Hengästyttäviä uutisia

Trump on jatkanut hengästyttävää itsevaltiaan tavoin sekä Yhdysvaltoja että Eurooppaa tuhoavaa hallitsemistaan, viimeisimpänä katastrofaalinen tapaaminen Ukrainan presidentin Zelenskyin kanssa tänään 28. helmikuuta. Myönnän, että uutiset ovat olleet jopa minulle, uutisia intensiivisesti seuraavalle ihmiselle liikaa, ja olen siirtynyt Netflixin puolelle. 

Kelit ovat vaihdelleet lumisateesta hetkellisen plussalle menon jälkeen tosi kylmiksi. Sekä kävelytie että eturappuset muuttuivat jääkentäksi yli viikon ajaksi siten, että rautakankitasoisella hakkaamisella onnistuimme saamaan edes jotakuinkin turvallisen matkan kadulta meille. Muutaman päivän ajan postimies jätti tulematta postilaatikollemme, ja en kyllä häntä voi siitä syyttää. Nyt on muutaman päivän plussalla, joten loppulumi taitaa sulaa. Sitten menee taas kylmäksi, ja sääennusteen mukaan viikon päästä saattaa taas tulla lunta. Pöh.

Pikku-O:n puristuksia

Pikku-O:n hiihtoloma meni kotona. Koska hänellä oli kielto käyttää pelitietokonetta (viittaan aiempiin tapahtumiimme), hän muina miehinä otti käyttöönsä vanhan lasten läppärin koulun tabletin sijaan. Selityksenä hänellä oli se, että näyttö on isompi. Oikea syy oli tietysti se, että sillä pääsi Youtubeen, kun koulun tabletilla ko. toiminta ei ole sallittua. (*pyörittää silmiään).

Osan lomassta hän piti taukoa Youtubesta ja valmistui lähestyvään SAT-testiin - se on edessä viikon päästä lauantaina, 8. maaliskuuta. Kovasti hän on väittänyt, että loppukiri on meneillään ("You need to trust the process"). Kun kyseessä on hyvin erilailla huolehtiva (tai siis huoleton) ihminen kuin itse olen, on tämä ollut minulle kyllä tosi hankala sietää. Olen ihan hirveän mielelläni väärässä.

Hiihtopuolella on tapahtunut paljon, vaikka kausi onkin ohi. Isoin asia on se, että Pikku-O valittiin upean kehityskaarensa johdosta joukkueen kapteeniksi. Hän kuuli asiasta alustavasti jo viikko aiemmin, mutta viralliseksi se tuli perinteisen illanvieton aikaan 27. helmikuuta Needhamin kiinalaisessa ravintolassa. Päivää edeltävästi hän oli kavereiden kanssa valmistamassa kylttejä senioreille, jotka tilaisuudessa myös huomioitiin.

Koulu alkoi loman ja sairastamisen jälkeen uudelleen maanantaina 24. helmikuuta. Hän on ollut aivan iloisella mielellä ja jatkanut reipasta pyöräilyään tuntematta oloaan harmistuneeksi, vaikka jokseenkin kaikki kaverit saavat ajaa autoa ja ovat jättäneet pyöräilyn taakseen. Hyvää ilmaista treeniähän se on, varsinkin kotiinpäin, kun pitää kiivetä tänne kukkulan päälle.

Iso-O:n lomaa edeltävät

Iso-O:lla on ollut kiireistä opinnoissaan jopa siten, että hän koki, ettei selviä hommistaan. Selvisi tietysti. Keskiviikkona sain hassun soiton keskellä työpäivääni. Hän kysyi minulta, josko voisi skipata luennon, kun oli niin kiva keli ja kavereiden kanssa oli niin mukavaa. Sanoin, että aikuisena ihmisenä hän voi aivan itse tehdä moiset ratkaisut. Hänen kannaltaan ärsyttävästi totesin, että minä menisin luennolle. Jälkikäteen kuulin, että hän oli soittanut veljelleen samansorttisen puhelun, ja oli häneltä saanut luvan kavereiden kanssa yliopiston nurmikolla hengailun jatkamiseen. Nauratti. 

Iso-O saapuu tänään lomalleen - hän on junassa kohti Bostonia. Hän oli laittanut pikkuveljelleen viestin, että lauantai sopisi varata isosiskon kanssa hengailuun. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, ja hän lähteekin heti huomenna viikonlopuksi Middlebury Collegeen Mayaa, Soleilia ja Abbya tapaamaan. Voi olla, ettei häntä taas kauheasti näy.

E:n lomaa edeltävät

E sai ensimmäisen lakikouluhylkäyskirjeensä. Se saapui Yale-yliopistosta. Vaikka kyseessä on maailman paras lakikoulu ja siten ei ehkä kovin yllättävä tulos, minua harmitti hänen puolestaan. On helpompi sietää omaa pettymystä kuin oman lapsen. Hän saapui kotiin tunnelmiaan makustelemaan, ja lähti paremmalla mielellä jatkamaan.

E:n toiveesta johtuen menimme Swan Lake-balettia katsomaan. Olisin halunnut mennä Boston Ballet:in vastaavaan pari viikkoa myöhemmin, mutta E:n lomasuunnitelmista johtuen jouduin valitsemaan toisin. Kyseessä oli Kiovan baletin esitys Emerson Coloneal-teatterissa. Teatteri oli puolillaan vain ja musiikki aika hiljaisella, mikä jonkin verran häiritsi minua. Yleisö oli myös epätyypillistä perusbostonilaisiin verrattuna - moni puhui todennäköisesti ukrainan kieltä. E tykkäsi, mutta Pikku-O sanoi, että kulttuurikokemuksesta huolimatta hän olisi pystynyt elämään ilmankin. 

E:n lomasuunnitelmiin kuuluu perinteisen Senior Spring Break:in tapaan reissu johonkin juhlimaan. Juoksijapojat valitsivat Puerto Ricon. Tiistaina lähtevät.

Minuun liittyvää

Kävin vuosittaisessa mammografiassani, vaikka tuntui kuin olisin juuri käynyt edellisen kerran. Sain silmälääkärikäynnin varattua; ensi viikolla selviää, täytyykö olla huolissaan.

Sain viikko sitten perjantaina ilmoituksen, että meriittini ovat riittävät UMASS Associate Professor-titteliä varten. Hakemus ei kuitenkaan mene eteenpäin, sillä kolme kymmenestä arvioijastani pitää hylätä, koska meillä on ollut yhteistä historiaa. Jouduin pikaisesti haalimaan itselleni uusia. Erittäin harmillista ja kiusallista! Laitoin Turgutille asiasta viestin, ja hän otti sen oikein asiakseen. Nopealla tahdilla löytyi neljä arvioijaksi suostunutta. Prosessi on niin hidas, että seuraavan kerran kuulen asiasta kesäkuussa.

Yhdysvaltain verotuksen sain valmiiksi, mutta jostain syystä johtuen ohjelma ei suostunut lähettämään sitä sähköisesti. Jouduin siis printtaamaan ja postittamaan. Kurja fiilis jäi, erityisesti koska koko maa, posti mukaan luettuna, on aikamoisessa kaaoksessa. Harmillisesti myös pystyin maksamaan liittovaltiolle verovelkani, mutta joudun odottamaan, että epäluotettavasti postitse lähettämäni osavaltioilmoitukseni saapuu perille, ja yllä mainittua verovelkaa isompaa palautusta joudun odottamaan määrittämättömän ajan.

Yhdysvaltain lisäksi sairaalani on lisääntyvästi kaaoksessa. Massachusettsissa kaatui noin 9 sairaalan konserni (teksasilainen voittoa tavoitteleva Steward), minkä johdosta niihin normaalisti menevät potilaat ohjautuvat muualle. Sänkypaikkoja ei ole koskaan tarjolla päivystysviikkojeni aikaan, mutta nyt tilanne on ollut niin kriittinen, että potilaita on käytäväpaikoilla päivystyksessä kaksi yhtä paikkaa kohden, ja sairaalaan otetut potilaat viettävät päivystyksessä päivätolkulla aikaa. Joka päivä saan monia sähköposteja, kuinka kiireellisesti potilaita pitäisi laittaa sairaalasta eteenpäin. Ikäänkuin minulla olisi valta laittaa potilaita kuntoutussairaaloihin, joissa on ihan samanlainen ongelma.

Päivystysvapaani alkoi. Vein sen kunniaksi auton 105k - tai oikeammin 107k - huoltoon, ja juoksin edestakaisin korjaamolta kotiin ja kolme tuntia myöhemmin kotoa korjaamolle. Iso-O saapuu illalla. College opiskelijoiden Spring Break on aluillaan.

Hulluus lisääntyy

Tapahtumat maailmalla Trumpin hallinnon johdosta ovat pelottavia. Myönnän, että tunnelmaani suoraan vaikuttaa E:n kesällä ja Pikku-O:n vuosi myöhemmin eteentuleva armeijavelvoite. Muuten voisi olla helpompi vain vetäytyä kuoreen ja olla välittämättä. Minun on vaikea ymmärtää, miten ihmiset ovat lähteneet seuraamaan niin monia demokraattisesti kyseenalaisia hahmoja niin monissa maissa. Minun on myös hankala hahmottaa, kuinka ihmismassat ovat niin helposti huijattavissa lupaamalla tehdä hankalista asioista yksinkertaisia, kun minimitason yleisjärjellä ajatellen pitäisi olla selvää, ettei niin ole. Minua suorastaan lamauttaa yleinen itsekkyys ja toisista välittämättömyys. Surullista. 

Koska en pysty yllämainittuihin asioihin vaikuttamaan, keskityn pienempiin ympyröihin, ja meidän viime aikojen tapahtumiimme. Keli on parin viikon aikana vaihdellut lumisateesta kauniiseen talvikeliin ja tämän päivän loskaan. Huomenna mennään takaisin kohti kylmempää. Talvi on vielä vahvasti meneillään.

Pikku-O:n tapahtumia

Entinen hiihtovalmentaja sai lähestymiskiellon sekä koulun alueelle että kilpailuihin. Hän on se, jonka aikana hiihtojoukkue kasvoi neljästä hiihtäjästä yli 50 hiihtäjän joukkueeksi, ja jona aikana osavaltion pienin ja hitain porukka nousi sen kärkikastiin. En tiedä yksityiskohtia, mutta hänellä oli ilmeisesti hankaluuksia ymmärtää, mikä on hyväksyttävää toimintaa toista sukupuolta olevaa apuvalmentajaa kohtaan.

Pikku-O:n viimeinen viikkokilpailu oli keskiviikkona 5. helmikuuta. Hän tuli siinä Southin toiseksi ja koko kilpailun 4. sijalle. Liigassa hänen lopullinen sijoituksensa oli seitsemäs. Hän oli hyvällä tuulella. Epätyypillisen puhetulvan aikana hän mm. sanoi edellisinä vuosina miettineensä, kuinka kovaa Varsity-hiihtäjät menevät; kisassa hiihtäessään hän oli ymmärtänyt olevansa yksi heistä. Oli kiva seurata hänen iloaan.

Meillä oli nyt jo päättyneen kauden aikana sellainen rutiini, että ajoin Westoniin ja poimin Pikku-O:n mukaani. Sieltä ajoimme Southille hakemaan hänen polkupyöränsä. Kotona hän jäi purkamaan autosta kamansa, polkupyörä mukaan luettuna, kun minä jo menin sisään. Hän ajoi auton talliin. 

Vuoden ensimmäinen lumipäivä (Snow Day) oli 6. helmikuuta lähinnä siksi, että päivä oli jo suunniteltu lyhyemmäksi opettajien kokouksen johdosta ja juuri koulun loppumisen aikaan oli tiedossa sakein lumisade. Pienehko lumisade, joka muuttui käytännössä vesisateeksi tapahtui, mutta ei ollut lumipäivän arvoinen. Etelässä ehkä, mutta ei maan tällä nurkalla. Pikku-O ei pahastunut vaan hyödynsi päivän Westonissa hiihtäen. Minulla sattui olemaan etäpäivä, joten pystyin sivusilmällä monitoroimaan, ettei Pikku-O 'erehtynyt' tietokoneelle tai liian massiiviselle kännykkäsurffailulle.

Massachusettsin osavaltiotason kilpailu oli tiistaina 11. helmikuuta Prospect Mountainilla Woodford-kylässä Vermontissa. Bussi Southilta lähti klo 6.30 aamulla ja saapui takaisin klo 19 illalla. Pikku-O tuli kilpailun 19. nopeimpana maaliin, mikä oli huomioitu erikseen:"Pikku-O (11th grade) also had a breakout year this year, increasing his ranking from 67th in the state in the 23-24 season to 19th in the state this season".

Pikku-O tuli kipeäksi kisapäivänä, ja joutui jäämään kotiin loppuviikoksi. Minä täytin päivittäin vaaditun lomakkeen poissaolosta ja lupasin siinä toimittaa lääkärintodistuksen 24 tunnin sisään. En ole toimittanut. Pikku-O on edelleen toipilas, mutta ruoka alkaa hieman paremmin maistua. Hän on nukkunut tuntitolkulla päivittäin ja öiden läpi, joten ihan kunnon taudista oli kyse. Nyt hänellä alkoi hiihtoloma, joten toipumisaikaa on hyvin.

Iso-O:n asioita

Iso-O lensi takaisin maanantaiaamuna viikonloppupyrähdyksensä jälkeen ja on jatkanut opintojaan aivan hyvällä mielellä. Hän suunnittelee vaihtovuotta Euroopassa ja laittoi hakemuksen Prahan yliopistoon, johon hän suurella todennäköisyydellä lähtee syyslukukaudeksi. Aiempi suunnitelma Edinburgh alkoi tuntua hänestä vähemmän tärkeältä, kun hän kuuli kavereiltaan, kuinka paljon helpompi Prahasta on käydä muissa Euroopan maissa. Muutama kaverikin on sinne lähdössä.

Iso-O:n kesätyötilanne on mielenkiintoinen. Hänet hyväksyttiin jollekin Turun saariston saarista jonkinlaiseen hommaan (työn luonne ei ole vielä kokonaan tiedossa), ja hän on siitä aika innoissaan. Pieni ongelma on se, että hänen viisumityyppinsa antaa mahdollisuuden vain 5 kuukauden poissaololle Yhdysvalloista, ja syksyn vaihto on jo suunnilleen sen mittainen. Palaamme siis hänen suunnitelmiinsa, kunhan logistiikka selviää.

Hän on opiskelukiireidensä lomassa käynyt katsomassa useita asuntoja seniorivuodelle ystäviensä kanssa. Muuttamassa olisivat ainakin Havi ja Olivia, ehkä Zoekin, mutta asia on vielä kehitysasteella. Parhaimmat menevät jo näin aikaisin (1.5 vuotta etuajassa) - siksi asia on ajankohtainen.

E:n kilpailuja ja vierailuja

Pääsin mukaan E:n kilpailuun New Balance Track:illa 8. helmikuuta, kun hän juoksi 3k ajalla 8:30.82 min. Hän ei ollut tyytyväinen. Syynä aikaan oli sama kuin muutama kerta aiemmin - hän lähti liian vauhdikkaasti ja hyytyi. Kova aikahan tuo on, mutta tavoitteet olivat korkeammalla. Hän etsi minut yleisöstä ja tuli hetkeksi jutustelemaan, vaikkei aivan parhaalla mielellä ollutkaan.

Seuraava kilpailu samassa paikassa oli ystävänpäivänä 14. helmikuuta. Hänen piti juosta siellä 5k, ja näin kauhean vaivan potilaiden uudelleen järjestämiseen vain kuullakseni, että hän juokseekin 3k. Harmitti. Hänella meni hyvin. Aika 8:21.12 min oli kauden paras, ja se ilahdutti häntä. Samalla se oli hänen Indoor-kautensa viimeinen kilpailu. College urheilu-ura lähenee loppuaan.

E tuli samaisen ystävänpäivän illalla käymään, kun kukaan kavereista ei ollut (vielä) vapaana. Meillä oli kiva hetki kuohuviinilasien äärellä. Sain hänelta ystävänpäiväkortin. Nauroin, sillä se oli sellainen, jonka hän oli saanut ilmaiseksi ja suunnitellut antavansa jollekin; hän oli allekirjoittanutkin sen koko nimellään, ja totesi, että eihän sitä enää tämän päivän jälkeen kenellekään voi antaa. 

E kävi omatoimisesti yleislääkärin vuositarkastuksessa. Niinhän sitä tietysti hänen iässään kuuluukin, mutta en malta olla asiaa kommentoimatta. Virstanpylväitä nämäkin.

Minuun liittyvää

Kävin näöntarkastuksessa ja sain lähetteen erikoislääkärille oikean silmänpohjan tarkannäkemisen alueen (macula) turvotuksen johdosta. Auts. En ole vielä saanut asiaa eteenpäin, mutta pakkohan se on. Kurja juttu. Ei ihme, että näkö on oikeassa silmässä muuttunut niin paljon vasenta nopeammin.

Mega epämiellyttävä kokemus! Kävin viemässä oman Google Pixel 4a-puhelimeni akunvaihtoon. Sain ilmoituksen, että se on valmiina haettavaksi muutama tunti myöhemmin. Kun saavuin paikalle, myyjä sanoi, että hänellä on hyviä ja huonoja uutisia. Hyvä uutinen oli se, että akku oli saatu vaihdetuksi. Huono uutinen oli taas se, ettei näyttö enää toiminut. Kännykkä meni päälle, mutta näyttö ei antanut tehdä sillä mitään. Toisin sanoen, puhelin oli 'korjattu' akun nopeasti tyhjentäneestä mutta muutoin normaalisti toimivasta puhelimesta käyttökelvottomaksi. Kun totesin tämän ja pyysin heidän korjaavan tilanteen, myyjää ei kiinnostanut yhtään. Hän vain totesi, että minun pitää soittaa Googlelle ja pyytää heiltä apua. Lähdin kaupasta maani myyneenä. Olin kolmesta tarjotusta vaihtoehdosta (akunvaihto, $50 rahaa tai $100 alennusta uudesta puhelimesta) valinnut akunvaihdon. Toisin sanoen, muut vaihtoehdot eivät ole enää tarjolla. Puhaltelin harmista koko kotimatkan. 

Itselleni epätyypillisesti sain tilattua uuden puhelimen 30 minuutin aikana ja sain vaihdettua SIM-kortin puhelimestani vanhaan työpuhelimeeni (iPhone 6S), jota käytin ennen uuden puhelimen saapumista. Hassuna yksityiskohtana totean, että latasin siihen SnapChatin. E:lta nimittäin tuli viesti:"We're gonna lose our streak :("

Uusi puhelimeni (Google Pixel 8a) saapui kahdessa päivässä. Sen vaihtaminen käyttöön otti aikansa ja kiristi hermoja. Monen App:in kohdalla olisi pitänyt avata vanha puhelin ja saada siten informaatio uuteen. NO MINÄPÄ AVAAN. What'Appin kohdalla menetin kaiken siitä aiemmin muualle siirtämättömäni tiedot ja kuvat, ja jouduin aloittamaan puhtaalta pöydältä. En pystynyt tekemään asialle mitään.

Aloitin Yhdysvaltain veroilmoituksen työstamisen ja sain sen valmiiksi parin illan työskentelyn jälkeen. Lähetän ensi viikolla. Joudun taas maksamaan pari tonnia liittovaltiolle ja saan hieman sitä enemmän takaisin osavaltiolta. Osavaltio huomioi paremmin mm. college-kulut, vuokranmaksun ja terveydenhuollon kuin liittovaltio.

Minulla olisi ollut kaksi päällekkäistä sosiaalista aktiviteettia lauantaina, toinen Framinghamissa työkaverini Ivian Baby Showerin johdosta ja toinen Soleilin kotona teemalla "Hot and Spicy". Jätin kokonaan menemättä. Koin tarvitsevani hiljaisen illan ilman häslinkiä kaiken yllä mainitun johdosta. Tiedän, että olisin virkistynyt, joten parasta olla ottamatta tavaksi.

Mitähän kurjaa uutisissa on tiedossa ensi viikolla?

Paljon kaikenlaista

Katsoin sivusilmällä koko tuntien mittaisen Trumpin virkaanastumisen. Virallinen puhe oli juuri sellainen kuin odotettavissa oli; epämiellyttävää kuunneltavaa, muttei mitään yllättävää. Jälkikäteen tapahtunut puhe ilman teleprompteria oli pitkä aiheesta toiseen sattumanvaraisesti virrannut tylsä puhe, jossa hän jälleen palasi 2020 vuoden tapahtumiin uhrin roolissa ym. Sitä seurasi monia määräyksiä, joista maailman kannalta vaarallisimmat ovat Pariisin ilmastosopimuksesta sekä WHO:sta vetäytyminen. Hän myös vapautti kaikki vuoden 2020 vallankumousyritykseen osallistuneet. Tästä tämä taas alkaa. Hoh hoijaa! 

Uutisiin on Trumpin hulluuden lisäksi mahtunut lento-onnettomuuksia; yksi aivan Iso-O:n vieressä Potomoc-joen päällä ja toinen Philadelphiassa.

Pikku-O:n hiihtohommia ja kouluasioita

Pikku-O:n sauvan piikki joko katkesi tai meni muoviosan sisään jo viikkoja sitten. Hän kertoi siitä puolihuolimattomasti New Hampshire-matkallamme. Kehotin hoitamaan asian Westonissa kuntoon ennen isompia kisoja. Kuluvia osiahan nuo ovat. Hän oli niin tehnyt. Varaosan hinnalla osa oli hänelle vaihdettu ja hiihto taas sujuu helpommin.

Keskiviikkokisan aikaan oli kylmä. Weston näytti kauniilta, kun luonnonlumi peitti koko alueen, ja hiihtoladut risteilivät ympäriinsä. Kilpareitti oli 2 km mittainen ja se piti kiertää kahdesti. Pikku-O:n voitelu ei ollut onnistunut ja hän oli harmistunut kokonaissijoitukseensa (9. nopein). Hän ärisi ja pörisi pahastuneena kisan jälkeen, mutta rauhoittui hieman ennen kotimatkaa. Ihan hirveästi juttua ei hänestä irronnut.

Hän kertoi kuulleensa, että Mount Prospect-kisassa oli sekä luisteluhiihdon että perinteisen hiihdon kisat. Hän ei tästä hätkähtanyt, vaikka perinteistä tyyliä hän ei ollut hiihtänyt kuin kerran elämässään, vuonna 2019 kummisetä A:n suksilla Muuramessa. Hän oli saanut Dashielilta oikeanlaiset sukset lainaan, testasi niitä kerran, ja otti mukaansa kisamatkalle.

Reissu alkoi klo 7.30 aamusta, kun Dashiel ja äitinsä tulivat hänet poimimaan mukaansa. Hän valitsi tämän kyydin minun sijaani, ja päädyin jäämään kisasta kokonaan pois. Ajomatkaa kun on suuntaansa melkein 3 tuntia. No, Pikku-O oli reippaasti hiihtänyt läpi 4 km perinteisellä tyylillä, ja aivan hyvin toisen 4 km mittaisen kilpailun vapaalla tyylillä, mutta koska kaikki hiihtäjät olivat joko tosi hyviä tai vähintäänkin lajista innostuneita, ei hänellä ole asiaa kisan perusteella valittuun 24 hengen Massachusettsin joukkueeseen. Hänellä oli silti aivan hyvä mieli kotiin saavuttuaan.

Hiihtämisen lisäksi Pikku-O oli elämänsä ensimmäistä kertaa lastenvahtina. Tämän pestin Pikku-O sai Iso-O:n kaverin Willan kautta. Lapset olivat 9-vuotias poika ja 7-vuotias tyttö, ja hyvin oli mennyt. Palkkaakin maksoivat hyvin, $22 tunnilta eli $110 illalta. Sivumennen sanoen enemmän kuin hänen koko viime kesän kesätyöpalkkansa Suomen verottajan epäreiluudesta johtuen.

Pikku-O ilmoitti Red Cross Club:in kanssa samassa huoneessa kokoontuneelle Music Theory Club:ille, että hän on käytettävissä heidän "Social Media Manager":inaan, - ja oli heti pestattu hommaan. Sinänsä hauskaa, sillä itse klubin sisältö ei häntä kiinnosta.

Koulutodistus aiheutti meille pienen keskustelutilanteen. A tuli vain International Cuisine:sta. A- irtosi kemiasta, biologiasta, ja historiasta. Englanti, ja ranska olivat B+. Kirsikkana kakun päälle matematiikasta tuli D. Pikku-O:lla oli asiaan ratkaisu. Edessä on kuulemma mahdollisuus laajaan Midterm-kokeeseen, jolla voi "fiksata" aiemmin huonosti menneet osiot. Eli kaikki osiot, mikäli ymmärrän oikein...

Yllä mainittu meni vielä keskustelulla ohi, mutta kun koulusta tuli vain pari päivää myöhemmin jo tutuksi tullut automaattinen myöhästymisilmoitus, napsahti minulla päässä oikein kunnolla. Ilman sen suurempaa tunnelmaa tai edes keskustelua kerroin hänelle, että 8. maaliskuuta saakka tietokone ei ole käytössä lainkaan, ja kännykkää saa käyttää vain tiettyinä, sovittuina aikoina. Asia arvioidaan tuolloin uudelleen ja joko jatketaan niin tai löysennetään hieman riippuen täysin siitä, miten hommat alkavat edetä. En ole ylpeä itsestäni, mutta minkään sorttinen keppi tai porkkana ei ole muutosta aiheuttanut, ja kun kuitenkin jonkinlaisia jatkosuunnitelmia herralla itsellään on, on nykytilannetta tarpeen muuttaa. Hän teki itselleen valmistautumissuunnitelman sekä SAT-testiin (8.3.) että matematiikan isoon kokeeseen. SAT on edelleen tasolla 1440/1600, joten hommaa riittää.

Iso-O:n erilaisia

Kesätöiden hakuaika on kuumimmillaan. Sekä Iso-O että Pikku-O ovat lähettaneet useita hakemuksia erilaisiin ja eritasoisiin tehtäviin. Iso-O:lla oli ensimmäinen haastattelukin. Se oli mennyt hyvin, joskin haastattelun jälkeenkään hänellä ei ollut aivan selvää, mihin tehtävään häntä haastateltiin.

Iso-O:n sosiaaliturvanumerohakemus on edennyt vaiheeseen odottaminen. Hän kävi taas toimistolla, jossa nyt kaikki paperit mukanaan ja ongelman tiedettyään virkailija oli (ainakin luvannut) lähettänyt pyynnön USCIS:ille ylimääräisen viisumitiedon poistamiseksi. Jos asia menisi jouhevasti, hänelle tulisi sosiaaliturvanumero postitse kotiosoitteeseen jossain välissä keväällä. Ohjeeksi oli kuitenkin annettu kysellä asian perään kuukauden välein. Huokaus. Miksi?!? Miksi henkilön pitää kysyä asian perään? Jos asiassa on ongelma, minun mielestäni virkamiesten kuuluisi ottaa yhteyttä hakijaan. 

Iso-O saapui Bostoniin kaksi päivää yllä mainitun, tuhoisan lento-onnettomuuden (pieni matkustajakone ja armeijan helikopteri törmäsivät DC:n lentokentän vieressä olevan Potomoc-joen yllä, 67 ihmistä kuoli) jälkeen. Meitä molempia jännitti. Asiaa ei helpottanut se, että lennon aikana oli hirveä turbulenssi, mistä minä onneksi kuulin vasta jälkikäteen.

Martha haki hänet koneelta. Ensin he kävivät iloisesti yllättynyttä E:a tapaamassa. Sieltä he tulivat meille illallista valmistamaan, yllättäen seuraavaksi pikkuveljensä. Ihana oli nähdä, kuinka tärkeä kohtaaminen sisarusten välillä oli. Yöt Iso-O vietti kotona su-ma yötä lukuunottamatta, ja oma huone levähti hänen näköisekseen. Kaiken vapaa-ajan iltoja lukuunottamatta hän oli Marthan kanssa menossa. He kävivät House of Tandoor:issa ja Red Lentil:issä syömässä. Kun aamuvirkku Martha meni nukkumaan, Iso-O meni BC:lle E:n ja kavereidensa kanssa hengailemaan.

Pieninä yhteisinä aamuhetkinä Iso-O halusi lukea minulle Lobster Boyn kirjeen. Sen jälkeen hän luki omansa. <3 Heidän kirjeenvaihtonsa, korttien ja pitkien kirjeiden vaihtaminen on jatkunut nyt jo kaksi vuotta. Aikamoista. Molemmat ovat upeita kirjoittajia ja Iso-O lisäksi kuvittaa kirjeensä hauskoilla hahmoilla, jotka tekevät lukukokemuksesta vieläkin vaikuttavampia. Ihan kuin hyppäisi vuosikymmeniä menneisyyteen.

E:n asioita ja kilpailuja

E sai ensin lähetettyä kahdeksan lakikouluhakemustaan 20. tammikuuta ja seuraavat kuusi viikko myöhemmin. Suomeenkin hän sai yhden hakemuksen menemään englannin kieliseen Master's-ohjelmaan. Saa nähdä, miten käy. Opinnot hänellä ovat menneet upeasti, mutta hän ei laittanut täyttä panostusta päälle LSAT-testiin, ja vaikka 169/175 on hyvä tulos, mahtuu noihin pisteisiin varmasti kymmeniä tuhansia hakijoita.

E juoksi juoksutaukonsa jälkeisessä ensimmäisessä sisäkauden kisassaan (Riverhawk Invitational 2025) "work out"-tyylillä 3k aikaan 8:32.62 min, kaukana omasta parhaastaan, mutta sijoittuen kuitenkin 15. sijalle 83 maaliinpäässeestä. Valmentaja oli sanonut olevansa aivan tyytyväinen ja kertoneen juoksun menneen hänen odotustensa mukaisesti. E oli hyvällä mielellä jälkikäteen, mikä on minulle tärkeintä.

E:n toinen kisa oli Harvardilla (Harvard Invitational 2025). Hän juoksi jälleen 3k, nyt ajalla 8:27.74 min voittaen koko kisan 16 maaliinpäässeestä. Ajat eivät päätä huimanneet (*siis suhteellisesti), mutta hänen mielensä oli erityisen hyvä. Nauroimme, että viimeinkin hän uskoi äitiä. Aina ennen kisaa sanon hänelle:"Kaikkien ohi!" Vitsi on vuosia vanha.

Minuun liittyvää

Google Pixel 4a-puhelimeen tuli systeemipäivitys, ja sen jälkeen lataus ja akun kestäminen yleisesti muuttuivat huomattavan epäluotettavaksi. Google reagoi tähän sillä, että tarjosi akun vaihtamisen, rahallisen korvauksen tai isomman rahapotin sijoittamisen uuteen puhelimeen. Koska tykkään puhelimestani sen iästä huolimatta, ja kaksi muuta vaihtoehtoa olivat minimaalisia uusien puhelimien hintoihin verrattuina, päädyin ensimmäiseen vaihtoehtoon, ja menin käymään tarjotussa korjausliikkeessa. Heillä oli kuitenkin aivan hirveä jono ko. toimenpiteeseen ja kuulin, että puhelin pitää jättää liikkeeseen jopa 48 tunnin ajaksi. En jättänyt, mutta menen huomenna uudelleen. Pakkohan asia on saada kuntoon.

Varasin ajan näkötarkastukseen ja silmien tarkempaan tutkimukseen. Viimeksi olen käynyt maaliskuussa 2021, sitä ennen lokakuussa 2017. Hieman useammin voisin vaivautua. Varsinkin, kun näköni on huonontunut epäsymmetrisesti silmissäni.

Jouduin käymään läpi Epic-potilasohjelmatreenin UMASS:in kanssa, vaikka olen käyttänyt ko. ohjelmaa syyskuusta 2017 saakka omalla sairaalallani. Treenisessio oli kouluttajan kanssa intiimi - olin ainoa osallistuja - mikä tietysti helpotti asiaa, sillä 3 tunnin sijaan olimme valmiita 45 minuutissa. Session jälkeen olin viimein valmis kaikkien oikeuksieni kanssa ja aloin läpikäydä noin 3000 aivohalvauspotilaan taulukkoa löytäen joukosta ne, joiden aivohalvaus oli johtunut aivojen sisäisen valtimon ateroskleroosista. Kun olin ko potilaat löytänyt 4 päivän aikana osittain oman työni ohessa, alkoi ensimmäisen vuoden lääketieteen opiskelija käymään niitä tarkemmin läpi ja laittamaan taulukkoon kaiken tarpeellisen tiedon. Nämä tiedot lähetetään osaksi monikeskustutkimusta. Tutkimustyöni on siis jälleen alkanut, halusin tai en.

Kaikenlainen muutos sairaalalla ottaa aina vuosia aikaa. Lahey-sairaalassa on akuutteja aivohalvauksia kutsuttu jostain ihme syysta nimellä Brain Attack. Koska niitä yleisesti kutsutaan ihan kaikkialla muualla nimellä Code Stroke, on koko minun Lahey:ssa oloaikanani ollut prosessi käynnissä, jotta termistö muutetaan samaksi. Nyt se viimein onnistui.

Meinaan aina ajoittain vaipua tunnelmaan, jossa huolehdin tulevaisuudesta, erityisesti lasten osalta. Tietoisuus siitä, ettei monille asioille voi tehdä mitään, meinaa aivan lannistaa. Samalla kuitenkin muistan, kuinka pienesta elämä on kiinni, kuinka epävarmaa tulevaisuus ylipäänsä on, ja osaan taas arvostaa nykyhetkeä juuri sellaisena kuin se eteeni tulee. Minulla on kolmen reippaan ihmisen äitinä juuri nyt kaikki oikein hyvin.