Hiihtokausi loppui ennen hiihtolomaa

Pikku-O:n hiihtokausi loppui säärikipujen johdosta juuri ennen hiihtolomaa, vaikka kelit olisivat hiihtämiseen olleet erittäin optimaaliset. Alla ajasta ennen hiihtolomaa ja sen aikana. Siskolle kuitenkin heti alkuun ison syntymäpäivän johdosta onnittelut!

Pikku-O:n puuhailuja ennen hiihtolomaa

Heti ensimmäisenä päivänä ajoluvan saamisen jälkeen Pikku-O törmäsi pieneen hankaluuteen. Hänelle annettu tunnistenumero ei toiminut ja nettiyhteys RMV:n tilille ei siten auennut. Tämä johti siihen, että hän ei päässyt varaamaan itselleen ajokoeaikaa. Onneksi olin varannut meille ylimääräisen Learner's Permit-hakuajan seuraavalle viikolle (*alan olla aikamoinen ekspertti byrokratian nikottelujen kanssa vuosien kokemuksen johdosta), ja menimme uudestaan. Hän sai uuden tunnistenumeron, jonka avulla yhteys alkoi toimia. Olisi tietysti ollut kiva saada sellainen ensimmäisellä yrittämällä. Mutta siis, käynnin jälkeen hänellä oli nettiyhteys ja samalla heti ajokoe ensi viikolle varattuna. Hupsis. Siihen valmistautuen hän on ajanut kaikki mahdolliset matkat, myös moottoritiellä, ja tuli mukaani vaihdattamaan palaneen takavalon, tarkistamaan rengaspaineen ja tankkaamaan. Lisäksi hän sai ohjeeksi siivota auton sekä sisältä että ulkoa - asia, mikä on tarpeen joka tapauksessa, mutta erityisesti tarpeen ajokokeen positiivisen tuloksen optimoimiseksi.

Super Bowl LX oli 8. helmikuuta Los Angelesissa. Vastakkain olivat meidän alueemme New England Patriots ja Washington Staten Seahawks. Pikku-O hyödynsi minun poissaoloni ko. pelin aikaan ja kutsui kaverinsa meille. Peli oli vielä käynnissä, kun saavuin. Tunnelma ei ollut katossa, silla Patriots hävisi.

Lähestyvää osavaltiokilpailua edeltävästi kävimme Westonissa luovuttamassa kilpasukset valmentajalle voideltavaksi ja kisaan erikseen kuljetettavaksi. Pikku-O otti treenisuksensa sekä mononsa mukaan. Meidän kontribuutiomme kilpailuun oli kaksi taitettavaa pöytää. Ne olivat E:n jäämistöä college-ajalta. Maanantaina oli vielä joukkueen tapaaminen ja voitelun viimeistely Westonissa ennen tiistain 10. helmikuuta edessä ollutta Massaschusettsin osavaltion hiihtokilpailua Vermontin Prospect Mountain:illa. 

Pikku-O ajoi meidät Southille aamulla klo 5.40. Bussi siellä jo odotti molempien Newtonin koulujen, Southin ja Northin, joukkueita, ja lähti kohti Vermontia klo 6. Minä tulin vielä hetkeksi kotiin aamupalalle ennenkuin lähdin klo 7.15 matkaan minäkin. Ajomatka oli noin 3 tunnin mittainen ja keli kivan aurinkoinen. Perillä oli busseja ympäri Massachusettsia mukanaan osavaltion parhaat nuoret hiihtäjät. Löysin Southin joukkueen aivan lähtöalueen tuntumasta hyvällä mielellä valmistautumasta. 

Ehdin ennen kisaa kävellä hieman ympäriinsä, ja löysin hyvät kisanseuraamispaikat. Pojat hiihtivät ensin, rivi kerrallaan, minuutin välein lähtien. Ensin oli noin 15 metrin ladunpätkä lykkien ennenkuin vapaa tyyli alkoi. Parinkymmenen metrin sisään oli jo edessä ylämäki. Dashiel lähti ensimmäisessä lähdössä Southin nopeimpana ja oli koko kisan neljäs. Pikku-O lähti minuutin myöhemmin toisessa lähdössä. Hänellä ei mennyt aivan putkeen säärikipujen johdosta, mutta sijoitus 42/128 osavaltiotason kilpailussa ei ole huono; hän oli kolmanneksi nopein Southin pojista. Southin joukkueen kokonaissijoitus oli 9/18, juuri ennen Northia. Matka oli noin 7 kilometriä sisältäen monia ylä- ja alamäkiä Prospect Mountainin rinteillä. Tytöt hiihtivät tunti poikien jälkeen viiden kilometrin matkan. Oli aikamoista seurata kotikisoistakin tuttua Leigh Niedeck:ia, joka aivan ylivoimaisesti voitti kisan. Southin tyttöjen joukkueen sijoitus oli 8/18, Northin 15/18.

En jäänyt palkintojenjakoa seuraamaan, joten olin kotona pari tuntia ennenkuin Pikku-O laittoi viestin heidän lähestyessaan koulua. Otin koululta mukaani pöydät, sukset, Pikku-O:n kamat, ja ajoin ne kotiin sillä välin, kun Pikku-O meni joukkueensa kanssa Bill's Pizzeria:an juhlimaan. Pari tuntia myöhemmin sain viestin:"Ottan kyydin 15 minuttia". Jouduin tarkistamaan, että hän kysyi minulta kyytiä (*kyllä), sillä aivan ei viestistä selvinnyt. 

Hiihtokausi loppui torstaina hassuttelukilpailuun Westonissa erilaisiin pukuihin pukeutuen. Pikku-O oli kapteenin roolissa mukana, vaikkei enää hiihtänytkään, ja tuli kotiinkin vasta yhdeksän aikoihin.

Hieman yllättäen Pikku-O halusikin jatkaa urheilua High Schoolin loppuun, ja ilmoitin hänet siten toiveensa mukaisesti yleisurheilukaudelle. Tämä oli yllättävää siksikin, kun hiihtokausi oli mennyt vähän pipariksi jalkakivuista johtuen. Onneksi kausien välilla on tauko, joten ehkä hän ehtii toipua?

Pikku-O:n hiihtoloma

Pikku-O on nyt lopettelemassa viikon mittaista hiihtolomaasa. Loma alkoi perjantaina 13. helmikuuta kutsumalla kaverinsa meille hengailemaan, sillä iso osa heistä lähti johonkin reissuun ja ei tuon jälkeen enää ollut seurana. Hauskaa riitti puolille öin. 

Hänen lomansa on pääosin kulunut kotona pitkälle nukkuen ja tietokoneella pelaten. Päivittäin meillä on kuitenkin ollut söpö Sophie-tyttö Pikku-O:n seuralaisena. Sophie on Iso-O:llekin tuttu juoksija ja hiihtäjä, joka kiinnitti Pikku-O:n huomion tällä hiihtokaudella.

Olin varannut Pikku-O:lle sekä hammaspuhdistus/tarkistuksen että oikomishoitoarvion. Ensin mainittuun hän meni itsekseen ja sai yllättäen aivan hyvän huomion hampaidensa kunnosta. Jälkimmäiseen menimme yhdessä. Hän ajoi meidät Wellesley Oral Surgery and Implant Center:ille - sama paikka, jossa Iso-O:n viisaudenhampaat poistettiin - ja saimme kuulla, että aikamme oli peruttu. Onneksi toinen hammaskirurgi oli vapaana, Pikku-O sai arvionsa (*yksi hammas kurkistaa, kolme luun sisällä, kaikki poistettavissa), ja varasimme leikkauksen maaliskuun alkuun.

Hiihtoloma loppuu tänään, mutta kouluun ei ole huomenna asiaa. Taas on jokin iso lumimyrsky tulossa. Yhyy. Saa nähdä, mennäänkö yhden vai kahden lumipäivän taktiikalla. Lunta on tiedossa jopa 60 cm jatkuen maanantai-iltaan. Toivon ennusteiden olevan vääriä.

Minuun liittyvää

Vaikka olinkin vapaalla, lupauduin parin tunnin ajan huolehtimaan päivystyshakulaitteista, jotta työkaverini sai vietyä autistisen poikansa sisäoppilaitokseen rauhassa. Mielelläni niin tein - tarvetta on ollut toisinpäinkin muutamaan otteeseen, viimeksi Pikku-O:n maastojuoksukisan aikaan. Meillä on kiva kuuden hengen porukka, jossa autetaan puolin ja toisin. 

Pian tuon jälkeen Colin tuli minua Sarahin kanssa hakemaan, ja ajoi meidät ensin South Stationille, josta Sarahin Middlebury College:n bussi lähti. Sen jälkeen ajoimme auton parkkiin Lafayette-parkkihalliin. Meilla oli varaus Estella-ravintolaan, jossa saimme pöydän puolisen tuntia etuajassa. Aikaa oli siis mukavasti syödä pitkän kaavan mukaan. Otimme ensin alkupalat, Estella Calamari-lautasen sekä Burrata-salaatin maukkaan Aeronaut Hop Hop Away-oluen kanssa. Pääruoaksi valitsin Salmon and Shrimp Mosambique:n. Tuossa vaiheessa oli vatsa sen verran täynnä, että jätimme jälkiruoan väliin ja nappasimme cappucinot Starbucks:ista.

Some Like It Hot-musikaali, johon minun siis oli tarkoitus mennä Pikku-O:n kanssa, mutta yllä mainitun Super Bowl-pelin johdosta sainkin kumppanikseni Colinin, oli oikein hauska kokemus. Se noudatteli samannimisen elokuvan tarinaa muutamin muutoksin. Boston Opera House oli vain neljänneksen täynnä. Tämä johtui pelistä - en ole koskaan nähnyt vastaavaa. Tunnelma oli silti iloinen. Illasta jäi kokonaisuudessaan oikein hyvä mieli. 

Laskiaissunnuntain johdosta kutsuin meille ihmisiä syömään hernekeittoa, pannukakkua ja laskiaispullia. Koko päivä meni valmistellessa, mikä ei ole minulle epätyypillistä, huoh. Yliarvioin tapojeni mukaisesti ruoan kulumisen. Paikalle saapuivat Colin, Martha, Kia, Bill, Nathan vanhempineen, ja Rohan äitinsä kanssa. Tiesin vieraiden määrän edeltävästi, mutta valmistin ruokaa noin kolminkertaiselle porukalle. Viikolla tulikin sitten syötyä aika monta kertaa hernekeittoa. Ei tarvitse taas hetkeen niin tehdä.

Seuraavana lauantaina eli eilen meillä oli yllätysillallinen Haywardseilla. Meitä oli yhteensä vain viisi, Colin, Martha, Bill ja Kia minun lisäkseni. Söimme hyvin, pelasimme hassuja korttipelejä, ja lopetimme illan jälkiruokaan.

Pitkällä lenkillani ennen lumimyrskyä olin laittanut päälleni Southin oranssin takin. Se näyttää hieman samalta kuin "Dreamfar"-juoksukoulun varusteet. Dreamfar on eritasoisille High School-ikäisille tarkoitettu aktiviteetti, joka tähtää maratonin juoksemiseen. Takkivalintani johti muutamaan hassuun tilanteeseen, jossa vastaani juosseet kannustivat minua:"Good job! You can make it! You got this!" Nauratti.

Yhdysvaltain vuosittaisen veroilmoituksen sain tehtyä 11. helmikuuta. Olin aloittanut siihen valmistautumisen erilaisia, edellisiltä vuosilta kopioituja taulukoita modifioiden pari viikkoa aiemmin. Käytän TurboTax-ohjelmaa, joka on yksinkertainen, joskin myös kömpelö tapa hoitaa asia kuntoon. Tänä vuonna sain lähetettyä sekä liittovaltion että osavaltion ilmoitukset sähköisesti. Liittovaltiolle jouduin maksamaan, osavaltiolta sain vähän takaisin. 

Uutta lumimyrskyä odotellessa.