En ole pääsemässä kesällä Suomeen. Kesälle saa ottaa kaksi viikkoa lomaa, mutta takaisin tullessa pitäisi olla karanteenissa kaksi viikkoa - ja oletan, että Suomessa on sama sääntö - ja kaikenlainen matkustaminen on työpaikan puolelta "strongly discouraged" - joten en ole mihinkään menossa. Lasten osalla tilanne vielä elää. Edelleen CDC:n sivujen mukaan Yhdysvaltoihin ei ole asiaa monesta Euroopan maasta, Suomi mukaan lukien. Icelandairin kohdalla positiivinen asia on se, että liput saa siirrettyä eteenpäin ilman eri kuluja. Se helpottaa hieman tunnelmiani. E:n olisi hyvä päästä Suomeen, sillä ainakin toistaiseksi yleisurheilun SM-kilpailut ovat tapahtumassa elokuun alussa. Hän saisi niissä hyvän mahdollisuuden juosta virallisen ajan sekä 800-metrillä että 1500-metrillä. Molemmista olisi paljon hyötyä jatko-opintoihin hakiessa nyt, kun viimeinen mahdollisuus näyttää (Outdoor Season juniori vuonna) vietiin pois. Ihan todella vaikea on ollut löytää luotettavaa tietoa sekä Suomen että Yhdysvaltain tiedoista ja rajoitteista. Ehkä siksi, että tietoa ei ole viranomaisillakaan. Oletan.
Hirveä riita ja meteli syntyi, kun katsoimme 30 minuutin kestoisen musiikinteorian yleiskatsauksen (jälleen minua saa syyttää aktiviteetin valinnasta). E provosoitui, kun hän ei ymmärtänyt mitään ja pikkusisaruksilla oli olevinaan jonkinlainen peruskäsitys, sillä he ovat olleet isoveljeään aktiivisempia kuorossa ja bändissä. Tilanne eskaloitui yli tunnin mittaiseksi huutosodaksi kaikkien välillä. Minun piti tapojeni vastaisesti huutaa täysillä metelin yli, jotta sain oman mielipiteeni kulloisestakin erimielisyydestä esiin. Se tosin sitten kyllä puhdisti ilmaa - jokainen sai ulos harmittavat asiansa - iso osa ei liittynyt musiikinteoriaan mitenkään. Hyvä niin. En ehkä kuitenkaan sellaiseksi aktiviteettiani valinnut. Tarkoitukseni oli yleissivistää nuorisoa alalla, joka on täkäläisen kouluopetuksen kohdalla jäänyt ns. lastenkenkiin. Muutoin hetkemme ovat jatkuneet vähemmän tunteikkaasti; tosin yhteisen tekemisen keksiminen on vuorossa olevalle selvästi suuri henkinen ponnistus. Silti jatkamme. Tälläinen aika ei tule enää koskaan tulevaisuudessa eteen.
E sai 30 sähköpostiviestiä lähtemään yliopistojen juoksuvalmentajille työskenneltyään niiden parissa usean viikon ajan. Hän selvästi tarvitsi ajan tullakseen tähän pisteeseen. Vastauksia alkoi tulla jo ensimmäisenä iltana. Jokaisen viestin avaaminen on jännittävää ja jokaiseen vastaamiseen kuluu aikaa. Olemme palanneet rutiiniimme - istumme vierekkäin olohuoneen sohvalla, E kirjoittaa viestejä ja aika ajoin pyytää minulta apua <3 ehdotukseni useimmiten kuitenkin hyläten. Yhden sessiomme aikaan sain melko jäätävän palautteen:"Haluan, että viesti kuulostaa teini-ikäisen pojan, eikä keski-ikäisen naisen kirjoittamalta". Hmm. Jännää aikaa. Muutama valmentaja on soittanut E:lle ja yksi yliopisto jopa tarjosi paikkaa joukkueessaan, mikä on tietysti aika iso juttu.
Lauloimme E:lle syntymäpäiväaamuna. Kysyin kyllä edellisenä päivänä, onko laulaminen sallittua ja mikä aika siihen olisi sovelias. Hän hyväksyi laulamisen, mutta toivoi sen tapahtuvan vasta klo 9 (kompromissi). Iso-O piti herättää. Koska tilanne oli varmistettu etukäteen, E heräsi hyvällä tuulella, vaikka Iso-O:n ensimmäinen huoli oli, että E hermostuu, kun herätämme (arkiaamuna!) niin aikaisin. Koulupäivän loputtua meillä oli hampurilaisateria sekä mansikka-suklaa-kermakakku. Iso-O teki E:lle lahjaksi hänen toivomastaan kankaasta maskin ja Pikku-O antoi sekä ompelemansa pussin että 20 dollarin setelin muovimunassa. Tämän viimeisen kyllä minä torpeedoin. Ihana ajatus toki pikkuveljeltä.
Iso-O kävi ensin Marthan, seuraavana päivänä Marthan ja Soleilin kanssa picnicilla maskit päällä ja omilla pyyhkeillä kaksi metriä toisistaan 3 tuntia istuen. Kotiin hän toi vähintään yhden punkin hiuksissaan. Todennäköisimmin enemmän.Yäk! Kelien ollessa kesäisiä, on hän lisäksi uinut Crystal Laken laidalta toiselle siten, että ensimmäisellä kerralla Martha ja siskonsa Sarah olivat kanootin kanssa vierellä, toisella kerralla ihan vain itsekseen.
Iso-O:n ompeluharrastuksesta johtuen yläkerran aula ja sen johdosta rappuset ja ala-aula olivat täynnä pieniä langanpalasia muutama päivä suursiivouksen jälkeen. E kutsuu Iso-O:a nimellä "Trump Administration", tarkoittaen tällä sitä, että viivästyttämällä väistämätöntä (lue, imuroimalla yläaulan heti sotkun synnyttyä), jälkien siivoaminen on paljon vaativampaa ja pitkäkestoisempaa.
Pikku-O on jo 6. Harry Potter kirjassa. Hienoa. Harmittaa tosin jo valmiiksi, ettei mene kauan ennenkuin hän on taas tilanteessa, jossa luettavaa "ei löydy". Kirjasto, joka on eksponentiaalisesti moninkertaistanut elektronista tarjontaansa, on lähitulevaisuudessa aukeamassa fyysisten kirjojen lainaamiselle siten, että tiettynä, sovittuna aikana voi käydä hakemassa oman ennalta tilatun kirjapinonsa. Tästä toivottavasti tulee Pikku-O:lle ratkaisu. Elektronisiin kirjoihin en nimittäin häntä kannusta.
Pikku-O heräsi eräänä sunnuntaiaamuna klo 9, mikä on erittäin myöhään hänelle, sillä normaalisti hän on tikkana pystyssä viimeistään klo 8, ja ensimmäisenä kommenttinaan minulle totesi haluavansa silmälasit. Toive yllätti minut ja huolestuin, että hänellä on hankaluuksia joko lukea tai nähdä 'taululle'. Ei, hänen näkönsä on kuulemma hyvä. Hän vain ajatteli, että lasit näyttäisivät hyviltä.
Lämmöt laitoin pois 20.5. illasta siksi, että yötkin
pysyvät tarpeeksi lämpiminä. Tai no, melkein kaikki yöt. Aamusta 21.5. oli aika rapsakkaa. Erittäin harmillisesti kylmät yöt ovat aiheuttaneet sen, että olemme nähneet hiiren keittiössä usean kerran. Lämpenevät kelit toivottavasti korjaavat tämän, mutta ylimääräinen harmi tämä on. Löysimme myös kuolleen ja palasiksi raadellun pupun autotallin oven edestä. Pojat kaivoivat maskit päällä kuopan ja
hautasivat pupunjäänteet aiemmin haudatun opossumin viereen. Takapihamme alkaa kohta olla varsinainen "Pet Cemetary". Hui!
Laskiaispullia ja munkkeja tein väärään aikaan vuodesta, mutta kukapa sen 'väärän' määrittelee. Munkit eivät maistuneet muille kuin Pikku-O:lle, eivätkä hänellekään ylimäärin, vaikka onnistuivat mielestäni aika hyvin. Pikku-O teki taas brownies-suklaakakkua. Herkuttelustamme on tullut yleisempää karanteenin aikaan. Sain toisenlaista herkuttelua ajatellen ystäväperheeltämme itselleni kylmän yllätyksen - neljä tölkkiä Vermontin Alchemist Breweryn Heady Topper-olutta. Nam.
Töissä on jollain tapaa 'normaalimpaa', vaikka maskit, silmäsuojukset ja hiussuojat kuuluvatkin edelleen normaalivarustukseen. Tulin valituksi New Balancen lahjoittamien 500 lenkkariparin yhdeksi vastaanottajaksi ja sain Fresh Foam 1365-kengät. Ilahdutti aika paljon. Jatkamme tällä erää 4+3 päivystysjakoa enää parin viikon ajan ja siirrymme sitten normaaliin viikko päivystäjänä, viikko vapaalla, kaksi viikkoa poliklinikalla systeemiin. Poliklinikka tosin jatkuu erilaisena, eräänlaisena virtuaalin ja 'normaalin' hybridinä. Noin puolet päivistä ilmeisesti voin edelleen tehdä etenä. Tämä on vielä muotoutumassa ja selvinnee lähitulevaisuudessa.
Uutispuolella tietysti jatkuu Covid 19-asioiden setviminen, sillä Yhdysvallat ylitti 100 000 kuolleen rajan useampi päivä ennen kesäkuun alkua. Trump kertoi käyttävänsä hydroksiklorokiinia, oli aloittanut suunnilleen samaan aikaan, kun Covid saavutti White Housen. Aikamoinen pommi tuo oli jälleen. Samoin hän kieltaytyy käyttämästä maskia, millä on suora vaikutus moniin ihmisiin. Maskin käyttämisestä on tullut poliittisesti jakava asia; maskin käyttäminen nähdään heikkoutena ja yksilönvapautta riistävänä asiana konservatiivipiireissä. Demokraattien ehdokas Biden on hänkin aiheuttanut - taas - uutispommin todetessaan, että mikäli tummaihoisen on vaikea päättää hänen ja Trumpin välillä, ko. tummaihoinen ei ole tummaihoinen ("you ain't black"). Huoh! Olisiko mitenkään mahdollista saada ihan kokonaan uudet ehdokkaat.
Covid 19 asioiden lisäksi uutisiin on mahtunut kaksi huomattavaa muuta tapahtumaa viime aikoina. Ensimmäinen tapahtui Georgiassa, jossa kolme valkoihoista miestä otti ohjat omiin käsiinsa ja ampui lenkillä olleen tummaihoisen Ahmaud Arberyn syyttäen perusteettomasti häntä rakenteilla olevan talon tavaroiden varastamisesta. Nämä kolme miestä pidatettiin vasta, kun video tapahtumasta ilmestyi sosiaaliseen mediaan, yli kaksi kuukautta tapahtuman jälkeen. Toinen uutistapahtuma on vielä meneillään. George Floyd, tummaihoinen mies, pidätettiin valkoihoisen poliisin toimesta tavalla, jonka johdosta hän kuoli. Video vahvistaa, että poliisi tappoi hänet pitämällä polveaan hänen kaulallaan usean minuutin ajan jättäen huomiotta sekä pidätetyn itsensä ("I can't breathe") että silminnäkijöiden vetoomukset hänen pelastamisekseen. Tämä on johtanut laajoihin mielenosoituksiin, jotka ovat muodostuneet väkivaltaisiksi. Yhdysvallat on hurjan jakautunut maa, ja eri puolet näyttävät jatkuvasti vain ajautuvan kauemmaksi toisistaan. Surullista!
No comments:
Post a Comment