Tänä jouluna en lähetä joulukirjeitä, vaikka kerrottavasta ei pulaa olekaan. Ajatuksissa olette monet mukanani. Blogikirjoituksistakin on tullut harvinaisuutta, mutta olen kuitenkin halunnut pieniä muistoja laittaa talteen erityisesti lapsia varten, ja lyhykäisesti läpikäyn tässäkin viime viikkojen edesottamuksia.
Saimme kaikki viettää nelipäiväisen miniloman kiitospäivän johdosta marraskuun lopulla. Kiitospäivästä on muodostunut itselleni juhla, jota suorastaan odotan. Vähän kuin olisi joulu kuukautta aiemmin. Perhe, jonka luokse meidät on vuosi toisensa jälkeen kutsuttu, tuntuu aidosti haluavan meidät sinne. Samanlaiseen vieraanvaraisuuteen toivoisin itsekin pystyväni. Pitkän viikonlopun aikana kävimme näyttämässä Iso-O:n sormea ortopedille, ja vieläkin satelee laskuja tuohon onnettomuuteen liittyen. Tähän mennessä olemme maksaneet 105 + 250 dollaria päivystyskäynnistä, 60 dollaria ortopedikäynnistä ja 15 dollaria röntgenkuvasta. Vakuutusyhtiölle on mennyt moninkertaisesti isompi lasku. Autonrenkaat tuli vaihdatettua talvisiksi, vaikka kelien suhteen siihen ei minkäänlaista tarvetta tunnu olevan vielä hetkeen. Iso-O:n viikottaiset juoksutreenit loppuivat ja ensimmäisen adventin perinteiden mukaisesti teimme kirkolla adventtikranssit sekä ruokasalin pöydälle että ulko-oven pieleen. Pikku-O sytytti ensimmäisen kynttilän.
Itsenäisyyspäiväviikonloppuna meillä kävi tärkeitä vieraita. Eteläafrikkalaiset Frances ja Dominic saivat vauvan marraskuun alussa, ja Cora oli nyt ensimmäistä kertaa vierailulla. Juuri heidän vierailunsa kynnyksellä pihafirma kävi siivoamassa pihan lehdistä ja muusta roskasta odottamaan talvea, jota ei ole tiedossa. Kävimme kävelemassä T-paitasillaan Cold Spring Park:issa ja E kävi yhden kaverinsa syntymäpäivillä Laser Quest:illa. Sain viestin hakemaan ajaessani:"Hello, onko kukaan tulossa hakemaan?" Olin saanut väärää informaatiota sen loppuajankohdasta.
Joulukuun puoliväliviikonloppuna pienemmät lähtivät hakemaan kuusta kirkolle ja E pääsi ensimmäiseen Bar Mitzhvah-juhlaansa. Tilaisuus kesti yli 3 tuntia, mutta ystävien kanssa hän jaksoi sen hyvin. Illalla olivat bileet samassa paikassa aina klo 23 saakka. Samalle päivälle oli buukattu vuosittaiset Iso-O:n kavereiden, Larsonin perheen juhlat, joissa kävimme. Sunnuntaina Lucia-päivän kunniaksi Iso-O lauloi 2 muun tytön kanssa ruotsinkielisen Lucia-henkisen laulun kirkon Lucia-juhlassa. Lopuksi lauloimme kaikki sen oikean Lucia-laulun sekä englanniksi että ruotsiksi.
Joulunalusviikonloppuna oli perinteiseksi jo muodostunut, suomalainen adventtihartaus. Kauas on tultu viiden vuoden takaisesta tapahtumasta, jossa tuolloin oli lisäksemme 3 suomenkielistä, yksi norjalainen sekä Frances ja Dominic. Nyt oli kirkko ihan täynnä. E ja Iso-O soittivat "Nyt sytytämme kynttilän", Pikku-O toimi kynttilöiden sytyttäjänä. Suomalainen Martta, ihan oikea urkuri alkujaan Oulusta teki tilaisuudesta juhlallisen ja ensimmäistä kertaa olivat käsiohjelmatkin jotain aivan muuta kuin printattuja - New York:in suomalainen seurakunta lähetti "Kauneimmat joululaulut"-vihkoset. Nostalgista muillekin kuin minulle. Viikonloppuna oli tarkoitus valmistautua jouluun tekemällä laatikot ja leivonnaiset valmiiksi. Tähän ei sään puolesta tullut mahdollisuutta. Kun kylmätilaa on vähän ja etuverantaa ei voi yli 15*C asteiden vuoksi sellaisena käyttää, täytyi kaikki jättää viime tippaan. Eli yöhön ennen jouluaattoa.
Viikonloppujen välissä on ollut arki. Viime kevään Parcc -tulokset saapuivat. Sekä E että Iso-O olivat parhaimmassa ryhmässä (level 5) sekä matematiikassa että englannissa. Käsityössä (Technical Engineering) E valmisti katapultin kaverinsa kanssa suunnittelmalla ja toteuttamalla sen kokonaan itse ja testaamalla sen toimivuutta olohuoneessamme. Pitkälle lensi. Puhallinorkesterin joulukonserttia pääsimme kuuntelemaan, ja vaikkei se varsinaista laatumusiikkia olekaan, olen kiitollinen soittomahdollisuudesta kouluissa. Muut eivät vielä saaneet todistuksia, mutta E:n ensimmäisen jakson arvion saimme ennen joululomaa. Kaikki muut olivat A+-A-, latinasta tuli B+. Hyvä E!
Iso-O on valmistautunut antaumuksella jouluun, kuten tyyliin sopii. Afterschoolin kanssa hän kävi ostosreissulla, ja lahjoja hän on valmistanut kaiken liikenevän vapaa-ajan. Hänellä oli 3 muun luokkakaverin kanssa "Secret Santa"-projekti, ja siihenkin sai melkoisesti aikaa tuhrautumaan. Huonon onnen sormi on saanut iskuja. Ensin luistelemassa Boston Commonin Frog Pondilla, jossa kaveri luisteli sormen päältä, ja sitten keilaamassa, jossa sormi iskeytyi lattiaan. Kotona sormi jäi jääkaapin oven väliin. Miten on mahdollista?!
Pikku-O kävi kaverinsa syntymäpäivillä pomppimassa trampoliinilla (Launch). Muutoin aika on kulunut lähinnä kotona koulupäivien jälkeen.
Meille tuli joulun ajaksi ihania vieraita Suomen Pellosta. Tästä ajasta sitten lisää myöhemmin.
No comments:
Post a Comment