En ole pääsemässä kesällä Suomeen. Kesälle saa ottaa kaksi viikkoa lomaa, mutta takaisin tullessa pitäisi olla karanteenissa kaksi viikkoa - ja oletan, että Suomessa on sama sääntö - ja kaikenlainen matkustaminen on työpaikan puolelta "strongly discouraged" - joten en ole mihinkään menossa. Lasten osalla tilanne vielä elää. Edelleen CDC:n sivujen mukaan Yhdysvaltoihin ei ole asiaa monesta Euroopan maasta, Suomi mukaan lukien. Icelandairin kohdalla positiivinen asia on se, että liput saa siirrettyä eteenpäin ilman eri kuluja. Se helpottaa hieman tunnelmiani. E:n olisi hyvä päästä Suomeen, sillä ainakin toistaiseksi yleisurheilun SM-kilpailut ovat tapahtumassa elokuun alussa. Hän saisi niissä hyvän mahdollisuuden juosta virallisen ajan sekä 800-metrillä että 1500-metrillä. Molemmista olisi paljon hyötyä jatko-opintoihin hakiessa nyt, kun viimeinen mahdollisuus näyttää (Outdoor Season juniori vuonna) vietiin pois. Ihan todella vaikea on ollut löytää luotettavaa tietoa sekä Suomen että Yhdysvaltain tiedoista ja rajoitteista. Ehkä siksi, että tietoa ei ole viranomaisillakaan. Oletan.
Hirveä riita ja meteli syntyi, kun katsoimme 30 minuutin kestoisen musiikinteorian yleiskatsauksen (jälleen minua saa syyttää aktiviteetin valinnasta). E provosoitui, kun hän ei ymmärtänyt mitään ja pikkusisaruksilla oli olevinaan jonkinlainen peruskäsitys, sillä he ovat olleet isoveljeään aktiivisempia kuorossa ja bändissä. Tilanne eskaloitui yli tunnin mittaiseksi huutosodaksi kaikkien välillä. Minun piti tapojeni vastaisesti huutaa täysillä metelin yli, jotta sain oman mielipiteeni kulloisestakin erimielisyydestä esiin. Se tosin sitten kyllä puhdisti ilmaa - jokainen sai ulos harmittavat asiansa - iso osa ei liittynyt musiikinteoriaan mitenkään. Hyvä niin. En ehkä kuitenkaan sellaiseksi aktiviteettiani valinnut. Tarkoitukseni oli yleissivistää nuorisoa alalla, joka on täkäläisen kouluopetuksen kohdalla jäänyt ns. lastenkenkiin. Muutoin hetkemme ovat jatkuneet vähemmän tunteikkaasti; tosin yhteisen tekemisen keksiminen on vuorossa olevalle selvästi suuri henkinen ponnistus. Silti jatkamme. Tälläinen aika ei tule enää koskaan tulevaisuudessa eteen.
E sai 30 sähköpostiviestiä lähtemään yliopistojen juoksuvalmentajille työskenneltyään niiden parissa usean viikon ajan. Hän selvästi tarvitsi ajan tullakseen tähän pisteeseen. Vastauksia alkoi tulla jo ensimmäisenä iltana. Jokaisen viestin avaaminen on jännittävää ja jokaiseen vastaamiseen kuluu aikaa. Olemme palanneet rutiiniimme - istumme vierekkäin olohuoneen sohvalla, E kirjoittaa viestejä ja aika ajoin pyytää minulta apua <3 ehdotukseni useimmiten kuitenkin hyläten. Yhden sessiomme aikaan sain melko jäätävän palautteen:"Haluan, että viesti kuulostaa teini-ikäisen pojan, eikä keski-ikäisen naisen kirjoittamalta". Hmm. Jännää aikaa. Muutama valmentaja on soittanut E:lle ja yksi yliopisto jopa tarjosi paikkaa joukkueessaan, mikä on tietysti aika iso juttu.
Lauloimme E:lle syntymäpäiväaamuna. Kysyin kyllä edellisenä päivänä, onko laulaminen sallittua ja mikä aika siihen olisi sovelias. Hän hyväksyi laulamisen, mutta toivoi sen tapahtuvan vasta klo 9 (kompromissi). Iso-O piti herättää. Koska tilanne oli varmistettu etukäteen, E heräsi hyvällä tuulella, vaikka Iso-O:n ensimmäinen huoli oli, että E hermostuu, kun herätämme (arkiaamuna!) niin aikaisin. Koulupäivän loputtua meillä oli hampurilaisateria sekä mansikka-suklaa-kermakakku. Iso-O teki E:lle lahjaksi hänen toivomastaan kankaasta maskin ja Pikku-O antoi sekä ompelemansa pussin että 20 dollarin setelin muovimunassa. Tämän viimeisen kyllä minä torpeedoin. Ihana ajatus toki pikkuveljeltä.
Iso-O kävi ensin Marthan, seuraavana päivänä Marthan ja Soleilin kanssa picnicilla maskit päällä ja omilla pyyhkeillä kaksi metriä toisistaan 3 tuntia istuen. Kotiin hän toi vähintään yhden punkin hiuksissaan. Todennäköisimmin enemmän.Yäk! Kelien ollessa kesäisiä, on hän lisäksi uinut Crystal Laken laidalta toiselle siten, että ensimmäisellä kerralla Martha ja siskonsa Sarah olivat kanootin kanssa vierellä, toisella kerralla ihan vain itsekseen.
Iso-O:n ompeluharrastuksesta johtuen yläkerran aula ja sen johdosta rappuset ja ala-aula olivat täynnä pieniä langanpalasia muutama päivä suursiivouksen jälkeen. E kutsuu Iso-O:a nimellä "Trump Administration", tarkoittaen tällä sitä, että viivästyttämällä väistämätöntä (lue, imuroimalla yläaulan heti sotkun synnyttyä), jälkien siivoaminen on paljon vaativampaa ja pitkäkestoisempaa.
Pikku-O on jo 6. Harry Potter kirjassa. Hienoa. Harmittaa tosin jo valmiiksi, ettei mene kauan ennenkuin hän on taas tilanteessa, jossa luettavaa "ei löydy". Kirjasto, joka on eksponentiaalisesti moninkertaistanut elektronista tarjontaansa, on lähitulevaisuudessa aukeamassa fyysisten kirjojen lainaamiselle siten, että tiettynä, sovittuna aikana voi käydä hakemassa oman ennalta tilatun kirjapinonsa. Tästä toivottavasti tulee Pikku-O:lle ratkaisu. Elektronisiin kirjoihin en nimittäin häntä kannusta.
Pikku-O heräsi eräänä sunnuntaiaamuna klo 9, mikä on erittäin myöhään hänelle, sillä normaalisti hän on tikkana pystyssä viimeistään klo 8, ja ensimmäisenä kommenttinaan minulle totesi haluavansa silmälasit. Toive yllätti minut ja huolestuin, että hänellä on hankaluuksia joko lukea tai nähdä 'taululle'. Ei, hänen näkönsä on kuulemma hyvä. Hän vain ajatteli, että lasit näyttäisivät hyviltä.
Lämmöt laitoin pois 20.5. illasta siksi, että yötkin
pysyvät tarpeeksi lämpiminä. Tai no, melkein kaikki yöt. Aamusta 21.5. oli aika rapsakkaa. Erittäin harmillisesti kylmät yöt ovat aiheuttaneet sen, että olemme nähneet hiiren keittiössä usean kerran. Lämpenevät kelit toivottavasti korjaavat tämän, mutta ylimääräinen harmi tämä on. Löysimme myös kuolleen ja palasiksi raadellun pupun autotallin oven edestä. Pojat kaivoivat maskit päällä kuopan ja
hautasivat pupunjäänteet aiemmin haudatun opossumin viereen. Takapihamme alkaa kohta olla varsinainen "Pet Cemetary". Hui!
Laskiaispullia ja munkkeja tein väärään aikaan vuodesta, mutta kukapa sen 'väärän' määrittelee. Munkit eivät maistuneet muille kuin Pikku-O:lle, eivätkä hänellekään ylimäärin, vaikka onnistuivat mielestäni aika hyvin. Pikku-O teki taas brownies-suklaakakkua. Herkuttelustamme on tullut yleisempää karanteenin aikaan. Sain toisenlaista herkuttelua ajatellen ystäväperheeltämme itselleni kylmän yllätyksen - neljä tölkkiä Vermontin Alchemist Breweryn Heady Topper-olutta. Nam.
Töissä on jollain tapaa 'normaalimpaa', vaikka maskit, silmäsuojukset ja hiussuojat kuuluvatkin edelleen normaalivarustukseen. Tulin valituksi New Balancen lahjoittamien 500 lenkkariparin yhdeksi vastaanottajaksi ja sain Fresh Foam 1365-kengät. Ilahdutti aika paljon. Jatkamme tällä erää 4+3 päivystysjakoa enää parin viikon ajan ja siirrymme sitten normaaliin viikko päivystäjänä, viikko vapaalla, kaksi viikkoa poliklinikalla systeemiin. Poliklinikka tosin jatkuu erilaisena, eräänlaisena virtuaalin ja 'normaalin' hybridinä. Noin puolet päivistä ilmeisesti voin edelleen tehdä etenä. Tämä on vielä muotoutumassa ja selvinnee lähitulevaisuudessa.
Uutispuolella tietysti jatkuu Covid 19-asioiden setviminen, sillä Yhdysvallat ylitti 100 000 kuolleen rajan useampi päivä ennen kesäkuun alkua. Trump kertoi käyttävänsä hydroksiklorokiinia, oli aloittanut suunnilleen samaan aikaan, kun Covid saavutti White Housen. Aikamoinen pommi tuo oli jälleen. Samoin hän kieltaytyy käyttämästä maskia, millä on suora vaikutus moniin ihmisiin. Maskin käyttämisestä on tullut poliittisesti jakava asia; maskin käyttäminen nähdään heikkoutena ja yksilönvapautta riistävänä asiana konservatiivipiireissä. Demokraattien ehdokas Biden on hänkin aiheuttanut - taas - uutispommin todetessaan, että mikäli tummaihoisen on vaikea päättää hänen ja Trumpin välillä, ko. tummaihoinen ei ole tummaihoinen ("you ain't black"). Huoh! Olisiko mitenkään mahdollista saada ihan kokonaan uudet ehdokkaat.
Covid 19 asioiden lisäksi uutisiin on mahtunut kaksi huomattavaa muuta tapahtumaa viime aikoina. Ensimmäinen tapahtui Georgiassa, jossa kolme valkoihoista miestä otti ohjat omiin käsiinsa ja ampui lenkillä olleen tummaihoisen Ahmaud Arberyn syyttäen perusteettomasti häntä rakenteilla olevan talon tavaroiden varastamisesta. Nämä kolme miestä pidatettiin vasta, kun video tapahtumasta ilmestyi sosiaaliseen mediaan, yli kaksi kuukautta tapahtuman jälkeen. Toinen uutistapahtuma on vielä meneillään. George Floyd, tummaihoinen mies, pidätettiin valkoihoisen poliisin toimesta tavalla, jonka johdosta hän kuoli. Video vahvistaa, että poliisi tappoi hänet pitämällä polveaan hänen kaulallaan usean minuutin ajan jättäen huomiotta sekä pidätetyn itsensä ("I can't breathe") että silminnäkijöiden vetoomukset hänen pelastamisekseen. Tämä on johtanut laajoihin mielenosoituksiin, jotka ovat muodostuneet väkivaltaisiksi. Yhdysvallat on hurjan jakautunut maa, ja eri puolet näyttävät jatkuvasti vain ajautuvan kauemmaksi toisistaan. Surullista!
Friday, May 29, 2020
Monday, May 18, 2020
Covid 19 - Toukokuun alkupuolta
Toukokuun alkupuoli on ollut ilmoiltaan vaihteleva. Lunta satoi taas 9. toukokuuta. Ei sentään jäänyt maahan, mutta kuitenkin. Lämmityslaskut ovat jatkuneet suurina, paljon normaalia pidempään. Suunnittelen tosin lämmityksen poislaittamista viikon lopulla - nyt pitäisi viimein lähteä oikeasti lämpenemään. Talvirenkaidenvaihto viimein onnistui 14. toukokuuta - pari kuukautta normaalia myöhemmin sekin.
Lapset tekivat ruoan eräänä iltana spontaanisti. Oli ihana tulla kotiin valmiiseen päivällispöytään ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Tuntui ihan hirveän hyvältä. Kivalta tuntui sekin, etta he olivat aika ylpeitä suorituksestaan. Syytä olikin, oli oikein hyvä ja monipuolinen pyttipannuruoka ja salaatti.
Yhteisen hetkemme aikana kuuntelimme 65 klassisen musiikin kappaletta tai oikeammin niiden teemaa, osana musiikinteorian opettelua (joo, minun valitsemani aktiviteetti). Yhdysvaltain historia-dokumentin katsoimme E:n US-History AP-testin aattoiltana (tämäkin oli minun valitsemani, heh heh). Elokuvia olemme katsoneet joinain viikonloppuiltoina (aina vuorossa olevan valitsijan mieltymysten mukaisesti) ja erilaisia pelejä pelanneet periaatteella valitsija valitsee ja muut eivät kritisoi, vaikkei omiin mieltymyksiin kuuluisikaan.
E:n meininkejä
E:lla ovat juhlapäivät menneillään, nimipäivä ja syntymäpäivä peräkkäin. Mitään hirveän ihmeellistä ei ole mahdollista tehdä ja kaverijuhlat toki jäävät tapahtumatta. Mutta kiva, että on syytä juhlaan.
E on yrittänyt saada Iso-O:n tekemään itselleen maskin toteamalla, ettei (*hänen puheestaan mukaillen) äitikään hoida sydäninfarktia vaan pyytää kardiologin paikalle. Samalla tavalla, kuulemma, hänen ei tarvitse tehdä maskia itse, koska Iso-O jo osaa sen tehdä.
AP-Chem ja AP-USHist testit ovat onnellisesti takana. Tietokoneen näyttö alkoi vilkkua vain kaksi päivää ennen. Stressitasot nousivat korkealle. Rauhoitin häntä, että hän voi hyvin ottaa minun tietokoneeni ko. käyttöön ja jättää ylimääräisen stressin pois, mutta hän ei sitkeänä halunnut antaa periksi. Monta tuntia työskenneltyään ja kokeiltuaan jos minkälaista kikkakolmosta, näyttö lakkasi vilkkumasta. Hienoa, E!
Minulle tämä tietokoneongelma tietysti oli hyvä muistutus siitä, että tietokoneilla on oma ikänsä ja että alkaa olla aika harkita uuden (uusien!) hankkimista. Aika tukalassa tilanteessa nimittäin olisimme, jos E:lla ja Iso-O:lla ei olisi koulustaan jo paljon ennen pandemian alkua annettuja tabletteja, Pikku-O:lla käytössä yllä mainittua vilkkunäyttötietokonetta ja minulla omaa läppäriani. Yhtään ei ole varaa laitteen hajoamiselle, kun kaikki olemme etätyössä. Uuden tietokoneen hankkiminen on kaukana mukavuusalueeni ulkopuolella. Samaan sarjaan kuuluu myös puhelimen hankkiminen, minkä tietysti olen läpikäynyt jo useaan otteeseen viime vuosien aikaan, ensin oman, sitten Iso-O:n ja viimeksi Pikku-O:n kanssa. E:n kohdalla yritän venyttää ja venyttää, vaikka aika selvältä näyttää, ettei niin voi pitkään tehdä. En tykkää.
Takaisin E:n kuulumisiin. Hän antoi parta-ja viiksikarvojen kasvaa ja eikä aikonut niitä leikata ennenkuin kaikki pyytävät häntä niin tekemään. Ei riittänyt, että minä olen todennut sen tarpeelliseksi ja että hän itse halusi niin tehdä. Iso-O ja Pikku-O jatkoivat sinnikkäästi toteamalla, etteivät näe partaa, eivätkä siis tarpeeksi painokkaasti pyytäneet häntä sitä ajamaan. E antoi periksi ja ajoi 'parran' pois ennen AP-testejään. Minä olin helpottunut. Häntä kyllä harmitti, etteivät pikkusisarukset muuttaneet mielipidettään.
Iso-O ompelee
Ompelukone on kovassa käytössä. Ensin lähtivät suomalaiset pussilakanat uusiokäyttöön. Syntyi monimutkainen kesämekko sekä aivan upea erivärisistä farkuista tehty shakkiruutuhattu. Nyt työn alla ovat shakkiruutuhousut. Neljä pussillista vanhoja vaatteita sekä minun kaapistani että yleisestä "odottavat Pikku-O:n kasvamista"-kasasta päätyivät hänelle ompelumateriaaliksi. Hienoa, miten hän on oppinut tekemään vaatteita täysin ilman koulusta saamaa opetusta sekä kömpelön äidin tukea. On tainnut saada kummitätinsä A:n ompelugeenin.
Pikku-O puuhailee ja keppostelee
Pikku-O teki hänkin maskin leikkaamalla suorakulmaisen kangaspalan ja laittamalla sen päätyihin lankasilmukat. Lisäksi hän alkoi virkata, oppien tosi nopeasti perussilmukat. Ompelukoneenkäyttöönkin löytyi motivaatiota, ja hän alkoi sitä oikein urakalla opetella. Syntyi pussi. Hienoa. Ompelemisen lisäksi hän sai kimmokkeen E:n ideoimasta kuulaliukurista (=mittanauha oven päältä työhuoneeseen) ja teki puupaloista oman versionsa kellarissa.
Pikku-O oli aivan mielissään, kun isoveli antoi luvan jättää Zoom-koulutapaamiset kokonaan väliin sillä verukkeella, että tietokone oli isoveljen käytössä AP-testeja varten. Yritin piipittää, että tyypille, joka muutenkin noudattaa lain kirjainta, ei sen henkeä, ei sovi liikaa antaa vapauksia, mutta turhaan. Veljet vain virnistelivät toisilleen ja antoivat ylävitoset. Veljesten välistä keppostelua. Nauratti, vaikka olisi kai pitänyt olla vihainen.
Minäkin juhlin ja puuhailen
Juhlin äitienpäivää mukavasti ilman sen ihmeempää. Kävin lenkillä; olen siis viimeinkin aloittanut säännöllisemmän liikkumisen. Teimme yhdessä päivällisen siten, että lapset ideoivat ja minä vain osallistuin. Alkupalaksi oli Iso-O:n tekemät quasadillat ja salaatti, pääruoaksi E:n tekemä Frettata. Jälkiruoaksi Pikku-O teki oman bravuurinsa, Brownies.
Stop and Shop-tilaaminen keskellä yötä on ollut aikamoista. Tein niin kaksi kertaa - kello soittamassa klo 0.50. Nyt kuitenkin ovat viimein lisänneet aikoja ja tilaamisen voi tehda päivällä. Edelleen kuitenkin ensimmäinen vapaa aika on 2 viikon päässä. Tilattujen tuotteiden saapumisessa on ollut ihan hirveästi ongelmia. Noin 30% joka tilauksesta jää saapumatta. Tämä on johtanut siihen, että olen tilannut useampaa eri merkkiä, jotta edes jokin saapuisi. Jauhoissa tilasin yhteensa 6 pussia, kolmea eri merkkia, ja sain 2. Tortillat ovat jääneet tulematta melkein kaksi kuukautta. Tilasin niitäkin 3 eri merkkiä ja ihan hyvän määrän jokaista. Tulivat kaikki. Nyt on sitten tortilloja tarjolla. Ruoan hinta on noussut hurjasti, osittain juuri saatavuusongelmista johtuen. En ole silti muuttanut ruokavaliotamme yhtään.
Töissä ihan todella kiva yllätys oli se, että olimme saaneet oman neurologian osastomme takaisin. Covid on tietenkin vielä läsnä sairaalassa, mutta niin hyvältä tuntui, kun jokin asia oli tuttua ja turvallista. Hyvän mielen toi lisäksi täydellisesti onnistunut aivohalvauspotilaan hoito. 80-vuotias nainen tuli nopeasti oireiden (afasia ja oikeanpuolen heikkous) alun jälkeen, sai liuotus- ja trombektomiahoidot siten, että kaikki oireet korjaantuivat ja magneettikuva muutama päivä myöhemmin oli ilman pysyviä vauriota. Hänen aviomiehensä oli puhelimen päässä (sairaalaan ei päästetä sisään ketään potilaiden mukana) ja nyyhkyttäen totesi:"Please help her, she is the love of my life". Ooh! Näin hänet Facetimella pari päivää myöhemmin, kun yhdessä potilaan kanssa otimme häneen yhteyden. Ihana papparainen.
Uutisia
Valkoisessa talossa on viimein Covid 19 tapauksia. Hyvä. Realiteettia peliin. Trump lähti lehdistötilaisuudesta yllättäen, kun kysymykset kävivät liian kiusallisiksi sanottuaan ensin kiinalaislähtöiselle reportterille, että Trumpin sijaan kysymykset pitäisi osoittaa Kiinalle. Nyt hän hehkuttaa ns. Obamagatea, jälleen totuuden aivan toiseksi muuttaen, vastaten journalistin kysymykseen, mistä rikoksesta on kyse:"You know what the crime is. The crime is very obvious to everybody. All you need to do is to read newspapers. Except yours." Aivan tavanomaisuudesta poiketen Lancetin pääkirjoitus otti poliittisesti kantaa:"Americans must put a president in the White House come January, 2021, who will understand that public health should not be guided by partisan politics". Hirveän väsyttävää on seurata politiikan liittymistä Yhdysvaltain Covid 19 suunnitelmaan. Kaksipuoluejärjestelmä polarisoi kaiken niin mustavalkoiseksi. Huoh.
Lapset tekivat ruoan eräänä iltana spontaanisti. Oli ihana tulla kotiin valmiiseen päivällispöytään ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Tuntui ihan hirveän hyvältä. Kivalta tuntui sekin, etta he olivat aika ylpeitä suorituksestaan. Syytä olikin, oli oikein hyvä ja monipuolinen pyttipannuruoka ja salaatti.
Yhteisen hetkemme aikana kuuntelimme 65 klassisen musiikin kappaletta tai oikeammin niiden teemaa, osana musiikinteorian opettelua (joo, minun valitsemani aktiviteetti). Yhdysvaltain historia-dokumentin katsoimme E:n US-History AP-testin aattoiltana (tämäkin oli minun valitsemani, heh heh). Elokuvia olemme katsoneet joinain viikonloppuiltoina (aina vuorossa olevan valitsijan mieltymysten mukaisesti) ja erilaisia pelejä pelanneet periaatteella valitsija valitsee ja muut eivät kritisoi, vaikkei omiin mieltymyksiin kuuluisikaan.
E:n meininkejä
E:lla ovat juhlapäivät menneillään, nimipäivä ja syntymäpäivä peräkkäin. Mitään hirveän ihmeellistä ei ole mahdollista tehdä ja kaverijuhlat toki jäävät tapahtumatta. Mutta kiva, että on syytä juhlaan.
E on yrittänyt saada Iso-O:n tekemään itselleen maskin toteamalla, ettei (*hänen puheestaan mukaillen) äitikään hoida sydäninfarktia vaan pyytää kardiologin paikalle. Samalla tavalla, kuulemma, hänen ei tarvitse tehdä maskia itse, koska Iso-O jo osaa sen tehdä.
AP-Chem ja AP-USHist testit ovat onnellisesti takana. Tietokoneen näyttö alkoi vilkkua vain kaksi päivää ennen. Stressitasot nousivat korkealle. Rauhoitin häntä, että hän voi hyvin ottaa minun tietokoneeni ko. käyttöön ja jättää ylimääräisen stressin pois, mutta hän ei sitkeänä halunnut antaa periksi. Monta tuntia työskenneltyään ja kokeiltuaan jos minkälaista kikkakolmosta, näyttö lakkasi vilkkumasta. Hienoa, E!
Minulle tämä tietokoneongelma tietysti oli hyvä muistutus siitä, että tietokoneilla on oma ikänsä ja että alkaa olla aika harkita uuden (uusien!) hankkimista. Aika tukalassa tilanteessa nimittäin olisimme, jos E:lla ja Iso-O:lla ei olisi koulustaan jo paljon ennen pandemian alkua annettuja tabletteja, Pikku-O:lla käytössä yllä mainittua vilkkunäyttötietokonetta ja minulla omaa läppäriani. Yhtään ei ole varaa laitteen hajoamiselle, kun kaikki olemme etätyössä. Uuden tietokoneen hankkiminen on kaukana mukavuusalueeni ulkopuolella. Samaan sarjaan kuuluu myös puhelimen hankkiminen, minkä tietysti olen läpikäynyt jo useaan otteeseen viime vuosien aikaan, ensin oman, sitten Iso-O:n ja viimeksi Pikku-O:n kanssa. E:n kohdalla yritän venyttää ja venyttää, vaikka aika selvältä näyttää, ettei niin voi pitkään tehdä. En tykkää.
Takaisin E:n kuulumisiin. Hän antoi parta-ja viiksikarvojen kasvaa ja eikä aikonut niitä leikata ennenkuin kaikki pyytävät häntä niin tekemään. Ei riittänyt, että minä olen todennut sen tarpeelliseksi ja että hän itse halusi niin tehdä. Iso-O ja Pikku-O jatkoivat sinnikkäästi toteamalla, etteivät näe partaa, eivätkä siis tarpeeksi painokkaasti pyytäneet häntä sitä ajamaan. E antoi periksi ja ajoi 'parran' pois ennen AP-testejään. Minä olin helpottunut. Häntä kyllä harmitti, etteivät pikkusisarukset muuttaneet mielipidettään.
Iso-O ompelee
Ompelukone on kovassa käytössä. Ensin lähtivät suomalaiset pussilakanat uusiokäyttöön. Syntyi monimutkainen kesämekko sekä aivan upea erivärisistä farkuista tehty shakkiruutuhattu. Nyt työn alla ovat shakkiruutuhousut. Neljä pussillista vanhoja vaatteita sekä minun kaapistani että yleisestä "odottavat Pikku-O:n kasvamista"-kasasta päätyivät hänelle ompelumateriaaliksi. Hienoa, miten hän on oppinut tekemään vaatteita täysin ilman koulusta saamaa opetusta sekä kömpelön äidin tukea. On tainnut saada kummitätinsä A:n ompelugeenin.
Pikku-O puuhailee ja keppostelee
Pikku-O teki hänkin maskin leikkaamalla suorakulmaisen kangaspalan ja laittamalla sen päätyihin lankasilmukat. Lisäksi hän alkoi virkata, oppien tosi nopeasti perussilmukat. Ompelukoneenkäyttöönkin löytyi motivaatiota, ja hän alkoi sitä oikein urakalla opetella. Syntyi pussi. Hienoa. Ompelemisen lisäksi hän sai kimmokkeen E:n ideoimasta kuulaliukurista (=mittanauha oven päältä työhuoneeseen) ja teki puupaloista oman versionsa kellarissa.
Pikku-O oli aivan mielissään, kun isoveli antoi luvan jättää Zoom-koulutapaamiset kokonaan väliin sillä verukkeella, että tietokone oli isoveljen käytössä AP-testeja varten. Yritin piipittää, että tyypille, joka muutenkin noudattaa lain kirjainta, ei sen henkeä, ei sovi liikaa antaa vapauksia, mutta turhaan. Veljet vain virnistelivät toisilleen ja antoivat ylävitoset. Veljesten välistä keppostelua. Nauratti, vaikka olisi kai pitänyt olla vihainen.
Minäkin juhlin ja puuhailen
Juhlin äitienpäivää mukavasti ilman sen ihmeempää. Kävin lenkillä; olen siis viimeinkin aloittanut säännöllisemmän liikkumisen. Teimme yhdessä päivällisen siten, että lapset ideoivat ja minä vain osallistuin. Alkupalaksi oli Iso-O:n tekemät quasadillat ja salaatti, pääruoaksi E:n tekemä Frettata. Jälkiruoaksi Pikku-O teki oman bravuurinsa, Brownies.
Stop and Shop-tilaaminen keskellä yötä on ollut aikamoista. Tein niin kaksi kertaa - kello soittamassa klo 0.50. Nyt kuitenkin ovat viimein lisänneet aikoja ja tilaamisen voi tehda päivällä. Edelleen kuitenkin ensimmäinen vapaa aika on 2 viikon päässä. Tilattujen tuotteiden saapumisessa on ollut ihan hirveästi ongelmia. Noin 30% joka tilauksesta jää saapumatta. Tämä on johtanut siihen, että olen tilannut useampaa eri merkkiä, jotta edes jokin saapuisi. Jauhoissa tilasin yhteensa 6 pussia, kolmea eri merkkia, ja sain 2. Tortillat ovat jääneet tulematta melkein kaksi kuukautta. Tilasin niitäkin 3 eri merkkiä ja ihan hyvän määrän jokaista. Tulivat kaikki. Nyt on sitten tortilloja tarjolla. Ruoan hinta on noussut hurjasti, osittain juuri saatavuusongelmista johtuen. En ole silti muuttanut ruokavaliotamme yhtään.
Töissä ihan todella kiva yllätys oli se, että olimme saaneet oman neurologian osastomme takaisin. Covid on tietenkin vielä läsnä sairaalassa, mutta niin hyvältä tuntui, kun jokin asia oli tuttua ja turvallista. Hyvän mielen toi lisäksi täydellisesti onnistunut aivohalvauspotilaan hoito. 80-vuotias nainen tuli nopeasti oireiden (afasia ja oikeanpuolen heikkous) alun jälkeen, sai liuotus- ja trombektomiahoidot siten, että kaikki oireet korjaantuivat ja magneettikuva muutama päivä myöhemmin oli ilman pysyviä vauriota. Hänen aviomiehensä oli puhelimen päässä (sairaalaan ei päästetä sisään ketään potilaiden mukana) ja nyyhkyttäen totesi:"Please help her, she is the love of my life". Ooh! Näin hänet Facetimella pari päivää myöhemmin, kun yhdessä potilaan kanssa otimme häneen yhteyden. Ihana papparainen.
Uutisia
Valkoisessa talossa on viimein Covid 19 tapauksia. Hyvä. Realiteettia peliin. Trump lähti lehdistötilaisuudesta yllättäen, kun kysymykset kävivät liian kiusallisiksi sanottuaan ensin kiinalaislähtöiselle reportterille, että Trumpin sijaan kysymykset pitäisi osoittaa Kiinalle. Nyt hän hehkuttaa ns. Obamagatea, jälleen totuuden aivan toiseksi muuttaen, vastaten journalistin kysymykseen, mistä rikoksesta on kyse:"You know what the crime is. The crime is very obvious to everybody. All you need to do is to read newspapers. Except yours." Aivan tavanomaisuudesta poiketen Lancetin pääkirjoitus otti poliittisesti kantaa:"Americans must put a president in the White House come January, 2021, who will understand that public health should not be guided by partisan politics". Hirveän väsyttävää on seurata politiikan liittymistä Yhdysvaltain Covid 19 suunnitelmaan. Kaksipuoluejärjestelmä polarisoi kaiken niin mustavalkoiseksi. Huoh.
Friday, May 8, 2020
Covid 19 - Muutoksia elämään
Iso-O:n lentojen vaihtaminen onnistui. Tuntuu hyvältä. Niin paljon huolehdin hänen lentämisestään yksinään tämän muuttuneen maailman aikaan. En toki tykännyt ajatuksesta muutenkaan, mutta Covid 19 ei tehnyt asiasta minulle helpompaa. Nyt on yksi murhe vähemmän. Hyviin uutisiin kuuluu sekin, että mikäli matkustusrajoituksia ei heinäkuulla ja elokuulla ole, pääsevat ainakin lapset Suomeen ja takaisin vanhoilla viisumeillaan. Siis vaikka Yhdysvaltain lähetystö ei olisi aukikaan. Tilanne tietysti vielä elää. Kaikenlaisia skenaarioita on ollut mielessäni kesään liittyen. Eikä pelkästään mielessäni. On nimittäin mahdollista, että Trump jatkaa maahantulokieltoa kesän yli, vaikka samaan aikaan yrittää saada koko maan apposen auki. Tulevaisuuden epävarmuus siis jatkuu, eikä se tunnu hyvältä.
Lasten elämä kotioloissa on aika rutiininomaista ilman suuria muutoksia. Pieniä modifikaatioita on heillekin tapahtunut, kun koulut muuttavat opetustaan paremmin etänä toteutettavaksi kokemuksen kertyessä ja annetun palautteen pohjalta. Yhdysvallat yleisesti alkaa höllentää rajoituksia useassa osavaltiossa, joissain aika dramaattisestikin. Meidän seudullamme kuitenkin jatketaan aika tiukasti ja hyvä niin. 6. toukokuuta Massachusettsissa tuli pakolliseksi käyttää maskia ulkonaliikkuessa, jos turvallista väliä toiseen ei pysty pitämään. Lapsille ehdotin maskin mukaan ottamista lenkille, mutta en vaadi heitä sitä naamallaan pitämään; hyvä vaan vetää suun ja nenän eteen, kun joku tulee vastaan, ettei tule turhaan hermostutettua muita ihmisiä. Ihmiset kun reagoivat eri tavoin kriisitilanteessa. Kaupassa olen itse käynyt niin harvoin kuin mahdollista ja olen käyttänyt maskia jo usean viikon ajan, joten suurta muutosta itselleni ei tästä tule.
E:n juttuja
E kävi juoksemassa kahden muun pojan kanssa 2 mailin matkan ajanotolla. Han juoksi sen ajalla 10 min 28 sekuntia, mikä on oikein hyvä henkilölle, jonka matka se ei lainkaan ole, ja joka ei varsinaisesti ole koskaan ko. matkaa juossut.
AP (Advanced Placement)-testit lähestyvät. Niihin hän on valmistautunut sekä ko. aineiden opiskelulla että tutustumalla muuttuneeseen testijärjestelyyn. Ne tehdään nyt kotona koulun sijaan, luonnollisesti. Hän on myös jatkanut sähköpostiviestien laatimista eri yliopistojen valmentajille ja selvästi käy läpi ajatuksia tulevaisuuteensa liittyen. Niin moni ala kiinnostaa. Itse kamppailen sen tosiasian kanssa, että E on lähdössä omilleen vuoden päästä. Ihan hirveän iso juttu minulle!
Saylor ja Kriti ilmestyivät takaovellemme ja ottivat E:n mukaansa pienelle kävelyretkelle. E pukeutui ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen johonkin muuhun kuin urheiluvaatteisiin tai collegehousuihin. Hän oli siitä aika mielessään.
Iso-O:n juttuja
Iso-O:n koulutehtävä oli katsoa Shakespearen Romeo and Juliet-esitys, kokonaan kirjan pohjalta tehty, lähes kolmituntinen näytelmä, Youtubesta löytyvä. Hän valitsi sen yhteiseksi aktiviteetiksemme. Oli niin vaikeaa kieltä, että sekä minun että Pikku-O:n oli vaikea ymmärtää. Sovin, että tunnin verran katsomme yhdessä; hän jatkoi sen itse loppuun. Kirjan lukeminen ja analysointi kuuluu Freshman-vuoden englannin vaatimuksiin. E kritisoi tapaa, jonka Iso-O:n opettaja otti; he kun menivät kirjan läpi jakso kerrallaan. En välttämättä ole E:n kanssa samaa mieltä. Iso-O tuli käyneeksi kirjan läpi pitämällä sitä kädessään ja seuratessaan dialogia kirjasta samanaikaisesti. Nyt hänellä on kokonaiskäsitys juonesta.
International Cuisine-tehtäviin kuuluu parin viikon välein ruoan tekeminen ja raportoiminen kuvin ja tekstein. Sekä siihen liittyen että välillä spontaanistikin Iso-O ja erityisesti E ovat ottaneet vetovastuun päivällisestä silloin tällöin. Mukava niin. Silloin, kun niin tapahtuu, annan täysin vapaat kädet. Menen itse rooliin "pilkon ja silppuan" tai "teen salaatin ja katan pöydän".
Pikku-O:n juttuja
Pikku-O tekee itselleen käyrää ruutupaperille siitä, kuinka nopeasti hän juoksee Cold Spring Park-lenkin. E antoi hänelle palautetta, että lenkillä käymisen kuuluisi tuntua hyvältä eikä sellaiselta suorittamiselta, mutta pääasia on, että hän käy.
Hän leikkasi itselleen uuden otsatukan ja suunnitteli ryhtyvänsä täysin kaljuksi. Yön yli nukuttuaan mieli onneksi kuitenkin muuttui, mutta lyhyeksi hänen tukkansa leikkurilla vedimme. Otsatukan leikkaamisesta johtuen ei muuta vaihtoehtoa oikein ollutkaan.
Minun juttujani
Minua on vuosien(!) ajan harmittanut oman google-tilini muuttuminen italiankieliseksi. Ei kaikilta osin, mikä on tehnyt siitä vieläkin kummallisempaa, ja toisaalta mahdollistanut sen, että olen tiliä onnistunut niin pitkään käyttämään. Olen yrittänyt monenlaisia muutoksia tilin asetuksiin siinä onnistumatta. Luovutin jo jokin aika sitten. Kun jälleen sain linkkiä klikatessani ilmoituksen italiaksi, kiinnostui vieressäni tuolloin istunut E asiasta. Hän otti tietokoneen minulta, meni asetuksiin, ja vaihtoi kielen onnistuneesti. Vuosien harmittelu ratkesi alle minuutissa. En ole täysin aloittelija tietokoneiden ja elektronisten laitteiden kanssa, mutta tämä ei saanut minua tuntemaan itseäni varsinaiseksi tietokoneasiantuntijaksi.
Viimeisin päivystysjaksoni loppui juuri ja sujui rutiinilla. Neurologian klinikka oli saanut lahjoituksena ommeltuja myssyjä ja maskeja. Normaalivarustukseeni kuuluukin nyt myssy, joka peittää hiukset, pleksimuovi, joka peittää kasvot otsalta aina leuan alle sekä kertakäyttöinen maski suun edessä (kuva). Covid-19 alueelle mennessäni lisäksi tulevat koko kehon peittävä essu sekä kertakäyttöhanskat. Kommunikointi potilaiden kanssa on hankalampaa, koska kehonkieli puuttuu kokonaan ja äänikin tulee kuin haudan takaa. Jotain positiivistakin on tapahtumassa. Sairaalalla Code Rockyn lisäksi nyt soi myös Code Sunshine. Sillä huomioidaan Covid
19 potilaan onnistunut ekstubaatio eli hengitysputken poisotto. Kiva, sillä yhden tutkimuksen
mukaan 88% intuboiduista ei selvinnyt.
Todella amerikkalainen juttu myös tapahtui viikolla. Kesken työpäivän tuli ilmoitus, että Boston Bruinsin virallinen Yhdysvaltain kansallishymnin ihan joka ottelun alussa laulava Todd Angilly laulaa ko. hymnin sairaalan etuovella. Niin tapahtui. Sen jälkeen lähiseudun kaikki ambulanssit, poliisiautot ja paloautot ajoivat sairaalan ohi vilkut ja sireenit päällä sairaalatyöntekijoiden kunnioittamiseksi. Kun tehdään, tehdään isosti ja suurieleisesti. Itseäni tilanne huvitti.
Yhteisiä juttujamme
Grillikausi julistettiin alkaneeksi toukokuun 2. päivä, kun viimein oli minulle sopiva keli, aurinkoista ja tarpeeksi lämmintä, yli +20*C. Pikku-O:n kanssa laitoimme kesäkalusteet valmiiksi ja minä siivosin grillin hämähäkinseiteistä ja muusta roskasta puhtaaksi. Söimme Hotdogeja sekä nakki- että tofuversioina.
Kävelyretki Pikku-O:n kanssa Cold Spring Parkin ympäri oli iloinen yllätys. Puisto oli parin viikon ajan suljettuna remontin johdosta. Kun kuulin Pikku-O:lta, että yli puolet kävelypolusta on vedetty soralle, olin harmistunut. Se oli kuitenkin itseasiassa tehty todella hyvin, ja on edelleen tai jopa paremmin juostavissa piikkareilla. Tämä on oikein hyvä, sillä puisto on ainakin Southin, mutta mahdollisesti myös Northin kotipuisto Crosscountry-juoksukisoissa syksyisin.
Päivällisten jälkeiset sessiot ovat olleet monipuolisia. Valitsemani Mindfullnes Relaxation meni 15 minuutin mittaiseksi nauramiseksi. Nidra Yoga - E:n koulutehtävä - sen sijaan onnistui rentouttamaan kaikki 35 minuutin ajaksi. Romeo and Juliet, kuten yllä mainitsin, haastoi kaikkia vanhan englannin maailmaan. Olipa kerran elämä-sarjan virusjakson katsoimme alkuperaiskielellä ranskaksi, ja E oli ihan tosi mielissään sen nostalgisuuden johdosta. Mölkky-peliä pelasimme ensimmäisen ulkonasyömisen jälkeen. Ja lautapelien pelaaminen on jatkunut tunteikkaasti; häviäminen ei selvästi ole aina helppoa.
Kelit jatkuvat vaihtelevina. Liian lämmin ei ole, eikä hetkeen tule, 9-22*C tulevalle parille viikolle luvattu. Luonto kyllä muuttui ihan yhtäkkisesti vihreäksi. Näyttää tosi nätiltä. Paljon on hyvää elämässäni.
Lasten elämä kotioloissa on aika rutiininomaista ilman suuria muutoksia. Pieniä modifikaatioita on heillekin tapahtunut, kun koulut muuttavat opetustaan paremmin etänä toteutettavaksi kokemuksen kertyessä ja annetun palautteen pohjalta. Yhdysvallat yleisesti alkaa höllentää rajoituksia useassa osavaltiossa, joissain aika dramaattisestikin. Meidän seudullamme kuitenkin jatketaan aika tiukasti ja hyvä niin. 6. toukokuuta Massachusettsissa tuli pakolliseksi käyttää maskia ulkonaliikkuessa, jos turvallista väliä toiseen ei pysty pitämään. Lapsille ehdotin maskin mukaan ottamista lenkille, mutta en vaadi heitä sitä naamallaan pitämään; hyvä vaan vetää suun ja nenän eteen, kun joku tulee vastaan, ettei tule turhaan hermostutettua muita ihmisiä. Ihmiset kun reagoivat eri tavoin kriisitilanteessa. Kaupassa olen itse käynyt niin harvoin kuin mahdollista ja olen käyttänyt maskia jo usean viikon ajan, joten suurta muutosta itselleni ei tästä tule.
E:n juttuja
E kävi juoksemassa kahden muun pojan kanssa 2 mailin matkan ajanotolla. Han juoksi sen ajalla 10 min 28 sekuntia, mikä on oikein hyvä henkilölle, jonka matka se ei lainkaan ole, ja joka ei varsinaisesti ole koskaan ko. matkaa juossut.
AP (Advanced Placement)-testit lähestyvät. Niihin hän on valmistautunut sekä ko. aineiden opiskelulla että tutustumalla muuttuneeseen testijärjestelyyn. Ne tehdään nyt kotona koulun sijaan, luonnollisesti. Hän on myös jatkanut sähköpostiviestien laatimista eri yliopistojen valmentajille ja selvästi käy läpi ajatuksia tulevaisuuteensa liittyen. Niin moni ala kiinnostaa. Itse kamppailen sen tosiasian kanssa, että E on lähdössä omilleen vuoden päästä. Ihan hirveän iso juttu minulle!
Saylor ja Kriti ilmestyivät takaovellemme ja ottivat E:n mukaansa pienelle kävelyretkelle. E pukeutui ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen johonkin muuhun kuin urheiluvaatteisiin tai collegehousuihin. Hän oli siitä aika mielessään.
Iso-O:n juttuja
Iso-O:n koulutehtävä oli katsoa Shakespearen Romeo and Juliet-esitys, kokonaan kirjan pohjalta tehty, lähes kolmituntinen näytelmä, Youtubesta löytyvä. Hän valitsi sen yhteiseksi aktiviteetiksemme. Oli niin vaikeaa kieltä, että sekä minun että Pikku-O:n oli vaikea ymmärtää. Sovin, että tunnin verran katsomme yhdessä; hän jatkoi sen itse loppuun. Kirjan lukeminen ja analysointi kuuluu Freshman-vuoden englannin vaatimuksiin. E kritisoi tapaa, jonka Iso-O:n opettaja otti; he kun menivät kirjan läpi jakso kerrallaan. En välttämättä ole E:n kanssa samaa mieltä. Iso-O tuli käyneeksi kirjan läpi pitämällä sitä kädessään ja seuratessaan dialogia kirjasta samanaikaisesti. Nyt hänellä on kokonaiskäsitys juonesta.
International Cuisine-tehtäviin kuuluu parin viikon välein ruoan tekeminen ja raportoiminen kuvin ja tekstein. Sekä siihen liittyen että välillä spontaanistikin Iso-O ja erityisesti E ovat ottaneet vetovastuun päivällisestä silloin tällöin. Mukava niin. Silloin, kun niin tapahtuu, annan täysin vapaat kädet. Menen itse rooliin "pilkon ja silppuan" tai "teen salaatin ja katan pöydän".
Pikku-O:n juttuja
Pikku-O tekee itselleen käyrää ruutupaperille siitä, kuinka nopeasti hän juoksee Cold Spring Park-lenkin. E antoi hänelle palautetta, että lenkillä käymisen kuuluisi tuntua hyvältä eikä sellaiselta suorittamiselta, mutta pääasia on, että hän käy.
Hän leikkasi itselleen uuden otsatukan ja suunnitteli ryhtyvänsä täysin kaljuksi. Yön yli nukuttuaan mieli onneksi kuitenkin muuttui, mutta lyhyeksi hänen tukkansa leikkurilla vedimme. Otsatukan leikkaamisesta johtuen ei muuta vaihtoehtoa oikein ollutkaan.
Minun juttujani
Minua on vuosien(!) ajan harmittanut oman google-tilini muuttuminen italiankieliseksi. Ei kaikilta osin, mikä on tehnyt siitä vieläkin kummallisempaa, ja toisaalta mahdollistanut sen, että olen tiliä onnistunut niin pitkään käyttämään. Olen yrittänyt monenlaisia muutoksia tilin asetuksiin siinä onnistumatta. Luovutin jo jokin aika sitten. Kun jälleen sain linkkiä klikatessani ilmoituksen italiaksi, kiinnostui vieressäni tuolloin istunut E asiasta. Hän otti tietokoneen minulta, meni asetuksiin, ja vaihtoi kielen onnistuneesti. Vuosien harmittelu ratkesi alle minuutissa. En ole täysin aloittelija tietokoneiden ja elektronisten laitteiden kanssa, mutta tämä ei saanut minua tuntemaan itseäni varsinaiseksi tietokoneasiantuntijaksi.
Viimeisin päivystysjaksoni loppui juuri ja sujui rutiinilla. Neurologian klinikka oli saanut lahjoituksena ommeltuja myssyjä ja maskeja. Normaalivarustukseeni kuuluukin nyt myssy, joka peittää hiukset, pleksimuovi, joka peittää kasvot otsalta aina leuan alle sekä kertakäyttöinen maski suun edessä (kuva). Covid-19 alueelle mennessäni lisäksi tulevat koko kehon peittävä essu sekä kertakäyttöhanskat. Kommunikointi potilaiden kanssa on hankalampaa, koska kehonkieli puuttuu kokonaan ja äänikin tulee kuin haudan takaa. Jotain positiivistakin on tapahtumassa. Sairaalalla Code Rockyn lisäksi nyt soi myös Code Sunshine. Sillä huomioidaan Covid
19 potilaan onnistunut ekstubaatio eli hengitysputken poisotto. Kiva, sillä yhden tutkimuksen
mukaan 88% intuboiduista ei selvinnyt. Todella amerikkalainen juttu myös tapahtui viikolla. Kesken työpäivän tuli ilmoitus, että Boston Bruinsin virallinen Yhdysvaltain kansallishymnin ihan joka ottelun alussa laulava Todd Angilly laulaa ko. hymnin sairaalan etuovella. Niin tapahtui. Sen jälkeen lähiseudun kaikki ambulanssit, poliisiautot ja paloautot ajoivat sairaalan ohi vilkut ja sireenit päällä sairaalatyöntekijoiden kunnioittamiseksi. Kun tehdään, tehdään isosti ja suurieleisesti. Itseäni tilanne huvitti.
Yhteisiä juttujamme
Grillikausi julistettiin alkaneeksi toukokuun 2. päivä, kun viimein oli minulle sopiva keli, aurinkoista ja tarpeeksi lämmintä, yli +20*C. Pikku-O:n kanssa laitoimme kesäkalusteet valmiiksi ja minä siivosin grillin hämähäkinseiteistä ja muusta roskasta puhtaaksi. Söimme Hotdogeja sekä nakki- että tofuversioina.
Kävelyretki Pikku-O:n kanssa Cold Spring Parkin ympäri oli iloinen yllätys. Puisto oli parin viikon ajan suljettuna remontin johdosta. Kun kuulin Pikku-O:lta, että yli puolet kävelypolusta on vedetty soralle, olin harmistunut. Se oli kuitenkin itseasiassa tehty todella hyvin, ja on edelleen tai jopa paremmin juostavissa piikkareilla. Tämä on oikein hyvä, sillä puisto on ainakin Southin, mutta mahdollisesti myös Northin kotipuisto Crosscountry-juoksukisoissa syksyisin.
Päivällisten jälkeiset sessiot ovat olleet monipuolisia. Valitsemani Mindfullnes Relaxation meni 15 minuutin mittaiseksi nauramiseksi. Nidra Yoga - E:n koulutehtävä - sen sijaan onnistui rentouttamaan kaikki 35 minuutin ajaksi. Romeo and Juliet, kuten yllä mainitsin, haastoi kaikkia vanhan englannin maailmaan. Olipa kerran elämä-sarjan virusjakson katsoimme alkuperaiskielellä ranskaksi, ja E oli ihan tosi mielissään sen nostalgisuuden johdosta. Mölkky-peliä pelasimme ensimmäisen ulkonasyömisen jälkeen. Ja lautapelien pelaaminen on jatkunut tunteikkaasti; häviäminen ei selvästi ole aina helppoa.
Kelit jatkuvat vaihtelevina. Liian lämmin ei ole, eikä hetkeen tule, 9-22*C tulevalle parille viikolle luvattu. Luonto kyllä muuttui ihan yhtäkkisesti vihreäksi. Näyttää tosi nätiltä. Paljon on hyvää elämässäni.
Subscribe to:
Posts (Atom)