AAN 2025 San Diegossa

Tämän vuoden AAN (American Academy of Neurology)-kongressi oli San Diegossa aivan Meksikon rajalla. Lähdin Loganille melko suoraan E:n esityksen jälkeen Uberilla, jonka kanssa jouduin perjantai-iltapäiväruuhkaan. Olin kuitenkin perillä hyvissä ajoin ja koska otin itselleni tyypillisesti mukaani vain käsimatkatavarat, pääsin portille jouhevasti. Alaska Airlinesin lento oli aivan täynnä. Yritin nukkua, mutta ei siitä oikein mitään tullut ja koska keli oli pilvinen, en päässyt aiempien Yhdysvaltain ylilentojen tapaan edes maisemia ihailemaan. 

Aikaero itärannikon ja länsirannikon välillä on 3 tuntia, joten iltaa vielä riitti, vaikka lento Bostonista lähtikin vasta klo 17. San Diegon lentokentän ympärillä oli rakennustyömaa, ja ruuhka sen mukainen. Taksi-ja uber-jonot olivat pitkiä. Sain viimein alleni oman taksin, joka vei minut hotellilleni. Kun maksunaika tuli, harmistui kuljettaja aika paljon, kun kerroin, ettei minulla ollut käteistä tarpeeksi mukanani. Olisi tainnut mennä matka pimeänä, jos olisi ollut.

Hotellini (Kasa Little Italy San Diego) oli mielenkiintoinen kokemus. Aulassa ei ollut ketään, kommunikointi tapahtui virtuaalisesti ja ovet avautuivat koodeilla. Käytössäni oli studioasunto, johon olisi helposti mahtunut muitakin. Itse asiassa olin varannut sen juuri tuolla ajatuksella, kun mietin, josko olisin jonkun kombinaation lapsistani saanut mukaani. Pikku-O hauskasti oli hieman loukkaantunut, kun hän ymmärsi minun lähtevän itsekseni, sillä hän ajatteli konferenssin olevan jälleen kevätloman aikaan, ja ihmetteli, kun en hänelle ensisijaisesti sänkypaikkaa luvannut.

Aikaero oli hyödyksi konferenssin kannalta. Olin joka aamu konferenssikeskuksessa (San Diego Convention Center) aamupalalla ennen klo 7 ja luennolla sen alkaessa tuohon aikaan. Ensimmäisenä päivänä kävelin, mutta muina päivinä hyppäsin tarjottuun bussiin, joka sattui lähtemään aivan hotellini ulko-oven edestä, vaikka oma hotellini ei edes kuulunut AAN:n virallisiin majoitusvaihtoehtoihin.

Osallistuin jälleen kaikkiin muihin paitsi aivohalvauksia koskeviin opintokokonaisuuksiin. Päivittäisten kaikille tarkoitettujen pääesitysten lisäksi kävin kuuntelemassa dementiaan, neuro-oftalmologiaan, tekoälyyn, liikehäiriöihin, sairauksien koodaukseen, opioidien väärinkäyttöön, palliatiiviseen hoitoon, Long-Covid:iin, neurologian filmihistoriaan, selkäytimen kuvantamiseen, ALS:iin, aivokasvaimiin, unihäiriöihin, kortikaalisiin näköongelmiin ja neuroreumatologiaan liittyviä esityksiä. Viimeisenä päivänä alkoi olla aivokapasiteetti käytettynä. Tarpeellisen määrän CME (Continuing Medical Education)-pisteitä lisenssini säilyttämiseksi sain täyttämällä jokaisesta arviolomakkeen konferenssin App:in kautta.

Konferenssi on aina myös sosiaalinen tapahtuma. Menin itsekseni luennolta toiselle, mutta tapasin niiden välillä ja lounasaikaan tuttujani ja ystäviäni eri puolilta maailmaa. Suomestakin olivat paikalla Lauri ja Helena, joiden kanssa sain viettää monta mukavaa ja arvokasta hetkeä. UMASS-mentorini Nils Henninger oli hänkin yllättäen paikalla. Yllättäen siksi, että hän on niin tutkimus-ja aivohalvausorientoitunut, että yleisneurologinen konferenssi ei häntä normaalisti kiinnosta. Selityksenä oli sitten tietysti se, että hän moderoi yhden aivohalvaussession. Mielenkiintoista oli hänen kanssaan jutella käynnissä olevasta tutkimustyöhön ja yliopistoihin kohdistuvasta hyökkäyksestä. Hän oli varsin pessimistinen tieteen tulevaisuudesta ylipäänsä Yhdysvalloissa.

AAN järjesti illanvieton vuokraamalla alueen ja ravintolat San Diegon historiallisesta Gaslamp-alueesta. Nolona tunnustan, että jätin väliin. Olin tehnyt sen virheen, että menin luentojen ja juhlan välillä hotellille ja sieltä juoksemaan, ja en sitten saanut lähdetyksi. Tästä oppineena huolehdin, etten tehnyt samaa virhettä ennen Tufts Neurology-ohjelman isännöimää ravintolailtaa The Blind Burro-ravintolassa. Ajattelin, että ilta oli tarkoitettu nykyisille ja jo valmistuneille erikoistujille, mutta huomasin aika nopeasti, että paikallaoloni oli ko. henkilöille tärkeää. Tunsin siis oloni oikein tervetulleeksi. Tarjolla oli niin juomia kuin kunnon illallinenkin. Hyvä mieli jäi.

Parina päivänä kävin juoksemassa. Ensin menin Balboa Park:iin, jossa on erilaisia, toisistaan poikkeavia paikkoja ja aktiviteetteja. Minä en meinannut päästä yli siitä faktasta, että maasta kasvoi palmujen lisäksi erilaisia minua isompia kaktuksia. Jouduin pysähtymään useita kertoja kuvia ottamaan. Toinen lenkkini oli pitkin San Diegon monen mailin mittaista rantabulevardia pohjoiseen. Samaa bulevardia pitkin kävelin päivittäin konferenssikeskukselta hotellille. Aivan upea se oli. 

Konferenssi päättyi keskiviikkona täyden päivän jälkeen. Lähdin viimeiseltä luennolta hieman kesken, kun ulkona oli upea keli ja huomasin, etten enää kuunnellut. Lentokentälle oli matkaa vain 3 mailia (5 km) ja matka sinne oli rantabulevardia pitkin. Koska minulla oli aikaa, lähdin hitaasti kävelemään ottaen upean auringonpaisteen ja merinäkymän sekä ihmeelliset kasvit täysin palkein sisälleni ja melkein huomaamattani olin lentokentän vieressä. Siihen se sitten töppäsi. Alueelle ei ollut mitään asiaa ilman autoa. Jouduin siis tilaamaan Uberin noin 200 metrin matkaa varten. Hintaa kyydille tuli saman verran kuin keskustasta. 

Jetblue-lento oli myös täynnä. Se oli ns. "red eye flight" eli lähti illalla ja oli perillä aamulla, menettäen kolme tuntia aikaeron johdosta. Loganille saavuimme ennen klo 5 aamulla. Taksin sain jouhevasti ja pääsin kotiin, jossa en mennyt nukkumaan vaan hitaan aamuvalmistumisen jälkeen avasin työkoneeni etäpäivää varten. En suosittele.

Hyvä mieli jäi reissusta. Nykyisen kaaoksen keskellä on kiva, kun jotkin asiat tuntuvat normaaleilta.

Kevään korvalla

Ulkomaalaisten opiskelijoiden viisumeiden peruminen on ollut päivittäin uutisissa ja levittänyt pelkoa opiskelijoiden keskuudessa. Kyseessä on tietenkin pelottelutaktiikka, jolla maahanmuuttoa yleisesti ottaen pyritään vähentämään. Turismiakin asia on jo koskettanut. Jokseenkin kaikkialta maailmasta ovat matkavaraukset vähentyneet ja jo tehtyjen varausten peruminen lisääntynyt. Minä olen mielessäni huolehtinut omien lasteni kesäsuunnitelmien vaikutuksista, mutta päätynyt sitten kuitenkin jatkamaan aiempien suunnitelmien mukaisesti. Tulossa ovat.

Toinen uutisia nyt jo parin viikon ajan vallinnut asia on tariffien asettaminen kaikille, jopa pingviinisaarelle, ja niiden aiheuttama markkinoiden huima epävarmuus pörssikurssien romahtaessa ja sahatessa ylös-alas tehden laman mahdollisuuden aina vain todennäköisemmäksi.

Meidänkin elämässämme muutaman viikon postaustauon aikana on taas tapahtunut aika paljon. Aika kotona ja lasten elämässä tulee käsitellyksi alla. Omasta reissustani länsirannikolle kerron myöhemmin ("AAN San Diegossa").

Pikku-O:n asioita

Pikku-O:n kanssa kävimme yleisen keskustelun odotuksista, velvollisuuksista ja oikeuksista. Koen jatkuvast riittämättömyyttä tämän kehittyvän nuoren ihmisen kanssa, ja aina, kun luulen löytäneeni hyvän yhteyden, jotain tapahtuu. Vuoden äiti palkinto menee taas jollekin muulle.

Koulu on mennyt ihan hyvin ja viimeinen jakso alkoi. Toisen vuoden opiskelijoiden MCAS-testien aikaan hänellä ei ollutkaan myöhempää koulunalkua vaan opettajien järjestämät AP-testien (US History ja Chemistry) treenisessiot. Ko. testit ovat toukokuun alussa, ja niihen valmistautuminen on minulle aivan hämärän peitossa.

ACT-testi oli minun poissaollessani, ja oli mennyt "ihan hyvin". Hän sanoi samoin SAT-testin jälkeen, joten en pidätä hengitystäni. SAT on uudelleen toukokuun alussa, ja en ole varma, että hän on suuresti muuttanut taktiikkaansa. Saa nähdä, käymmekö yrittämässä uudelleen kesän jälkeen eli aivan kalkkiviivoilla ennen college-hakuprosessin aktivoitumista. Hienoa, jos niin ei tarvitse tehdä.

Hän on Red Cross Club:in varapresidentti ja organisoi verenluovutustapahtuman Southilla. Hän kävi itsekin luovuttamassa verta, jo toisen kerran elämässään. Tällä kerralla hän ei edes tarvinnut siihen vanhemman lupaa.

Ensimmäinen yleisurheilukauden kisa oli Southin radalla Lincoln-Sudbury ja Weston-kouluja vastaan. Hän juoksi JV-mailin voittaen sen hienosti ajalla 5:11.06 min. Hän heitti myös keihästä, mutta ei ollut tyytyväinen tulokseensa, 71'8" (21,84 m). Mielestäni on hassua - ja toisaalta tosi Pikku-O:maista - osallistua ko. lajiin. Hän oli kolmanneksi viimeinen, ja aikoo jatkaa.

Team Dinner oli Newton Centerissä lähellä Mason-Rice alakoulua. Sain viestin:"Minä unohdin minun avain. Voisitko sinä Tula hakemaan minun avain kanssa", ja jatkoi, kun kysyin, missä avain on:"Minun kasisa". Kävin hakemassa iloisena odottavan nuoren miehen.

Jake-kaverin syntymäpäiville hän sai kyydin E:lta, joka tarvitsi autoa johonkin omaan aktiviteettiinsa. Minä hain puoliltaöin. Kahdeksasta kaverista toiseksi viimeisin saa ajokortin tulevalla viikolla. "Then remains one", sanoi Pikku-O viitaten itseensä automatkalla kotiin.

Kavereiden kanssa hänellä on muutenkin ollut menoa. Tänään hän lähti yllättäen Minecraft-elokuvaa katsomaan. Hän sanoi kävelevänsä teatterille, kun "eihän se ole kuin mailin päässä". "Tykkään kävellä", hän vain sanoi.

Pikku-O aloitti salaperäisen viestittelyn samalla historian tunnilla olevan tytön kanssa, ja vei hänelle itseleipomansa suklaapalakeksin. Tilanne on nyt kehittynyt siihen, että takana ovat jo kahdet viralliset treffit, joissa Pikku-O on toiminut tarjoajana. Koska hänellä oli käynyt pieni kämmi pankkikorttinsa kanssa (oli unohtanut perua nettitilauksensa) ja tili oli mennyt reippaasti miinukselle, hänellä oli pieni huoli rahojen riittämisestä. Asia oli kuitenkin jo selvinnyt, ja hän oli herrasmiehenä selvinnyt ravintolalaskuista.

Pikku-O:n kutsuntakirje saapui viimein. Hänelle aika suoraan siinä sanottiin (lihavoituna), että paikalle ei tarvitse saapua, matkakorvauksia ei makseta. Aloitimme lomakkeiden täyttämisen ja kokoamisen. Tarkoitus on laittaa ne lähipäivinä eteenpäin. Häntä eivät erikoisjoukot kiinnosta - perushommilla mennään.

Iso-O:n elämää

Iso-O:sta on kuulunut tavanomaista vähemmän, mutta aina, kun on kuulunut, on hän ollut hyvällä mielellä ja kehunut, kuinka lukukausi on ollut mukava. Se tuntuu hyvältä. Hän vietti syntymäpäivänsä arkihommissa, mutta viikonloppuna oli sentään ainakin kuvien perusteella ollut mukavaa.

Kertaalleen hän soitti vain siksi, että halusi jakaa, kuinka kiinnostava jokin itäeuroopan historialuento oli ollut. Hassu.

E:n asioita

E:n Law School-hakemukset ovat vaiheessa odotus. Hylkäyskirjeitä on tullut ainakin Harvardilta, Yalesta, ja University of Michican:istä. Varasijalle hänet on laitettu Boston Universityssä, Columbia Universityssä, ja pienen nikottelun jälkeen UPennissä. Hän nimittäin sai viestin, että hänet poistetaan varasijalta ko. yliopistossa, kun hän ei ollut ajallaan vastannut. Sain häneltä viestin:"I messed up bad". No, hän oli laittanut anteeksipyytävän viestin, ja tilanne oli korjautunut. Georgetownista ei haastattelun jälkeen ole kuulunut mitään, odottaa antavat myös ainakin Duke, Stanford, USC ja BC. Hidasta on.

E:a puri koira lenkillä. Hän oli ensin mennyt BC:n akuuttihoitoon, mutta sai siellä kuulla koiranpureman olevan "Mandatory reporting" Massaschusettsissa, ja joutui menemään siitä syystä johtuen päivystykseen. Hän sai siellä vesikauhuvasta-aineet ja -rokotesarjan ensimmäisen annoksen, tetanusrokotteen sekä antibiootin, kaikki nämä sen jälkeen, kun haava oli pesty, ja kuvattu röntgenillä haavaan jääneiden vierasaineiden toteamiseksi (ei ollut). Hän sai myös puhelinnumeron poliisille ja meni käymään Newtonin poliisiasemalla tekemässä raportin. Siihen se sitten jäi - E ei ollut huomannut ottaa omistajan tietoja. Maanantaina hänelle selvisi, ettei yleislääkäripoliklinikalla ole mahdollisuutta saada kolmea muuta rokoteannosta ja käytti paljon aikaansa puhelimessa selvittääkseen, joutuuko hän kirjautumaan joka kerran uudelleen päivystykseen ja maksamaan siihen liittyvän maksun rokoteaanokset hakiessaan. Se ei ole meille vielä selvää, mutta päivystyksessä hän on ne käynyt ottamassa.

Toisen annoksen jälkeen E oksensi ja ripuloi, joutui jättämään luennot väliin ja epätyypillisesti uskoi minua, kun sanoin, ettei juokseminenkaan sovi. Koska kolmannen annoksen jälkeen samoin ei käynyt, luulemme molemmat, että kyseessä oli kuitenkin noro-virus, joka oli kampuksella kiertänyt samaan aikaan.

E valittiin minikonferenssiin esittämään oman gradunsa teemasta 15-20 minuutin lyhennelmän. Pääsin sen katsomaan. Hän oli pukeutunut pukuun ja näytti oikein asiantuntevalta. Olin kohtuullisen ylpeä.

E:n tulevaisuus on lakikoulujen lisäksi muutenkin auki. Hänet on määrätty Säkylään heinäkuun alussa. Hän on kuitenkin hakenut itselleen paremmin sopivaan urheilukouluun, ja sen hakuprosessi on käynnissä. Menneellä viikolla olisi ollut kuntotestit ja haastattelut, mutta ne menivät häneltä tietysti ohi. Hänelle lähetettiin kyselylomake, jonka hän tuli kanssani viimeistelemään. Se meni samalla tyylillä kuin kaikki suomenkieltä vaativat asiat. Hän ei meinaa päästä yli siitä faktasta, että englanninkielessä on paljon enemmän kohteliaita täytesanoja kuin suomenkielessä. Saimme kuitenkin yhteistuumin virkkeet kutakuinkin sopiviksi.

Minuun liittyvää

Sain Suomen veroilmoituksen lähtemään kuin varkain 25. maaliskuuta. Pikku-O:n kohdalla selvisi, että koska hän oli kolmikosta ainoa vuoden 2023 alussa alaikäinen, hän tuli minun johdostani Suomen verottajalle "rajoitetusti verovelvolliseksi". Voisi kuvitella, että tuo on hyvä asia, mutta pienillä tuloilla se johtaa tilanteeseen, jossa veroa kerätään heti kaikesta 35% mukaan ilman verovapaata 9000 euroa, ja verotus on heti lopullinen. Siihen voisi hakea muutosta, ja tietysti jatkossa haetaankin, mutta vaiva sekin.