Covid 19 - Kouluvuoden viimeiset hetket

Pidän edelleen "Covid 19"- tunnistetta postauksissani, vaikka uutisissa sen sija on selvästi pienentynyt. Pidän siksi, että mihinkäänhän se ei ole kadonnut ja jatkaa muokkaamasta meidän elämäämme niin vahvasti. Kaksi isoa asiaa on tapahtumassa yhtäaikaisesti; Covid 19 sekä mielenosoitukset perustavaa laatua olevan rasismin kitkemiseksi. Suhteessa tietysti pienempi, mutta silti merkityksellinen meidän elämässämme on koulun loppuminen virallisesti kesäkuun 18. päivä. Yksi lumipäivä pidensi vuoden päivällä, mutta nyt se on ohi ja lasten kesäloma virallisesti alkanut. Kävimme perinteisesti sitä juhlistamassa lähiravintola O'Hara'sissa, joka koronaviruksesta johtuen on siirtänyt toimintansa vastapäätä olevalle parkkialueelle. Vähän ehkä karu kokemus paperilautasineen, muovibokseineen, muovimukeineen, ja perusoluineen. Kaikki pikkupanimo-oluet puuttuvat listalta, koska panimot ovat olleet muutaman kuukauden kiinni. Kaikesta huolimatta hyvä mieli jäi meille kaikille sekä siksi, että se juhlisti erikoisen kouluvuoden loppua että siksi, että tuimme lähiyrittäjää heille todella vaikeana aikana. 

Sain Pikku-O:lta hyvän elämänohjeen. Kun tavoilleni uskollisena aloin jälleen olla "worked up" heidän Suomi-matkansa haasteiden kanssa, hän sanoi:"Jos lähdemme, lähdemme. Jos emme lähde, emme lähde". Niin. Yksinkertaista. Tuli parempi mieli. Elämän ei tarvitse aina olla niin monimutkaista. Muutama päivä myöhemmin sain E:lta asiaan liittymättömän kohteliaisuuden:"Äiti, olet lowkey savage". Piti googlata; se oli tarkoitettu kehuksi. 

Kehuista ja hyvistä kommenteista huolimatta, en kuitenkaan ole saamassa Vuoden Äiti-palkintoa tänäkään vuonna. Olen seurannut liian etäältä lasten koulunkäyntiä ja luottanut, kun minulle on kerrottu kaiken menevan jouhevasti. Kun viimein päädyin melko rutiininomaisesti katsomaan Pikku-O:n kanssa läpi hänen Schoologissa olleet "Missing Work"-huomautuksensa, kävi ilmi, että hän oli johdonmukaisesti jättänyt lähettämättä tekemänsä tehtävät. Hän hermostui aika lailla, kun lähdimme tätä selvittämään, mutta hyväksyi viimein avun sekä minulta että isoveljeltään. Hänellä meni sitten ilta ja seuraava päivä rästitehtäviä tehdessä. Aika viime tipassa - pari päivää ennen arvosanojen antamista. Olin aika vihainen ja pettynyt ensisijaisesti itseeni. Miten olinkin niin luottavainen! Pikku-O tarvitsee vielä paljon enemmän koordinointia kuin mitä hänelle olen tarjonnut. Opimme tästä taas molemmat jotain.

E käytti samaa tekstiä kolmeen eri oppiaineeseen (biologia, kemia ja historia). Ylpeänä hän siitä minulle kertoi. Se johti pitkään keskusteluun itseplagioinnista ja sen ongelmista, ja siihen, että hän lopulta lähetti kaikille kolmelle opettajalle viestin asiasta saaden lisätehtävän yhdeltä ja hyväksynnän kahdelta. Sovimme, että jatkossa ei näin. Muutamista yliopistoista on tullut oikeaa kiinnostusta E:a kohden, mikä on mielestäni aikamoista. Pidämme kyllä ajatukset erittäin avoimina Euroopan ja Suomen suuntaan erityisesti kustannuspoliittisista syistä johtuen. Pitkän tauon jälkeen hän pääsi viimein oikomishoitokäynnille ja oli jälleen täynnä tunnetta ja suurta ääntä, kun hän kertoi, miten kauan tämä vielä kestää. Käynneistä, jotka ovat maksaneet meille jo tuhansia dollareita, joudumme maksamaan ylimääräisen 20 dollarin maksun suojavarusteista, joita hammaslääkärit ja -hoitajat joutuvat käyttämään. Ymmärrän - mutta harmittelen periaatteen vuoksi.

Iso-O on tehnyt Bubble Tea-juomaa iltaisin ja tarjonnut sitä muillekin. Hän pyöräili Abbyn kanssa Brandeis-yliopistolle, kun piti mennä Southin Brandeis-kentälle senioriurheilijoiden lopettajaisjuhliin, mikä aiheutti tytöille helposti noin 20 mailin lenkin. Yhtenä iltana hän yllättäen ilmoitti ajavansa koko päänsä kaljuksi, koska hiukset häiritsevät illalla nukkumaan mennessä ja päänahkaan sattuu. Siitä seurasi hauska keskustelu kaikkien kesken. Nauroimme kaikki. Luulen, ettei hän niin tule tekemään, mutta saa nähdä, mihin tämä(kin) taas johtaa. Hän on alkanut puhua aivan kummallisella suhahtavalla s-kirjaimella silloin, kun hän on roolissa "minä vastaan muut", mikä on aika hassua sekin. 

Pikku-O:n ajan on koulun rästitehtävien lisäksi täyttänyt sopivan tietokoneen etsiminen. Saimme hyvää taustatukea asiasta paljon enemmän ymmärtäviltä henkilöiltä. Kiitos serkulle, enolle sekä kummisedälle kullanarvoisista vinkeistä! Pikku-O on oikein hehkunut ja osoittanut aivan toisenlaista kehittyneisyyttä kuin mitä hän muilla elämänosa-alueilla tuo esiin. Meillä kaikilla on vahvuutemme. Tietokoneen hommamme aivan lähiaikoina.

Lasten vuosittaiset lääkärikäynnit olivat melko samanlaiset kuin aikaisemmin sillä erotuksella, että ennen sairaalaan sisäänmenoa piti soittaa poliklinikalle. Omat maskit vaihdettiin sairaalan tarjoamiin kertakäyttöisiin, kädet desinfioitiin, ja rintaan kiinnitettiin tarralappu. Kaikki olivat kasvaneet vähän. E ja Iso-O alle sentin ollen nyt noin 177 cm molemmat (Iso-O hieman lyhyempi) ja Pikku-O noin 4 cm ollen nyt melkein 145 cm. E oli saanut koulusta ilmoituksen, että mikäli hän ei hoida rokotuksiaan kuntoon, kouluun saa tulla vain lokakuuhun saakka. Tämä on nyt hoidettu kuntoon. 

Olemme viettäneet yhteisen aktiviteettihetken maaliskuun puolivälin jälkeen päivittäin. Se on tullut nyt tiensä päähän. Iso-O halusi tehdä siitä paljon harvinaisemman, sillä hänen mielestään me olemme koko ajan yhdessä. Tämä ei ole totta, sillä suuren osan päivästä olemme kaikki tehneet omia asioitamme, mutta tietenkin paljon normaalia pienemmissä ympyröissä. Yhteiselomme on kehittynyt suuntaan jatkuvaa naljailua pojat vastaan Iso-O kutsuen häntä milloin nimellä rasisti, milloin vähemmistöjen vihaaja, milloin ympäristön tuhoaja ym (mitkä tietysti ovat oikeasti tämän maailmanparantajan kohdalla täysin päinvastaisia todellisuuden kanssa). Nämä naljailut ovat alkaneet tulehduttaa ilmapiiriä ja sisarusten naamat ovat alkaneet ärsyttää. Tuli tarpeen tehdä muutoksia. Jatkamme yhteisiä juttuja vapaaehtoisuuspohjalta kuitenkin siten, että nyt loman alettua vähintään kerran viikossa poistumme yhdessä talosta jotain vähän isompaa tekemään. Loman täytyy erottua arjesta! Ja sisaruksista ei pääse eroon, oli sitten täällä tai matkalla Suomessa, sekin vain pitää hyväksyä. Yksi yhteinen kiinnostuksen aihe meillä nyt kuitenkin on Netflixistä löytynyt "Alone"-sarjan kuuden tuotantojakso. Sitä olemme katsoneet päivittäin ja jatkamme niin.

Hyvää juhannusta! Kelit tuntuvat olevan kohdillaan niin Suomessa kuin täälläkin. 

Covid 19 - Mielenosoituksia, raketinlaukaisu ja stressin lisääntymistä

Stressitasoni on ollut selvässä kasvussa; mikään taho Yhdysvalloissa tai Suomessa ei anna minulle vastausta siitä, mitä matkustusrajoituksille tapahtuu elokuussa. Olen todellakin kysynyt jokseenkin kaikilta edes hieman asiaan liittyvältä taholta. Aika loppuu kesken. Lasten lennon on määrä lähteä parin viikon päästä. Jonkun pitää tietää! Ei voi olla, että asialle ei vaan tehdä mitään. Otan vastaan negatiivisenkin - "rajoitusta jatketaan" - mutta pliiiiiiiiiiiiz, tarvitsen vastauksen nyt.

Iso-O on myös ollut täynnä tunnetta, mutta aivan toisesta syystä johtuen:"This is my purpose!" Meillä oli pitkä keskustelu George Floyd:n tappamisesta syntyneistä laajoista mielenosoituksista, joista yhteen suurimmista, Bostonissa järjestettyyn, hän halusi osallistua. Silmät olivat pyöreät ja ääni vakavan voimakas, kun hän toi mielipiteitään esiin. Hän on sellainen maailmanparantaja, jolla joskus hukkuu metsä puilta. Yritin tuoda esiin muita tapoja osallistua, sillä mielenosoitukset ovat johtaneet huomattaviin väkivaltaisuuksiin ja tuhoamiseen sekä sen tosiasian toteamiseen, että olemme ulkomaalaisina aina altavastaajia, erityisesti jos joutuisi pidätetyksi. Vakavan vahva äänensävy alkoi hieman lieventyä, ja hetken jo luulin, että sain hänen päänsä kääntymään. Vaan enpä saanut. Vaihdoin taktiikkaa. Sanoin, että saa lähteä, mutta vain minun kanssani. Tämä ei sopinut. Syyksi hän totesi, että pelkää minun(!) turvallisuuteni vuoksi. En kuulemma pysty juoksemaan tarpeeksi kovaa. Hmm. Hän laittoi söpön naamansa rypistyneeksi ja totesi olevansa minulle tosi vihainen. Hän lopetti monologinsa kutsumalla minua nimellä "Butt Cheek", mutta yhtyi aika pian nauruuni. Emmekä menneet mieltämme osoittamaan - Bostoniin. Sen sijaan Newtonissa olleeseen "peaceful" - niinkuin minulle ennnalta markkinoitiin - mielenosoitukseen hän sen sijaan lähti myöhemmin kahdesti, minun luvallani, maski päällä, turvallisuusvälit huomioiden. Sellainen matami! Mielenosoituksia on joka puolella päivittäin ja moniin muihinkin Iso-O toivoisi pääsevänsä mukaan. Rajoja olen joutunut vetämään hänen harmikseen. Olen siis edelleen "Butt Cheek". Hän kyllä osoitti hyväksyntänsä tälle pyllyposkelle, kun kerroin, että meilläkin oli 8 min 46 s kestoinen polvistuminen ja hiljainen hetki Laheylla sairaalan ulkonurmikolla.

Mielenosoitusten, joiden hallinnassa ja kommentoinnissa Trumpilla sivu mennen sanoen on ollut suurta hankaluutta, lisäksi muita tärkeitä uutistapahtumia ovat olleet ensimmäisen avaruusraketin laukaisu Yhdysvalloista 9 vuoteen, Covidiin liittyvät asiat (tietysti, tosin huomattavasti vähemmän kuin aiemmin mielenosoituksista johtuen, mikä huolettaa itseäni hieman leviämisuhan vuoksi), ja Yhdysvaltain eroaminen WHO:sta.

Koulun loppuminen lähestyy. Koulukirjojenvienti ja kaapintyhjennys luokkatasojen sekä sukunimen perusteella on käynnissä tiettyinä ennaltamäärättynä aikana maskit päällä. E meni ensin saaden kyydin minulta. Pikku-O oli vuorossa seuraavana. Tämä jäi kokonaan minun vastuulleni, sillä koulun sisään ei menty ollenkaan ja vain autonikkunan avaamalla sai paketin etupenkille. Iso-O:n vuoro on viimeisenä, tämän viikon torstaina aikaan, jolloin en pääse häntä kuljettamaan. E lupasi mennä kaveriksi polkupyörällä kantaen osan painavista kirjoista.

SAT on nyt siirretty eteenpäin, elokuun lopulle, ja tapahtuu Walthamin High Schoolilla. Olimme nopeita, onneksi, sillä yksi kaveri sai omansa varattua Martha's Vineardille. Ei ollut lähempänä enää vapaata. ACT peruuntui kesäkuulta, ja odotamme edelleen siirtomahdollisuutta. Moni yliopisto on siirtymässä valintajärjestelyyn, jossa standardoituja testejä ei huomioida, joten E:n stressitasot ovat vähentyneet. Tosin samalla hän harmittelee sitä, että hänen kohdallaan testit olisivat olleet positiivinen asia hakemuksissa, mutta yleisesti ottaen tietysti tämä on omastakin mielestäni hyvä kehitys.

Iso-O päätyi pääkokiksi, kun pyysin apua illallisen valmistamiseksi viivästyneen kotiinsaapumiseni johdosta. Jostain syystä johtuen he päätyivät erittäin monimutkaiseen tofu-pinaatti-riisiruokaan monine vaiheineen. Tämä oli johtanut tilanteeseen, jossa Iso-O poltti peukalonsa ja aiheutti melkoisen kaaokseen keittiöön. Lopulta istuivat kaikki kolme ulkorappusilla odottamassa minua kotiin <3. Ihania ovat. Iso-O oli melodramaattinen palovammansa kanssa koko illan - kyseessä oli 2 mm x 2 mm kokoinen rakkula. Valituksen intensiteetin perusteella olisi luullut sen olleen 2 m x 2 m.

Pikku-O alkoi tehdä selvitystyötä tietokoneen, monitorin ja oheistarpeiden hankkimiseksi. Häntä vetää tähän tarve saada kone, joka pyörittää pelejä, joita hän haluaisi pelata. Heidän läppärinsä ei oikein pyöritä edes Minecraftin vanhaa versiota, puhumattakaan uudemmista versioista ja peleistä. Alkuun olin vastaan tätä ajatusta, mutta olen alkanut lämmetä, sillä jonkinlaisen uuden koneen tarvitsemme kuitenkin, miksei se voisi olla tämä. En edelleenkään tykkää yhtään tälläisten asioiden hoitamisesta, mutta annan Pikku-O:lle kunnian siitä, että hän on todella ottanut asiasta selvää, ja laati minulle Powerpoint-esityksen 3 parhaasta tietokoneesta ja monitorista asiantuntevaan tapaan. Ylpeä olen.

Kävimme Pikku-O:n kanssa Iso-O:n kavereina Crystal Laken rannalla hänen mennessään jälleen kerran uimaan lammen rannalta toiselle ja takaisin. Pikku-O innostui hänkin kastautumaan. Talviturkki on siis heitetty. Kaikilla kolmella nuorella, ei minulla. Crystal Lake on pieni lampi (kuva ohessa, Iso-O lähdössä lammen ylitysuinnilleen), jonka vedenkunto ei ehkä täyttäisi kaikkia Suomen standardeja. Sen lisäksi, etten pidä kylmästä vedestä, ei mieleni tee mennä myöskään lillumaan bakteerikasvuston sekaan. Iso-O on jatkanut tätä aktiivisuuttaan ja kärsi jo kertaalleen korvan lukkoontumisesta. Korvakäytävätulehdusta odotellessa. 

Nurmikko oli päässyt reuhahtamaan melkoiseksi viidakoksi. Ruohonleikkuri lähti viimein käyntiin 6.6. ja melkein tukehtui puolisääreen ulottuneen heinikon keskellä. Naapurin vaahterasta putosi iso oksa pihallemme kohtaan, jossa tuhoa ei syntynyt lainkaan. Se oli niin painava, että auto olisi saattanut mennä lyttyyn. E suunnitteli paloittelevansa sen kappaleiksi. Sitä odotellessa se on raahattu autotallin vierelle.

Kaiken stressin ja aktiivisuuden keskellä yhteinen hetkemme iltaisin on jatkunut Sibeliuksen Finlandian kuuntelemisella kokonaan, elokuvien katsomisella, virtuaalimatkustamisella Yhdysvaltain 25 suosituimpaan kohteeseen, UNOn pelaamisella monta monituista kertaa, sekä korttipelien että suomenkielisen pictonaryn harjoittelemisella. Kaaoksen keskellä on kiva hetkeksi laittaa ajatukset ihan muuhun.