Myrskyjä ja tuulahduksia

Pikku-O sairastui oikein kunnolla syntymäpäivä juhliensa jälkeen ja vietti 4 päivää kotona. Nostimme maljat hänelle, kun hän viimein toipui koulukuntoiseksi. Hän on lapsistamme ensimmäinen, joka on joutunut olemaan yksin kotona useita tunteja putkeen. Ja hänkin on jo 11. Iso-O on ollut vain lyhyitä aikoja - ja villin mielikuvituksensa johdosta lähtee aina aika jännittäviin sfääreihin. Viimeiksi eilen, kun en ollutkaan kotona kuten olin luvannut, oli minut jälleen kerran "murhattu".

Takana on Yhdysvaltain historian pisin "Government Shutdown" ja seuraava on edelleen mahdollinen. Trump haluaa muurin ("The Wall"). Lumimyrskyn johdosta Iso-O:n Mary Poppins-näytelmän ensi-ilta siirtyi torstaille ja Pikku-O:n viimeinen Nashoba-sessio peruuntui. E saapui kotiin suoraan koulusta ja lähti varsin yllättäen lumimyräkkään polkupyörällä päästäkseen Adelen luokse "tekemään läksyjä". Pari tuntia myöhemmin puhelin soi tuntemattomasta numerosta ja teini ilmoitti jäävänsä sinne syömään Fondueta - ja että Taliakin on siellä. Puhelin oli professorilta jäänyt kotiin. 

Viimeiset pari viikkoa ovat taas liukuneet alta pois vauhdilla. Kaikenlaista on tapahtunut sekä lasten että minun elämässäni. Teinit kävivät osoittamassa mieltään Newtonin kaupungintalolla, jossa Parks and Recs piti kokoustaan ja loppujen lopuksi hyväksyi Southin liikunta-alueiden valaistuksen ("Lights to Newton South"). Iso-O oli niin tunteen palossa, että melkein käytti puheenvuoron. Vaikka varsinaisesti asia ei ole häntä tähän mennessä koskenutkaan.

Koulussa E piti puheen kaurapuurosta. Jokainen sophomore eli 10.-luokkalainen valmisteli ensin esseen valitsemastaan aiheesta ja laati siitä sitten 4.5-6 minuutin mittaisen, ulkoaopetellun puheen. Ensimmäinen kierros käytiin omissa luokissa. Hän laittoi oikein puvun päälleen. Edellisten viikkojen aikana kuulin sen muutamaan kertaan ja antamieni vinkkien vuoksi sen mitasta lähti puolet pois. Viimeisenä iltana hän esitti sen meille kaikille. Tilanne ujostutti Pikku-O:ta ja hän nauroi puheen alkupuolella sillä seurauksella, että E meinasi aivan hermostua. Puhe meni hyvin. Niin hyvin, että kuulin samassa luokassa olleen tytön vanhemmilta, että hän oli kotona kertonut siitä. Hän pääsikin eteenpäin. Semifinaali on talviloman jälkeisenä tiistaina englanninopettajille.

Iso-O on pörrännyt ympäriinsä entiseen tapaansa. Hän oli mm. hengaamassa Needham Streetillä - ja yhtäkkisesti juoksemassa Heart Break Hill-kaupan tilaisuudessa keskellä kouluviikkoa. Mary Poppins-musikaalin treenit kulminoituivat lauantain kokopäivätreeneihin. Hän lähti perjantaiaamuna kouluun, sieltä normaaleihin iltapäivätreeneihin, josta samassa näytelmässä olevan tytön Ellien luokse yökylään 4 muun tytön kanssa, josta lauantaitreeneihin. Sieltä hän tuli piipahtamaan kotiin ennenkuin lähti Southilla olleeseen ilta-näytelmään, josta mukaan tuli Martha meille yöksi. Aivan hengästyttää.

Samaan aikaan Pikku-O:n kanssa ajoimme kaksi tuntia länteen kaksi samanikäistä tyttöä mukanamme Longmeadow High Schoolille, jossa State Chorus harjoitteli ensimmäisen kerran yhdessä. Harjoitukset kestivät 3.5 tuntia. Sitten ajoimme kaksi tuntia takaisin. Takapenkiltä kuului taukoamatonta höpötystä, laulua, naurua, kikatusta ym. Pikku-O osallistui omastakin mielestäni hauskalla tilannekomiikalla. Minä sain vain keskittyä ajamiseen.

RCN (internet ja kaapelipalveluntarjoajamme) nosti yllättäen hintaansa 25 dollarilla kuussa. Niinpä vaihdoimme Verizonille. Ihan hirveää säästöä ei ole tiedossa, mutta pieni kuitenkin. Tein tavoilleni uskollisena selvitystyötä todella syvällisesti ja monen päivän ajan. Huoh! Edellisenä iltana irrotin RCN kamat  ja vein ne seuraavana päivänä pois RCN-toimistolle Framinghamiin. Tilanne oli kaukana mukavuusalueeni ulkopuolella.

Baza-venäläiskauppa, josta saa suomalaisia elintarvikkeita, pitää joka kuukausi yhden -15% päivän. Ne ovat kiireisiä, mutta yleensä kuitenkin jotenkin siedettäviä. Tällä kerralla päivä osui lauantaille. Menin 'käväisemään'. Huonolla tuurilla tulin samaan aikaan venäläisen vanhainkodin invaasion kanssa. Pelkkä sisäänpääsy kesti 10 minuuttia. Jouduin luovuttamaan, enkä edes yrittänyt saada mitään muuta kuin ison kimpaleen Lappi-juustoa (=Edam) ja kolme vastaleivottua ruisleipää. Jätin kaiken muun suosiolla seuraavaan kertaan. Aikaa minulla meni tähänkin yli tunti.

Iso-O maistoi lihaa ensimmäisen kerran 2.5 vuoteen Rib Night-illallisella Marthalla. Oli hyvää. Mutta kyllä hän silti kasvissyojänä jatkaa. Kaikilla oli mukavaa.

Aloitin vuosittaisen ponnistuksen, Yhdysvaltain veroilmoituksen tekemisen. Mielenkiintoista nähdä, mikä vaikutus Trumpin verouudistuksella on. Veikkaan, ettei ainakaan parempi. Ilmoitus pitää jättää huhtikuussa, mutta kyllä siihen taas useampi viikko uppoaa, kun ei sitä jaksa, eikä oikein pystykään kerralla rutistamaan.

Poikien talvitodistukset saapuivat. Iso-O:n ei, sillä hänellä on kolme jaksoa. E:lla kaikki aineet olivat A paitsi historia oli pudonnut B+:ksi. Se selvästi kirpaisi, vaikka hän pitikin sitä oikeudenmukaisena. Pikku-O:kin sai kauniita sanoja opettajalta:

Pikku-O is a curious student who always maintains a positive attitude. He brings an enthusiasm for learning and a positive, cooperative attitude to school each day. Pikku-O is a considerate and inclusive friend and a fair, easygoing group member. Pikku-O is an avid reader who reads with expressive interpretation. He thinks deeply about texts and considers authors' intentions while making meaningful connections and inferences. Pikku-O is a solid writer that uses a blend of description, action, and dialogue to develop his narratives. Pikku-O continues to work on elaboration and varying his word choice. He also benefits from using a graphic organizer to help plan his written responses. Mathematically, Pikku-O has a strong conceptual understanding of all fifth grade topics presented so far. He problemsolves carefully and is especially skilled at explaining his thinking in writing. I look forward to Pikku-O's continued progress in all subjects. He is truly a joy to teach!