isoon kilpailuun New Hampshiren Hopkintonissa. Ja niin olin minäkin. Jo vuosi sitten varmistin, että olen ko. perjantaina vapaana. No, alle viikko ennen kilpailua E sai kuulla, että häntä ei valittukaan yhdeksi juoksijoista. Selityksenä oli se, että hänen kilpailunsa eivät olleet menneet odotusten mukaisesti. Hän tuohtuneena jutteli ensin avustavan valmentajan kanssa ja lopuksi vielä päävalmentajan kanssa, mutta päätös pysyi. Hänen ja muutaman muun tilalle oli valittu juoksijoita, jotka eivät olleet päässeet vielä kilpailemaan. Reilua, kai. Minä harmittelin omien suunnitelmieni muuttumista. E harmitteli omaa kohtaloaan. Muutaman päivän aikana E kuitenkin päätyi siihen, että lähtee kilpailua muiden rannalle jääneiden kanssa seuraamaan. Koska olin vapaalla, päädyin itsekin niin tekemään. Alkuperäisenä ajatuksena oli, että E ja Fitz ajavat kahdestaan. Tarjosin heille kyydin. Fitz koki sen kiusallisena ja päätyi menemään muiden kanssa yhdessä. Minä harmittelin tätä muutaman tunnin ajan, mutta tulin siihen tulokseen, että lähden kuitenkin itsekseni (*iso, hieno kilpailu siedettävän ajomatkan päässä, miksi siis ei). Kilpailupäivän aamuna, puoli tuntia ennen lähtöäni E:lta tuli viesti, että hän tuleekin kanssani. Ilahduin. Ajoimme edestakaisin kahdestaan noin 1.5 tunnin yhdensuuntaisen matkan, mikä oli minulle tosi kiva. Itse kilpailussa hän oli joukkueensa kanssa ja minä juoksentelin itsekseni ensin tyttöjä, sitten poikia seuraten. Tytöt juoksivat 6 km (3 x 2 km kierros) ja pojat 10 km (5 x 2 km kierros). Rata oli katsojalle kiva, kun helposti pystyi näkemään useassa kohdassa melkein vaivaa näkemättä. Seitsemän tyttöä juoksi 6 km matkan alle 20 minuuttiin ja viisi poikaa 10 km matkan alle 30 minuuttiin. Yritäpä samaa mäkisessä maastossa!

E kävi lainaamassa autoa, kävi kaupassa, ja lopulta pyysi minulta kyydin Foxin tyttöystävän järjestämään Friendsgiving-tilaisuuteen Brightoniin, lähelle New Balance sisähallia. Mielelläni hänet sinne ajoin. Nämä ovat ohi meneviä hetkiä elämässä. <3.

E:n viimeinen College-maksu saapui. Viimeinen lukuvuosi jo edessä. Aika menee liian nopeasti.

Iso-O:lla on kaikenlaista meneillään

Iso-O:n rokotusreissu ei sujunut ilman ongelmia. Koronarokote onnistui, influenssarokotteesta hän olisi joutunut maksamaan. Hän oli kieltäytynyt $95 maksusta ja sanoi menevänsä täällä sen hoitamaan alta pois. Syyksi selvisi seuraavana päivänä se, että CVS Pharmacyn yhteydessä oleva MinuteClinic on täysin erillinen yksikkö, ja Iso-O oli vahingossa mennyt sinne.

Iso-O:lla on ollut kaikenlaista asiaa mielessä ja hän on soitellut tavanomaista enemmän. Lisäksi hän nukkui kahtenä päivänä peräkkäin pommiin. Ensin hän missasi iltapäivällä(!) olleen TA (teaching assistant)-sessionsa. Seuraavana päivänä häneltä meni ohi kiipeilyvaellus. Hänen mukaansa herätys ei mennyt päälle. Hänellä meni päivän verran aikaa ennenkuin keksi, että hän oli laittanut epähuomiossa herätykseksenkin äänet pois. Hän tyypillisesti pitää kännykkänsä äänettömällä, mutta nyt oli mennyt hieman yli.

Pikku-O:n puuhailuja

Pikku-O:lla on menossa massakausi ("bulking", kuten hän itse sitä kutsuu), ja massiivisten pastaannosten lisäksi hän on innostunut uudelleen leipomisesta. En valita. Oli kiva syödä Tiramisua pitkän tauon jälkeen. 

Hänellä oli taas vapaapäivä koulusta maanantaina 11. marraskuuta Veteran's Day:n johdosta. Kaverit tulivat iltaa viettämään sunnuntai-iltana. Tiistaina Pikku-O myöhästyi koulusta, mikä johti automaattiseen ilmoitukseen asiasta. Juttelimme, eikä se ole tapahtunut uudelleen, vaikka  hänellä onkin erikoinen rutiini meneillään. Koulusta/treeneistä saavuttuaan ja illallisen syötyään hän menee ottamaan monituntisen iltaunen, ja herää keskellä yötä tekemään läksyjään. En ole keksinyt, miten häntä voisin auttaa toisenlaisen aikataulun löytämiseksi.

Sports Nights maastojuoksukauden päätteeksi oli keskiviikkona 13. marraskuuta. Kapteeniäänestyksen tulokset julkistettiin samassa tilaisuudessa.  Kun kysyin hänen saavuttuaan illasta kotiin, hän vastasi, että menee hyvin. Kun jatkoin kysymällä kapteenituloksesta, hän ei sanonut mitään, meni vain huoneeseensa. Arvasin toki, ettei valinta osunut kohdalle. Menin puolituntia myöhemmin perässä ja sain kuulla, että Dashiel ja Gavin valittiin; Pikku-O ja Jake jäivät valinnan ulkopuolelle. Hän oli pettynyt ja ohjasi minut ulos samalla vauhdilla ulos huoneesta.

Ensimmäisen neljänneksen arvosanat saapuivat. Hirveän vaihtelevasti hänellä menee. Isona yllätyksenä (minulle) oli englannin puhdas A. Saman arvosanan hän sai odotetusti myös kemiasta ja Wellnesista (liikunnan ja terveystiedon risteytys). A- tuli historiasta. Biologiasta tuli B+, ehkä hieman alhaisempi kuin mihin hän olisi pystynyt. Ranska oli odotetusti B. Matematiikka oli huonoin, C-, ja mielestäni selvästi hänen tasoaan alempi. "You need to trust the process", hän sanoi, kun kommentoin asiaa.

Minun työhini liittyvää

Meille tuli sairaalan puolesta mahdollisuus hakea Floridan lääkärilisenssiä etävastaanottojen pitämistä varten. Laitoin hakemuksen menemään. Minulla on monia potilaita, jotka viettävät kuukausia talvella Floridassa ja tulevat kesäksi - ja lääkärivastaanottojaan varten - pohjoiseen. Nyt voin tarjota heille tämänkin vaihtoehdon. Pieni jännitysmomentti tosin on se, että Yhdysvaltain kongressin pitää hyväksyä etävastaanotot ylipäänsä ennen vuoden vaihdetta, jotta palvelu onnistuisi. Toivon itseni takia, että ne hyväksytään - torstaiaamupäivät kotona ja kokonaan vapaa iltapäivä on upea vaihtelu kiireiseen elamään.

Olen hakemassa oikeuksia UMASS Medical Schoolin ohjelmiin, jotta voin jatkaa pienimuotoista tutkimusta 1-2 paperin vuosivauhdilla vanhan mentorini Nils Henningerin kanssa. Tähän aktivoitumiseeni on syynä puhdas Quid Pro Quo; hän saa apua omiin tutkimuksiinsa ja minä saan osoitettua, että teen aktiivisesti tutkimusta virallisten paperien positiivisen etenemisen varmistamiseksi. Tämän yhteistyön aloittaminen on tosin ollut ihan hirveän kivikkoista. Byrokratian määrää on hankala kuvailla. Luulisi, että tilanne olisi erilainen, kun kerran vaihdoimme Tuftsista UMASSiin, mutta ei näytä olevan. Olen joutunut tekemään jos minkälaisia hulipulinettikoulutuksia ym vain saadakseni oikeudet potilastiedostojen avaamiseen, ja olemaan yhteydessä useaan IT-alan tyyppiin, ja vieläkään homma ei luista.

Stroke-lehdestä tulee minulle harvakseltaan, noin kerran vuodessa, referointipyyntö. Sain sellaisen sopivasti tähän asioidenhoitokaaokseen. Suostuin silti, ja sain arvioni tehtyä alle vuorokaudessa. Minulla on edellisten johdosta aika hyvät pohjat, joita muokkaamalla homma menee jouhevasti. Tein tämän(kin) samalla, yllä mainitulla Quid Pro Quo-periaatteella.

Kotihommia

Olen lämmityksen kanssa mennyt edestakaisin. Muutaman lämmityspäivän jälkeen olen pitänyt 1-2 viikon mittaisia taukoja lokakuun alusta lähtien. Nyt vaikuttaa siltä, että 9. marraskuuta eteenpäin lämmitys tulee olemaan päällä jatkuvasti. Yritän tosin edelleen löytää mahdollisimman energiatehokkaan tavan lämmittää. Minun ja Pikku-O:n makuuhuoneet ja keittiö ovat paljon lämpöisempiä kuin asunnon muut huoneet, mikä vaikuttaa unenlaatuun ja tarpeeseen siksi pitää kokonaislämpö alhaisempana koko huushollissa. Suomalaisille hankala on tämä ymmärtää, mutta täällä on hyvin tavallista, että koko asunnossa on vain yksi termostaatti. 

Kylpyhuoneen patteri alkoi vuotaa vettä oikein kunnolla. Herätin Pikku-O:n kanssani asiaa ratkomaan. Hän otti ohjat käsiinsä, ja muutaman kellarikäynnin jälkeen hänellä oli oikeanlaiset työkalut, ja 30 minuutin kestoinen yhtämittainen vesisuihku oli ohi. Seuraavana piti keksiä, miten lämmityssysteemiin lisätään vettä. Aiemmassa kodissa se piti huolehtia itse, kun kyseessä oli suljettu systeemi. Täällä - tulimme Pikku-O:n kanssa molemmat eri aikoihin samaan lopputulemaan - on avoin systeemi. Lähetin vuokraisännälle asiasta viestin aamusta ja toisen iltapäivästä. Hänestä ei kuulunut mitään. Laitoin lämmityksen takaisin päälle luottaen, että olimme oikeassa. Kommunikointi vuokraisännän kanssa on aika hankalaa; kyseessä on iäkäs, englantia huonosti puhuva kiinalaismies.

Ongelmat kotona jatkuivat. Jääkaappi alkoi pitää meteliä. Se on vanha ja mallia Amerikka, mutta en ihan vielä haluaisi asiasta vuokraisännälle valittaa, kun hella/uunin vaihtamisesta on vasta muutama kuukausi aikaa ja kun se kommunikointi on niin hankalaa. Niinpä Pikku-O:n kanssa tyhjensimme koneen, ja hän avasi kaikki avattavissa olevat osat kiristäen muttereita paikoissa, joissa niissä oli kiristämisen varaa. Se auttoi ja vaikkei se edelleenkään mikään hiljainen ole, on päristävä ääni kadonnut. Jatkamme tällä nyt jonkin aikaa.

Alice saga ei ole ohi. Hän oli soittanut Citizens Bank konttorijohtajalle, joka oli selventänyt, että minä todellakin tarvitsen notarisoidun paperin kaksi(!) vuotta sitten automaattisesti tililtäni otetusta vuokrashekistä. Paperin olisi pitänyt tulla postitse, mutta eipä ole tullut. Niinpä menen nyt viikolla fyysisisti konttoriin ja pyydän heitä hoitamaan asian. Laitoin viestin Alicelle ja ko. konttorijohtajalle tapaamisesta ja pyysin saavani yksityiskohtaiset ohjeet siitä, mitä Bank of American kuuluu tehdä.

Sitten niihin uutisiin

Uutisissa on jatkettu vaalien puimista. Demokraateilla on aikamoinen kriisi meneillään, kun syyllistä vaalikatastrofiin etsitään. Republikaaneilla on nyt oikea värisuora; presidenttiys, kongressi, senaatti ja korkein oikeus ovat kaikki heidän hallussaan. Siinä on demokraateilla vähän mietittävää. 

Trump valitsi ensimmäisen kabinettiedustajansa, Susie Wileyn, työntekijoiden päälliköksi (Chief of Staff). Tämä antoi jonkinlaista helpotuksen tunnetta ihmisille. Hän oli ollut kampanjan aikaan henkilö, joka oli estänyt "Clown Wagon"-porukan pääsyn Trumpin lähelle. Helpotus oli hyvin lyhytaikainen. Trumpin ehdotukset korkeisiin virkoihin ovat pöyristyttäneet toinen toisensa jälkeen. Yhteistä kaikille on täydellinen lojaalisuus Trumpille.

Trump on tekemässä juuri kuten hän on kertonut tekevänsä. Se on ihmisille yllättävää, vaikka sellainenhan hän on aina ollut. Hän ilmoitti, että senaatin johtajan tulee huolehtia ns. Recess-menettelystä. Se tarkoittaa sitä, että normaaalia senaatin vahvistusprosessia ei käytetä. Toisin sanoen, Trump pystyy viemään läpi kaikki haluamansa kiistanalaisetkin valintansa ilman senaatin vahvistusta. Uuden ministerion "Doge" johtoon ovat tulossa Musk ja Ramaswamy. Pentagonissa hän on varmistamassa, jotta johtoportaista poistetaan kaikki, jotka edustavat "Woke"-ideologiaa ja eivät vanno hänelle lojaalisuuttaan. Aikamoisia nimityksiä ovat Matt Gaez, Tulsy Gabbort, Pete Hegseth, ja RBK Jr. Ketään heistä ei normaaliaikana valittaisi.

Sellaista meininkiä.

Pommeja putoilee

Elämässäni on tapahtunut kaksi minua järisyttävää uutispommia ja minipommitus muutaman päivän sisällä. Ensimmäinen liittyy elämäämme, toinen maailmanuutisiin. Lisäksi vanha vuokraemäntäni oli aktivoitunut. Aloitan omista ja lopetan laajempiin.

Iso-O saapui Middlebury-reissultaan, ja ehti olla kotona noin tunnin ennenkuin lähdimme Nicols-perheen illanviettoon, E mukaanluettuna. Tuon tunnin aikana Iso-O pudotti melkoisen pommin. Hän suunnittelee hakevansa siirtomahdollisuutta Georgetown yliopistosta Middlebury College:iin. Yritin parhaaani mukaan olla ihminen, joka tukee lapsensa kehitystä aikuisuuden kynnyksellä, mutta ottaa kyllä koville. Arvaan/tiedän, että kyseessä on jotain aivan muuta kuin tyytymättömyys Georgetown yliopiston opiskeluun, mutta minun tietämykseni ei paljon auta. Matamin täytyy käydä omat prosessinsa läpi ja vastata omaan elämäänsä liittyvistä päätöksistä. Argh!

No, Nicolseille menimme kaikki, mikä tuntui mukavalta, vaikka oloni oli tietysti aika levoton. E käveli ensin meille, kun oli aiemmin valmiina kuin me muut, ja kävelimme yhdessä meiltä heidän muutaman sadan metrin päässä olevalle talolleen. Paikalla olivat Tierneyn vanhemmat ja Ava (Tierneyn isosisko), Marthan vanhemmat ja Martha, Nicolsit ja heidän jo Collegesta valmistunut poikansa Ollie sekä me. Söimme alkupalojen jälkeen hienosti valmistettua monipuolista kanakeittoa, salaattia, ja valkosipulileipiä, ja lopuksi suklaata viini/olut/siiderilasien kyytipoikina. Viihdyimme melkein yhdeksään saakka, mikä tuntui myöhäiseltä, kun kello oli edellisenä yönä mennyt tunnin taaksepäin, ja edessä oli arkiaamu.

Iso-O tuli illallisen jälkeen kotona käymään Marthan kanssa keräten mukaanlähtevät kamansa kasaan. Oli kiva jutella tyttöjen kanssa vielä hetkonen ennenkuin lähtivät Marthalle yöksi. Molemmat olivat hyvällä tuulella, höpöttäen ja nauraen sekä halaillen aina välillä toisiaan. Ikävä on selvästi ollut molemminpuolinen. Minun epämukavaa oloni heidän seuraamisensa helpotti hieman. Aikaisin maanantaiaamuna Iso-O lensi takaisin Washington DC:hin. Martha oli hänet heittänyt kentälle. Takaisinpäin hän on tulossa jo parin viikon päästä Thanksgiving-loman aikaan.

Pikku-O:lla oli vapaapäivä vaalien johdosta 5. marraskuuta. Edellisenä iltana hän teki todella maukasta lasagnea ja kutsui kaverit kylään sitä syömään. Hänellä on juoksun osalta treenaustauko menossa, mutta punttisalille hän meni jo keskiviikkona. Hiihtokauteen valmistautuminen on alkanut.

Alice, vanha vuokraemäntäni, ei ole vielä jäänyt historiaan. Hän oli vuoden 2023 (!) verotusta tarkistaessaan huomannut, että tammikuun 2023 vuokra ei näkynyt hänen tilillään. Jouduin selvittämään asiaa hänen puolestaan. Olin puhelimessa Bank of America:n kanssa kahteen otteeseen yhteensä usean tunnin ajan, ja sain selville, että vuokra oli asianmukaisesti lähtenyt tililtäni kuun alussa ja aivan identtisesti matkustanut hänen pankkiinsa. Jos se ei olisi niin tehnyt, olisin saanut rahat takaisin (näin minulle kerrottiin). Alice jatkoi sähköpostipommitustaan, ja minä jouduin lopulta toteamaan, että olen oman osuuteni tehnyt, virhe ei ole minun, ja en pysty enää häntä tämän enempää auttamaan. Tiukan, mutta ystävällissävyisen viestin jälkeen on ollut radiohiljaisuus hänen puoleltaan. Se sopii minulle hyvin.

Lopuksi postauksen isoimpaan pommiin. Se putosi Yhdysvaltain presidentinvaalien johdosta 5. marraskuuta 2024, tai oikeammin aikaisin 6. päivän aamusta. Donald Trump palaa jälleen valtaan ilman ympärillä olevia, häntä hillitseviä ihmisiä, apunaan hänelle lojaalit republikaanit vallankahvassa senaatissa, korkeimmassa oikeudessa ja kongressissa. Parasta laittaa turvavyö päälle ja kypärä päähän. Kohta mennään ja kovaa. Mielialani on surullinen niin oman perheeni kuin tämän maan ja erityisesti maailman johdosta. Olen surullinen myös siitä, että vähäisesti koulutettuja ihmisiä, joita tämä maa on pullollaan, huijataan lupaamalla lyhytaikaisia ja helppoja parannuksia asioihin oikeasti heistä lainkaan välittämättä. Olen aika väsynyt ihmisiin, jotka ovat ahneita ja muista piittaamattomia. 

Kamala Harris piti hyvän ja vahvan puheen 6. marraskuuta kannattajilleen Howard University:ssä DC:ssä. Olisipa ollut hienoa, jos hän olisi voittanut.

Sosiaaliturvanumero, kilpailuja ja vauvasuihku ennen vaaleja

Iso asia ensin. Iso-O sai sosiaaliturvanumeron! Siitä ja muista tapahtumista lisää alla.

Pikku-O:n opiskelu-ja kauden lopun asioita

Pikku-O:n PSAT-testi oli 26. lokakuuta Southilla. Vein hänet koululle klo 7.30, mikä oli meille molemmille aikamoinen ponnistus. Testi oli mennyt aivan hyvin. Tuloksella ei ole muuta väliä kuin se, että sen avulla Pikku-O tietää, kuinka kaukana SAT-tavoitteestaan hän on. Itse SAT - ja ACT, jonka hän myös aikoo tehdä - on suunnitelmiemme mukaisesti edessä maaliskuussa. Olimme molemmat päätyneet juuri tähän ajankohtaan. Ei liian aikaisin, mutta ei aivan viime tipassakaan, varsinkin, jos joutuu yrittämään uudelleen.

Halloween sattui olemaan keskellä viikkoa torstaina, ja hän valmistautui siihen pukeutumalla cowboy:ksi koulupäivän ajaksi ja lähtemällä illaksi Jakelle. Tänä vuonna hän ei halunnut kaivertaa kurpitsaa, enkä sellaista sitten hankkinut. Intressit alkavat olla muualla.

Pikku-O:n viimeinen maastojuoksukilpailu oli Wrenthamissa lauantaina 2. marraskuuta. Bussi lähti klo 7.15 Southilta. Ajoin E:n kanssa perässä katsomaan ja kannustamaan. Hänellä meni todella hyvin. Oma kaikkien aikojen ennätysaika 16:56.5 min (5k) riitti 12. sijaan ja mitaliin juniorisarjassa. Hienoa Pikku-O! E juoksi vastaavan ikäisenä samalla radalla ajan 16:50 min, joten aikamoinen oli hänen juoksunsa. Hän ilahtui isoveljen kannustuksesta enemmän kuin äidin. Ilo omasta onnistumisesta oli käsinkosketeltavaa.

Iso-O:n asioita

Iso-O oli ison tunteen palossa, kun Martha oli jo saapunut, mutta hänen piti vielä viikko tapaamista odottaa. Lento Bostoniin viimein saapui perjantaina 1. marraskuuta aamutuimaan. Hän oli itkenyt liikutuksesta, kun oli tavannut ystävänsä 299 päivän eron jälkeen (*not that she was counting). He olivat lyhyen kotonapyrähtämisen ja Pikku-O:n tapaamisen jälkeen lähteneet kohti Middlebury College:a, jossa viettivät mukavan viikonlopun Marthan siskon Sarahin ja kavereidensa kanssa.

Iso viikonloppuun liittymäton asia on se, että Iso-O sai sosiaaliturvanumeron. Käynti Social Security-toimistossa 30. lokakuuta oli tällä kerralla mennyt jouhevasti, jopa mukavasti. Vastassa oli ollut nuori latinomies, joka oli vieraillut Suomessa, ja jolle tieto siitä, että Iso-O oli saapunut maahan F1-viisumilla, oli riittavä hakemusta varten, oli systeemissa tieto ylimääräisestä viisumista tai ei. Edeltävästi suunnittelemaansa Karen-lähestymistapaa "I need to speak to your superior!" tai itsensä kahlitseminen toimistoon niin pitkäksi ajaksi kuin asian ratkaiseminen vaatisi, ei hänen tarvinnut toteuttaa. Molemmille vaihtoehdoille olimme nauraneet edeltävästi siksikin, että ne olisivat voineet tulla häntä itseään puraisemaan. Onneksi ei siis tarvinnut. Asian ratkeaminen on taas yksi todistus siitä, että kaikki ratkeaa jotenkin. Ei välttämättä aina omien toiveiden mukaisesti, mutta usein jopa niin. Siksi siis ei kannata jättimäisiä kierroksia asioista vääntää (*yrittää lähinnä vakuuttaa itseään).

E:n asioita

En ystävä Ananya kävi pyörähtämässä, kun hän tarvitsi BC:n tiimitapaamisen jälkeen kyydin takaisin Wellesley College:lle, ja E halusi sen hänelle tarjota. Kivanoloinen tyttö. Mielelläni tapaan uudelleen varsinkin, jos saan hieman pidemmän varoitusajan. Nyt olin niin kotoisasti pukeutunut, että paineita ei ollut puolin eikä toisin.

E lähti keskiviikkona kohti North Carolinaa, jossa hänellä oli ACC-Championship-kilpailu Raleigh:in vieressä olevassa Cory:ssa perjantaina 1. marraskuuta. Hän juoksi ajalla 24:54.9 min (8k) 132 sijalle 155 maaliinpäässeestä ollen BC-poikien 5. nopein. Valmentaja ei ollut tyytyväinen poikien suoritukseen. Pitäisi juosta nopeampaa ja sijoittua paremmin. Reissun hauska yksityiskohta oli kuitenkin se, etta North Carolinan S kävi hakemassa E:n luokseen keskiviikkoiltana ja tuli kilpailua vielä erikseen katsomaan. Ihana yllätys!

Bostoniin takaisin saavuttuaan E soitti minulle keskellä yötä miettiessään tapaa päästä omista BC:n Halloween juhlista Wellesley Collegen vastaaviin. Heräsin puheluun, ja pyysin häntä keksimään ratkaisun ilman äidin avustusta. Aamulla hän soitti muina miehinä kysyäkseen, milloin olen lähdössä Pikku-O:n kisoihin, josko pieni mutka Wellesleyn kautta onnistuisi. Onnistui. Hain E:n, ajoimme BC:lle - ja jatkoimme sieltä yhtä matkaa Pikku-O:n kisoihin. Tämä oli iloinen yllätys sekä minulle että varsinkin Pikku-O:lle. Oli lisäksi aika hauskaa, että isossa tapahtumassa E tapasi ja jutteli pitkään sekä Southin valmentajan että viime vuoden BC-valmentajansa kanssa sekä tuli huomioiduksi monen South vanhemman puolelta. Laajalti on tiedossa, että E on D1-koulussa juoksemassa. Ihana pieni Freshman-poika uskaltautui hänen kanssaan juttelemaan; pojan 7 vuotta vanhempi isoveli oli E:n South-joukkuekaveri ja nykyään kilpakumppani isoissa kisoissa, joissa sekä BC että Colgate yliopisto kilpailevat.

Minun asioitani kotona ja muualla

Baby Shower Cambridgessa oli mieleenpainuva monella tavalla. Ensinnäkin, se oli minun ensimmäinen ko. tapahtuma ikinä. Olen muutaman kutsun vuosien mittaan saanut, mutta kertaakaan ne eivät ole joko onnistuneet tai tuntuneet tärkeiltä. Nyt tuntui, sillä kyseessä oli minun työhuonekaverini juhla.

Juhlaan oli kutsuttu tulevan äidin ja isän sukulaisia, ystävia vuosien varrelta ja muutama työkaveri. Olin työkavereideni kanssa ehdotonta vähemmistöä sekä ryhmämme pienuuden että varsinkin etnisen taustamme johdosta. Koska tulevat vanhemmat ovat molemmat lähtöisin Sudanista ja koska ystäväpiiri usein muodostuu saman etnisen ryhmän jäsenten kesken, näytin aikamoiselta kalpeanaamaalta. Minulle tuttuja olivat pomoni, intialainen Jayashri, puertoricolainen Ivia, kongolainen Claudine, puolajuurinen Joanna, nigerialainen Umeh sekä kaksi tummaihoista EMG-teknikkoa. Söimme todella hyvin upeasti aseteltuja ruokia hienosti koristellussa tilassa Razazin (huonekaverini) asuinkompleksin yhteistiloissa. Baby Showerin ajatus on kerätä vauvaa varten tarpeellista kamaa, ikäänkuin äitiyslaatikko steroideilla. Lähdin juhlista parin tunnin jälkeen lähinnä siksi, että lähimmät ystävänikin lähtivät, joten menetin kaikki suunnitellut aktiviteetit ja pelit. Hyvä mieli silti jäi.

Rokotteet, sekä influenssa että korona, kävin Pikku-O:n kanssa hakemassa sunnuntaina 27.10. Hän ei kiljunut riemusta, mutta tuli kuitenkin mukaani, vaikka joutuikin raahautumaan suoraan sängystä niinkin aikaisin kuin klo 12. Farmaseutti oli nuori ja olimme molemmat jälkikäteen tästä yksityiskohdasta helpottuneita. Ei sattunut yhtään, varsinkin kun pyysin häntä välttämään olkavarteni etuosaa hermo-ongelman johdosta. Nyt ovat kaikki paitsi Iso-O saaneet syksyn rokotteet, ja hänkin on omansa varannut huomiselle.

Oma vuositarkastukseni oli 31. lokakuuta. Beth Israel Needham Primary Care oli siirtynyt EPIC:iin saman viikon alussa, ja pääsin auttamaan omaa lääkäriäni useankin asian kanssa potilastiedostoissa. Kun poistuin tilasta, jossa lääkäri oli usean avustajan kanssa viimeisen vinkkini antamisen jälkeen minun kommentoitiin olevan "A+ patient". Nauroimme yhdessa. No, itse tarkastuksessa mitään huolestuttavaa ei löytynyt tai ollut tietysti mielessänikään, joten seuraava tarkastusaika on vuoden päästä. Hän oli tyytyväinen, että olin viimein huolehtinut kolonoskopian pois päiväjärjestyksestä. Ennen seuraavaa tarkastustani minun pitää kyllä käydä laboratoriossa, mammografiassa, hammaslääkärissä ja silmälääkärillä, mutta onneksi terveydenhuoltokustannukset ovat tässä maassa niin hyvin hallussa - not.

Sairaalani päätyi luopumaan kaikille pakollisesta BLS (=Basic Life Support)-vaatimuksesta juuri sopivasti, kun minulle tuli automaattinen pyyntö käydä se uusimassa. Tähän saakka se on pitänyt uusia kirjallisen kokeen sekä 2-3 tuntisen elvytystestauksen läpäisemällä kahden vuoden välein tai vaihtoehtoisesti tekemällä nettitestin ja 3 kuukauden välein käymällä elvytysnukkeja elvyttämässä simulaatiolabrassa. Nyt ei tarvitse. ACLS (=Advanced Cardiac Life Support)-korttia Lahey ei ole minulta vaatinutkaan. Viimeksi uusin omani Fellowship-aikaan vuonna 2016. Toisin sanoen. On parasta jättää elvyttäminen elvytysryhmän hoidettavaksi. Minun panostukseni tulee mahdollisessa eteentulevassa elvytystilanteessa sairaalan ulkopuolella rajoittumaan paineluelvytykseen, avun hankkimiseen sekä puoliautomaattisen defibrillaatorin käyttämiseen. Nämä luulen osaavani ilman koulutustakin.

Yläkerran naapuri viimein aloitti lämmityskautensa aivan lokakuun lopussa. Minä sen sijaan venytin lämmitystaukoani kahden viikon ajan muutaman aika kirpeän päivän läpi päivään, jolloin lämpötila meni +25*C yläpuolelle. Tänään 3. marraskuuta luovutin, kun sisälämpötila aamusta oli +16*C, ja Pikku-O sanoi, että sisällä voisi olla vähän lämpöisempää

Juttelin ko. naapurin kanssa ja koin oloni hieman noloksi. Hän kertoi säätäneensä sisälämpötilansa 61 Fahrenheitiin (16*C) säästääkseen öljylaskussa. Voinen siis ajatella, että autan toista ihmistä selviämään, kun osa lämmöstämme karkaa ylöspäin.

Kellot siirtyivät tunnin taaksepäin. Valitsin meidän ensi vuoden terveydenhuolto-ym vakuutuksemme. Iso-O on matkalla kotiin Middlebury Collegesta. Illalla meidät on kutsuttu Nicols-perheen luokse "Do your own chicken soup" iltatilaisuuteen. Taidamme olla kaikki menossa sinne. E:kin. Iso-O lähtee huomisaamuna takaisin Georgetowniin. Meidän arkemme jatkuu jännittävänä. Tiistaina on vaalipäivä!