Apua! Järjestin kahden päivän varoitusajalla Pikku-O:n kaverisyntymäpäivät kotona. Viisi 11-vuotiasta poikaa (Pikku-O:n lisäksi Charley, Lukas, Callum ja Eddy) tuli yökylään perjantai-illasta klo 19 lauantaiaamuun klo 10. Juhlat alkoivat maljojen nostamisella. Pikku-O kaatoi kaikille kuplivaa omenasiideriä. Yleisen härdellin jälkeen oli aika perinteiselle pizzalle. Pizzat olimme hakeneet Domino'sista kotiintulomatkalla. Lyhyen ruokailuhetken jälkeen oli kauheasti meteliä ja juoksemista ympäriinsä. Talo hyppi paikallaan. E, jonka on hankala sietää siskonsa laulamista ("Voin fyysisti pahoin. Jos et nyt lopeta, lyön seinään reiän tai hyppään pilvenpiirtajan katolta"), sanoi alakertaan tullessaan:"This is my Hell! Milloin nämä juhlat oikein loppuvat?!?" No, elokuvan (Home Alone 2) katsominen rauhoitti taloa hieman ja yö meni mukavasti. Aamu alkoi aikaisin, klo 5.30, mutta pojat keksivät kaikenlaista toimintaa ennen aamupalaa (American pancakes), joka oli tarjolla vasta 3 tuntia myöhemmin. Poikien vanhemmat tulivat klo 10. Sen jälkeen vietimme molemmat Pikku-O ja minä hiljaiseloa. Hänelle jäi flunssaoireiden lisäksi kuitenkin todella hyvä mieli, mikä on tärkeintä.
Edeltävä viikko ennen juhlia oli lapsilla vain neljän päivän mittainen, mikä aiheutti jonkinlaista sekaannusta meille kaikille. Pikku-O unohti mennä torstaisiin lauluharjoituksiinsa ja melkein menetti yöunensa sen johdosta. Sanoin, ettei ollut elämää suurempi moka. Eikä ollutkaan. Hän oli mennyt opettajan luokse asian toteamaan ja anteeksipyytämään. Sen jälkeen asiaa ei enää tarvinnut miettiä.
Hankin lapsille liput huhtikuun lomamatkaa varten. Juttelimme asiasta ja totesin, että tarvitsee vain ottaa tarpeelliset paperit mukaan ja takaisintulon tullin läpi pitäisi mennä jouhevasti, vaikka ovatkin "unaccompanied minors". E tähän totesi, että paras repliikki tullivirkailijalle on:"Which way is to the cages?" Paappaansa tullut.
Hammaslääkärilläkäynnit imevät kaiken energiani. Kun neljä ihmistä käy kuuden kuukauden välein tarkastuksessa ja ihan jokaisella käynnillä jokaiselle ehdotetaan erilaisia toimenpiteitä lisättynä sillä, että kaksi käy oikomishoidossakin, tulee hampaidenhoidosta melkein viikottaista. Hieman helpommaksi asian tekee se, että E ja Iso-O voivat mennä itsekseen, mutta heidänkin kohdallaan mielipiteeni pitää kuulla puhelimitse heidän siellä ollessaan. Menneellä viikolla tarkastuksessa kävivät E ja Iso-O. Molemmilla pitäisi reiänalkuja paikata. Joopa joo.
Iso-O:lla oli torstai-iltana kuorofestivaali High Schoolin kuoron ja sinfoniaorkesterin kanssa Southilla. Ensin hänellä meni koko päivä treeneissä. Illalla oli konsertti. E kieltäytyi lähtemästä, mutta Pikku-O halusi tulla mukaan. Tällä kerralla sisko kielsi puvun päällelaittamisen, joten menimme normaaleissa vaatteissa. Esittivät tunninmittaisen Requiemin. Orkesteri oli ihan käsittämättomän hyvä. Huomasin, että High Schoolin voisi käydä näinkin. E:n kokemus on niin kovin erilainen.
E oli koko lauantain pois. Ensin oli omat kisat, joissa ei mennyt hirveän hyvin hänen omasta mielestään. Minun mielestäni meni. Hän oli seitsemäs ja juoksi 1 min 27 s. Viestijuoksu 4 x 400 m meni muuten hyvin, mutta viestikapula oli pudonnut ja vaikutti heidän aikaansa 10 sekunnin verran, mikä tietysti jätti heidät kauas kärjestä. E itse oli juossut oman 400 m parhaansa. Kisojen jälkeen heillä oli samassa paikassa New Balance Indoor Gran Prix. Hän oli tosi mielissään. Sisään olivat päässeet urheilijoiden puolelta ilmaiseksi - liput olisivat olleet $50. E sai miesten 3000 metrin, Habos Gebrhiwetin kukat ja "Ethan touched Yomif Kejelcha's hand" (voitti miesten mailin ajalla 3:51.70). Naisten 500 metrin voittaja, vain 19-vuotias Sydney McLaughlin on tehnyt suuren vaikutuksen. Olen kuullut hänestä sekä ennen että jälkeen kisojen.
Kun olimme Pikku-O:n kanssa toipumassa juhlista, kävi jo aiemmin Marthalle lähtenyt Iso-O kavereineen tyhjentämässä jäljelle jääneet karkkipussit ja lähtivät Soleilin luokse yökyläjuhliin vanhempien kokoontuessa samanaikaisesti Marthan kotiin aikuisten peli-iltaan. Minutkin oli kutsuttu. Olin menossa, mutta peruin sairastuttuani Pikku-O:n tavoin flunssaan. Nukuimme molemmat 14 tuntia. Hyvä valinta.
Kuusi lähti tänään pihalle. Se ei ollut juonut vettä viikkoihin. Oli aika todeta tilanne. E hakkasi siitä oksat pois ja laittoi rungon talteen. Joulunaika on ohi meilläkin.
No comments:
Post a Comment