Covid 19 - Toukokuun alkupuolta

Toukokuun alkupuoli on ollut ilmoiltaan vaihteleva. Lunta satoi taas 9. toukokuuta. Ei sentään jäänyt maahan, mutta kuitenkin. Lämmityslaskut ovat jatkuneet suurina, paljon normaalia pidempään. Suunnittelen tosin lämmityksen poislaittamista viikon lopulla - nyt pitäisi viimein lähteä oikeasti lämpenemään. Talvirenkaidenvaihto viimein onnistui 14. toukokuuta - pari kuukautta normaalia myöhemmin sekin.

Lapset tekivat ruoan eräänä iltana spontaanisti. Oli ihana tulla kotiin valmiiseen päivällispöytään ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Tuntui ihan hirveän hyvältä. Kivalta tuntui sekin, etta he olivat aika ylpeitä suorituksestaan. Syytä olikin, oli oikein hyvä ja monipuolinen pyttipannuruoka ja salaatti.

Yhteisen hetkemme aikana kuuntelimme 65 klassisen musiikin kappaletta tai oikeammin niiden teemaa, osana musiikinteorian opettelua (joo, minun valitsemani aktiviteetti). Yhdysvaltain historia-dokumentin katsoimme E:n US-History AP-testin aattoiltana (tämäkin oli minun valitsemani, heh heh). Elokuvia olemme katsoneet joinain viikonloppuiltoina (aina vuorossa olevan valitsijan mieltymysten mukaisesti) ja erilaisia pelejä pelanneet periaatteella valitsija valitsee ja muut eivät kritisoi, vaikkei omiin mieltymyksiin kuuluisikaan.

E:n meininkejä
E:lla ovat juhlapäivät menneillään, nimipäivä ja syntymäpäivä peräkkäin. Mitään hirveän ihmeellistä ei ole mahdollista tehdä ja kaverijuhlat toki jäävät tapahtumatta. Mutta kiva, että on syytä juhlaan. 

E on yrittänyt saada Iso-O:n tekemään itselleen maskin toteamalla, ettei (*hänen puheestaan mukaillen) äitikään hoida sydäninfarktia vaan pyytää kardiologin paikalle. Samalla tavalla, kuulemma, hänen ei tarvitse tehdä maskia itse, koska Iso-O jo osaa sen tehdä.

AP-Chem ja AP-USHist testit ovat onnellisesti takana. Tietokoneen näyttö alkoi vilkkua vain kaksi päivää ennen. Stressitasot nousivat korkealle. Rauhoitin häntä, että hän voi hyvin ottaa minun tietokoneeni ko. käyttöön ja jättää ylimääräisen stressin pois, mutta hän ei sitkeänä halunnut antaa periksi. Monta tuntia työskenneltyään ja kokeiltuaan jos minkälaista kikkakolmosta, näyttö lakkasi vilkkumasta. Hienoa, E!

Minulle tämä tietokoneongelma tietysti oli hyvä muistutus siitä, että tietokoneilla on oma ikänsä ja että alkaa olla aika harkita uuden (uusien!) hankkimista. Aika tukalassa tilanteessa nimittäin olisimme, jos E:lla ja Iso-O:lla ei olisi koulustaan jo paljon ennen pandemian alkua annettuja tabletteja, Pikku-O:lla käytössä yllä mainittua vilkkunäyttötietokonetta ja minulla omaa läppäriani. Yhtään ei ole varaa laitteen hajoamiselle, kun kaikki olemme etätyössä. Uuden tietokoneen hankkiminen on kaukana mukavuusalueeni ulkopuolella. Samaan sarjaan kuuluu myös puhelimen hankkiminen, minkä tietysti olen läpikäynyt jo useaan otteeseen viime vuosien aikaan, ensin oman, sitten Iso-O:n ja viimeksi Pikku-O:n kanssa. E:n kohdalla yritän venyttää ja venyttää, vaikka aika selvältä näyttää, ettei niin voi pitkään tehdä. En tykkää.

Takaisin E:n kuulumisiin. Hän antoi parta-ja viiksikarvojen kasvaa ja eikä aikonut niitä leikata ennenkuin kaikki pyytävät häntä niin tekemään. Ei riittänyt, että minä olen todennut sen tarpeelliseksi ja että hän itse halusi niin tehdä. Iso-O ja Pikku-O jatkoivat sinnikkäästi toteamalla, etteivät näe partaa, eivätkä siis tarpeeksi painokkaasti pyytäneet häntä sitä ajamaan. E antoi periksi ja ajoi 'parran' pois ennen AP-testejään. Minä olin helpottunut. Häntä kyllä harmitti, etteivät pikkusisarukset muuttaneet mielipidettään.

Iso-O ompelee
Ompelukone on kovassa käytössä. Ensin lähtivät suomalaiset pussilakanat uusiokäyttöön. Syntyi monimutkainen kesämekko sekä aivan upea erivärisistä farkuista tehty shakkiruutuhattu. Nyt työn alla ovat shakkiruutuhousut. Neljä pussillista vanhoja vaatteita sekä minun kaapistani että yleisestä "odottavat Pikku-O:n kasvamista"-kasasta päätyivät hänelle ompelumateriaaliksi. Hienoa, miten hän on oppinut tekemään vaatteita täysin ilman koulusta saamaa opetusta sekä kömpelön äidin tukea. On tainnut saada kummitätinsä A:n ompelugeenin.

Pikku-O puuhailee ja keppostelee
Pikku-O teki hänkin maskin leikkaamalla suorakulmaisen kangaspalan ja laittamalla sen päätyihin lankasilmukat. Lisäksi hän alkoi virkata, oppien tosi nopeasti perussilmukat. Ompelukoneenkäyttöönkin löytyi motivaatiota, ja hän alkoi sitä oikein urakalla opetella. Syntyi pussi. Hienoa. Ompelemisen lisäksi hän sai kimmokkeen E:n ideoimasta kuulaliukurista (=mittanauha oven päältä työhuoneeseen) ja teki puupaloista oman versionsa kellarissa.

Pikku-O oli aivan mielissään, kun isoveli antoi luvan jättää Zoom-koulutapaamiset kokonaan väliin sillä verukkeella, että tietokone oli isoveljen käytössä AP-testeja varten. Yritin piipittää, että tyypille, joka muutenkin noudattaa lain kirjainta, ei sen henkeä, ei sovi liikaa antaa vapauksia, mutta turhaan. Veljet vain virnistelivät toisilleen ja antoivat ylävitoset. Veljesten välistä keppostelua. Nauratti, vaikka olisi kai pitänyt olla vihainen.

Minäkin juhlin ja puuhailen
Juhlin äitienpäivää mukavasti ilman sen ihmeempää. Kävin lenkillä; olen siis viimeinkin aloittanut säännöllisemmän liikkumisen. Teimme yhdessä päivällisen siten, että lapset ideoivat ja minä vain osallistuin. Alkupalaksi oli Iso-O:n tekemät quasadillat ja salaatti, pääruoaksi E:n tekemä Frettata. Jälkiruoaksi Pikku-O teki oman bravuurinsa, Brownies.

Stop and Shop-tilaaminen keskellä yötä on ollut aikamoista. Tein niin kaksi kertaa - kello soittamassa klo 0.50. Nyt kuitenkin ovat viimein lisänneet aikoja ja tilaamisen voi tehda päivällä. Edelleen kuitenkin ensimmäinen vapaa aika on 2 viikon päässä. Tilattujen tuotteiden saapumisessa on ollut ihan hirveästi ongelmia. Noin 30% joka tilauksesta jää saapumatta. Tämä on johtanut siihen, että olen tilannut useampaa eri merkkiä, jotta edes jokin saapuisi. Jauhoissa tilasin yhteensa 6 pussia, kolmea eri merkkia, ja sain 2. Tortillat ovat jääneet tulematta melkein kaksi kuukautta. Tilasin niitäkin 3 eri merkkiä ja ihan hyvän määrän jokaista. Tulivat kaikki. Nyt on sitten tortilloja tarjolla. Ruoan hinta on noussut hurjasti, osittain juuri saatavuusongelmista johtuen. En ole silti muuttanut ruokavaliotamme yhtään.

Töissä ihan todella kiva yllätys oli se, että olimme saaneet oman neurologian osastomme takaisin. Covid on tietenkin vielä läsnä sairaalassa, mutta niin hyvältä tuntui, kun jokin asia oli tuttua ja turvallista. Hyvän mielen toi lisäksi täydellisesti onnistunut aivohalvauspotilaan hoito. 80-vuotias nainen tuli nopeasti oireiden (afasia ja oikeanpuolen heikkous) alun jälkeen, sai liuotus- ja trombektomiahoidot siten, että kaikki oireet korjaantuivat ja magneettikuva muutama päivä myöhemmin oli ilman pysyviä vauriota. Hänen aviomiehensä oli puhelimen päässä (sairaalaan ei päästetä sisään ketään potilaiden mukana) ja nyyhkyttäen totesi:"Please help her, she is the love of my life". Ooh! Näin hänet Facetimella pari päivää myöhemmin, kun yhdessä potilaan kanssa otimme häneen yhteyden. Ihana papparainen.

Uutisia
Valkoisessa talossa on viimein Covid 19 tapauksia. Hyvä. Realiteettia peliin. Trump lähti lehdistötilaisuudesta yllättäen, kun kysymykset kävivät liian kiusallisiksi sanottuaan ensin kiinalaislähtöiselle reportterille, että Trumpin sijaan kysymykset pitäisi osoittaa Kiinalle. Nyt hän hehkuttaa ns. Obamagatea, jälleen totuuden aivan toiseksi muuttaen, vastaten journalistin kysymykseen, mistä rikoksesta on kyse:"You know what the crime is. The crime is very obvious to everybody. All you need to do is to read newspapers. Except yours." Aivan tavanomaisuudesta poiketen Lancetin pääkirjoitus otti poliittisesti kantaa:"Americans must put a president in the White House come January, 2021, who will understand that public health should not be guided by partisan politics". Hirveän väsyttävää on seurata politiikan liittymistä Yhdysvaltain Covid 19 suunnitelmaan. Kaksipuoluejärjestelmä polarisoi kaiken niin mustavalkoiseksi. Huoh.