Ennen lumimyrskyä

Kelit ovat olleet todella vaihtelevat. Nyt odotamme "Once in the Lifetime"-lumimyrskyn saapumista sunnuntaista maanantaihin. Sitä ennen kelit olivat ensin hieman lämpimämmät aiheuttaen edellisen lumen häviämisen. Westonissa on ollut joka viikko aivan eri näköistä Pikku-O:n viikottaisten kisojen aikaan. Pienen lämpöpiipahdusten jälkeen mentiin kylmää kohti,  luntakin tuli kunnolla (kuva olohuoneen ikkunasta kadulle 19. tammikuuta) jo ennen yllä mainittua myrskyä, ja nyt on minulle taas ihan liian kylmä. Kaunista ulkona toki on auringon paistaessa siniseltä taivaalta ja kaiken ollessa valkoisen lumen peitossa. Tämä ja kaikki alla oleva siis ennen ennustettua myrskyä.

Pikku-O:n kilpailuja

Pikku-O:n toinen hiihtokilpailu oli 14. tammikuuta vähäisen lumen aikaan. Ehdin paikalle, kun viimeisin poliklinikkapotilas ei saapunut vastaanotolleen. Varsity-pojat hiihtivät ensin. Dashiel voitti, Pikku-O oli taas kahdeksas. Alku oli dramaattinen, kun noin kymmenen poikaa kaatui yhdeksi kasaksi juuri ennen pienen ylämäen alkua. 

Kolmas hiihtokilpailu 21. tammikuuta taas oli niin kylmässä kelissä, että sen jälkeinen "Senior Night" piti siirtää eteenpäin. Lunta sen sijaan oli nyt oikein hyvin, Westonin ladut olivat auki laajalti, koko Golf-kentän alueella. Pikku-O:lla meni hienosti. Hän lähti hirveällä vauhdilla Dashielin kanssa kärkiporukkaan ja vaikka Dashiel taas voittikin aivan ylivoimaisesti, tulivat seuraavat pojat, Pikku-O niiden mukana paljon lähempänä toisiaan maaliin. Pikku-O jäi loppukirissä vain hieman viidenneksi tulleesta ja oli siis kisan kuudes. Hänen hiihtonsakin näyttää ihan oikeanlaiselta kilpahiihdolta. Oli hauska verrata videota hänen elämänsä ensimmäisestä kisasta kolme vuotta sitten ja nyt. Aikalailla erilaiselta näyttää.

Virallisia asioita

Pikku-O:n luottokortti saapui. Hän käytti sitä ensimmäisen kerran tilatessaan joukkueen tämän vuoden hiihtotakin. Minä keksin käyttää sitä ilmoittautuessani seuraavaan AAN-konferenssiin ja sen kalleudesta johtuen, olemme heti lähellä vaadittua $1000 käyttorajaa ylimääräisen $200 ansaitsemiseksi. Pari Stop and Shop-tilausta vaan ja raja ylittyy huomattavasti ennen 90 päivän deadlinea.

Pikku-O:n Social Security Denial Letter saapui noin tunti ennenkuin hänellä oli varattu aika Social Security-toimistoon Cambridgessä. Jotta välttäisimme mitään tarpeetonta viivettä Learner's Permit-hakemuksen kanssa, menimme silti toimistossa käymään. Pikku-O pääsi heti sisään ja tiskille, toisin kuin toimistossa jo yli kaksi tuntia odottanut, aikaa varaamaton henkilö, ja sattui samalle virkailijalle, joka oli hänen postissa tulleen päätöksensä laatinut. Pikku-O pelimiehenä esitti yllättynyttä, kun virkailija totesi päätöksen hänelle jo lähettäneen, ja heidän kommunikaationsa oli positiivissävytteinen virkailijan antaessa hänelle leimatun Denial-letterin, kertoneen sen olevan oikea Learner's Permit-hakemusta varten, ja lopuksi vielä varoitti Bostonin liikenteen olevan Yhdysvaltain pahin (*tämän tietysti jo tiesimme). Odotin häntä autossa toimiston edessä. Hän saapui autoon ennenkuin hänen varattu aikansa edes oli.

Sosiaalista meininkiä

Colin teki kurpitsakeittoa lisukkeineen ja kutsui meidät kaikki syömään. Pikku-O ei lähtenyt mukaan, mutta paikalle saapuivat lapsista talossa asuvan Ettan lisäksi Ava ja Ollie. Colinin ja Marthan lisäksi Julia ja Mike, Kia ja Bill sekä Amy olivat jälleen ison pöydän ääressä nauttimassa kulinaarikokin tarjoamisista. Aika kiva. Minulle ilta oli siksikin kiva, että päivystyspäivä (sunnuntai) oli ollut ihan hirveän kiireinen ja itse asiassa ajoin suoraan sairaalalta heille. Normaalisti pääsen helposti lähtemään alkuiltapäivästä.

Yllätin introvertti-itseni ilmoittautumalla Georgetown yliopiston Bostonin seudun vanhempien aamukahvitilaisuuteen Brae Burn Country Club:illa 23. tammikuuta. Arvasin edeltävästi, että yritän keksiä kaikenlaisia tekosyitä, miksi en sinne mene, mutta laitoin vaatteet päälleni ja kävelin autolle antamatta ajatuksilleni liikaa tilaa. Kiva, että en antanut. Tilaisuudessa oli noin 30 ihmista cocktail-tyylillä seisten. Tarjolla oli oikein hyvä aamupala lisukkeineen, mutta harva otti mitään kahvin lisäksi. Yhteinen nimittäjä paikalla olijoille oli se, että rahasta ei ollut puutetta. Kuin ohimennen muutama mainitsi tilanneensa kaiken vietäväksi kotoa tai yliopiston ehdottamasta kaupasta kampukselle - kukaan ei ollut ajanut Bostonista yliopistolle kamojen kanssa. Perheiden Georgetown-nuoret ja vielä kotona olevat olivat yksityiskoulujen oppilaita. Tilaisuus oli jälleen uusi kulttuurikokemus minulle. Pisimpään juttelin meille jo ennalta tutun, Hillside Roadilla asuvan ja Georgetownilla itse asiassa etänä työskentelevän, meidän viimeisen lastenhoitajamme äidin kanssa, mutta juttua riitti myös Southin vieressä asuvan kiinalaisisän kanssa. Sain kuulla, että Georgetownin opiskelijoista noin 100 per vuosi on Bostonin seudulta. Se on aika paljon, kun vuosikoko on 1600 ja DC on kaukana.

Samana iltana minulla oli vuosittainen klinikan Holiday Party Burlingtonin Marriott-hotellilla. Tarjolla oli hyvää ruokaa ja leppoisaa jutustelua. Tänä vuonna minkäänlaista muuta ohjelmaa ei jostain syystä ollut ja ilta loppui aika lyhyeen jo noin klo 20.30. Viihdyin silti hyvin. On kiva nähdä työkavereita leppoisammissa olosuhteissa - kaikki avustajista johtajiin oli kutsuttu.

Päivystysvapaani on vahvasti meneillään ja sopii nyt oikein hyvin, kun lumimyrskyn odottaminen on jo aiheuttanut sen, että maanantai on julistettu etäpäiväksi koko osavaltiossa kuvernoori Maura Healey:n toimesta ja oletan sen olevan Snow Day myös Pikku-O:lla. Minun ei vapaani johdosta tarvitse muuttaa toimintaani lainkaan. Viikon juoksutkin olen jo juossut. Palaamme myrskyn jälkeen.