Huomenna saapuvaa "Bomb Cyclone":a odotellessamme aloitan viime viikonlopun "Once in the Lifetime" lumimyrskyn kuvauksella. Pieniä hiutaleita alkoi tippua sunnuntaina 25. tammikuuta noin klo 10. Aika pian ne muuttuivat isommiksi ja niitä tuli alas noin 2-5 cm tuntivauhdilla aina seuraavaan aamuun saakka. Kokonaislumimäärä (23"=58 cm) Bostonin seudulla ei varsinaisesti ylittänyt mitään elinajan ennätyksiä, mutta paljon sitä tuli. Kävimme Pikku-O:n kanssa tekemässä lumitöitä ensimmäisen kerran sunnuntaina klo 16-18, naapuri näkyi samassa hommassa noin klo 21 aikoihin, ja aamulla näytti siltä kuin mitään ei olisi tehty. Naapuri oli tavoilleen uskollisena aloittanut aikaisin, joten minä sängystä ylös kömmittyäni en voinut tehdä muuta kuin mennä mukaan aamukahvin puutteesta huolimatta. Yöksi Jaken luokse jäänyt Pikku-O saapui pian hänkin ja usean tunnin aikana saimme lumen siirrettyä ajoteiltä ja kävelyteiltä pois. Pikku-O oli iloinen lumenmäärästä, minä en niinkään. Olemattomat yläkropan lihakseni olivat kipeät. Kiitollinen olen Pikku-O:lle siitä, että päivän mittaan lisäksi sataneen noin 20 cm ja aura-auton tekemän vallin hän vielä kävi iltamyöhään poislapioimassa.
Pikku-O:lla oli odotetusti Snow Day 26. tammikuuta lumimäärän, koko osavaltioon jo edeltävästi julistetun etäpäivän, ja maanantaina edelleen jatkuneen lumisateen johdosta. Pienenä yllätyksenä tuli se, että lumipäiviä olikin kaksi peräkkäin, Newtonin kaupungin toivoessa lisää aikaa lumimäärän kanssa. Seniorina hän osaa näitä päiviä erityisesti arvostaa, sillä koulun loputtua ennen alempiluokkalaisia, niitä ei tarvitse kesällä korvata. Minustakin oli kiva, kun satuin olemaan päivystysvapaalla samaan aikaan.
Pikku-O:n neljäs kilpailu oli lumimyrskyn jälkeisessä, kauniissa, mutta kirpeän kylmässä Westonissa. Hänellä meni tavanomaista huonommin säärisäryn johdosta, mutta tuli silti kisan yhdeksänneksi. Koska hän oli tällä kerralla Southin kolmas, minulle kävi pieni hasardi videoidessani vahingossa väärää poikaa - ihmettelin vain pipoa, joka ei näyttänyt tutulta. Kilpailun jälkeen oli Senior Night, jossa juniorit antoivat senioreille tekemänsä julisteet, toinen toistaan hassumpia. Kakkuakin oli, mutta kylmän kelin johdosta se jäi monilla väliin. Pikku-O meni kavereidensa kanssa jatkamaan Dave's Hot Chicken-ravintolaan, josta hänet myöhemmin hain.
Toisen neljänneksen arvosanat saapuivat. Pientä "Senior Slump"-meininkiä on ilmoilla. Aivan hyvät arvosanat Pikku-O silti sai. A tuli matematiikasta ja biologiasta. A- irtosi Environmental Science-kurssilta, statistiikasta ja Euroopan historiasta. Shakespeare (eli englanti) oli pudonnut A:sta B:hen. Hmm. Hän ei tykännyt, kun huomautin asiasta.
Pikku-O:lle oli varattuna aika RMV:lle keskiviikkoaamulle Learner's Permit-hakemusta ja -testiä varten, mutta vain päivä aiemmin hän keksi, että hänellä onkin tuolloin Courageous Conversations on Race-tilaisuus, mistä ei missään tapauksessa voinut olla pois. Meinasin hermostua, sillä on melkoinen palapeli saada kaikki paperit ja monta viikkoa edessäpäin juoksevat ensimmäiset vapaat ajat RMV-toimistolla logistisesti toimimaan papereiden aikavaatimusten kanssa (*Social Security Denial Letter ei saa olla yli 30 päivää vanha, ykkösluokan postileima ei saa olla yli 60 päivää vanha, koulun todistus pitää olla viimeaikainen jne). Aika tiukkaan sävyyn totesin, että uusi aika pitää varata heti ja että tuolloin testistä käydään pääsemässä läpi. Paineita hänellä ei omaan tyyliinsä sopien taaskaan ole. Sain palautteen:"Sinä äiti aina sanot, että jos voisit, tekisit testin/SAT:n/hakemuksen puolestani, kun se olisi sinulle niin paljon helpompaa". Auts. Mutta siis, meni hyvät riehumiset taas ihan hukkaan - hän sai seuraavan ajan jo aivan helmikuun alkuun melkoisella mäihällä - joku oli sopivasti oman aikansa perunut.
Pikku-O on suunnittelemassa ystäviensä (Dashiel, Oliver, Jake, Rohan, Nathan) kanssa koulun loppumista juhlistavaa matkaa Espanjaan ja Ranskaan kesäkuussa. Pientä logistista hankaluutta suunnitelma aiheuttaa siitä syystä, että hänen pitää jotenkin keksiä, miten hän saa seuraavana vuotena tarvitut kamansa Suomeen, sillä armeija alkaa alle viikon kuluessa matkan päättymisestä. Mutta, rennolla meiningillä, kuten hänelle sopii. Lentoliput on jo varattu. Dashielin äidin kanssa nauroimme, että jonkun ehkä pitää auttaa poikia pienentämään suunnitelmiaan. Pelkkä Mont Blancin ympärikävely veisi helposti heidän koko kahden viikon matkansa ajan. Mutta siis kiva, että hänellä on tuollainen kaveriporukka. Haikeaa, että matkan jälkeen jokainen lähtee omaan suuntaansa.
Aivan liian pitkään jo jatkuneet ja edelleen jatkuvien kylmien kelien aikaan selvästi huomaa, kuinka nykyinenkin kotimme on rakennettu ilman sen suurempia tiivistämisiä. Erityisesti joidenkin ikkunoiden kohdalla käy selväksi, miksi lämpötila niin helposti päivän aikana laskee. Öljykattila on joutunut laittamaan parastaan. Ei ihme, että täydennystä tarvitsee niin usein. Huomattavasti tavanomaista enemmän olen nähnyt eri öljy-yhtioiden autoja pörräämässä ympäriinsä.
Järjestin itselleni tarpeettoman aktiviteetin perjantai-iltana. Ensin puuro kiehui yli. Kun sitä siivosin, tulin hanganneeksi etupanelia sen verran raivokkaasti, että uunin paneli meni sekaisin. Vain väärinpäin oleva C-näkyi ja mikään nappula ei toiminut. Huolestuin, että joudun olemaan vuokraisäntään asian osalta yhteydessä, sillä hajotin edellisen version heti tänne muutettuamme. Otin uunin pois seinästä, ensin muutaman minuutin ajaksi, sitten pidemmäksi, mutta vikailmoitus säilyi. Pyysin Pikku-O:n avukseni asiaa ratkomaan. Mikään ei muuttunut ja Pikku-O menetti kiinnostuksensa. Jatkoin googlaamista, seurasin ohjeita ja tulin lopulta oppineeksi, että olin siirtänyt uunin "Sabath"-moodiin. Tästä pääsi eroon Settings-nappulaa tarpeeksi pitkään painaen. Mietin, että vaikka taas opin uuden asian, olisin oikein mielelläni jatkanut elämääni ilman ko. oppia. Aikaa meni hukkaan helposti tunnin verran.
Uutisissa on paljon Minnesotan kaaosmaisista tapahtumista sekä Etelä-Karolinan tuhkarokkoepidemiasta. Viimeksi mainittu johtuu rokotuskattavuuden laskemisesta alle kriittisen 95%. Tuhkarokko on erittäin tarttuva, joskus kuolemaan tai vieläkin pahemmin elämänmittaisiin seuraamuksiin SSPE:n (Subacute Sclerosing Panencephalitis) johtava sairaus, joka on rokotuksilla kokonaan vältettävissä. Harmittaa oikeasti! Tilanne ei mene paremmaksi, kun vallankahvassa on henkilö (RFK Jr), joka kylvää epävarmuutta ja -uskoa rokotuksiin ja luonnontieteisiin ylipäänsä. Tämä samainen henkilö käänsi ruokapyramidinkin päälaelleen painottaen lihatuotteiden tärkeyttä ravinnonlähteinä. Tämä on johtanut siihen, että monessa osavaltiossa, Massachusetts mukaan lukien, on nopeaan tahtiin laitettu kilpailevat, enemmän kasviperäiseen ruokavalioon perustuvat suositukset eteenpäin.
No comments:
Post a Comment