Hirveästi erilaista on tapahtunut edellisen postauksen jälkeen kelien vaihtuessa kammottavasta syysmyrskystä upeaan auringonpaisteeseen ja melkein hellekeliin. Sisälämpötila on pysynyt mukavasti hyvänä jopa öisin, joten olen yllätyksekseni pystynyt venyttämään lämmityksen aloittamista. Tämä on siksikin erikoista, sillä yläkerran naapurimme on lämmityskautensa jo aloittanut, vaikka hänen termostaattinsa on säädetty tasolle 16*C.
Sitten täytin kyselylomakkeen Pikku-O:n College Counsel:ille. Hän on yksi kolmesta Pikku-O:n suosituskirjeiden kirjoittajista. En muista tehneeni samaa isosisaruksille, mutta arvostin mahdollisuutta kertoa Pikku-O:sta enemmän, sillä olen ollut hieman huolissani juuri tämän kirjoittajan kirjeestä. Hänellä kun on tiedossaan vain Pikku-O:n arvosanat, ei niinkään pidempää henkilökohtaista suhdetta, niinkuin hänen opettajillaan on. Suosituskirjeita tulee siis olla kahdelta opettajalta ja tältä Counsel:ilta. Joihinkin collegeihin voi pyytää lisäsuosituksia. Pikku-O on jo pyytänyt kirjeen sisaruksiltaan, samoin kuin Iso-O pyysi E:lta. Aika söpöä.
Lähetimme muutaman viikon hieromisen jälkeen Colgate University-hakemuksen (Early Decision I). Hakemus on sitova. Erikseen piti lähettää digitaalisesti allekirjoitettu (Pikku-O, minä ja koulun edustaja) lomake, jossa todettiin, että mikäli hakemus hyväksytään, Pikku-O ottaa paikan vastaan. Kävimme läpi jokaisen kirjoitelman (College essay ja 3 lisäesseetä) siten, että Pikku-O luki ne ääneen ja samalla korjasimme. Isosisarukset, jotka olivat jo aiemmin antaneet vinkkejään, osallistuivat viime hetken korjauksiin hekin <3.
Pikku-O oli jo aiemmin tehnyt itselleen musiikkia ja taidettaan esittelevän nettisaitin, mutta oli erehdyksessä käyttänyt siihen Instagramia, ja joutui työstämään asian uudelleen. Niinpä meillä meni paljon aiottua enemmän aikaa. Mutta, olin tähän henkisesti varautunut. Hän myös teki videon Glimpse-ohjelmalla. Siitä lienee hyötyä jatkossakin, jos ovi Golgate University:iin ei aukea. Video toimii haastattelun sijaan.
Colgaten Early Decision-hakemuksen lisäksi hän halusi lähettää Colorado College-, UC Boulder-, UVM-, ja University of Michigan-hakemukset jo nyt, sillä ne tarjosivat "Early Action"-mahdollisuuden. Early Action tarkoittaa sitä, että hän kuulee kouluista aiemmin, mutta hakemus ei ole sitova. Iso-O:lla oli iso rooli vinkkien antamisessa. Niidenkin kanssa meni aikaa, sillä siskolla oli tietysti omiakin kiireitään.
Nyt on viisi hakemusta lähetetty. Seuraavien seitsemän Deadline on ennen joulua. Annoin Pikku-O:lle ohjeeksi työstää yksi hakemus per viikko kerrallaan valmiiksi. Lähettämisen teemme kuitenkin vasta Colgate-päätöksen saapumisen jälkeen joulukuun puolivälissä. Suomen hakemukset tulevat eteen tammikuun alkupuolella (kahden viikon ikkuna). Armeijastakin pitäisi joskus jotain kuulua...
Viimeinen Dual Meet oli Cold Spring Park:issa 16. lokakuuta Lincoln-Sudbury- ja Westford Acedemy-kouluja vastaan. Se oli samalla viimeinen kotikilpailu, joten seniorit huomioitiin erikseen, tosin tämä tarkoitti vain tyttöjä, sillä pojat perinteisesti tekevät tämän vasta Sports Nights-tapahtuman yhteydessä. Kisassa oli jälleen päädytty yhteiseen Varsity/JV-kilpailuun, mikä on hyvä, sillä erikseen juoksuttamalla viimeiset alkavat kärsiä illan hämäryydestä. Pikku-O oli aivan iloinen, vaikka muutama aiemmin JV-tasoinen juoksija onkin syksyn aikana kehittynyt häntä nopeammaksi, ja hän saapui Southin kahdeksantena, koko kilpailun yhdeksäntenä maaliin ajalla 17:47 min omalla Cold Spring Park 5k-ennätyksellään.
DCL-kilpailu oli Franklin Park:issa 24. lokakuuta. Minulla oli vapaapäivä, joten ehdin hyvin paikalle. Pikku-O oli kipeänä, mutta ei kuunnellut minun piipitystäni, ja juoksi Varsity-kisassa. Franklin Park:in reitti oli muutettu perinteisestä, sillä alueella on iso työmaa vanhan stadionin modernisoimiseksi. Pikku-O tuli Varsity-sarjassa ajalla 17:15.70 min maaliin 26. nopeimpana yhteensä 41 juoksijasta voittaen Dashielin. JV-sarjassa Harry ja Fran olivat nopeampia kuin hän, joten Southin pojista hän oli 8. nopein. Hieno suoritus tietysti.
Muutama viikko sitten Pikku-O:lla oli ensin Team Dinner Hannahin (hiihtäjätyttö ja Pikku-O:n Freshman-vuoden ihastus) luona. Sieltä pojat tulivat meille jatkamaan, hyvinkin äänekkäästi lähtien eteenpäin noin klo 23 aikoihin. Puolenyön aikaan kuulin Pikku-O:n olevan puhelimessa Mian kanssa samaan aikaan kuin hän oli oksentamassa. Aamulla ymmärsin tämän tapahtuneen pesuhuoneen lavuaariin sillä seurauksella, että se ei vetänyt enää ollenkaan. Kiva haju leijaili vessan lisäksi ympäri asuntoa.
Samaisena aamuna Pikku-O lähti reippaana Dashielin kyydillä Nahantoniin, jossa pojat olivat juosseet 13 mailin (=puolimaraton) lenkin. Nuorena sitä pystyy! Itselleni tuotti samana päivänä vaikeuksia jaksaa huomattavasti lyhyempi pyrähdys, vaikka takanani oli aivan hyvä yöuni.
Viikko edellisen jälkeen joukkueella oli taas Team Dinner. Pikku-O saapui treeneistä Dashielien kanssa meille noin tunti normaalia myöhemmin, ja epäselvästi sanoi, että Team Dinner alkaa. Luulin hetken, että meillä. Hän oli käynyt treenien jälkeen Dashielin kotona, tulivat meille vain tuomaan Pikku-O:n polkupyörän, hän kävi pikasuihkussa, ja lähtivät heti eteenpain. Ilta oli huomattavasti edellistä rauhallisempi.
Seuraava Team Dinner oli 17. lokakuuta E:n juoksukaverin Owen Hollandin kotona (Sophomore pikkuveli on Pikku-O:n juokkueessa). Se oli perinteinen Varsity teamin hiustenvalkaisu-illanvietto. Tällä kerralla Pikku-O kuului tähän joukkoon. Hän otti mukaansa kaksi tuolia ja gallonan maitoa ja tuli kotiin vetyperoksidiblondina.
Mia kaverinsa kanssa tuli eräänä iltana ovelle virallisesti kysymään Pikku-O:n partnerikseen Home Coming-iltamaan. Tilaisuus oli lauantaina 25. lokakuuta. Hän meni ensin Jake:n luo ottamaan kuvia, ja sieltä South:illa olleeseen juhlaan. Klo 21 sain Pikku-O:n puhelimesta soiton. Hän puhui itse ensin lyhyesti ja epäselvästi, ja antoi puhelimen sen jälkeen opettajalleen. Sydämeni jätti pari lyöntiä väliin ennenkuin ymmärsin, että opettaja halusi vain varmistaa, että minulle sopii ystäväporukan lähteminen juhlista aiemmin. Sopihan se tietysti. He olivat menneet Charleyn kautta johonkin isompiin bileisiin. Kotiin hän silti oli tullut ennen klo 1.
Pikku-O oli viimeisen viikon ajan kipeänä, ja jätin hänet lopulta päiväksi kotiin vain todetakseni, että hän oli koulun jälkeen mennyt treeneihin. Hän oli tehnyt siksi, että seuraavana päivänä oli odotettavissa iso yllä mainittu Franklin Park:in DCL-kisa, ja koska valmentaja ei ollut paikalla. Pyöritin silmiäni.
Halloween on vasta ensi perjantaina, mutta juhlissa olin jo. Noin 15 ihmistä oli pukeutunut asianmukaisesti ja kokoontui Soleilin kotiin. Minä pukeuduin Suomi suomalaisille-hahmoksi ("Finnish version of MAGA"), ja hauskaa riitti.
Kelit ovat vaihdelleet kylmästä syysmyrskystä lähes hellesäihin siten, että parin päivän välein juoksukamppeeni ovat olleet piposta ja hanskoista hihattomaan paitaan. Tyypillinen New England syksy ja ensimmäinen kunnon NorthEastern-myrsky! Olen erityisen ylpeä itsestäni, sillä juoksin ennen klo 7.30 Burlingtonissa alkaneita työpäiviäni päivittäin pimeässä, kylmässä, sateisessa ja tuulisessa säässä. Tämä kombinaatio on minulle identtinen kidutuksen kanssa. Go me!
Iso-O on jatkanut Euroopan haltuunottoa. Hän sai isänsä vieraakseen viikonlopun ajaksi, ja lähti pian sen jälkeen ohjelmaan kuuluvalle 10 päivän Puola-Itävalta-kiertueelle. Martha Austraaliasta saapui kaveriksi parin viikon ajaksi. Prahan lisäksi he suuntasivat Istanbuliin. Tulevalla viikolla taitaa edessä olla ohjelmaan kuuluva Unkariosio.
Lasten serkkujen syntymäpäiviäkin on tullut ja mennyt. O-serkkupoika saavutti täysikaisyyden. J:n nuorin 8-vuoden iän ja toisiksi nuorin 12-vuoden iän.
Yhdysvalloissa on meneillään Government Shutdown. Lokakuun Netflix-sarjani, Grace and Frankie, tyylillä hengittäen:"Peace in, joy out".
No comments:
Post a Comment