Apua! Järjestin kahden päivän varoitusajalla Pikku-O:n kaverisyntymäpäivät kotona. Viisi 11-vuotiasta poikaa (Pikku-O:n lisäksi Charley, Lukas, Callum ja Eddy) tuli yökylään perjantai-illasta klo 19 lauantaiaamuun klo 10. Juhlat alkoivat maljojen nostamisella. Pikku-O kaatoi kaikille kuplivaa omenasiideriä. Yleisen härdellin jälkeen oli aika perinteiselle pizzalle. Pizzat olimme hakeneet Domino'sista kotiintulomatkalla. Lyhyen ruokailuhetken jälkeen oli kauheasti meteliä ja juoksemista ympäriinsä. Talo hyppi paikallaan. E, jonka on hankala sietää siskonsa laulamista ("Voin fyysisti pahoin. Jos et nyt lopeta, lyön seinään reiän tai hyppään pilvenpiirtajan katolta"), sanoi alakertaan tullessaan:"This is my Hell! Milloin nämä juhlat oikein loppuvat?!?" No, elokuvan (Home Alone 2) katsominen rauhoitti taloa hieman ja yö meni mukavasti. Aamu alkoi aikaisin, klo 5.30, mutta pojat keksivät kaikenlaista toimintaa ennen aamupalaa (American pancakes), joka oli tarjolla vasta 3 tuntia myöhemmin. Poikien vanhemmat tulivat klo 10. Sen jälkeen vietimme molemmat Pikku-O ja minä hiljaiseloa. Hänelle jäi flunssaoireiden lisäksi kuitenkin todella hyvä mieli, mikä on tärkeintä.
Edeltävä viikko ennen juhlia oli lapsilla vain neljän päivän mittainen, mikä aiheutti jonkinlaista sekaannusta meille kaikille. Pikku-O unohti mennä torstaisiin lauluharjoituksiinsa ja melkein menetti yöunensa sen johdosta. Sanoin, ettei ollut elämää suurempi moka. Eikä ollutkaan. Hän oli mennyt opettajan luokse asian toteamaan ja anteeksipyytämään. Sen jälkeen asiaa ei enää tarvinnut miettiä.
Hankin lapsille liput huhtikuun lomamatkaa varten. Juttelimme asiasta ja totesin, että tarvitsee vain ottaa tarpeelliset paperit mukaan ja takaisintulon tullin läpi pitäisi mennä jouhevasti, vaikka ovatkin "unaccompanied minors". E tähän totesi, että paras repliikki tullivirkailijalle on:"Which way is to the cages?" Paappaansa tullut.
Hammaslääkärilläkäynnit imevät kaiken energiani. Kun neljä ihmistä käy kuuden kuukauden välein tarkastuksessa ja ihan jokaisella käynnillä jokaiselle ehdotetaan erilaisia toimenpiteitä lisättynä sillä, että kaksi käy oikomishoidossakin, tulee hampaidenhoidosta melkein viikottaista. Hieman helpommaksi asian tekee se, että E ja Iso-O voivat mennä itsekseen, mutta heidänkin kohdallaan mielipiteeni pitää kuulla puhelimitse heidän siellä ollessaan. Menneellä viikolla tarkastuksessa kävivät E ja Iso-O. Molemmilla pitäisi reiänalkuja paikata. Joopa joo.
Iso-O:lla oli torstai-iltana kuorofestivaali High Schoolin kuoron ja sinfoniaorkesterin kanssa Southilla. Ensin hänellä meni koko päivä treeneissä. Illalla oli konsertti. E kieltäytyi lähtemästä, mutta Pikku-O halusi tulla mukaan. Tällä kerralla sisko kielsi puvun päällelaittamisen, joten menimme normaaleissa vaatteissa. Esittivät tunninmittaisen Requiemin. Orkesteri oli ihan käsittämättomän hyvä. Huomasin, että High Schoolin voisi käydä näinkin. E:n kokemus on niin kovin erilainen.
E oli koko lauantain pois. Ensin oli omat kisat, joissa ei mennyt hirveän hyvin hänen omasta mielestään. Minun mielestäni meni. Hän oli seitsemäs ja juoksi 1 min 27 s. Viestijuoksu 4 x 400 m meni muuten hyvin, mutta viestikapula oli pudonnut ja vaikutti heidän aikaansa 10 sekunnin verran, mikä tietysti jätti heidät kauas kärjestä. E itse oli juossut oman 400 m parhaansa. Kisojen jälkeen heillä oli samassa paikassa New Balance Indoor Gran Prix. Hän oli tosi mielissään. Sisään olivat päässeet urheilijoiden puolelta ilmaiseksi - liput olisivat olleet $50. E sai miesten 3000 metrin, Habos Gebrhiwetin kukat ja "Ethan touched Yomif Kejelcha's hand" (voitti miesten mailin ajalla 3:51.70). Naisten 500 metrin voittaja, vain 19-vuotias Sydney McLaughlin on tehnyt suuren vaikutuksen. Olen kuullut hänestä sekä ennen että jälkeen kisojen.
Kun olimme Pikku-O:n kanssa toipumassa juhlista, kävi jo aiemmin Marthalle lähtenyt Iso-O kavereineen tyhjentämässä jäljelle jääneet karkkipussit ja lähtivät Soleilin luokse yökyläjuhliin vanhempien kokoontuessa samanaikaisesti Marthan kotiin aikuisten peli-iltaan. Minutkin oli kutsuttu. Olin menossa, mutta peruin sairastuttuani Pikku-O:n tavoin flunssaan. Nukuimme molemmat 14 tuntia. Hyvä valinta.
Kuusi lähti tänään pihalle. Se ei ollut juonut vettä viikkoihin. Oli aika todeta tilanne. E hakkasi siitä oksat pois ja laittoi rungon talteen. Joulunaika on ohi meilläkin.
Sunday, January 27, 2019
Sunday, January 20, 2019
Ensimmäinen jonkinlainen lumimyrsky tälle vuodelle
Lumimyrskyä odotellessa Pikku-O sai pyynnön tehdä lumityöt perheeltä, joka käyttää samaa bussipysakkiä ja tiesi olevansa pois kotoa myrskyn aikaan. Hän odotti pestiään kovasti. Lauantaina hän murehti, ettei lunta ollut paljon maassa. Yöllä satoi hyvin ja hän iloisena
valmistautui pukemalla lämpöisesti päälleen. Hän pyysi ottamaan kuvankin, kun
kyseessä oli hänen ensimmäinen "rahatyönsä". Näin iloisesti juoksevan pojan ikkunasta. Muutaman minuutin
kuluttua hän raahusti takaisin kyyneleitä pidätellen. Siellä olikin kaksi aikuista lumitöissä. Todennäköisesti heidän naapurinsa. Halasimme - ja lupasin hänelle, että mikäli E saa pyynnön
mennä Bob the Snowman:in pihalle lumitöihin, saa hän mennä Iso-O:n sijaan
avuksi. Se selvästi helpotti. Tilanne parani, kun hän sai mennä isosiskonkin luvalla E:n mukaan ja ansaitsi elämänsä ensimmäisen lumityöpalkan, 20 dollaria. Sen verran kuitenkin alkuperäisen työn sivusuunmeno jäi harmittamaan, että hän kävi kahteen otteeseen jälkikäteen pihaa siivoamassa ja totesi olleensa ainakin 5 dollarin arvoinen.
Lapsilla on menossa kolmipäiväinen viikonloppu Martin Luther King-päivän johdosta. Hyvä, sillä viikko oli niin kiireinen, että ehdimme vain kahtena päivänä syödä illallisen yhdessä. Kaikenlaista menoa oli. Kahtena päivänä oli konsertit ja yhtenä kilpailut. Konsertteihin Pikku-O halusi laittaa päälleen puvun ja esittäytyi kuoron-ja bandinjohtajalle ensi syksyn uutena jäsenenä. Aika hassua.
Keskustelimme spontaanisti teiniraskauksista. Iso-O aloitti keskustelun kysymällä, mitä tekisin, jos hän ilmoittaisi olevansa raskaana 17-vuotiaana. Vähitellen keskustelu laajeni ja kaikilla oli mielipiteitä. Pikku-O oli melko pihalla alkuun, mutta pääsi mukaan pienen selittämisen jälkeen. Ihana puhua seksuaaliasioista suoraan ja kursailematta. Melkoisia ovat. Iso-O kertoi, kuinka he olivat kaveriporukassa keskustelleet tampooneista ja selittäneet pojille asiaa. Hienoa avoimuutta!
Kävin hammaslääkärin yllyttämänä oikomishoitoarviossa. Tietysti sain suosituksen sekä ylä- että alahampaiden oikomisesta. Kustannus olisi perhealennuksen jälkeen 4500 dollaria, ja oikomishoidonkesto vuosi. Hmm! Taidan kuitenkin selvitä vinoilla hampaillani. Koen itseni liian vanhaksi moiseen.
Leivoin perunarieskoja 4 litran perunamuusista. Tulos 56 rieskaa. Järjettömän hyviä ovat. Ovat kuulemma parasta kilpailuruokaa. Niitä nyt riittää muutamiin kisoihin, vaikka teinit imuroivatkin aikamoisen kasan jo heti tuoreeltaan.
Iso-O oli aika riemuissaan, kun lumimyrskyn vuoksi kirkko oli peruttu. Acolyte-vuoro meni ohi sujuvasti. Huomenna heillä on vielä vapaata. Lahey Clinic ei noudata osavaltion vapaapäiviä joulupäivää, uuden vuoden päivää, itsenäisyyspäivää ja kiitospäivää lukuunottamatta, joten minä menen töihin.
Lapsilla on menossa kolmipäiväinen viikonloppu Martin Luther King-päivän johdosta. Hyvä, sillä viikko oli niin kiireinen, että ehdimme vain kahtena päivänä syödä illallisen yhdessä. Kaikenlaista menoa oli. Kahtena päivänä oli konsertit ja yhtenä kilpailut. Konsertteihin Pikku-O halusi laittaa päälleen puvun ja esittäytyi kuoron-ja bandinjohtajalle ensi syksyn uutena jäsenenä. Aika hassua.
Keskustelimme spontaanisti teiniraskauksista. Iso-O aloitti keskustelun kysymällä, mitä tekisin, jos hän ilmoittaisi olevansa raskaana 17-vuotiaana. Vähitellen keskustelu laajeni ja kaikilla oli mielipiteitä. Pikku-O oli melko pihalla alkuun, mutta pääsi mukaan pienen selittämisen jälkeen. Ihana puhua seksuaaliasioista suoraan ja kursailematta. Melkoisia ovat. Iso-O kertoi, kuinka he olivat kaveriporukassa keskustelleet tampooneista ja selittäneet pojille asiaa. Hienoa avoimuutta!
Kävin hammaslääkärin yllyttämänä oikomishoitoarviossa. Tietysti sain suosituksen sekä ylä- että alahampaiden oikomisesta. Kustannus olisi perhealennuksen jälkeen 4500 dollaria, ja oikomishoidonkesto vuosi. Hmm! Taidan kuitenkin selvitä vinoilla hampaillani. Koen itseni liian vanhaksi moiseen.
Leivoin perunarieskoja 4 litran perunamuusista. Tulos 56 rieskaa. Järjettömän hyviä ovat. Ovat kuulemma parasta kilpailuruokaa. Niitä nyt riittää muutamiin kisoihin, vaikka teinit imuroivatkin aikamoisen kasan jo heti tuoreeltaan.
Iso-O oli aika riemuissaan, kun lumimyrskyn vuoksi kirkko oli peruttu. Acolyte-vuoro meni ohi sujuvasti. Huomenna heillä on vielä vapaata. Lahey Clinic ei noudata osavaltion vapaapäiviä joulupäivää, uuden vuoden päivää, itsenäisyyspäivää ja kiitospäivää lukuunottamatta, joten minä menen töihin.
Monday, January 14, 2019
Vuoden pari ensimmäistä viikkoa
Yritän pitää kirjoitustaon lyhyempänä, jotta kirjoitus säilyy tuoreempana. Takana on kaksi viikkoa vuotta 2019 ja kaikenlaista on tapahtunut. Olen ensimmäisellä päivystysvapaaviikollani ja kuuntelen hiljaisen talon rauhaa rapsakassa pakkaskelissä lasten ollessa kouluissaan.
Uuden vuoden bileet Marthalla tulivat tarpeeseen. Juhlissa oli letkeä meininki ja elämänmuutoksen aiheuttama alakuloisuus sai hetkeksi kadota. Oli ihana nähdä, kuinka Pikku-O:kin nautti juhlista. Harmillisesti Iso-O sai migreenikohtauksen ja lähti mukanamme kotiin, vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan hänen oli tarkoitus jäädä yöksi. Uni vei kohtauksen onneksi, ja itsestäni tietysti tuntui hyvältä saada koko kolmikko kasaan. Pikku-O:n kanssa otimme uuden vuoden vastaan kotisohvalla hänen toiveensa mukaisesti - valvominen on niin cool. E saapui kaatosateessa omista bileistään 10 minuuttia sovittua myöhemmin.
Vuoden aivan ensimmäinen päivä alkoi vauhtiviivojen näkemisellä. E lähti kuin nuoli harjoituksiinsa, joita hän ei edellisenä iltana muistanut. Kaveri soitti syvässä unessa oleelle E:lle:"Are you coming or not?" Hän lähti niin nopeasti, että ymmärsin vasta jo tapahtuneen jälkeen, että hän oli poissa.
Koulu alkoi keskiviikkona 2. päivä ja on ollut aikamoista pyöritystä kaikilla. E:lla on muutaman viikon sisään 10 kilpailua, mikä alkaa vaatia veronsa. Sisäkauden kilpailut ovat ensi sijaisesti Reggie Lewis Centerillä, muutamaan otteeseen Boston Universityllä. E:n päämatka on 600 m, mutta hän on lisäksi 4x400m sekä 4x800m viestijoukkueissa. Southilla on mennyt hyvin tämä kausi ja odotukset ovat korkealla. E paransi oman parhaansa aikaan 1 min 25 s, mikä on Southin kaikkien aikojen ennätys, ja on rankattuna 5.parhaaksi 10.-luokkalaiseksi 600 m-juoksijaksi tällä hetkellä Yhdysvalloissa. 9.-12.-luokkalaisista hän on toiseksi nopein Massachusettsissa; Yhdysvaltain tasolla toki ei kärkisijoilla, kun osa senioreista on lähes 3 vuotta vanhempia, millä on hänen iässään iso merkitys.
E on juoksukiireidensä lisäksi ollut sosiaalisesti aktiivinen. Ensin Team dinner ja sitten kaveri-Adelen synttärit. Synttäreille oli kutsuttu 3 tyttöä ja 2 poikaa, joista toinen lähti jo ennen suunniteltuja aktiviteetteja pois. Niinpä E oli tyttöjen kanssa syömässä, Boston Universityn jääkiekkopelissä ja yömyöhällä vielä syömässä vastaleivottuja suklaapalakeksejä.
Iso-O:n hassuin meno yökylään oli Marthan isoveljen järjestämiltä Team Dinner-juhlilta kotiin juuri saapuneen E:n jälkeen samaan osoitteeseen yllättäen kyydin tarvinnut Iso-O. Vain puoli tuntia myöhemmin, klo 21.30, hän saapui perheen isän kyyditsemänä hakemaan juoksuvaatteitaan seuraavan aamun juoksulenkkiä varten.
Ihanaa teinimeininkiä riittää. Kavereiden kanssa aikaa kului Starbuck'sissa hengailemassa ja Northilla uimakisoissa. Viimeksi mainittu provosoi innostuksen uimaan itsekin. Takana ovat koulun Spirit-viikko meikki- ja pyjama-päivineen. "Iso-O on nätti rumissakin vaatteissa", sanoi pikkuveli spontaanisti Iso-O viritykset nähtyään.
Iso-O on aloittanut uuden uran eläintenhoitajana. Tai oikeammin tulossa. Hänen piti huolehtia naapurin hampsterin viihdyttämisestä viikonlopun ajan, muttei päässyt lukon rikkoutumisen vuoksi sisään taloon. Huojennus oli suuri, kun perheeltä tuli sunnuntaina viesti, että hamsteri oli selvinnyt hengissä. Hän oli tietysti omille ajatuksilleen uskollisena ajatellut tilanteen päättyvän paljon murheellisemmin.
Pikku-O lähti kaverikseni työpaikkani Holiday Party-tapahtumaan Tekwsbury Country Clubille. Ihana seuralainen. Ujo alussa, mutta pääsi pian mukaan noin 15 suunnilleen samanikäisen puuhiin ja loppujen lopuksi se oli hän, joka ei vielä olisi halunnut lähteä. Teinit kieltäytyivät kohteliaasti, enkä heitä halunnut mukaan pakottaa.
Nashoban laskettelusessiot alkoivat 8.1. Jotta tilanne on hieman helpompi, vien suksipaketin lasketteluvaatteineen ja kypärineen koululle jo maanantai-iltaisin. Niinpä sunnuntai-iltapäiviimme kuuluu kuuden viikon ajan suksipussin pakkaus. Torstai- ja perjantai-iltapäivisin Pikku-O:lla on neljän muun koulukaverin (3 tyttöä ja 2 poikaa) kanssa harjoitukset Massachusettsin kuoroa varten musiikinopettajan johdolla. Opettaja on ollut aika innoissaan. Laulajia kuorossa on yhteensä 200, ja näistä 5 on Mason-Ricesta, mikä on eniten ikinä.
Itselläni oli ylilääkärin kanssa ns. Annual review. Hänellä oli paljon hyvää sanottavaa. Ainoa pieni hiccup oli Potilastyytyväisyyskysely, jossa sain 81.3% (todennäkoisyys, jolla minua suositellaan tuttaville ja perheenjäsenille). Prosenttiluku kuulostaa ihan hyvältä, mutta jää alle kynnysarvon (81.9%) ja kuuluu siten haastealueisiini. Samana päivänä sain ilmoituksen Stroke Board-tentin läpäisystä ja kuulla, että kaksi entistä työkaveriani on kesällä tulossa työkavereikseni; Ribal neuroteho-osasto lääkäriksi ja Ivia unihäiriöspesialistiksi. Ribal oli UMASS:ssa vuoden alemmalla kurssilla ja Ivia oli BIDMC:lla.
Olimme kaikki keränneet listaa puuttuvista vaatteista, varusteista ja esineistä. Sunnuntaina teimme kolmen tunnin ostosponnistuksen. E:lla on aina selkeä ajatus ja linja, Iso-O rönsyilee ja kerää toinen toistaan erikoisempaa vaate-esitystä, ja Pikku-O ehdottelee kaikenlaista täysin tarpeetonta. Mutta, saimme kasaan melkein kaiken tarpeellisen ja onnistuimme jättämään tarpeettoman muille. Kaikki olivat kohtuullisen valmiita palaamaan kotiin. Erityisesti minä.
Syömässä kävimme Walnut Grille-kasvisruokaravintolassa. Ruoka oli todella hyvää ja annokset jättimäisiä. Olimme kaikki liioittelematta ylitäynnä. E, joka ei koskaan jätä ruokaa vaan päinvastoin aina santsaa, joutui luovuttamaan. Hoikalla Iso-O:lla oli maha.
Huomenna ja ylihuomenna on Iso-O:n koulukonsertit, ensin All Brass-bandi, sitten molempien kuorojen (koulun kuoro ja A capella-yhtye). Pikku-O:lla on sama meininki kahden viikon päästä.
Uuden vuoden bileet Marthalla tulivat tarpeeseen. Juhlissa oli letkeä meininki ja elämänmuutoksen aiheuttama alakuloisuus sai hetkeksi kadota. Oli ihana nähdä, kuinka Pikku-O:kin nautti juhlista. Harmillisesti Iso-O sai migreenikohtauksen ja lähti mukanamme kotiin, vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan hänen oli tarkoitus jäädä yöksi. Uni vei kohtauksen onneksi, ja itsestäni tietysti tuntui hyvältä saada koko kolmikko kasaan. Pikku-O:n kanssa otimme uuden vuoden vastaan kotisohvalla hänen toiveensa mukaisesti - valvominen on niin cool. E saapui kaatosateessa omista bileistään 10 minuuttia sovittua myöhemmin.
Vuoden aivan ensimmäinen päivä alkoi vauhtiviivojen näkemisellä. E lähti kuin nuoli harjoituksiinsa, joita hän ei edellisenä iltana muistanut. Kaveri soitti syvässä unessa oleelle E:lle:"Are you coming or not?" Hän lähti niin nopeasti, että ymmärsin vasta jo tapahtuneen jälkeen, että hän oli poissa.
Koulu alkoi keskiviikkona 2. päivä ja on ollut aikamoista pyöritystä kaikilla. E:lla on muutaman viikon sisään 10 kilpailua, mikä alkaa vaatia veronsa. Sisäkauden kilpailut ovat ensi sijaisesti Reggie Lewis Centerillä, muutamaan otteeseen Boston Universityllä. E:n päämatka on 600 m, mutta hän on lisäksi 4x400m sekä 4x800m viestijoukkueissa. Southilla on mennyt hyvin tämä kausi ja odotukset ovat korkealla. E paransi oman parhaansa aikaan 1 min 25 s, mikä on Southin kaikkien aikojen ennätys, ja on rankattuna 5.parhaaksi 10.-luokkalaiseksi 600 m-juoksijaksi tällä hetkellä Yhdysvalloissa. 9.-12.-luokkalaisista hän on toiseksi nopein Massachusettsissa; Yhdysvaltain tasolla toki ei kärkisijoilla, kun osa senioreista on lähes 3 vuotta vanhempia, millä on hänen iässään iso merkitys.
E on juoksukiireidensä lisäksi ollut sosiaalisesti aktiivinen. Ensin Team dinner ja sitten kaveri-Adelen synttärit. Synttäreille oli kutsuttu 3 tyttöä ja 2 poikaa, joista toinen lähti jo ennen suunniteltuja aktiviteetteja pois. Niinpä E oli tyttöjen kanssa syömässä, Boston Universityn jääkiekkopelissä ja yömyöhällä vielä syömässä vastaleivottuja suklaapalakeksejä.
Iso-O:n hassuin meno yökylään oli Marthan isoveljen järjestämiltä Team Dinner-juhlilta kotiin juuri saapuneen E:n jälkeen samaan osoitteeseen yllättäen kyydin tarvinnut Iso-O. Vain puoli tuntia myöhemmin, klo 21.30, hän saapui perheen isän kyyditsemänä hakemaan juoksuvaatteitaan seuraavan aamun juoksulenkkiä varten.
Ihanaa teinimeininkiä riittää. Kavereiden kanssa aikaa kului Starbuck'sissa hengailemassa ja Northilla uimakisoissa. Viimeksi mainittu provosoi innostuksen uimaan itsekin. Takana ovat koulun Spirit-viikko meikki- ja pyjama-päivineen. "Iso-O on nätti rumissakin vaatteissa", sanoi pikkuveli spontaanisti Iso-O viritykset nähtyään.
Iso-O on aloittanut uuden uran eläintenhoitajana. Tai oikeammin tulossa. Hänen piti huolehtia naapurin hampsterin viihdyttämisestä viikonlopun ajan, muttei päässyt lukon rikkoutumisen vuoksi sisään taloon. Huojennus oli suuri, kun perheeltä tuli sunnuntaina viesti, että hamsteri oli selvinnyt hengissä. Hän oli tietysti omille ajatuksilleen uskollisena ajatellut tilanteen päättyvän paljon murheellisemmin.
Pikku-O lähti kaverikseni työpaikkani Holiday Party-tapahtumaan Tekwsbury Country Clubille. Ihana seuralainen. Ujo alussa, mutta pääsi pian mukaan noin 15 suunnilleen samanikäisen puuhiin ja loppujen lopuksi se oli hän, joka ei vielä olisi halunnut lähteä. Teinit kieltäytyivät kohteliaasti, enkä heitä halunnut mukaan pakottaa.
Nashoban laskettelusessiot alkoivat 8.1. Jotta tilanne on hieman helpompi, vien suksipaketin lasketteluvaatteineen ja kypärineen koululle jo maanantai-iltaisin. Niinpä sunnuntai-iltapäiviimme kuuluu kuuden viikon ajan suksipussin pakkaus. Torstai- ja perjantai-iltapäivisin Pikku-O:lla on neljän muun koulukaverin (3 tyttöä ja 2 poikaa) kanssa harjoitukset Massachusettsin kuoroa varten musiikinopettajan johdolla. Opettaja on ollut aika innoissaan. Laulajia kuorossa on yhteensä 200, ja näistä 5 on Mason-Ricesta, mikä on eniten ikinä.
Itselläni oli ylilääkärin kanssa ns. Annual review. Hänellä oli paljon hyvää sanottavaa. Ainoa pieni hiccup oli Potilastyytyväisyyskysely, jossa sain 81.3% (todennäkoisyys, jolla minua suositellaan tuttaville ja perheenjäsenille). Prosenttiluku kuulostaa ihan hyvältä, mutta jää alle kynnysarvon (81.9%) ja kuuluu siten haastealueisiini. Samana päivänä sain ilmoituksen Stroke Board-tentin läpäisystä ja kuulla, että kaksi entistä työkaveriani on kesällä tulossa työkavereikseni; Ribal neuroteho-osasto lääkäriksi ja Ivia unihäiriöspesialistiksi. Ribal oli UMASS:ssa vuoden alemmalla kurssilla ja Ivia oli BIDMC:lla.
Olimme kaikki keränneet listaa puuttuvista vaatteista, varusteista ja esineistä. Sunnuntaina teimme kolmen tunnin ostosponnistuksen. E:lla on aina selkeä ajatus ja linja, Iso-O rönsyilee ja kerää toinen toistaan erikoisempaa vaate-esitystä, ja Pikku-O ehdottelee kaikenlaista täysin tarpeetonta. Mutta, saimme kasaan melkein kaiken tarpeellisen ja onnistuimme jättämään tarpeettoman muille. Kaikki olivat kohtuullisen valmiita palaamaan kotiin. Erityisesti minä.
Syömässä kävimme Walnut Grille-kasvisruokaravintolassa. Ruoka oli todella hyvää ja annokset jättimäisiä. Olimme kaikki liioittelematta ylitäynnä. E, joka ei koskaan jätä ruokaa vaan päinvastoin aina santsaa, joutui luovuttamaan. Hoikalla Iso-O:lla oli maha.
Huomenna ja ylihuomenna on Iso-O:n koulukonsertit, ensin All Brass-bandi, sitten molempien kuorojen (koulun kuoro ja A capella-yhtye). Pikku-O:lla on sama meininki kahden viikon päästä.
Subscribe to:
Posts (Atom)