Yritän pitää kirjoitustaon lyhyempänä, jotta kirjoitus säilyy tuoreempana. Takana on kaksi viikkoa vuotta 2019 ja kaikenlaista on tapahtunut. Olen ensimmäisellä päivystysvapaaviikollani ja kuuntelen hiljaisen talon rauhaa rapsakassa pakkaskelissä lasten ollessa kouluissaan.
Uuden vuoden bileet Marthalla tulivat tarpeeseen. Juhlissa oli letkeä meininki ja elämänmuutoksen aiheuttama alakuloisuus sai hetkeksi kadota. Oli ihana nähdä, kuinka Pikku-O:kin nautti juhlista. Harmillisesti Iso-O sai migreenikohtauksen ja lähti mukanamme kotiin, vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan hänen oli tarkoitus jäädä yöksi. Uni vei kohtauksen onneksi, ja itsestäni tietysti tuntui hyvältä saada koko kolmikko kasaan. Pikku-O:n kanssa otimme uuden vuoden vastaan kotisohvalla hänen toiveensa mukaisesti - valvominen on niin cool. E saapui kaatosateessa omista bileistään 10 minuuttia sovittua myöhemmin.
Vuoden aivan ensimmäinen päivä alkoi vauhtiviivojen näkemisellä. E lähti kuin nuoli harjoituksiinsa, joita hän ei edellisenä iltana muistanut. Kaveri soitti syvässä unessa oleelle E:lle:"Are you coming or not?" Hän lähti niin nopeasti, että ymmärsin vasta jo tapahtuneen jälkeen, että hän oli poissa.
Koulu alkoi keskiviikkona 2. päivä ja on ollut aikamoista pyöritystä kaikilla. E:lla on muutaman viikon sisään 10 kilpailua, mikä alkaa vaatia veronsa. Sisäkauden kilpailut ovat ensi sijaisesti Reggie Lewis Centerillä, muutamaan otteeseen Boston Universityllä. E:n päämatka on 600 m, mutta hän on lisäksi 4x400m sekä 4x800m viestijoukkueissa. Southilla on mennyt hyvin tämä kausi ja odotukset ovat korkealla. E paransi oman parhaansa aikaan 1 min 25 s, mikä on Southin kaikkien aikojen ennätys, ja on rankattuna 5.parhaaksi 10.-luokkalaiseksi 600 m-juoksijaksi tällä hetkellä Yhdysvalloissa. 9.-12.-luokkalaisista hän on toiseksi nopein Massachusettsissa; Yhdysvaltain tasolla toki ei kärkisijoilla, kun osa senioreista on lähes 3 vuotta vanhempia, millä on hänen iässään iso merkitys.
E on juoksukiireidensä lisäksi ollut sosiaalisesti aktiivinen. Ensin Team dinner ja sitten kaveri-Adelen synttärit. Synttäreille oli kutsuttu 3 tyttöä ja 2 poikaa, joista toinen lähti jo ennen suunniteltuja aktiviteetteja pois. Niinpä E oli tyttöjen kanssa syömässä, Boston Universityn jääkiekkopelissä ja yömyöhällä vielä syömässä vastaleivottuja suklaapalakeksejä.
Iso-O:n hassuin meno yökylään oli Marthan isoveljen järjestämiltä Team Dinner-juhlilta kotiin juuri saapuneen E:n jälkeen samaan osoitteeseen yllättäen kyydin tarvinnut Iso-O. Vain puoli tuntia myöhemmin, klo 21.30, hän saapui perheen isän kyyditsemänä hakemaan juoksuvaatteitaan seuraavan aamun juoksulenkkiä varten.
Ihanaa teinimeininkiä riittää. Kavereiden kanssa aikaa kului Starbuck'sissa hengailemassa ja Northilla uimakisoissa. Viimeksi mainittu provosoi innostuksen uimaan itsekin. Takana ovat koulun Spirit-viikko meikki- ja pyjama-päivineen. "Iso-O on nätti rumissakin vaatteissa", sanoi pikkuveli spontaanisti Iso-O viritykset nähtyään.
Iso-O on aloittanut uuden uran eläintenhoitajana. Tai oikeammin tulossa. Hänen piti huolehtia naapurin hampsterin viihdyttämisestä viikonlopun ajan, muttei päässyt lukon rikkoutumisen vuoksi sisään taloon. Huojennus oli suuri, kun perheeltä tuli sunnuntaina viesti, että hamsteri oli selvinnyt hengissä. Hän oli tietysti omille ajatuksilleen uskollisena ajatellut tilanteen päättyvän paljon murheellisemmin.
Pikku-O lähti kaverikseni työpaikkani Holiday Party-tapahtumaan Tekwsbury Country Clubille. Ihana seuralainen. Ujo alussa, mutta pääsi pian mukaan noin 15 suunnilleen samanikäisen puuhiin ja loppujen lopuksi se oli hän, joka ei vielä olisi halunnut lähteä. Teinit kieltäytyivät kohteliaasti, enkä heitä halunnut mukaan pakottaa.
Nashoban laskettelusessiot alkoivat 8.1. Jotta tilanne on hieman helpompi, vien suksipaketin lasketteluvaatteineen ja kypärineen koululle jo maanantai-iltaisin. Niinpä sunnuntai-iltapäiviimme kuuluu kuuden viikon ajan suksipussin pakkaus. Torstai- ja perjantai-iltapäivisin Pikku-O:lla on neljän muun koulukaverin (3 tyttöä ja 2 poikaa) kanssa harjoitukset Massachusettsin kuoroa varten musiikinopettajan johdolla. Opettaja on ollut aika innoissaan. Laulajia kuorossa on yhteensä 200, ja näistä 5 on Mason-Ricesta, mikä on eniten ikinä.
Itselläni oli ylilääkärin kanssa ns. Annual review. Hänellä oli paljon hyvää sanottavaa. Ainoa pieni hiccup oli Potilastyytyväisyyskysely, jossa sain 81.3% (todennäkoisyys, jolla minua suositellaan tuttaville ja perheenjäsenille). Prosenttiluku kuulostaa ihan hyvältä, mutta jää alle kynnysarvon (81.9%) ja kuuluu siten haastealueisiini. Samana päivänä sain ilmoituksen Stroke Board-tentin läpäisystä ja kuulla, että kaksi entistä työkaveriani on kesällä tulossa työkavereikseni; Ribal neuroteho-osasto lääkäriksi ja Ivia unihäiriöspesialistiksi. Ribal oli UMASS:ssa vuoden alemmalla kurssilla ja Ivia oli BIDMC:lla.
Olimme kaikki keränneet listaa puuttuvista vaatteista, varusteista ja esineistä. Sunnuntaina teimme kolmen tunnin ostosponnistuksen. E:lla on aina selkeä ajatus ja linja, Iso-O rönsyilee ja kerää toinen toistaan erikoisempaa vaate-esitystä, ja Pikku-O ehdottelee kaikenlaista täysin tarpeetonta. Mutta, saimme kasaan melkein kaiken tarpeellisen ja onnistuimme jättämään tarpeettoman muille. Kaikki olivat kohtuullisen valmiita palaamaan kotiin. Erityisesti minä.
Syömässä kävimme Walnut Grille-kasvisruokaravintolassa. Ruoka oli todella hyvää ja annokset jättimäisiä. Olimme kaikki liioittelematta ylitäynnä. E, joka ei koskaan jätä ruokaa vaan päinvastoin aina santsaa, joutui luovuttamaan. Hoikalla Iso-O:lla oli maha.
Huomenna ja ylihuomenna on Iso-O:n koulukonsertit, ensin All Brass-bandi, sitten molempien kuorojen (koulun kuoro ja A capella-yhtye). Pikku-O:lla on sama meininki kahden viikon päästä.
No comments:
Post a Comment