Covid 19 - Kaikenlaisia tapahtumia eristyksessä

Alkuun pieniä toisiinsa liittymättömiä huomioita
Lunta satoi oikein kunnolla 18. huhtikuuta. Talvirenkaat ovat vielä alla. Ei siis hätää. Mutta lunta! Lapset käyvät reippaasti lenkillä päivittäin (E ja Iso-O) tai monta kertaa viikossa (Pikku-O), mutta minä vielä odotan hyviä kelejä. Ilmeisesti saan niitä vähän odotella yli; +15*C kelejä ei ole lähitulevaisuuteen lupailtu.

Koulut ovat kiinni kesään saakka, mikä oli tietysti odotettavissa. En ole huolissani lasten oppimisesta; hyvin ovat rutiininsa kaikki löytäneet. Vaan onhan se melkoinen sosiaalinen tyhjiö, mikä heillä on meneillään.

Bensan hinta oli viimeisimmän tankkaukseni aikaan $1.89 gallona. Ei alin mahdollinen (2013 oli alimmillaan $1.69), mutta selvästi viime aikoja ($2.4) alempi. Öljytynnyrin hinta laski alle nollan - tynnyri + $37 olisi ollut tarjolla.

Sain E:lta kivan palautteen. Hänen mielestään päivittäinen yhteinen hetki oli minulta hyvä keksintö. Ihana. Olen samaa mieltä; koronaviruksen hyviä seuraamuksia. Olemme jatkaneet erilaisten elokuvien katsomista, lautapelien pelaamista, ja myös tylsempien asioiden, virallisten asioiden opettelua. Viimeisimpänä (arvaat, että kyseessä on minun valitsemani aktiviteetti) opettelimme luottokorttien ja pankkikorttien eroja, hyötyjä ja haittoja.

Uudet 5 cm paksuiset "memory foam' petauspatjat saapuivat. Ne eivät tunnu ihan niin pehmeiltä kuin Pikku-O olisi halunnut, mutta tuntuivat sitten kuitenkin ihan tosi hyviltä ensimmäisen yön nukkumisen jälkeen. Tarve näille on ollut pitkään, sillä patjamme ovat vuodelta 'kauan sitten', eivätkä siten enää lainkaan optimaaliset. Nyt kelpaa nukkua.

E:n erilaisia
Outdoor-kautta varten tilatut siniset NSHS-merkillä varustetut spandex-juoksuhousut saapuivat. Joku oli ne käynyt pudottamassa etuterassillemme. E:n Semi's eli Junior Prom menee nyt sitten ohi tältä keväältä. Eipä tarvinnut jatkaa keskustelua sinisen >$600 puvun hankkimisesta. Tämän hetken suunnitelman mukaan juhla saatetaan järjestää lokakuussa, joten täysin en ole puvunhankkimiskeskusteluista irti päässyt. Uudet lenkkarit saapuivat nekin ja tulivat heti käyttöön. E jatkaa sinnikkäästi treenaamista. Hän myös käy läpi erilaisia jatko-opintovaihtoehtoja ympäri maailmaa. Suurin ongelma on se, että ala ei ole tiedossa muuten kuin sulkemalla joitain pois. Aika yleinen ongelma hänen ikäistensä kohdalla maasta riippumatta.

Olohuoneeseen kävellessäni huomasin Saylorin kadun toisella puolella ottamassa kuvaa talostamme. E ryntäsi ulos. Oi, miten paljon onkaan sosiaalisella puolella tyhjiötä! Kivasti hän on alkanut sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen tosin. Saylor, Kriti, Colin ja E pitivät ensimmäisen yhteisen Zoom-illanvieton. Instragram-videopuheluita ovat harrastaneet aiemmin, mutta tämä tuntui oikeammalta.

Iso-O teki pienen kävelyretken
Iso-O käveli Abbyn kanssa maratonin(!) Patriots Day:n ja tältä keväältä perutun Boston Marathonin kunniaksi. Aikamoinen matami! Kävelivät yli 8 tuntia käyden melkein kaikilla Newtonin kouluilla huolehtien siitä, että kokonaismatka oli maratonin verran. Paljon oli naurua kotona, kun hän töpötti autosta (kävin hakemassa kirjastolta, kun oli aika väsynyt) ja raahautui yläkertaan käytannössä makuuasennossa. E kuvasi videota ja taisi ladata sen snapchatiin. Usean päivän ajan hän toipui lihaskipuineen, mutta lähti sitten taas juoksemaan. Reipas on tämä tyttönen.

Rippikoulu taitaa nyt sitten jäädä tältä kesälta väliin. Jonkinlainen versio siitä olisi tarjolla, mutta suuri riski siihen, ettei hänellä olisi yhtään leiriaikaa tarjolla on, joten hän on alkanut vakavasti harkita koko homman siirtamistä vuodella. Tähän tietysti liittyy se pieni harmi, että hän tulee olemaan rippikoulussa vuotta nuorempien, mutta erityisesti aivan erilaisessa koulutilanteessa olevien kanssa. Hänellä on tulloin 2 vuotta high schoolia takana ja muilla vasta yläkoulu puolivälissä. Hmm. Hän mietti erityisesti sitä, kuinka hassulta hän näyttää rippikuvassa muita päätä pidempänä. Huomautin, että tämä toki tapahtuisi jo tänä kesänä.

Pikku-O:lle mielekästä tekemistä
Elektroniikan ulkopuoliseen aktiviteettiin motivointi ottaa jonkin verran voimia minulta, mutta onneksi hän itse löysi jotain monella tapaa hyvää. Hän alkoi uudelleen lukea Harry Potter-sarjaa, mikä on kiva siksikin, että se positiivisesti vetää häntä enemmän lukemisen pariin. Olen lisäksi pitänyt kiinni siitä, että kännykkä menee nukkumaan klo 20. Ihan joka päivä tästä pitää muistuttaa. Sen jälkeen on vielä puolituntia aikaa lukea ennenkuin lampun kuuluu sammua. Koska hänellä on ollut huomattavaa hankaluutta nukahtamisen kanssa pitkään, saimme juuri sovittua, että kännykkä menee aikaisemmin pois. Nyt suunnitelma on 19.30 - ja hän jopa sitoutui siihen.

Minun viimeisimmät kokemukseni
Aiemmin mainitsemani rotaatio jatkuu vaihdellen kotitoimistotöiden, sairaalatyön ja vapaapäivien välillä. Käytannössä olen vain viikon pois sairaalalta joka välissä ennenkuin menen uudelleen. Jotain hyvää kuitenkin on tapahtumassa. Potilaita on edelleen paljon, mutta lisääntyminen ei ole enää samaa luokkaa. Jotkut pääsevat lähtemään pois sairaalasta ja se huomiodaan yleiskuulutuksella:"Code Rocky", jonka jälkeen tulee lyhyt Rocky-elokuvan tunnari (Code Rocky). Ihan hauska idea yrityksenä pitää hyvää mieltä yllä. Minulla oli ensimmäinen oma varmuudella Covid-19 positiivinen potilas. Tunsin oloni melko typeräksi, kun avaruusolion näköisenä menin huoneeseen ja jokseenkin heti kättelyssä höyrystin pleksilasin siten, etten nähnyt oikein mitään, ja aloin tuntea oloni pyörryttäväksi hiilidioksiditason lisääntymisen johdosta. Yritä siinä sitten olla professionaalisen oloinen. Kävin läpi N95-testauksen. Huomaan olevani hieman klaustrofobinen. Maski päälla jouduin hengittämään nopeasti erilaisia tehtäviä tehden muovikuvun alla. Ei tuntunut hyvältä.

Uutisrintamalta
Mielenosoitukset tiukkoja sääntöjä vastaan ovat alkaneet. Trump, jonka hallinto on antanut ohjeet rajoituksiin, kannustaa näihin. Trumpia on lisääntyvästi hankala pidätellä.  Viimeisin ala-arvoinen kommentti injektoida desinfiointiaineita ihmiskehoon johti lisääntyviin myrkytyksiin Yhdysvalloissa ja jokseenkin kaikkien virallisten tahojen sekä desinfiointiaineyhtioiden tarpeeseen tiedottaa, ettei ko. aineita "under any circumstances" sovi injektoida, juoda tai muutenkaan keholle sivellä. Tämän Trumpin pohjanoteerauksen johdosta päivittäisiä tiedotustilaisuuksia tullaan (ilmeisesti) vähentämään, jottei hänen kannatuslukunsa vain lähde laskuun. Marraskuun vaalit kun alkavat lähestyä.

Covid 19 - Social Distancing jatkuu ja jatkuu ja jatkuu

Elämä fyysisesti kaukana muista jatkuu ja jatkuu. Välillä meinaa aivan epätoivo iskeä; milloin tämä loppuu? Niin moni asia on muuttunut epävarmaksi. Mitä tapahtuu lasten opetukselle? Milloin lasten, erityisesti E:n on mahdollista päästä kilpailemaan? Milloin voimme poistua maasta? Joudummeko karanteenin sekä Suomessa että täällä? Onko Yhdysvaltain suurlähetystö auki viisumihaastattelua varten? Jos se on auki, saammeko ajan, kun kysyntää on varmasti ylimäärin? Miten mahdottomaksi Stop and Shopin tilaaminen muodostuu? Viimeisin kokemus oli sellainen, että monitoroiduttuani aikaa, jolloin uusi kuljetuspäivä lisätään, tein varaukseni klo 1 aamuyöllä saaden tuolloinkin erittäin suboptimaalisen ajan kahden viikon päähän haarukalla 15.30-22. Paljon on kysymyksiä, niin vähän vastauksia.

Koulujen enemmän organisoitu opetus alkoi maanantaina 4. huhtikuuta kolmen viikon koulusulun jälkeen. Organisoitu on kyllä aika vahva sana, koska minkäänlaista koordinointia opettajien välillä ei tunnu olevan ja koulun käyttämä ohjelma Schoology kaatuu lähes päivittäin. Teimme kuitenkin uuden aikataulun Pikku-O:n kanssa, jossa kaikki aineet, myös ns. Advisary-ryhmän kokoontuminen on otettu huomioon, ja aivan hyvin on tuntunut menevän, tosin koordinointia ja apua edelleen tarvitsee tarjota. Iso-O:kin teki itselleen eri värisin kynin - söpöä - kirjoitetun aikataulun erilaisista video-tapaamisajoista, mutta yleisesti ottaen muuten jatkaa enemmän organisoitumattomasti. E:a huolettaa, että alkoi aikakausi, jolloin tehdään työtä työn vuoksi, millä hän tarkoittaa projekteja ym. joista hän ei yhtään tykkää.

Yhteinen aikamme on jatkunut vaihtelevasti. Iso-O alkaa näyttää merkkejä yhteisen hetken ei niin vahvasta positiivisuudesta, mutten ole antanut periksi, ja sanoi hänkin erikseen asiasta huomauttaessani, että eivät ne hetket niin pahoja ole. Luulen, että jälkikäteen tästä jää myös Iso-O:lle ihan hyvä fiilis. Pojat edelleen ovat mukana mielellään. Lautapelit ovat edelleen ykkösjuttu, mutta muitakin aktiviteetteja olemme harrastaneet, kuten karjalanpiirakoiden leipominen, Stand Up-komedian katsominen, ja suomenkielen- ja kulttuurinopiskelu eri tavoin. Kauluspaidan oikeaoppinen silittäminen ja villasukkien pesu tuli kerrattua. 

Kaikkien kuulumisia hieman erikseen
E:n lenkkarit ja tulevaisuus
Tilasimme uudet lenkkarit Nikelta netistä. Se onnistui, koska sama malli vielä löytyi. Hän yritti kovasti löytää siskollekin uudet, mutta se ei juuri tästä malliongelmasta johtuen onnistunut, kun ei samaa mallia enää New Balance valmista. Liikuttavaa, että yritti kuitenkin. E sai aikaiseksi sähköpostiviestiluonnoksen eri yliopistojen juoksuvalmentajille. Ei hän sitä vielä ole lähettänyt, mutta pidän hyvänä, että hän on täydellisestä "koko tulevaisuuteni on tuhoutunut" ajatuksesta päässyt hieman eteenpäin.

Iso-O:lla ottaa koville
Iso-O:lla on ollut muutamia vähän huonompia päiviä. Se on näkynyt sellaisena teinitytön kiukkuamisena aivan tarpeettomiin asioihin liittyen. Ihanasti hän kuitenkin osaa pyytää anteeksi (no minulta, ei ehkä ihan samalla tavalla veljiltään). Rippikouluum liittyvien viestien kanssa hän selvästi ottaa kierroksia, mikä saattaa osaltaan liittyä leirijakson toteutumisen epävarmuuteen, arvaan. Häntä helpotti, kun sai taas yhden tehtävän tehtyä ja lähetettyä. Sama vanha Iso-O kyllä on edelleen olemassa, onneksi. Aivan yhtäkkisesti hän päätyi tekemään hatun. Siitä tuli mielestäni hieno, ihan oikean hatun näköinen, mutta E:a harmittaa, kun se näyttää "ihan 90-luvulta" ja siten ihan hirveältä saaden hänet melkein fyysisesti voimaan pahoin. Hassuja ovat.

Pikku-O
Pikku-O reagoi hänkin vahvasti poikkeustilanteeseen. Häntä itketti eräänä iltana kaikki. Monituntisen juttelumme tuloksena hän sai varmasti ensimmäistä kertaa ikinä kaiken ulos. Juttelimme menneisyydestä, perhetilanteen muutoksesta, pikkuveljenä ja perheen nuorimpana olemisesen hankaluudesta, ilmastonmuutoksesta, koronaviruksesta ja yleisestä epävarmuudesta. Jälkikäteen sain ehkä äitinä olemisen suurimman palkinnon. Hän kutsui minut huoneeseensa ja sanoi:"Sinusta pitäisi, äiti, tulla terapeutti". Ihana. Erityisesti siksi, että itsellänihän toki ovat kaikki palikat täydellisesti kohdillaan. Oikea Zen-mom.
 
Kevyempänä asiana todettakoon, että hänellä on hirveä draivi aloittaa oma Youtube-kanava, ja olen häntä siinä yrittänyt toppuutella varsinkin, kun alle 13-vuotiaana sitä ei oikein sopisi ollakaan. Kehotin häntä käyttämään ajan idean miettimiseen ja hän pitkähkön keskustelumme jälkeen alkoihin valmistella oman pelin kehittämistä koodaamisen opettelemisella. Ihan lyhyen Youtube-session jälkeen hän oppi useita peruskomentoja ja niiden modifiointia. Toivottavasti täma innostus jatkuu. Pidän sitä parempana kuin jonkun toisen tekemän pelin pelaamista ja kommentointia, mikä on niin nähty Youtubessa!

Minä
Kotitoimistotyöt ovat henkisesti kuormittavia. Se on tietysti kiva, kun työmatkoja ei ole ja kaiken luppoajan saa itselleen, kun on jo kotona. Työaika on siis oikeasti helposti pari tuntia lyhyempi kuin normaalisti. Silti oloni on ihan hirveän väsynyt jokaisen päivän jälkeen. En muista tälläistä totaalista uupumusta pitkään aikaan. Sairaalatyöt ovat nekin paljon enemmän uuvuttavia suurien muutosten johdosta. Potilaat ovat paljon sairaampia ja sijoitettuna uusiin, itselleni aiemmin tuntemattomiin paikkoihin sairaalalla. Minulla on uuden aikataulumme mukaisesti seuraavanlainen työkierto menoillaan:
Viikko 1: Maanantaiaamusta torstai-iltaan päivystäjänä sairaalalla. Sitten 4 päivää vapaata aina tiistaiaamuun saakka.
Viikko 2: Tiistai, keskiviikko ja torstai etäpoliklinikkaa kotona seuraten suoraan torstai-iltasta maanantaiaamuun päivystäjänä sairalalla.
Viikko 3: Vapaata maanantai ja tiistai. Etäpoliklinikkaa kotona keskiviikko, torstai ja perjantai. Viikonloppu vapaa.
Ja sitten kierto alkaa uudelleen alusta viikosta 1. Tätä nyt jatketaan. Aika näyttää kuinka pitkään.
Sairaalatöistä vielä todettakoon, että hurja on meininki, sillä Massachusetts on nyt ilmeisimmin isoimman aallon harjalla.  Oma terveysselvitystekstiviesti täytyy lähettää päivittäin ennen sairaalaanmenoa. Maskin - kirurgisen, ei suinkaan N95:n - saa ulko-ovelta ja sitä tulee käyttää koko päivän ajan. Potilaillakin maskit, mutta testaaminen on edelleen liian vähäistä ja tuloksen valmistuminen kestää liian kauan. Jos haluaa testata potilaan, potilas joutuu odottamaan tulosta yli 24 tunnin ajaksi alueelle, joka on tarkoitettu Covid-19 potilaille (iso osa sairaalasta), ja joissa aivohalvauksen oireiden tarkka seuraaminen ei todellakaan tapahdu samalla intensiteetillä kuin omalla neuro-osastollamme.

Jatkamme päivä kerrallaan, niinkuin elämää tietysti muutenkin pitäisi elää. Minulla on tiistaihin saakka vapaata. Jee.

Covid 19 - Kotielämää poikkeustilanteessa

Covid-19 on tehnyt meistä kotihiirulaisia. Minulla oli alkuun olevinaan päivystyksen jälkeinen vapaaviikko, mutta koska vapaan jälkeen piti olla valmis videovastaanottoihin kotioloissa, jouduin näitä asioita justeeraamaan. Kotitoimistoni on ruokasalissa. E:n mukaan se on ihan kiva toimisto, kun on toimistokasvitkin ja hieno taulu. Kaikua yritän poistaa tuomalla tyynyjä ja kangaspäällysteisiä jakkaroita samaan tilaan. Vastaanotot ovat joko puhelinsoittoja tai Epic Vidyo (mikä nimi!)-videovastaanottoja työkännykkääni kamerana ja mikrofonina käyttäen. Tykkään tästä, sillä se ei paljasta potilaalle minun puhelinnumeroani ja on muutenkin suojattu yhteys. Tämä nyt sitten jatkuu näin seuraavaan sairaalapalveluuni saakka tai siihen saakka, kun minut kutsutaan hätäaputöihin. Sairaalatyöpalvelumme muutettiin jo siten, että yksi meistä neljästä aivohalvausspesialistista tulee vedetyksi teho-osastolle Covid-19 potilaita hoitamaan, ja me muut jäämme normaalipalveluumme, johon aivohalvauspotilaiden lisäksi nyt myös kuuluvat neurotehon potilaat. Teemme palvelumme 4 ja 3 päivän seteissä tyyliin to-ilta-ma-aamu ja ma-aamu-to-ilta siksi, että työ on muuttunut henkisesti niin kuormittavaksi, että viikon veto tuntuu melkein mahdottomalta. Lomat on peruttu periaatteela toistaiseksi ja toiveeni olla etätöissä koko huhtikuun ei toteutunut. Jännä nähdä, mitä lomien peruuntuminen tarkoittaa kesän kannalta. Pientä moraalihankaluutta aiheuttaa se tieto, että sairaaloiden menettäessä hirveitä määriä rahaa kaiken elektiivisen toiminnan peruuntumisen johdosta, palkkoihimme on odotettavissa selkeä pudotus tyyliin -30%. Tuntuu aika hurjalta. Tilanteessa, jossa ihmiset kirjaimellisesti laittavat oman henkensä peliin, se korvataan pienemmällä palkalla. Tervetuloa markkinatalouden mekkaan, Yhdysvaltoihin!

Trumpin toiminnan hyväksyy yli 50% yhdysvaltalaisista. En pysty käsittämään. Ja samalla pystyn. Yhdysvalloissa on ihan käsittämäton määrä kouluttamatonta väkeä, joiden tietopohja on hyvin heikko, ja jotka ovat kaikenlaisille vaikutuksille alttiita. Kun karismaattinen ihminen sanoo jotain, se otetaan vastaan jumalan sanana täysin kyseeenalaistamatta. Olen enemmän ja enemmän siirtynyt katsomaan New Yorkin kuvernööri Cuomon päivittäisiä tiedotustilaisuuksia. On niin paljon kivampi kuunnella faktoja kuin valheita ja epätarkkuuksia. Kuolemantapaukset erityisesti New Yorkissa, mutta myös muualla lisääntyvat siten, etteivat tilastot pysy perässä. Samoin puheet siitä, että tiukat säännöt ja sulut aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä. No, asiantuntijat saivat Trumpin ainakin hetkellisesti hyväksymään sen, että jos liian aikaisin rajoitukset puretaan, Yhdysvalloissa saatetaan puhua noin miljoonan ihmisen kuolemasta. Hän toitottaakin nyt, että mikäli kuolemantapaukset jäävät 'vain' sataantuhanteen, hän on (tässäkin) voittaja.

Tilanteen positiivisiin puoliin kuuluu se, että elämä kotioloissa on mukavaa. Kaikilla on omat juttunsa, mutta paljon enemmän on yhteistä aikaa ja yleisesti kiireettömämpää. Iso-O totesi ja Pikku-O säesti, että on kiva, kun voi mennä vessaan juuri silloin kuin tarvitsee. Iloa siis sellaisestakin. Olemme jatkaneet päivällisen jälkeisiä yhteisiä hetkiä ilman suurta kritiikkiä ja meteliä teineiltä. Aktiviteetteja ovat tähän mennessä olleet useat lauta- ja korttipelit: Uno, Bananagrams, Afrikan tähti, Indian Poker, Sleeping Queen, Clue, Trivial Pursuit, Harry Potter Legolinna ja Scramble-pelit, joita meiltä hyvin löytyykin; yhteinen jogasessio olohuoneen matolla, suomalaisten ja klassikkoelokuvien katsominen, selkokielisten Suomi-dokumenttien katsominen, ja erilaisten virallisten asioiden opettelu (kuinka teen veroilmoituksen ym). Ihan koko ajan ei tietysti elämä ei ole ruusuilla tanssimista. "Cabin Fever" eli elämän rajoittuminen neljän seinän sisään näkyy kaikilla eri tavoin. Pikku-O on ollut tavanomaista herkempi, ja sanaharkkaa Iso-O:n ja veljien välille syntyy aivan minimaalisista asiosta. Myös veljeksilla on ollut kahinaa. E totesi, että hän "haluaisi olla hyvä isoveli, mutta Pikku-O tekee siitä lähes mahdotonta". Itselläni on ollut hankaluuksia nukahtaa. Erityisesti illalla monet aukiolevat kysymykset lähitulevaisuuteen, kesän Suomi-matkaan ja ihan käytännönelämään liittyen tuntuvat suuremmilta ja melkein ylivoimaisilta. Ja kyllä minua pelottaa vakavan sairastumisen mahdollisuus, aivan liian monta tarinaa olen kuullut vakavasti sairastuneista hoitajista ja lääkäreistä. Nyt kuitenkin mennään näillä parametreillä eteenpäin, päivä kerrallaan. Paljon on aihetta kiitollisuuteen.