Covid 19 - Kotielämää poikkeustilanteessa

Covid-19 on tehnyt meistä kotihiirulaisia. Minulla oli alkuun olevinaan päivystyksen jälkeinen vapaaviikko, mutta koska vapaan jälkeen piti olla valmis videovastaanottoihin kotioloissa, jouduin näitä asioita justeeraamaan. Kotitoimistoni on ruokasalissa. E:n mukaan se on ihan kiva toimisto, kun on toimistokasvitkin ja hieno taulu. Kaikua yritän poistaa tuomalla tyynyjä ja kangaspäällysteisiä jakkaroita samaan tilaan. Vastaanotot ovat joko puhelinsoittoja tai Epic Vidyo (mikä nimi!)-videovastaanottoja työkännykkääni kamerana ja mikrofonina käyttäen. Tykkään tästä, sillä se ei paljasta potilaalle minun puhelinnumeroani ja on muutenkin suojattu yhteys. Tämä nyt sitten jatkuu näin seuraavaan sairaalapalveluuni saakka tai siihen saakka, kun minut kutsutaan hätäaputöihin. Sairaalatyöpalvelumme muutettiin jo siten, että yksi meistä neljästä aivohalvausspesialistista tulee vedetyksi teho-osastolle Covid-19 potilaita hoitamaan, ja me muut jäämme normaalipalveluumme, johon aivohalvauspotilaiden lisäksi nyt myös kuuluvat neurotehon potilaat. Teemme palvelumme 4 ja 3 päivän seteissä tyyliin to-ilta-ma-aamu ja ma-aamu-to-ilta siksi, että työ on muuttunut henkisesti niin kuormittavaksi, että viikon veto tuntuu melkein mahdottomalta. Lomat on peruttu periaatteela toistaiseksi ja toiveeni olla etätöissä koko huhtikuun ei toteutunut. Jännä nähdä, mitä lomien peruuntuminen tarkoittaa kesän kannalta. Pientä moraalihankaluutta aiheuttaa se tieto, että sairaaloiden menettäessä hirveitä määriä rahaa kaiken elektiivisen toiminnan peruuntumisen johdosta, palkkoihimme on odotettavissa selkeä pudotus tyyliin -30%. Tuntuu aika hurjalta. Tilanteessa, jossa ihmiset kirjaimellisesti laittavat oman henkensä peliin, se korvataan pienemmällä palkalla. Tervetuloa markkinatalouden mekkaan, Yhdysvaltoihin!

Trumpin toiminnan hyväksyy yli 50% yhdysvaltalaisista. En pysty käsittämään. Ja samalla pystyn. Yhdysvalloissa on ihan käsittämäton määrä kouluttamatonta väkeä, joiden tietopohja on hyvin heikko, ja jotka ovat kaikenlaisille vaikutuksille alttiita. Kun karismaattinen ihminen sanoo jotain, se otetaan vastaan jumalan sanana täysin kyseeenalaistamatta. Olen enemmän ja enemmän siirtynyt katsomaan New Yorkin kuvernööri Cuomon päivittäisiä tiedotustilaisuuksia. On niin paljon kivampi kuunnella faktoja kuin valheita ja epätarkkuuksia. Kuolemantapaukset erityisesti New Yorkissa, mutta myös muualla lisääntyvat siten, etteivat tilastot pysy perässä. Samoin puheet siitä, että tiukat säännöt ja sulut aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä. No, asiantuntijat saivat Trumpin ainakin hetkellisesti hyväksymään sen, että jos liian aikaisin rajoitukset puretaan, Yhdysvalloissa saatetaan puhua noin miljoonan ihmisen kuolemasta. Hän toitottaakin nyt, että mikäli kuolemantapaukset jäävät 'vain' sataantuhanteen, hän on (tässäkin) voittaja.

Tilanteen positiivisiin puoliin kuuluu se, että elämä kotioloissa on mukavaa. Kaikilla on omat juttunsa, mutta paljon enemmän on yhteistä aikaa ja yleisesti kiireettömämpää. Iso-O totesi ja Pikku-O säesti, että on kiva, kun voi mennä vessaan juuri silloin kuin tarvitsee. Iloa siis sellaisestakin. Olemme jatkaneet päivällisen jälkeisiä yhteisiä hetkiä ilman suurta kritiikkiä ja meteliä teineiltä. Aktiviteetteja ovat tähän mennessä olleet useat lauta- ja korttipelit: Uno, Bananagrams, Afrikan tähti, Indian Poker, Sleeping Queen, Clue, Trivial Pursuit, Harry Potter Legolinna ja Scramble-pelit, joita meiltä hyvin löytyykin; yhteinen jogasessio olohuoneen matolla, suomalaisten ja klassikkoelokuvien katsominen, selkokielisten Suomi-dokumenttien katsominen, ja erilaisten virallisten asioiden opettelu (kuinka teen veroilmoituksen ym). Ihan koko ajan ei tietysti elämä ei ole ruusuilla tanssimista. "Cabin Fever" eli elämän rajoittuminen neljän seinän sisään näkyy kaikilla eri tavoin. Pikku-O on ollut tavanomaista herkempi, ja sanaharkkaa Iso-O:n ja veljien välille syntyy aivan minimaalisista asiosta. Myös veljeksilla on ollut kahinaa. E totesi, että hän "haluaisi olla hyvä isoveli, mutta Pikku-O tekee siitä lähes mahdotonta". Itselläni on ollut hankaluuksia nukahtaa. Erityisesti illalla monet aukiolevat kysymykset lähitulevaisuuteen, kesän Suomi-matkaan ja ihan käytännönelämään liittyen tuntuvat suuremmilta ja melkein ylivoimaisilta. Ja kyllä minua pelottaa vakavan sairastumisen mahdollisuus, aivan liian monta tarinaa olen kuullut vakavasti sairastuneista hoitajista ja lääkäreistä. Nyt kuitenkin mennään näillä parametreillä eteenpäin, päivä kerrallaan. Paljon on aihetta kiitollisuuteen.